Leirikoiraoppilaana

Viime viikon vietimme koko perheen voimin eräleirillä Kuutsalon Santarannassa. Paikka on aivan upea pitkine hiekkarantoineen ja metsäisen luonnon keskellä. Leirillä oli lisäksemme n. 25 lasta ja nuorta sekä kymmenkunta aikuista. Ronja oli (Pasoa lukuunottamatta) nuorin leiriläinen, vanhimpien ollessa n. 15-vuotiaita. Leirin järjesti Kotkan Karjalaisseuran nuorisojärjestö Salusiini.

Ässä oli ollut mukanani kyseisellä leirillä jo vuosikaudet ja monet leiriläiskonkarit ilahtuivat kovasti, kun uusi leirikoirakokelas saapui paikalle. Ja hyvin Paso suoriutui tulikokeesta! 

Jo matka saareen oli jännittävä, Paso oli ensimmäistä kertaa elämässään veneessä - ja kiipesi portaat sinne ihan omin jaloin, vaikka vähän polvet tutisivatkin. Eikä se ollut moksiskaan, vaikka kaikenikäisiä muksuja juoksenteli sinne tänne sen ympärillä, olihan venematka hyvä tilaisuus ottaa pikku torkut! Leirialueelle saavuttuamme tuli nopeasti selväksi, ettei Pason katoamista tarvitsisi pelätä, se pysyi hyvin tiivisti lähelläni, mutta tutustui kuitenkin innolla ja rohkeasti niin paikkoihin kuin uusiin ihmisiinkin. Ja osoitti taas kerran hyväpäisyytensä lasten kanssa, jotka sitä kovin innokkaasti paijasivat ja leikittivät koko leirin ajan!

Paijaajia riitti koko viikoksi. Tässä kuvassa on juuri saavuttu leirisaareen ja Pasolla on vielä panta kaulassa. Seuraavan kerran laitoin pannan kaulaan vasta viikkoa myöhemmin - huomatakseni että se oli jäänyt pieneksi!

Mikäs oli pennun elellessä viikon verran luonnon helmassa, elo pellossa! Innokkaita leikkikavereita riitti enemmän kuin tarpeeksi, oli rantaa missä temmeltää ja metsässä hajuja haisteltavaksi. Ihania palloleikkejä ja juoksentelevia lapsia (joita tylsä emäntä ei antanut jahdata...). Kaikkea jännää löydettävää kuten linnunsulkia, merilevää, simpukoita, luunpaloja, crockseja, nenäliinoja, rantapalloja, hiekkaleluja... (suurin osa listasta takavarikoitavaa tavaraa, joten toimi huomaamattomasti ja popsi nopeasti poskeesi). Ja herkkuja! Mitä ihania herkkuja 5 kertaa päivässä kuuden ruokapöydän alla löydettäväksi. Ja oma keittiömestari kiedottavaksi pikku karvatassun ympäri. ;) 

Kuvia omassa kamerassani on valitettavan vähän, kun sitä laiskasti pidin mukana. Toivottavasti myöhemmin saadaan Timon kamerasta hieno kuvakavalkadi ihailtavaksenne!

Tässä kuitenkin pieni kuvasarja Pason rantaleikeistä (kuvia saa hieman suuremmiksi klikkaamalla). Laatu on huono, koska ovat kuvakaappauksia videolta. Lupaan videonkin ihailtavaksenne lähipäivinä! :)

Täysillä kohti vaahtopäitä - ne pitää saada kiinni!

No mihin se taas hävisi, juuri kun nappasin sen suuhun?

Tähystetään seuraavaa...

Iiik!! Se olikin iso, karkuun ja uutta hyökkäystä suunnittelemaan!!

Kaikenpäivää riehaaminen on tietenkin rasittavaa. Siksi on keksitty yöunien lisäksi päiväunet. Päiväunilukkarina oli aikaa leikkiä kameralla ;) joten tässä valikoima Pason päikkärityyliä:

Perustyyli

Öh...?

Häntäpään tuuletusta teltan ulkopuolella

Taju kankaalla komeasti...

Kuten sanottu, leiriraportti jatkunee lähipäivinä videoiden ja toivottavasti kuvienkin muodossa. Jos sitä ennen haluaa Santarannan komeita maisemia ihailla, löytyy kuvia ainakin Salusiinin sivuilta. Ja Kuutasoohan pääsee tuurikuljetuksella päivittäin - oiva päiväretkikohde kaikille! :)