Paso on harjoitellut ensimmäisiä ihan oikeita temppujaan. Ja nopea on poika oppimaan! (Ja ahne porsas... ;) )
Ensimmäiseksi päätin aloittaa paikallaolon harjoittelun. Käskyksi tuli itselle luontaisin ja tuttu "odota". Tämä siksi, että mielestäni vahva paikallaolo on yksi arkielämän tärkein taito koiralle. Sellaisen koiran kanssa on äärettömän helppo elää ja liikkua, joka luotettavasti pysyy paikoillaan kun niin käsketään.
Pason oli aluksi kamalan vaikea käsittää, että miksei se ruokakuppi nyt pysykään lattialla vaikka hän jo istahtikin tähän puoleksi sekunniksi... Kas kun aiemmin kuppi tuli istumalla ja katsomalla. Nyt olis lisäksi pitänyt hetki malttaa olla aloillaan ja odottaa lupaa. Mutta kun kuppi nenän edestä katosi riittävän monta kertaa, niin johan alkoi nupissa raksuttaa. Eilen sitten harjoiteltiin odottamista myös pihamaalla ihan vaan niin että itse peruuttelin n. metrin päähän ja sitten kutsuin luokse. Hienosti meni ja tuntui, että nyt taisi pentunen jotain hoksatakin ihan oikeasti. :)
Toinen käsky mikä on otettu työn alle on seisominen. Siksi se ennen istumista, että ajattelin näin päin olevan helpompaa. Kun tuo tolpillaan pysyminen jotenkin tuntuu aina olevan hankalampaa kuin istahtaminen, niin vahvistetaan seisominen ensin. Istumaan ehtii opetella sitten myöhemminkin. Näyttelyihin kuitenkin olisi tarkoitus sitten isompana poikana suunnata, joten patseeraamaan on opittava. Vaikka eilen vasta ekaa kertaa harjoiteltiin kaksi ihan lyhyttä tuokiota, toisella kertaa Paso seisoa tokotti ja tuijotti juustonpalaa jo tosi pätevänä! :)
Lisäksi käytiin pienellä metsäkävelyllä ja poimittiin mustikoita (Paso myös...) ja sitten olikin naatti karvakerä kotona. Ekan kerran moneen päivään tänä aamuna kävi vielä takaisin nukkumaan ihan mukisematta aamupissan jälkeen. Niin se aivojumppa vaan kummasti rasittaa lasta.
Lauantaina Pasolla onkin sitten edessä elämän ensimmäinen parturikeikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti