Viime viikolla käytiin Pason kanssa möllitokoissa. Ajankohta ei ollut meille millään lailla paras, lapsenvahtia oli vaikea löytää ja paikallekin päästiin vähän turhan myöhään, mutta pitihän sitä kuitenkin mennä, noita möllitokoja kun ei liiemmin ole yleensä tarjolla.
En itse ollut kauhean tyytyväinen suoritukseemme, etenkään omaani. Mutta aina pitää kuitenkin opiksi ottaa! Ja se, mitä erityisesti halusin mennä harjoittelemaan onnistui kuitenkin ihan ok, eli paikallamakuu. Oli tosi hieno juttu päästä näin pian virallisen kokeen jälkeen ottamaan paikallamakuu kilpailunomaisesti uudelleen, mutta mahdollisuudella palauttaa koira jos se nousee. Ja vielä hienompaa oli se, että saatiin sitten tulla vielä avoimeenkin luokkaan suorittamaan toinen paikallamakuu! :) Omassa paikallamakuussamme Paso kyllä pysyi maassa koko ajan, mutta oli melko levoton. Vaihteli asentoa, kapsutti pallejakin kerran... ja vinkui lopussa. Mutta pysyi kuitenkin maassa, mikä oli pääasia! Tosin maahan meni vasta toisella käskyllä, kun ensin olin kopauttanut sitä polvella että edes huomaisi että mulla on jotain asiaa. Pason keskittyminen kun meni viereisen belgin tuijottamiseen.
Muuten koko homma oli vähän semmoista sähellystä. Mulla oli itsellä jotenkin ihan väärä mielentila, jotenkin semmoinen hätäinen ja sählä. Ja sehän tietenkin vaikutti koiraan, joka ei keskittynyt työntekoon kuin hetkittäin ja oli ihan liian kierroksilla. Pitäisi aina päästä niin ajoissa paikalle, että olisi rauhassa aikaa käydä kunnon kävelyllä ja sitten Pasolla aikaa katsella ympärilleen ja rauhoittua. Ja mun pitää vaan oppia meditoitumaan semmoiseen rauhalliseen ja keskittyneeseen mielialaan, kun mun fiilis tuntuu vaikuttavan Pasoon ihan ylipaljon. *huoh* Siinä sitä hommaa sitten meikäläisen luonteella riittääkin...
Muista liikkeistä seuraaminen oli tosi vaihtelevaa, hetkittäin todella hyvää, välillä ihan ihme haahuilua, mikä ärsytti mua -> käskytin liian kovasti ja kärsimättömästi -> huonompaa seuraamista.
Jätöissä tarvittiin edelleen kaksi käskyä, maahanmenoon tosi tiukka käsky.
Luoksetulo oli sitä pientä ohijuoksua lukuunottamatta tosi hyvä, samoin hyppy meni hyvin, paitsi Paso väisteli minua lopussa, mikä oli taas varmaan niitä mielentilajuttuja, olin sen verran ärsyyntynyt keskittymättömyyteeni... Paso parka!
Jaana otti meidän suorituksen videolle ja siitä voipi jokainen itse katsella tarkemmin, kun päätin nyt sitten kuitenkin sen julkaista, vaikka hieman oma sekoilu hävettääkin... No, oppia ikä kaikki?!
Nyt on sitten palattu aakkosiin, naksuttimen kanssa on tehty perusasentoja, käännöksiä ja askelsiirtymiä. Maahanmenojakin yritin tehdä, mutta Paso meni tosi nihkeästi koko ajan maahan ja sitten lopetti kokonaan. Ensinhän epäilin, että karvojen ajelun jälkeen tuntui uutuuttaan oudolta mahassa, mutta nyt kyllä luulen että kyse on enemminkin kipeästä selästä, sillä sama ongelma on oikeastaan kaikenlaisilla alustoilla ja kyllä nyt olis jo pitänyt tottua. Ja oikein lämpimillä lihaksillä (vapaanajuoksulenkin jälkeen) menee paremmin... Tänään Paso saikin nauttia sitten hieronnasta ja ensi viikolla mennään vielä fyssarille laitattamaan selkänikamat ojennukseen. Katsellaan sitten niitä maahanmenoja uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti