Tuhti agipaketti

Meikäläisellä on (taas vaihteeksi) ollut tietokoneongelmia. Tällä kertaa ihan omasta syystä, kun hajotin kannettavani näytön läppäämällä kannen kiinni niin, että mokkulan korkki jäi väliin. Hups. Ja koska mm. FlexiTrack, jolla piirrän radat, on vain tällä omalla koneellani, ja koska aviosiipan kone on tuskastuttavan hidas käänteissään, on blogin päivitys jäänyt odottamaan aikaa parempaa. Nyt, kiitos ihanien ystävien, on läppärissä uusi näyttö. :) Siis viimeisen kuukauden aksailut samassa paketissa, silvuplee!

Itsekseen ollaan treenailtu hallilla noin kerran viikossa. Joko olen ollut yksin, taikka sitten Johanna on ollut pitämässä mun tekemisiä silmällä. Viimeksi kun Johannan kanssa oltiin, hallilla oli valmiina tämmöinen rata. Johanna sanoi ensin, että näyttää tylsältä, mutta koska olemme hurjan laiskoja rakentelemaan omia harjoituksia, päätimme kuitenkin katsoa, miten rata kulkee ja sehän osoittautuikin itse asiassa oikein hauskaksi ja sitäpaitsi erittäin tehokkaaksi ohjaajan rytmitystreeniksi! (HUOM, keskellä olevat suorat putket eivät oikeasti olleet suorat, vaan niissä molemmissa oli mutka "ulospäin" keskellä, muodostivat siis yhdessä hieman pulleaa pulloa muistuttavan kuvion. Koska Flexitrack ei kuitenkaan anna moisia mutkia putkiin tehdä, laittelin ne kuvaan noi, putkien suut ovat oikeilla kohdilla, mutta kuvitelkaan niitä pidemmiksi ja mutkallisemmiksi! :D )

Meille (lue: mulle) haasteellisiksi osoittautui erityisesti 4-5 välistäveto ja sitten 16-17 hypyt. Olin vaan auttamatta myöhässä koko ajan, Pason viilettäessä milloin minkäkin hypyn ohi kiihtyvää vauhtia, kun yritin juosta sen kanssa kilpaa... Oikealla asettautumisella jo edellisillä esteille ja sillä oikea.-aikaisella rytmityksellä homma kyllä pelasi kun junan vessa. Tarkkana sai olla myös mm. 13 putkella, jos yhtään liian aikaisin lähti itse hönkimään eteenpäin, veti koiran väärän putken suulle. Todella hauska ja vauhdikas rata, jossa pienikin virhe omassa ajoituksessa kostautui välittömästi! :D Itse juoksin tätä rataa ensin viikolla yksityisopetuksessa ja uudestaan jokusen päivän päästä ryhmäharkoissa. Eikä se sen paremmin ottanut sujuakseen... Pitäisköhän keväämmällä yrittää uudelleen..?

Koska minulla usein on lapset mukana, kun lähden hallille yksikseni treenaamaan, yritän selvitä treenistä mahdollisimman sukkelasti, etenkin jos käy niin hyvä säkä, että kullannuput nukahtavat autoon. Silloin ei hukata aikaa esteiden siirtelyyn, eikä kontaktiesteitä etenkään oikein yksin kauheasti siirrelläkään. Esteet olivat jotakuinkin näin kun saavuin halliin, rengasta muistaakseni pikkuisen taisin siirtää. Numeroita ei ollut, joten kehittelin itse tämmöiset kuviot, ja olin niihin niin tyytyväinen, että myös meidän agiryhmämme teki suunilleen tätä harjoitusta minun seuraavalla vetovuorollani:

Kokonaisena ei tätä menty, vaan pätkinä ja mentiin varmaan myös muunlaisissa järjestyksissä (mm. keinulta suoraan puomille), mutta näin nyt ainakin. ;) Keinulla sai olla Pason kanssa tarkkana kun porkkana, että se todella meni juuri sille kaikista ihanista vaihtoehtoesteistä, jonne olin suunnitellut... Tässä tuli treenattua myös pimeitä putkikulmia, putkesta toiseen "kauko-ohjausta", vähän haastavampia keppikulmia ja mm. kepeille vientiä persjätöllä ja sylkkärillä. Tulipahan kontaktien tehotreeniä!

 Tämä seuraava oli myös sellainen, jossa kehittelin radan vain muutamaa hyppyä siirtelemällä, suurin osa esteistä oli jo paikallaan. Ja tätäkin juostiin myös meidän ryhmän harkoissa. :) Tässä tuli treenailtua vauhdikkaita suoria, etenemistä ja vauhtirällätyksen jälkeen haltuunottoja. Pimeä putki oli taas mukana ja kepeille sisäänmenoa kovasta vauhdista sekä vaikeasta avokulmasta.
Hieman yllättävästi keinu näin aseteltuna oli monelle (lue: kaikille) ryhmän koirista (vai ohjaajista?) haastava, ja eräänä iltana hallilla nähtiinkin oiva valikoima vauhdikkaita lentokeinuja... Hypyille 15-18 keksittiin treeneissä muistaakseni ainakin 4 erilaista ihan toimivaa vientiä. Montako sinä keksit?

Omien treenailujen lisäksi ollaan ehditty myös Sannan valmennuksiin. Joulukuun alussa rata näytti tältä:

Olin aivan varma, että Paso huitaisee 3-hypyn jälkeen suorilta rakastamalleen puomille... Enkä ollenkaan älynnyt edes huolestua sellaisesta vaihtoehdosta, että se jatkaisi hyppysuoraa suoraan 5-hypylle! Ja arvatkaan minne se meni? Ja lujaa! :D Ekalla kerralla taisi ehtiä hypätä vielä kuutosenkin, ennenkun huomasi, että meikäläinen jäi rannalle ruikuttamaan. ;) No, kun asemoiduin lähtöön paremmin lenkkarit osoittaen kolmosta, ei ongelmaa enää ollut. Eikä Paso myöskään edes vilkaissut puomia, vaan kääntyi hienosti neloselle "saksalaisella". Sitten suora 5-8 olikin silkkaa ilottelua, kunhan en itse ajautunut liian lähelle vitosta, jolloin koira ei päässyt suoralle linjalle vaan lähti mutkittelemaan sen sijaan että olisi hypännyt kaikki hypyt vinosti. 8-9 olisi ollut loogisempaa viedä niin, että koira kiertää 8-hypyn hyppysuunnasta oikealta, mutta radan reuna-aita tuli siellä vastaan ja lisäksi tarkoitus oli harjoitella tiukkaa käännöstä lähellä kuljettaen. Tämä olikin minulle hirveän vaikeaa, Paso kiersi mahdottoman kaukaa, hidasti vauhtia hirveästi tai hyppäsi 7-hypyn matkalla putkeen. "Saksalainen" toimi tässäkin pyörimistä paremmin ja käänsi koiraa tehokkaasti. 10-11 tultiinkin noin kolmeasataamiljoonaa kaikista mun jarrutusyrityksistä huolimatta, lopputuloksena ulkokautta ohi muurin ja täysillä ihanalle puomille. :D Tätä kovasti yritettiin, mutta mun ohjaus oli koko ajan tehotonta ja myöhässä. Lisätään siis harjoiteltavien listalle! (Pasollakin meni vähän lujaa, se mm. kerran hyppäsi täyttä vauhtia suoraan päin muurin oikeanpuoleista tolppaa... ok, ei mun ohjaus varmaan ollut täydellistä, mutta voiskohan koirallakin kuitenkin vähän olla vastuuta, että katsoo edes sen verran eteensä ettei törmäile suoraan päin esteitä "hei me lennetään" -tyylillä...) Kepeille ei päästy suoraan puomilta, oli liian vaikea kulma. Ja mun piti olla tosi tarkkana, etten lähtenyt ohjaamaan putkelle yhtään liian aikaisin, muuten Paso tuli kesken pois. Mutta koska putki oli niin, että jos ohjaus oli yhtään myöhässä, oli koira väärässä putken päässä, niin mun oli pakko mennä hassussa asennossa koko pujottelun ajan, että ohjaus oli jo ikäänkuin valmiina päällä keppien lopussa! :D No, toimi, ja ajan myötä pujotteluun saadaan kyllä varmuutta ja kestävyyttä varmasti. Hauska ja vauhdikas rata!

Uusin Sannatreeni näytti tältä ja oli kuin mittatilauksella tehty minulle, valssaamisongelmaiselle... 

Putki 3 oli just niin lähellä puomia kuin kuvassa näyttääkin. Tuntui epätoivoiselta yrittääkään saada Pasoa valitsemaan putki ihanan puomin sijasta ja vielä ehtiä itse ohjaamaan 4-5 järkevästi. Mutta kas! Elämä on yllätyksiä täynnä, ja sinnehän se hujahti putkeen ihan kyselemättä! :D Häkellyin niin paljon ekalla kerralla, että unohdin samantien koko radan ja oli pakko palkata koira suoraan putkelta! xD Kun siis tästä olemattomasta alkuongelmasta oli selvitty, menikin rata tosi iisisti oikeastaan 16-hypylle asti. Kepeille sai olla tarkkana, ettei työntänyt koiraa tokaan väliin, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Putkelle 12 tein ensin takaaleikkauksen, mutta keppien päässä valssaamalla ehdin paremmin 13-hypyn taakse vastaanottamaan (tästä meni moni koira  ulkokautta ohitse, jos ei ohjaaja ollut tarkkana). Mutta mutta... Jo hyppy 16 valui pitkäksi, vaikka sieltä käännyttiinkin valssin voimin oikeaan suuntaan. Hyppy 17 vielä pidemmälle, 18 veeeeeenyi jo melkein puomille asti ja sitten jo ohjaajaa nauratti omat onnettomat valssailuyritykset niin paljon, että pakkohan se oli lopettaa, palkata koira ja kikattaa hetki. Ja eikun uutta yritystä. Ja uutta, ja uutta... Ehkä jossain yrityksen 5 ja 10 välimaastossa aloin hiljalleen käsittää, miten se valssi pitäisikään tehdä. Eli noin sata vuotta aikaisemmin, että se olisi ajoissa ja ikäänkuin kyljittäin kääntyneenä suoritettavaan hyppyyn nähden. Ja taas harjoiteltiin. Kun vielä sain kurittoman vastakkaisen käden aisoihin, alkoi tulostakin syntyä! Lopulta me tehtiin Pason kanssa koko rata alusta loppuun nollaratana ja ihan kelpo valssikuvioilla! Olin kyllä jo vähän ylpeä itsestänikin. Sanomattakin lienee selvää, että olin valtavan ylpeä Pasosta. <3 Jossain välissä muuten harjoiteltiin myös 16-17 väliin sylkkärikin. Sekin alkoi sujua, kunhan Sanna piirsi allekirjoittaneelle erinäisiä askelkuvioviivoja hiekkaan. ;) Ai mitenniin pitää vääntää rautalangasta häh? :D

Huh. Jaksoikohan kukaan loppuun? No, ovatpahan nyt itsellä ainakin muistissa, vaikkei kukaan muu olisikaan jaksanut lukea. ;)
Treenailun lisäksi ollaan ehditty myös korkata viralliset kisat. Menestystä ei tullut kummemmin, mikä ei ollut kyllä mikään yllätys. Tyytyväinen kuitenkin olen, eritoten koiraan. Ensimmäinen agirata meni kyllä ihan huvittelun puolelle, kun ohjaaja unohti ohjata. ;) Mutta Pasolla oli kivaa ja se suoritti esteitä ihan koko rahan edestä. :D Agirata, hyl. Hyppärille sitten sain itsekin aivot toimintaan ja jotenkin ryhdistäydyttyä ja tein omasta mielestäni ihan ok suorituksen. Paso oli loisto, kuten aina. Harmillisesti ihan loppusuoralla pujottelussa Pasolla meni joku roska kurkkuun ja alkoi kovasti köhityttää, joten se tuli pois pujottelusta. Lopputuloksena siitä viitonen. Hyppyrata, 5. Videoista kiitos Maijalle ja Matille! :) Ratapiirroksia ei ole, koska enää ei ole mitään havaintoa miten radat mahtoi mennä...