Tottiksesta taasen

Ollaan nyt jokunen kerta Pason kanssa tässä tokoiltu. Yritän pitää mielessä, että se ei todellakaan ole kauhean pätevä kyseisessä lajissa, syystä siitä, että en itse ole sille opettanut kuin ihan perusteet. Paso ei myöskään ole vaikuttanut ollenkaan niin innostuneelta tokoilusta, kuin agista. En myöskään ole tokoillut sen kanssa niin paljoa, että pystyisin vielä koko ajan olemaan vertaamatta sitä Ässään, vaikka vertailu onkin täysin epäreilua juuri siksi, että enhän ole edes opettanut temppuja kunnolla Pasolle eikä sillä ole ollut mitään mahdollisuutta tai aikaa syttyä lajiin... Eli, yritän siis kovasti pitää mielessä, että koirani on ihan aloittelija. Ja mitä paremmin sen muistan, sitä paremmin sujuu, kun en ala vaatia siltä liikaa.

Kuitenkin minulla on monesti ollut sellainen olo, että vaikka kuinka olen pitänyt tehtävät helppoina, vaatimukset pieninä ja palkat suurina, Paso tekee vähän ns. "puolivaloilla". En vaan ole saanut sitä innostumaan oikein toden teolla enkä nostettua virettä sellaiseksi kuin tahtoisin. En herkuilla, naksuilla, pallolla, patukalla... Ja sitten meinaa omakin into lätsähtää.

Ja sitten! Istuin tässä päivänä muutamana pihakeinussa ja Paso tuli siihen ja sylkäisi kävyn suustaan siihen mun viereen keinuun, tapitti mua silmiin ja heilutti vimmatusti häntää. Kysyin että haluutko tehdä jotain? Ja hännän heilutus senkun kiihtyi ja alkoi innostunut vingahtelu / haukahtelu. No, nousin sitten siitä keinusta, otin kävyn ja pyysin sivulle. Viuh! Ei oo muuten koira ikinä ehkä tullut niin vauhdilla perusasentoon. :D Tehtiin siinä sitten perusasentoja, askelsiirtymiä, käännöksi. Pari maahanmenoa ja hieman kaukokäskyjä (is-maa-is) ihan läheltä. Välillä käpy palkaksi, sitten jatkettiin. Käpyjähän meidän pihalla riittää, kun pari mäntyä niitä tiputtelee kymmenittäin joka päivä! :D Vire pysyi koko ajan mielettömän hyvänä ja koira pani parastaan. Miten kivaa! Mietin jo, että pitääkö tässä nyt kerätä ämpärikaupalla käpyjä talven varalle?!

Eilen Paso tuli samalla tavalla pyytämään tekemistä. Istuin sohvalla ja siihen saapui yksi Pasanen narulelu suussa heiluttamaan häntää niin että koko pylly heilui. Tehtiin sitten taas niitä perusasentoja ja askelsiirtymiä sekä täyskäännöksiä ja niissähän alkaa jo näkyä pientä edistymistä. Vire oli taas mitä parhain ja Paso jaksoi hyvin tsemppailla vielä parit kaukokäskytkin. 

Mikä nyt sitten on lopputulema? Me tokoillaan silloin, kun Paso haluaa?! :D No, ehkäpä näillä pienillä sessioilla sais pikkuhiljaa rakennettua sitä virettä paremmaksi myös niihin kertoihin, kun minä päätän milloin treenataan. ;) Niin.. mikäli aikaa, energiaa ja intoa riittää vielä sittenkin, kun aloitetaan aksailut taas.

Eräänä iltana iltalenkillä...

... Paso kusi siilin päälle.

Kesälomapotilas

Kävin alkuviikosta näyttämässä Pason korvia eläinlääkärille, koska se kaaputteli mielestäni niin paljon etenkin oikeaa korvaa. Vaikka olin itse korvia syynäillyt enkä mitään häikkää löytänyt (eivät erittäneet mitään, ei punoitusta, ei hajua) niin silti ylenmääräinen rapsuttelu vaivasi mieltä niin, että päätin tarkistuttaa asian. Eläinlääkäri tutkaili ensin samat jutut ja totesi vielä, että yleensä kyllä etenkin haju kertoo aika paljon ja jos ei haise pahalle niin olis terve korva. Ja että joitakin koiria vaan vaikka korvakarvat häiritsee helpommin ja siksi rapsuttelevat. Mutta niin sieltä oikeasta korvasta vaan löytyi pikatestissä bakteerikasvustoa ja hieman punoitusta, eli oikeassa olin sittenkin epäilyksineni! Niin paha korvatilanne ei ollut, että antibioottikuuri olisi tullut, mutta korvatippoja laitetaan nyt kaksi viikkoa.

"Saako se nyt sitten uida?"
"Nooo... jos se ui silleen nätisti ja rauhallisesti ettei mene vettä korviin."
"Okei, eli Paso EI ui..." :D

Samalla keikalla Paso luovutti putkellisen verta, joka lähetettiin tutkittavaksi kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta. Tuloksia odottelen heti alkuviikosta ja toki kerron heti kun jotain tiedetään.

Tottista mut ei tosissaan

Tänään tossa iltasella kaiveltiin vähän Pason (ja mun) tokotaitoja naftaliinista. Kun agitauon jatkuessa ja leireilystä palauduttua Paso ihan selvästi kaipaa vähän aivojumppaa. Liikuntaa tulee kyllä riittämiin, mutta semmoista tekemistä alettiin selvästi olemaan vaille. "Kuinka voisin palvella sinua, tehdäänkö jotain, ihan mitä vaan?!?" - ilmeellä mua tuijoteltiin täällä aamusta iltaan tasaisin välein, ni tänään päätin että tilanteelle on tosiaankin tehtävä jotain... :D

Siispä makkarat taskuun ja pihalle. Tehtiin perusasentoja naksuttimen kanssa sekä askelen - parin seuraamisia. Vähän liikkeestä maahanmenoa ja sitten vielä lisää seuraamista, tällä kertaa erityisesti semmoisen draiviin ja kontaktiin huomiota kiinnittäen. Aika nopeasti Paso itse asiassa hyytyi, kai se joutui tosissaan miettimään, että mistä sitä makkaraa tuleekaan. Piti oikeen ruveta vähän virettä nostamaan ja ottaa pallo mukaan palkkaukseen, että jaksoi Pasanen tsempata makkarapussin loppuun asti! Mut hyvä niin, ehkä se tuijottelee mua taas vähän vähemmän huomenna. ;)

Hyvin Paso muisti tokotemput ja hienosti teki töitä. Mun pitäis vaan (tässäkin lajissa) oppia muistamaan, että Paso ei ole yhtä kuin Ässä, eikä se etenkään voi mitenkään osata tehdä hommia samoin kun Ässä VOI-luokan tasolla... Pikkusen pitäis vissiin treenata sitä varten? ;)

Leirielämää

Paso oli viikon mun mukana leirikoirana päiväleiriläisenä lastenleirillä. Vilinää ja vilskettä riitti, sillä leirin kokonaisvahvuus suurimmillaan oli 40. Rapsuttajista ei siis ollut puutetta tälläkään kertaa, eikä kepin tai pallon heittäjistä! Kameraa ehdin käytellä harmillisen vähän kun pienin leiriläisemme Pyry 1,5vee oli sitä mieltä että leiri on parasta viettää äidin sylissä... Jotain kuitenkin tarttui kameraan ja tässä siis leirifiiliksiä lähinnä kuvallisesti:

Suhteita keittiöhenkilökuntaan kannattaa vaalia tuumii Paso. Ja kyllä muuten kannattikin, keittiön ovelle ilmaantuvalle koiralle oli aina tarjolla makkaranpala, pari lihapullaa tai jauhelihakeiton jämät. Paso oppi taas kiitettävän nopsaan, että sisään leiritaloon ei koirilla ole asiaa ja odotteli kiltisti kynnyksellä kun muut olivat sisällä. Jos keittiöstä ei makkara irronnut riittävän nopeasti, se saattoi hieman säälittävästi vinkaista ja johan alkoi herkkuja taas löytyä! :D

Säät suosivat leiriämme aivan mahtavasti, lämpötilan hipoessa kolmeakymmentä, oli ehdottomasti suosituin leiriohjelma uiminen. Siihen Pasokin sai osallistua sydämensä kyllyydestä.

Uimista tulikin harrastettua oikein urakalla, kun lapset heittivät ensin rannalta kepin ja sitten vedessä olevat muksut uivat Pason kanssa kilpaa kepille. Jos lapsi ehti ensin, heitettiin keppi vielä pidemmälle. :D Paso oli ihanan pitkämielinen, eikä pahastunut samalle kepille änkijöille ollenkaan. Taisipa jotain lasta vähän vetääkin rantaanpäin siitä kepistä.

Ruoan ja rapsutusten kerjäämisen lisäksi leirikoiran päätehtäviin kuuluu tietenkin yleinen vahdinpito. Mitä korkeammalla ja keskeisemmällä paikalla on, sitä paremmin voi valvontaa suorittaa... Tänä kesänä Paso kuitenkin oli jo herrasmies, eikä haukkunut pystyyn kaikkia alueelle saapuvia kuten vielä talvella ja viime kesänä.

Kesämies...

... ja daamit. 

Jestas, mitkä rästit!

Hyvän tähren sentään, kun on jäänyt agitreenipäivitykset väliin... Koska kyllä me ollaan treenattu koko alkukesä kumminkin! :D Tähän nyt ajattelin vähän kokoilla treenejä johonkin epämääräiseen järjestykseen, mitä ollaan tehty tässä kevään aikana, kun kisaturnee oli ohi...

 Tämä kuva on vohkittu Metelimäen blogista, josta Johanna myös oli tämän hauskan treenin meille löytänyt. Metelimäen emäntä Niina oli ollut koiriensa kanssa Elena Kapustinan koulutuksessa toukokuun alussa ja rata on sieltä. Tämä oli todellakin tosi hauska ja sujuva rata. Ei liina helppo, mutta ei mahdottoman vaikeakaan. Meillä alku sujui leikiten. Muurin kanssa kokeiltiin eri tapoja ja sujuvin ja nopein Pasolle oli, että lähdin sen kanssa melkein yhtä matkaa oikealta puolelta ohjaten. Jos menin muurin taakse vastaanottamaan, se ei nähnyt kunnolla minua ja hyppäsi muurin yli pitkän loikan ja kääntyminen putkeen oli huonompi. Puomilla leikkasin takaa ja kutosen pyöräytin muistaakseni molemmilta puolilta, kumpikin suunta toimi, en ainakana muista että olisi ollut mitään suurta väliä. Keinulla otin vähän etumatkaa ja Paso kääntyi putkeen 9 hienosti, mutta ensimmäisellä (ja parilla seuraavallakin) kerralla se hujahti kyllä suoraan seuraavaan putkeen... Ja minä idiootti en ollut edes radankävelyssä huomannut moista mahdollisuutta?!?? Kun älysin taas huudella meidän putkijarrutuskäskyä välittömästi putki-käskyn jälkeen, alkoi koirakin kääntyä. Kyllä se sen osaa, mutta koskahan ohjaajakin oppisi?? Kepeille laitettiin Pasolle sisäänmenoon yksi verkko, että päästiin harjoittelemaan vaikeaan kulmaan lähettämistä ja hyvin se kepit haki. Ensimmäisellä kerralla kävin itse sössimässä liian pitkällä. Paso ei nähnyt sisäänmenoväliä ja joutui väärällä puolelle keppejä. Kun pysyin itse kauempana ja annoin koiran hoitaa työt, kaikki meni hyvin. 12-13 väliä olin kammonnut jo etukäteen, mutta en alkanut siihen mitään valsseja vääntää, koska en olisi ehtinyt kuitenkaan. Reilusti vaan käänsin vasenta olkapäätä ja liikuin kunnolla putken 13 suuta kohti, niin Pasohan hyppäsi 12-hypyn tosi vinottain "nuollen" ja haki upeasti putken oikean pään! Olin niin ylpeä ja onnellinen, että melkein unohdin lähteä liikkeelle seuraaviin kuvioihin! Mutta siis persjättö putkella ja 14-15 väliin samanlainen kuvio kuin äsken. (muuri oli meillä oikeasti hiukan "ylempänä" kuin kuvassa) Loppu olikin ilottelua. Tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli!

Seuraavakin treeni ja kuva on Niinan blogista lainattu (kiitos Niina, en tiedä mitä treenailtais ilman sun blogia! ;) ) Tätä treeniä en juossut itse Pason kanssa, vaan Johanna tuli verestämään taitoja, koska suunnitelmissa oli, että Johanna & Paso osallistuisivat oman seuran möllikisoihin. Tehtiin molemmat treenit ja kivasti parilla kulki, vaikka Johanna ei ole melkein vuoteen treenannut minkään koiran kanssa aktiivisesti ja Pason kanssakin vain kerran tai kaksi viime syksynä...

videoevidenssiä

Harmi, etten saanut videolle valkoisten pallojen rataa, joka meni tosi sujuvasti ja mustatkin pallot juoksivat kyllä nollaratana jossain vaiheessa silloin, kun en sattunut kuvaamaan. ;)

Kivaa taisi olla molemmilla. Ja mulle taas hyvää oppia seurata sivusta, kuinka hyvin koira kulkeekaan, kun sitä vaan reippaasti ohjaa, eikä himmaile...

Tämmöistä rataa juostiin kesäkuun alussa, aiheena oli päällejuoksu. Päästiin Pason kanssa uuteen treeniryhmään ja tämä oli eka kerta uudessa ryhmässä. Vetäjänä Soile ja Soilepa onnistui jotenkin neuvomaan mulle tuon takaakierrätyskuvion (eli siis sen päällejuoksun) niin, että vihdoin ja viimein tuntui että ehkä tajusin jotain uutta siitä. Kerrankin onnistuin pienen harjoittelun jälkeen olemaan tuossa 9-11 kohdassa ihan oikeasti ajoissa ja ohjaamaan koiraa sujuvasti takaakiertoihin! Jeee!! Muutenkin rata oli kiva vauhdikas. Alkusuoralla mun piti olla tosi tarkkana, että lähdin ajoissa liikkeelle kohti putken suuta, mutta en liian aikaisin etten vetänyt Pasoa ohi 3-hypyn. Vitoselle lähetin vauhdista ja kun kannustin reippaasti myös muurille, päästiin hienosti tuo 5-7 väli leieröiden eli itse pystyin jäämään putken "ylä"puolelle ja koira kävi suorittamassa hypyn ja muurin. Mageeta! Puomille piti aika reippaasti käydä linjaamassa, mutta onneksi Paso hakee hyvin mun antamia askelmerkkejä, kunhan vaan teen ne ajoissa ja tyrkkään lantiolla. Sitten päällejuoksulla takaakierrot siis sujui tosi kivasti. Kepeillä oli verkot toisen ryhmäläisen jäljiltä, joten jätettiin ne ja harjoiteltiin itsenäistä etenemistä ja pääsin vedättämään vauhtia kohti putkea rauhassa. Loppusuora oli yllättävän konstikas päästä niin, että Paso ei mennyt ohi 16-hypystä. Tarkkana sai olla siis koko ajan. Hyvä treeni tämäkin, sujuva ja vauhdikas.

Toisenkin kerran ehdittiin uusiin maanantaitreeneihimme. Silloin vetäjänä oli Marjut, aiheena saksalainen + eteneminen ja rata näytti tältä:

Ensin tehtiin siis A-rata eli esteet 1-9. Saksalainen oli tarkoitus tehdä 2-hypylle. Eli siis koiran lähetys takaakiertoon vasemman siivekkeen ympäri, hypyn merkkaus ja persjättö, jolloi päästään etenemään kohti kolmosta koira oikealla puolella. Sanoin samantien, että ei tule onnistumaan Pason kanssa noin, enkä ikinä alkaisi tehdä moista kuviota tuollaiseen paikkaan, mutta että kokeillaan toki. Ja niinhän siinä kävi kuten ennustin. Koska jouduin itse liikkumaan 2-hypyn jälkeen suunilleen puomin vasemmanpuoleista jalkaa kohti (kiertääkseni 3-hypyn siivekkeen), lähti Pasokin hyppäämään kolmosta hyvin vinosti. Ja koska se on niin mahdottoman nopea ja lukee niin tarkkaan mun liikkeen suuntaa, se ei kertakaikkiaan kääntynyt kepeille tuolla ohjauksella. Ryhmän muut (mini- ja medi-) koirat kyllä pääsivät pujotteluun hyvin, mutta niidenpä ohjaajat ehtivät koiran kanssa yhtä matkaa tai jopa edellä 3-hypylle... Kun Marjut siirsi 3-hyppyä "alemmas" niin, että pääsin juoksemaan suoraan kohti keppejä ei mitään ongelmaa ollut. Siirrettiin kuitenkin hyppy takaisin paikoilleen ja sain tehdä alun omalla tyylilläni. Mun ratkaisu tähän siis oli pakkovalssilla pyöräytys 2-hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, jolloin koira sai suoran linjan 3-hypyn yli kohti keppien sisäänmenoa. Ja takaaleikkaus kepeille. Sillain toimi kun junan vessa! :) Kiva oli huomata, että jotain olen oppinutkin eli ainakin välillä osaan tosiaan suunnitella jo rataa ja ohjausta nimenomaan Pasolle sopivasti! Lopussa nyt ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Pasohan pinkoi kun heikkopäinen hyppysuoran, kun Marjut odotteli päässä pallon kanssa. Minä olisin varmaan voinut lähteä vaikka ihan mihin tahansa. :D

B-radalla saksalainen toimi hienosti alkukuviona. Aan jälkeen lähetys takaakiertoon, persjättö ja kepeille taas takaaleikkaus. Marjut oli keppien päässä palkan kanssa niin päästiin treenaamaan taas itsenäistä etenemistä kepeillä vaikka minä jäinkin taakse himmailemaan. Sitten putkeen ja ehdin hyvin tekemään persjätön putkelle koska Paso pujotteli upeasti ja itsenäisesti! <3 Loppuhypyistä Paso ensin kiersi viimeisen ulkokautta, kun itse juoksin liikaa 19-20 hyppyjen väliin tavallaan. Tai juoksulinjani oli sellainen, että se ohjasi Pason ohi viimeisen hypyn. Kun älysin itsekin kaartaa jyrkemmin ja vielä sinne väliin napakka "PASO!" tuli kaikki hypyt haettua nätisti. Tämmöisissä kohdissa pitää mun muistaa olla tarkkana, koska Paso ei käy itsenäisesti hakemassa lähettyvillä edessä olevia hyppyjä, jos ei niille oikeasti ohjata!

Niin.. ja entäs ne Johannan ja Pason möllikisat? No nehän meni tosi kivasti. Tai ainakin Pasolla oli kivaa ja kait Johannallakin. Palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta, mutta suoritus ei ollut ollenkaan kehno kun ottaa huomioon, että parilla oli ennen kisoja takanaan vain yksi ainoa treeni! Katsokaa itse vaikka. Möllirata. Kilpailevat. (Videoista kiitos kuuluu jälleen kerran Matille)

Viikko takaperin Paso kävi fysioterapeutilla. Saatiin selästä nikamat taas oikeaan järjestykseen. Parin nikamalukon ja yleisen selkäjumin lisäksi Pasolla oli vasen pohje juntturassa. Fyssari arveli sen venähtäneen jossain vaiheessa. Enpä tiedä milloin olisi sattunut, kun en muista että mitään koira olisi missään vaiheessa valittanut tai muuten, mutta olinkin viime aikoina katsellut, että se takapäästään liikkuu vähän oudosti. Eli en sitten ihan omiani kuvitellut. Nyt me Pason kanssa sitten tosiaan lomaillaan ainakin semmoinen kuukauden päivät. Venytellään pohjelihas kuntoon, selän kanssa käydään uudestaan fyssarilla heinäkuussä. Ja sitten vaan nautitaan kesästä, uidaan, tehdään pitkiä metsälenkkejä ja sen semmoista. Niin, ja ensi viikolla leireillään.

Agilityn pariin palataan sitten heinäkuun lopulla. Jos innostutaan, niin tokoillaan. Luultavasti ei. ;) Mutta lupaan yrittää päivittää vähän ahkerammin taas kuulumisia... Sikäli mikäli meitä joku on ikävöitsenyt.

Kontaktipohdintaa

Kesän yksi tavoitteista on vahvistaa Pason kontakteja. Sillähän siis on oikein kelvolliset kontaktit tällä(kin) hetkellä, mutta ainahan on parantamisen varaa. Ja meillä sitä on (ainakin) seuraavissa asioissa:

- eteneminen kontaktille asti itsenäisesti ja vauhdikkaasti ohjaajan jäädessä jälkeen tai siirtyessä sivusuuntaan
- kontaktilla pysyminen ohjaajan juostessa ohi ja erityisesti kisatilanteessa

Ja bonuksena vielä:

- ylösmenokontakti

Menetelmänähän meillä on alastulolla 2 on 2 off jonka harjoittelu on aloitettu jo pikkupentuna. 

Targetilla ei ole treenattu enää pitkään aikaan, mutta nyt jos sitä itsenäistä etenemistä halutaan vahvistaa, pitänee ottaa target / lelu takaisin ainakin toisinaan. Tai ainakaan en nyt ihan äkkiä keksi muuta konstia ko. asiaan... Ongelmana siinä vain on, että Pasohan on niin fiksu että se tietää onko siellä kontaktilla palkka odottamassa vai ei. Eli kun palkka on, se toki suorittaa koko kuvion tosi hienosti, mutta kun ei ole, se jää sitten helposti papailemaan puoliväliin alastuloa ja odottamaan palkkaa minulta. Tietysti kontaktiesteitä voisi joskus "ladata" jo rataa rakentaessa kun koira on vielä autossa... Naksuttimella tuota tietysti voisi myös vahvistaa ja  käydä palkkaamassa sitten vasta naksun jälkeen... Ja / tai laittaa targetin niin kauas, ettei siihen yllä heti kontaktilta, sitten naks ja palkka ja sitten vapautus targetille... Hmm... Nyt pitäis vaan päättää strategia ja alkaa noudattaa sitä! :D

Tuo kontaktilla pysyminenhän varmaan vahvistuu joka tapauksessa jo sillä kontaktitreenillä ylipäätään, etenkin kunhan itse kiinnittää huolella huomiota siihen palkkaamiseen ja omaan liikkumiseen, ettei aina mene koiran kanssa yhtä matkaa tai tee omalla kropalla liikeapuja sen "ota"-käskyn lisäksi. Mutta ajattelin nyt kesän aikana koittaa kunnostautua ja opettaa Pason ottamaan kontaktiasennon myös muualle kuin varsinaisille kontaktipinnoille, eli vaikka laatikon päälle. Ja siinä sitten vahvistaa pysymistä hamaan loppuun asti, kunnes kuulee maagisen "tule" - käskyn, jolla saa taas edetä. Tavoitteena olisi, että takatassut pysyy siellä kontaktilla, vaikka etupää jo olisi revittelemässä narulelulla. ;) TÄSSÄ linkissä on mun tavoite ja visio. Tohon kun pystyis! 

Ja sitten vielä se mahdollinen murheenkryyni, eli ylösmeno. Mullahan OLI kaunis ajatus, että opetan Pason juoksemaan "boxin" läpi jo silloin ensimmäisenä kesänä. TÄSSÄ ohjeet. Ostin valkoista muoviputkea, rakensin boxin ja yritinkin jokusen kerran. Mutta en kertakaikkiaan saanut Pasoa älyämään, että sen pitäisi mennä sinne boxin sisään. Tai lähinnä kai mulla ei riittänyt kärsivällisyys ja Paso oli vielä niin pieni pentu, että se muutenkin lähinnä vaan toikkaroi sinne tänne. xD Ja jotenkin se sitten vaan jäi. Kun alettiin enemmän treenata, totesin ettei Pasolla ole suurtakaan taipumusta erityisesti loikata ylösmenoa. Joten päätin ihan tietoisesti, että luotan tässä asiassa toistaiseksi hyvään onneen. Ja hyvin on mennytkin. Paso on ottanut ylösmenokontaktista virheen yhden kerran kisoissa, enkä treeneistäkään äkkiseltään muista virhettä kuin yhden kerran. Silti tekisi kyllä mieli jotenkin varmistaa asiantilan pysyvyys... Mutta en kyllä tiedä mistä sitä kärsivällisyyttä mulle löytyis tälläkään kertaa boxin opettamiseen... Paso nyt sentään ehkä olis jo vähän järjellisempi olento tuohon opetteluun.
Toinen vaihtoehto tähän olisi siirtää Pason jo osaama "ravia"-käsky agiradalle ja vahvistaa sitä niin, että se tipauttaisi yhden tai parin askeleen ajaksi raville puomin alussa / juuri ennen puomia. Mutta toisaalta en haluaisi koiraa hidastaa radalla enkä ole varma lisäisikö nuo raviaskeleet varsinaisesti suoritusvarmuutta. Vai olisiko vaarana, että se ottaa raviaskelen just ennen puomia ja sitten ponkaisee uudelleen laukalle kontaktialueen yli? Lisäksi suoritus ei olisi silloin itsenäinen, vaan kiinni minun käskytyksestäni. Sitäpaitsi, tuo "ravia"-käsky on meillä käytössä vain metsälenkeillä vapaana juoksennellessa ja varsinaisen askellajin muuttamisen lisäksi se sisältää Pasolle vihjeen viretilan laskusta ja yleisestä rauhoittumisesta. Ja sitä nyt ainakaan en halua agiradalla. Enkä myöskään halua "pilata" ko. käskyä käyttmällä sitä väärässä asiayhteydessä, missä olisi ihan kohtuutontakin odottaa koiralta sen noudattamista. Eli mietintämyssyssä on vielä tämäkin asia.

Nyt olisi tosi kiva, jos tähän alle kehkeytyisi vähän keskustelua kontaktiasioista. Kertokaa miten ite olette tehneet tai mitä tekisitte tai mitä ette ainakana tekisi! Tai keksikää uusia ideoita näiden lisäksi, mitä itse olen koko kevään päässäni pyöritellyt.