Haaste: Koiran syvin olemus

Jaana heitti minulle blogissaan haasteen. Hauskaa! En olekaan ennen saanut mitään haasteita, vaikka bloggailua on jo monta vuotta takana. Ja tämä oli vielä tosi hauska haaste. Tehtävänä oli siis kuvailla koiran syvintä olemusta muutamalla kuvalla. Tässä Pason syvin olemus, kahteen kuvaan tiivistettynä. Nämä eivät kaivanne enempää selittelyjä, vai? :D Alemman kuvan tekstikin osuu nappiin...

(kuvat on lainattu Googlen kuvahausta)

Ja laitetaan haaste eteenpäin Kaarinalle Koiruuksia ja Kepposia - blogiin ja Johannalle Tappilandiaan (saa laajentaa tehtävää myös muihin karvaeläimiin...)

Paso ja agilityn Zen...

Viime viikon keskiviikkona meillä piti olla Sannan agivalmennus. Kävi kuitenkin niin, että tiistai-iltana nuorimmaisemme Pyry joutui yöksi sairaalaan tarkkailuun. Yö tuli nukuttua todella huonosti ja aamusta riennettiin heti sairaalaan, jossa kului päivä pitkälle iltapäivään, Pason tietenkin odotellessa kotona. Pyry kotiutettiin, mutta käskettiin seurata tarkasti ja tuoda tarvittaessa heti takaisin, jos kunto taas huononee. Ei siis oma mieli ollut kauhean agilitysuuntautunut, kun illalla olisi ollut harjoitusten aika.

Jos jotain olen viimeisen puolentoista vuoden aikana koirastani, itsestäni ja agilitysta oppinut, niin sen, milloin EI kannata lähteä treeneihin. Ja nyt oli juuri se hetki. Minua harmitti kuitenkin, kun Pasolta oli jo edellisen päivän harjoitukset jääneet väliin ja muutenkin aktivointi oli ollut huononlaista lapsen sairastaessa. Olisin suonut mielelläni sille agilityilottelua. Joten puhuin ihanan Johannan ympäri menemään valmennukseen Pason kanssa. Eipä sitä nyt niin kauheasti tarvinnut edes suostutella. :) Illalla siis toimitin Pason kerhoreppu pakattuna treenihallille ja lähdin itse takaisin kotiin. Parin tunnin päästä tyytyväinen energiansa purkanut koira palautettiin kotiportille. "No, miten meni?" "Noo... ihan hyvin. Tai oikeastaan - helvetin hyvin!" :D Vähänkö hieno juttu! Kivaa oli ollut kummallakin ja Sanna kuulemma ei ollut uskoa korviaan, kun oli kuullut ettei pari ollut koskaan ennen treenannut yhdessä!

Itse olin äärettömän tyytyväinen ratkaisuuni. Jos olisin lähtenyt treeneihin väsyneenä ja lapsesta huolestuneena, ei se olisi ollut reilua koiraa kohtaan. Paso lukee mielialojani niin äärettömän helposti, etten sitä pysty huijaamaan, vaikka kuinka yrittäisin piristyä ja tsempata. Ja kun se huomaa että olen jostain huolestunut / vihainen / ärtynyt tai mitä tahansa muuta kuin rento ja hyväntuulinen, se reagoi välittömästi. Ja yleensä se reagoi tipauttamalla korvat pois käytöstä ja riehaantumalla, tai alkamalla hidastella ja varmistella ihan liikaa. Jolloin minä sitten taas helposti hermostun koiraan ja kierre on valmis. Tulevaa kisauraamme silmällä pitäen - onneksi en ole mikään kova kisajännittäjä! :D

Perjantaille suunnitelmissa olleet mölliagilityt jäivät meiltä väliin, kun Paso onnistui treenien jälkeen saamaan jossain ulkona tassuunsa haavan. Ei se paha ollut ja varmaan Paso olisi agiradalla painellut menemään siitä huolimatta, mutta en halunnut ottaa riskiä että antura repeää pahemmin. Viikonloppu ja alkuviikko paranneltiin varvasta ja lenkkeiltiin vaan hihnassa, rauhallisesti, Ronjan punainen kurarukkanen tassussa. Meinasi pieneltä perropojalta levitä polla... ;) 

Onneksi varvas parani hyvin ja pääsimme taas keskiviikkona Sannan treeniin. Tällä kertaa uskaltauduin taas itsekin halliin sisälle, kun mieli oli ihan tavallinen ja hyvä taas. Ja hyvä oli treenikin! Paso teki taas niin hienosti kaiken, mitä pyysin ja kuunteli mahtavasti ohjausta. Se kuuntelee nykyään niin hyvin, että mun on opeteltava ohjaamaan koko ajan tarkemmin ja paremmin. Tavallaan se onkin nyt vaikeampi ohjattava, kuin silloin, kun se meni vähän poissa hallinnasta. Silloin sitä pystyi vähän huiskaisemaan sinne ja sitten taas tuonne, eikä se niin piitannut minun pienistä virheasennoista tai vääristä rytmityksistä. Nyt se kuuntelee ja tarkkailee niin tarkasti, että ohjauksen pitää olla just eikä melkein. Koska koira menee just ja tarkalleen sinne minne ohjataan. Että täti sitten vaan on hyvä ja jatkaa harjoituksia! :D

Radalla oli pitkiä suoria etenemisiä, suoria putkia, pimeitä putkikulmia ja sitten välillä pieniä tarkkoja käännöksiä. Ja kepit meni upeasti täydestäkin vauhdista! Ihan oikein sisään ja joka väli pujotellen, jos minä en vaan sössinyt työntämällä kättä liian aikaisin taskuun... Vaikein meille (mulle) oli 12-14 hypyt, mutta niistäkin selvittiin kyllä lopulta ihan kunnialla, kun vaan keskityin. Ja sitten se kuulemma ei näyttänyt edes vaikealta. Eikä ollutkaan.
4-6 mentiin putken puolelta ohjaten: lähetys neloselle, takaakierrätys ja persjätöllä vitonen, sitten itse etenemään heti kohti seiskaa, niin ei koira edes vilkaissut putkeen. Tuo hankala 12-14 kohta tehtiin twisti-tyyppisesti välistäveto ja sitten jaakotus 13-hypylle. Tarkkana sai olla oman liikesuunnan kanssa, ettei mennyt 14 sivu suun. Muissa kohdin ei oikeastaan suuren suuria ongelmia ollutkaan. 10-putkelle piti vaan muistaa putkijarrutus hyvissä ajoin, siis jo ENNEN kun koira on putkessa. Silloin kääntyi tosi tiukasti putken jälkeen. Jopa niin tiukasti, ettei uuden putkikäskyn kanssa auttanut yhtään viivytellä, tai Paso tuli putkien välistä. 16-hypylle Paso eteni hienosti, kunhan sain tehtyä putkella takaaleikkauksen ajoissa ja käskytin ajoissa hyphyphyp... Loppusuora olikin sitten pelkkää ilottelua ja tosiaan - mahtavasti Paso osasi itse urvelluksen jälkeen jarruttaa vielä ja keskittyä kepeille. Hieno Paso!!! :)

Ja siis näin upeastihan meillä menee silloin, kun mun mieliala on perhosia ja poutapilviä. <3 Jos meinaa alkaa hermostuttaa, silloin pitää vaan hengittää syvään ja miettiä että "puro solisee, puro solisee" ;) Taikka sitten on parempi viedä koira autoon ja jatkaa myöhemmin paremmalla mielellä. Pasolla saa ja pitää olla koko ajan hurjan hauskaa, eikä ole sitä kohtaan reilua, jos se joutuu miettimään mitä teki väärin, vaikka mun mieltä painaisivat ihan muut jutut...

Ainiin... ja Pyry on taas ihan kunnossa ja täydessä vauhdissa. Selvisimme onneksi säikähdyksellä. :)

Se on nyt virallista

Nimittäin Pason lonkat ja kyynärät, lausunto napsahti tänään sähköpostilaatikkoon. :)

(Ei, Kennelliitto ei sentään piirrä hyviin lausuntoihin hymynaamoja, mutta täällä ollaan niiiiin tyytyväisiä, kun pelkona oli mahdollisesti C/C ja 0/1 kyynärät... Onneksi meillä on ilmeisesti vaan hieman ylivarovainen oma eläinlääkäri!)

Lunta! :)

Koska lähdetään lenkille?? Tää lenkkikaveri vaan nukkuu...

Toissapäivänä tulikin talvi! Hieman mahtavaa, ainakin hetkeksi saatiin taukoa jatkuvaan tassujen pesuun ja kuraisuuteen. Ja onhan lumi noin muutenkin aika kiva juttu! :)

Ja vielä taas linkki Jaanan hienoon kuvapäivitykseen

No siis VAU!

Oltiin eilen Sannan treenissä Pason kanssa. Ja loppuillan mie leijuin. Meni vaan NIIN HYVIN, ettei ehkä ikinä oo mennyt niin hyvin. Johannan sanoin: "Olit sitte kerrankin samoissa treeneissä Pason kanssa!" :D Sannakin suorastaan kehui meitä! Mulla oli kuulemma hyvät ohjaukset, seurasin hyvin koiraa jolloin ajoitus pelasi ja näki että ollaan harjoiteltu! :) :) :) En muuten turhaan sitten kuitenkaan tuijottanut sitä edellisen treenin videota uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

No mutta siis rata oli tämmöinen:

Alun suoran jälkeen lähetys pimeään putken päähän. Ekalla kerralla mun ohjaus oli aavistuksen myöhässä ja Paso meinasi jo tulla ohi, mutta korjasi. Selvästi oli edellisen Sannan koulutuksen putkitreeni sillä(kin) vielä muistissa. Sitten vain 5-hypyn tykö odottamaan koiraa putkesta, 6 ja lähetys takaakiertoon seiskalle, johon persjättö. Tässä oli monia muitakin ohjausvaihtoehtoja, mm. valssaus tai sylkkäri, mutta päädyin tuohon persjättöön ihan vaan siksi, kun se edellisessä treenissä oli niin mahdottoman vaikea meille ja sit oli sitten välissä omissakin treeneissä harjoiteltu, joten nyt oli vähän niinkun näytön paikka... ;) Ja mitenkä hyvin se menikään! Sitten lähetys takaakiertoon 8-hypylle ja pakkovalssi ysille niin saatiin koiralle suora hyvä lähestyminen kepeille. Ihan ekalla kerralla Paso selvästi hieman hämmästyi kun vastassa yhtäkkiä olikin pujottelu ilman verkkoja kesken rataa ja minäkin jotenkin häkellyin, joten pipariksi meni eka pujottelu. Seuraavilla kerroilla Paso haki upeasti oikean sisäänmenon ja pujotteli kun mikäkin! Vielä se ei kestänyt ratavauhdissa takaaleikkausta, joten ohjasin pujottelun vasemmalta puolelta. Putkeen 11 vienti ei tainnut kertaakaan onnistua ihan oikein. Sen verran pujottelu on vielä epävarmaa, että jos lähdin tekemään ohjausta yhtään liian aikaisin, jäi viimeinen väli pujottelematta ja sitten taas vähänkään myöhemmin olin jo auttamatta myöhässä ja koira väärässä putken päässä. Ei tätä kuitenkaan jääty sen kummemmin hiulaamaan vaan jatkettiin vauhdilla hallin toiseen päähän kohti rengasta. Upeasti Paso malttoi täydestä usvatuksesta jarruttaa Aan kontaktillekin.
Renkaalle saatiin vinkkejä, siinä kun on ollut vähän ongelmaa, että välillä Paso on hakenut hienosti renkaan keskustan, välillä taas menee jatkuvasti alta, enkä ole tajunnut mikä hommassa mättää. Sanna huomasi, että Paso hyppää silloin kun näytän kädellä samoin kuin hyppyesteillä, mutta heti jos käsi putoaa yhtään alas se meneekin alta. Lisäksi RRRRrrrengas - käsky ilmeisesti R-kirjaimen takia on niin huomiotaherättävä, että se kääntyy vilkaisemaan minua. Tällöin jos käsky on vähänkin myöhässä tai se käsi jää alas, se ei enää ehdikään ponnistaa hyppyyn vaan joutuu kumartumaan ja juoksemaan alta. Sanna siis suositteli, että otetaan käyttöön sama käsky kuin tavallisilla hyppyesteillä ja minä muistan pitää käden ylempänä. Toimi. Eihän Paso kauheasti ole rengasta vielä tehnytkään, eli jatketaan harjoittelua!
Hypylle 15 oli pitkä vienti takaakiertoon, siinä sai vaan itse olla tarkkana että tulee ohjaamaan riittävän lähelle estettä, muuten lähdettiin molemmat seilaamaan mihin sattui. ;) Loppuradassa ei oikeastaan ollutkaan mitään ihmeellistä, kunhan nautiskeltiin hauskuudesta. :)

Siistiä!!

... nyt nautitaan tästä fiiliksestä vielä hetki, sitten suunnataan taas katse seuraaviin koitoksiin ja ensi viikon treeniin. Päästään sit taas maanpinnalle takaisin. ;)

JEEE!!!!

Kepit tänään alusta loppuun ilman yhtään verkkoa! Monta kertaa!! Jes!


... ei mulla muuta. ;)

Sannan koutsattavana

Sanna oli laatinut hauskan putkipyörittelyradan:

Täytyy sanoa, että olis varmaan rataantutustumisessa mennyt sormi suuhun, jos en olisi ehtinyt vakoilemaan edellisen ryhmän suorituksia... ;) Mutta eipä siinä sitten mittään, ruvettiin työstämään rataa, Sannan tutulla ohjeella "Jatka vaan niin pitkään kunnes menee pieleen, ni harjoitellaan sitten..." No, meillähän se tarkoitti esteitä 1, 2 ja 3, kuinka ollakkaan! :D
Putkisysteemeissä oli kuitenkin ideana, että ohjaaja jäi suoran putken alkupäähän ja sieltä kauko-ohjaten koira mutkaputkeen. Kun piti mennä koiraa lähempänä olevaan päähän, jäi ohjaaja niin, ettei jalkoja näy putken takaa ja selkeä käännös + liikkeen suunanmuutos juuri oikeaan aikaan suhteessa koiran liikkeeseen. Kun taas koiran piti tulla ohjaajaa lähempänä olevaan putken päähän, tultiin odottamaan mutkaputken suulle niin, että koira näkee jalat. Ideana siis, että koira oppii hiljalleen: "kun jalat näkyy, tule kauempaan päähän, kun ne ei näy, mene ekana vastaan tulevaan päähän". Sitten suoraan putkeen mentäessä (9) taas piti oma liike ja ohjaus ajoittua juuri oikein siihen hetkeen kun koira putkien välistä näkee ohjaajan. Ääntä piti toki pitää koko ajan, että kääntyi oikeaan suuntaan putken 8 suulta. Miten yksinkertaista... Not! 

Putkikuvioista kuitenkin selvittiin ihan pikku kömmähdysten (mulla meni oikea ja vasen vaihteeksi sekaisin...) jälkeen tosi hienosti. Yllättävän selkeää oli koiralle, milloin pitää mennä mihinkin, kunhan vaan oma ohjaus oli kohdallaan! Sitten kyllä välillä sekoiltiin oikein huolella, mutta kun jätettiin homma hautumaan, niin lopuksi sujui taas hienosti. Putkien lisäksi ongelmallinen kohta oli hypyt 12-15. Ja siellä etenkin hyppy 14 kun sen jälkeen olisi pitänyt koira saada oikealle puolelle ja itse olin koko ajan noin sata vuotta myöhässä, niin eihän se onnistunut. Ei sitten millään, paitsi kerran varmaan säkällä. Mutta olipa hyvä treeni, ja Paso jaksoi tosi hienosti toistaa ja kuunnella ja tsempata!

Videolta varmaan näkee ja tajuaa paremmin, että miten toi kohta 12-15 piti ohjata, joten en edes yritä selittää takaakiertoja, valsseja, flippejä ja fläppejä tähän. ;)

Sunnuntaina (kun tuo treeni oli keskiviikkona) sitten lähdettiin Pason kanssa hallille treenaamaan ominemme. Mukana oli myös Pyry 10kk, joka ystävällisesti nukkui koko treenin ajan sekä Ronja 3v, jonka lahjoin namuilla ja kekseillä ja joka kannusti meitä kovasti: "Äiti, Paso on tosi pätevä. Äiti, koska menette ton keinulaudan, menkää keinulauta!" :D

Olin päättänyt harjoitella kaarteessa olevia hyppyjä (kun niistä mentiin sisärataa ohi mölleissä), pujottelua sekä Sannan treenin hyppykuviota, mikä oli jostain syystä minulle käsittämättömän vaikea. Edellisenä iltana vietin varmaan tunnin verran videoita tuijotellen ja tuntuu, että sitten vasta ymmärsin, mitä siinä ohjauskuviossa oikeastaan olisi pitänyt tehdä... No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! :D Lisäksi ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla vieheleikkikurssilla opittuja vieheleikkejä agipalkkauksessa.

Väsäilin tämmöisen radan (huom, numerot alkaa nollasta):

Kepeissä verkot sisäänmenossa ja ulostulossa. Bonuksena sain vielä kontaktiharjoitustakin, kun Aa sattui olemaan sopivalla paikalla. :) Ei menty tätä ihan kokonaisena, mutta pätkinä, ainakin: 0-8, 8-13, 12-17, 9-17... Ja mitenkä hienosti Paso tekikään töitä! Kaarrehypyissä ei mitään ongelmia, vaikka juoksin itse ihan suoraan, hienosti haki kauimmankin hypyn kun vähän työnsin kädellä. Pujotteli paria hassia lukuunottamatta kuin mikäkin, teki upeita kontakteja kovasta vauhdista. Ja tuo takaakierto-valssi-pyöritys-takaakierto-persjättö-systeemikuviokin onnistui kuin ei mitään! (eli jopa minä olin ilmeisesti ankaralla videoiden tuijotuksella onnistunut oppimaan jotain!). Hurjan tyytyväinen olin treeniin. Ja viehe toimi palkkauksessa paremmin kuin hyvin, eikä ollut varsineen ja naruineen ollenkaan hankala, niinkuin olin epäillyt. :) Erinomaisen onnistunut hyvän fiiliksen treeni siis!