Kisarästejä

Kisailua on vähän yritelty Pason kanssa tässä kevään korvalla.

19.4. kipaistiin kaksi rataa Lappeenrannassa. Tarjolla olisi ollut peräti 4, mutta jotenkin mameroin (ja olin rahapulassa) joten ilmoitin vain kahdelle. Sikäli se oli hyvä ratkaisu, että sai aamulla nukkua rauhassa ja ajella leppoisasti aamupäivällä. Paikan päällä vaan sitten kuitenkin tuntui, että olisihan sitä voinut ainakin kolmannenkin yrittää. Näistä Lappeenrannan esityksistä ei (onneksi) jäänyt todisteita jälkipolville eikä muutenkaan mitään suurta kerrottavaa. En oikein osaa eritellä miksi, mutta jotenkin vaan en saanut itseäni enkä sitä myöten koiraakaan ns. "kasaan." Ensimmäinen rata rämmittiin jotenkin läpi, vaikka hylky tulikin heti alussa Pason livahtaessa väärään päähän putkea. Mutta ei siinä oikein mitään hyvää ollut. Mun ohjaus oli huonoa ja myöhässä, kaarteet oli pitkiä, Paso meni ohi A-esteen ja karkasi puomin kontaktilta ja joku rimakin taisi pudota. *huoh* Toisella radalla sitten ei päästy enää rytmiin ollenkaan, vaan Paso karkasi heti alkupuolella rataa ihan omiin nimiin putkeen hypättyään ensin pituuden kulmittain. Ok, mun ohjaus oli luokatonta, mutta eipä kyllä koirakaan keskittynyt. Totesin, että eiköhän tämä ollut tässä ja lähdettiin radalta pois ja kotia kohti.

Ei aina voi onnistua. Mut jos edes joskus?? 

24.4. sitten osallistuttiin oman seuran iltakisoihin. Viikolla yritin päästä hallille pientä rataharkkaa tekemään, kun olisi ollut ihan kiva tuon epäonnisen Lappeenrannan kisan jälkeen vähän saada itseluottamusta takaisin. Keskiviikkona olisi ollut puolisen tuntia aikaa käydä hallilla ennen lasten tarhasta hakua. Vaan mitenpä kävi? Juuri kun ajoin hallin pihaan, tuli sähkökatkos. Hallin ovet toimivat sähkölukolla, joten sisään ei ollut siis asiaa. No, käydään kävelemässä ja yritetään uudestaan, ajattelin. Vaan sähkökatkos senkuin jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka lähimetsissä pyörittiin. Lopulta kello oli niin paljon, että oli pakko lähteä tarhalle. Sähköt palasivat, kun ajoin pois hallin pihasta. Ei ollut tarkoitettu minulle kenraaliharkkaa, totesin.

"Hei - sä unohdit jotain!"
"Eiku tulkaa nyt vaan autoon, hop hop."
"Siis täh??? Eiks me muka mennäkkään halliin????"

Kisat kuitenkin lopulta menivät aivan mallikkaasti. Lopputuloksena HYL - 0 - HYL on huomattavasti paremmin, kuin mitä viime aikoina kisoissa on ruukannut tulemaan. Ja nuo hylkyradatkin olivat aivan kelvollisia, etenkin jälkimmäinen hyppyrata oli suorastaan melkein nolla. Eli oikein hyvillä mielin tultiin kotiin myöhään illalla ja päätin taas sittenkin harkita harrastuksen jatkamista, vaikka Lappeenrannan masentavien esitysten jälkeen melkein jo olin pistämässä taas kerran pillejä pussiin. ;)

Ensimmäinen agirata oli vähän jotenkin jännittynyt ja kankea. Puomin jälkeen en antanut Pasolle riittävästi tilaa ja otin huolimattomasti haltuun, joten se valitsi hypyn väärän puolen ja suoran jälkeen jäi muuri suorittamatta, kun en vaan päässyt riittävän ajoissa liikkeelle. Mutta oli siellä jo kelvollisiakin pätkiä.

Nollaradalla oli hieman jännitystä ja kansalle sirkushuveja, kun radan keskivaiheilla yritin väkisin hyllyttää huutamalla putken sijasta vimmaisesti Pasolle "kii, kii, KII!!" Onneksi Paso ei (taaskaan) hirveästi kunnellut mun huuteluja, vaan porhalsi putkeen ja mullakin sytytti kerrankin niin sukkelasti, että ehdin jopa melkein sen perään. ;) Pikkuisen tuli pyöriskelyä pituuden jälkeen, mutta virheittä selvittiin kuitenkin maaliin. :D Videolla kuuluu, miten koko halliyleisö repeää nauruun ja kieltämättä nauratti itseäkin oma sekoilu... (sijoitus taisi olla 12. tai jotain sen suuntaista. Voittajan etenemä -14, meidän etenemän ollessa -7, eli vähän on vielä vauhdissa petrattavaa jos palkinnoille mielii...)

Hyppäri oli itse asiassa omasta mielestäni meidän paras rata. Siellä vain jäin joksikin ehkä sekunnin kymmenykseksi miettimään jotain (?) liian pitkään ja Paso suhahti suorasta putkesta renkaalle. Jos olisin lähtenyt heti, olisin ehtinyt poimimaan sen putken päästä mukaan hypyille ja olis ollut tuplanolla plakkarissa. Mutta jos olis jos niin lehmätkin lentäis ja jos tädillä olis munat se olis setä. Joten turha jossitella. Hauskaa oli kuitenkin ja Paso teki upeasti töitä koko ajan enkä nyt itsekään ihan toivoton ollut tällä kertaa! :)

Tässä vielä KKS:n kisojen radat Jaanan kuvaamina

Nina Mannerin valmennuksessa

Viime viikonloppuna päästiin taas Pason kanssa Mannerin agivalmennukseen peruutuspaikalle. :)

Rata oli tämänmoinen ja onneksi hyvin loogisesti etenevä, sillä ratapiirros tuli niin myöhään, että enpä oikein ehtinyt sitä kuin silmäillä ennen valmennusta.

Rata oli hauska ja sujuva, eikä missään kohtaa ihan epätoivoa tullut, vaikka ohjattavaa piisasikin. Ensimmäisellä yrityksellä taisimme päästä virheittä jopa hypylle 13 asti. Sen Paso hyppäsi takaisinpäin, kun ohjasin huolimattomasti ja lähdin (turhaan) kiirehtimään eteenpäin. Homma oli helposti korjattu pienellä maltilla ja samalla saatiin parempi linjaus suoraan kohti putken suuta. 17 takaakiertoa olin (turhaan) pelännyt, että tökkään koiran vahingossa putkeen. Eipä se sinne vilkuillut, vaan tuli merkkauksesta tosi nätisti hypylle ja sieltä hienosti kepeille. :)

Sitten tulikin meidän ensimmäinen oikea kompastuskivi. Vähänkään huolimattomalla "heitolla" Paso valitsi 19 putken sijaan aina puomin. Joten se oli saateltava melko pitkälle putkeen. Ja sitten taas tuli kiire jatkon kannalta. Joka muutenkaan ei ollut helppo tooodella lähellä vaaniskelevan A-esteen takia... Kokeilimme persjättöä 20-21 väliin. Todella epävarmaa. Paso ehti lukita A-esteen jo kauan ennen 20-hyppyä enkä millään kerennyt persjättöön tarpeeksi ajoissa putken saattelun takia. Joten tuli joko tosi pitkä kankea kaarros tai tassuläppäisy Aalle. Sitten yritettiin pakkovalssia 21-hypylle, mutta tässä oli sama ongelma oikeastaan. Mun liike oli väkisin jonkun aikaa kohti Aata, joten Paso lukitsi sen ja taas tuli tassuläpsy kontaktiin. Lopulta parhaaksi osoittautui "alapuolelta" ohjaaminen, missä heitin Pason melko kaukaa 20-hypylle ja liikuin sieltä suoraan 21-hypyn taakse tekemään saksalaista (?) no jotain persjättösysteemiä kuitenkin. :D Ja vaikka tämä tuntui aluksi utopistiselle, niin oli tosiaan paras konsti välttää A-esteelle päätyminen, kun itse pysyin siitä mahdollisimman kaukana ja ohjasin rennosti. Uskallusta siis vaan vaati ja luottoa siihen, että koira tulee ohjauksiin. Liikkeen suunta oli tässä ratkaiseva, koska tämä oli ainoa ohjaus, jossa mun liike ei missään vaiheessa ollut hetkeäkään kohti Aata.

Loppu sujui ihan mallikkaasti, paitsi todettiin 23-hypyllä, että Paso ei oikein osaa tuollaista tiukkaa siivekkeen ympäri kiertoa silloin, kun minä jo menen edelle. Ohjasin siis takaakierron hypyn vasemmalta puolelta ja siitä olisi sitten pitänyt ehtiä edelle linjaamaan 24-hyppyä että koira laskeutuisi kohti putkea. Vaan 23-hypyn rima putosi ihan joka ikinen kerta, kun liikuin estelinjan ohi ennenkuin Paso oli hypännyt. Oikeastaan täysin vastaavanlainen kohta oli 28-hyppy, mutta siinä rima ei pudonnut kertaakaan, koska pystyin antamaan tilaa sivusuunnassa enkä liikkunut koiran edelle. Tämmöisiä harjoitteluun siis, että Paso malttaa tehdä hypyn kunnolla eikä kiiruhda, vaikka minä liikkuisin edelle!

Vloggailua

Blogi videomuodossa on kuulemma vlogi. No nyt pukkaa vlogia. :D

Perjantaina käytiin hallilla treenaamassa. Koska lahjattomat harjoittelee, ajattelin että meidän todellakin olisi syytä käydä edes muistelemassa, että miltä ne aksaesteet näytti ennen sunnuntain kisoja. Redi oli harjoittelemassa elämän tosiasioita, kuten että aina ei voi olla toiminnan keskipisteessä. Nuoren herran äänekkäät vastalauseet raikaavat videolla... 

Juostiin kisanomainen rataharkka. Paso nosti kierrokset kattoon ilmeisesti Redin kannustamana ja saattoi osuutta olla asiaan silläkin, ettei oikein kauheasti oltu viikolla keritty tekemään mitään mun työkiireiden takia. Eka yrityksellä hyl toisen putken jälkeen. Tokalla muistaakseni nolla. Sitten hetken aikaa vähän lepatti ja tehtiin mitä sattuu. :D Videolla ryhdistäytymisen jälkeen uusi yritys. Ronja 5v. kuvausassistenttina. Vähän kankeaa tässä meno, ekat radat oli paremmat...

http://youtu.be/itCu3XlwOMQ

Sunnuntaina sitten tosiaan kisailtiin kolmen kisan verran. Edeltävä yö tuli valvottua kuumeisen lapsen kanssa, mutta urhoollisesti lähdin silti yrittämään. Ekan radan jälkeen kyllä tuntui, että fiksumpaa olis ollut jäädä kotiin... Ohjaajalta oli aivot hukassa ja koiralta korvat. Mentiin metsään kävelemään ja meditoimaan. 

Toinen esitys olikin jo huomattavasti parempi, vaikka siellä yksi rima tipahtikin alussa ja sitten loppusuoralla luotin liikaa ja olin (muka) niin hengästynyt etten saanut haltuunottoa suustani. Pienikin vihje kääntymiseen varmasti olisi riittänyt, Paso oli tosi hyvin kuulolla ja hyvällä meiningillä. No, ei se riman takia nolla olis ollut kumminkaan, joten samapa tuo.

Kolmannella alkoi vähän jo selvästi väsymys painaa iltakuuden jälkeen sekä mulla että koiralla. Mutta kyllä siinä kelpo kohtia oli siinäkin. Ja erinäisten seikkailujen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta väännettyä tulos! :) Rima putosi taas (??? miksi, kun ei yleensä tiputtele ???) ja harvinainen keppivirhe kun itse liian hätäseen lähdin persjättöä tekemään. Mutta siis kaikki esteet oikeassa järjestyksessä - wow! :D

Ihanainen Jaana kuvasi pyytämättä meidän kisaradat:

https://www.youtube.com/watch?v=rlMm1SO9GA4&feature=youtu.be

Redikin oli mukana kisoissa ja hämmästytti taas kerran minut ja monet muut reippaudellaan. Ei puhettakaan että kisojen hälinä, väenpaljous, kuulutukset, haukkuvat maksikoirat tai yhtään mikään muukaan olisi Risto Reipasta hetkauttanut. Häntä pystyssä paineli menemään pihalla ja hallissa sisällä, haukkui voimansa tunnossa (mun kielloista huolimatta...) kaikille koirille ja pussasi jokaista ihmistä joka erehtyi pussausetäisyydelle. Leikki hullua repimisriepotteluleikkiä patukalla täysin vieraiden ihmisten kanssa hallin hälinässä antamatta minkään häiritä. Taas sai useammasta suusta kuulla, että jos nää vesikoirat tämmösiä onkin, niin minäkin haluan! :D

Kisatunnelman lisäksi Redi on harjoitellut 2on2off - alkeita. Videolla kolmas harjoittelukerta:

 http://youtu.be/-oWMz-72Kfo

(menipäs palkkaaminen vaikeaksi, kun samalla yritti kuvata. :D )

Tänään talvi tuli takaisin Kotkaan. Päivän aikana on satanut viitisentoista senttiä lunta. Pojat kävi pellolla rallattelemassa:

http://youtu.be/GTQ_FdEIQBA

Simmottista tänne. Videoiden muodossa tällä kertaa.

Ainiin! Kävihän Redi tänään myös eläinlääkärissä saamassa rokotuksen. Ei se kyllä itse sitä huomannut, koska oli kiireinen namunsyönnissä ja eläinlääkärin pussailussa. Tohtoritäti(kin) oli aivan myyty. Totesi, että "ainahan koiranpennut on ihania ja söpöjä, mutta tää on kyllä jotenkin paljon tavallista ihanampi, kaikki varmaan haluaa kidnapata tän itselleen!" :D Joo, niinhän ne haluaa. ;)

Redin strategiset mitat

Mittailin alkuviikosta tai viikonloppuna, unohdin vaan päivittää tänne...

Redi, 11vkoa:

n. 27cm / 4,5kg

(c) Jaana Siltanen

Pason aksailuita

Ollaan me välillä treenailtukin, vaikka vähän laiskasti oon jaksanu blogiin päivitellä.

Tässä kaksi viimeisintä treeniä. Jarno harrastaa vauhtiratoja. ;)

Tässä tuota alkua pyöriteltiin muistaakseni melkoisen monta kertaa, ennenkuin Jarno oli tyytyäväinen. Olisin halunnut ohjata 5-hypyn takaa jarrutellen, mutta eihän se tietenkään käynyt koutsille, joten piti harjoitella taas kerran JUOKSEMAAN. :D No, onnistuinpa tekemään sinne persjätön ennen putkea, kun luotin että koira suorittaa nelosen ja liikuin oikeasti ajoissa ja kunnolla. Sitten saikin melkeistä vaan hurvitella kepeille asti. Kepeiltä tarvittiin huolellinen lähetys putkelle riittävän kaukaa, että ehti itse poimimaan koiran putkelta oikeaan suuntaan loppusuoralle. Muuten Paso ampui toiseksiviimeisen hypyn ohi auttamatta.

Tämä se vasta hauska rata oli! :) Aloitus piti tehdä takaakiertona, siis koira jätettiin keinun viereen ja siitä lähtö. 6-hypyn pyöritin itse oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, vaihtoehtojahan toki olisi ollut muitakin. Muurilla tuli hyvää takaakiertoharjoitusta, mitä ei liian usein tule tehtyä. Valssi piti olla ajoissa valmis, että päästiin vauhdilla eteenpäin ja ehdin ohjaamaan kepeille kunnolla. Muuten tuli piiiiitkä kaartelu ennen pujottelua. 12-17 kohta oli tällä kertaa meille haastavin. Paso ei lähde niin itsenäisesti takaakiertoon, että olisin voinut ottaa riittävästi etumatkaa ehtiäkseni tekemään persjättöä 13-14 väliin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis pienellä päällejuoksulla ohjata koira 14 takaakiertoon oikean siivekkeen ympäri ja siitä valssi ja muurille. Tosi tarkkana sai tässäkin olla oman juoksulinjan kanssa, muuten meni 14 väärästä suunnasta, kuten myös silloin jos olin myöhässä vähänkin keinulta lähtiessä. Valssi muurille taas oli oltava enemmän kuin ajoissa ja riittävän pitkällä (taas kerran, luottaen koiraan, että se suorittaa muurin vaikka itse on jo edempänä...) koska muuten ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä ohjaamaan hyppyä 17. Huhhuijakkaa, tuli melkoinen intervallitreeni tästä harjoituksesta ohjaajalle! :D

... treenin jälkeen totesin, että se on kyllä aloitettava taas lenkkeily, kun lumetkin on sulaneet...

Redin kuulumisia

Redi on asettunut hienosti taloksi ja osoittautunut todelliseksi Risto Reippaaksi. :) Kaikkialla minne menemme, se saa hurjasti ihailua osakseen ja kehuja kivasta luonteesta ja reippaudesta ja rohkeudesta. Useampi ihan koiraihminenkin on jo sanonut, että tuota pentua katsellessa tulee semmoinen olo, että olisiko tässä seuraavan koiran rotu. On se vaan melko mahtava tyyppi! :)

Kaikki lapset pihaleikeissä

Metsässä geokätkön etsinnässä (ei löydetty).

Tässä muutaman viikon aikana on ehditty normaalien arkitoimien (pihalla ja metsässä ulkoilu, hihnakävely, tassujen pesu ja kuivaus, kynsien leikkaaminen, korvien putsaaminen jne...) lisäksi opetella monenmoista. Redi on ollut mukana mm. agilityhallilla niin ryhmäharjoituksissa kuin omatoimitreeneissäkin, käynyt kaupunkikävelyllä Kotkansaarella ja Karhulan keskustassa (ylitimme kaksi kertaa kanjonin, jossa rekat jyristävät moottoritiellä, eikä edes se hetkauttanut hetken vertaa!), leikkinyt meren rannalla, ulkoillut isossa koiralaumassa ja käynyt laavulla paistamassa makkaraa.

Citykoirat?

Metsäkoirat!

Kaikkialle Redi painelee häntä heiluen, pussaa jokaista joka vaan kumartuu riittävän matalalle ja kaiken kaikkiaan vaikuttaa olevan melkoinen maailmankansalainen. Toki Paso tarjoaa erinomaiseta esimerkkiä ja taustatukea kakaralle olemalla niin kovin täyspäinen ja tasapainoinen tilanteessa kuin tilanteessa. :) Kyllä sekin vaan on mahtava tyyppi!! :)

Laavuretkeltä kotiin palaamassa.

Kaikki pienet pojat tykkää lätäköistä!

Pason ja Redin leikkiä takapihalla. Vähän Rediä vielä jännittää ulkona juoksennella Pason kanssa ja kyllähän se muutaman kerran on vahingossa jalkoihin jäänyt kun Paso oikein kiihdyttelee. Vähän pienemmässä tilassa, missä Paso ei pääse täyteen vauhtiin, juoksuleikit jo sujuvat jotenkin.

Veikan kainalossa on kuitenkin turvallista huilata.

Viime viikolla menimme hallille käymään ja sattumalta muutama ystävä koirineen kurvasi samaan aikaan pihaan. Eipä mentykkään treenailemaan, vaan lähdettiin pienelle metsäkävelylle kevätaurinkoon. Vilskettä riitti ja siitä piti huolen kymmenen koiran lauma. Paso pääsi nauttimaan kukkona tunkiolla kun oli ainoa äijä porukoissa. ;)

(c) Jaana Siltanen

Redi oli ymmärrettävän tyrmistynyt aluksi, mutta huomasi nopeasti, etteivät isot koirat oikeastaan olleet siitä lainkaan kiinnostuneita ja kipitteli sitten reippaasti mukana. :)

(c) Jaana Siltanen

Täräjävää videota rytmiryhmän rallattelusta. 

Viikonloppuna tehtiin koko perheen voimin retki Itärantaan ihailemaan keväistä merenrantaa. Yritin ottaa koirista yhteisposeerausta. Alla onnistunein otos... ;)

Valpas Paso <3

Redi osaa jo hetken istua aloillaan käskystä. Välillä. :D

Koko perhe kuvassa. Kukin omissa puuhissaan...

Lopuksi vielä:

Elämän oppitunteja osa III

Saiko ison sedän ruokakupille mennä saiko? 

Valmennuksessa pitkästä aikaa

Sain ostaa kaverilta paikan Nina Mannerin agitreeniin. :) Näissä on oltu ennenkin, ja taattua laatua oli taas Ninan koulutus. Positiivista, napakkaa, selkeää, kannustavaa. Tykkään!

Rata oli tämänmoinen, kiva, sujuva, vauhdikas. (Tosin ei ihan niin vauhdikas, kuin rataa opetellessani luulin, tuo 8 kun kuitenkin oli kuin olikin takaakierto, eikä suoraan kuten jostain syystä rataa luin... :D )

Paso oli älyttömän hieno kuten aina ja teki mm. upeita kontakteja. Omaan suoritukseen en nyt ihan täydellisen tyytyväinen ollut. Jotenkin taas kerran keskittyminen harhaili. Syytän pentuvalvomista ja vauvahormoneja. ;) Tai jotain... :p Mutta kivaa oli kuitenkin ja se lienee pääasia?!

Eniten päänvaivaa tuotti 14-17, emmekä olleet ainoita. Jo rataantutustumisessa kentällä pyöri melkoisen hämmentynyttä porukkaa. :D Aluksi yritin lähteä ratkomaan tätä mysteeriä kahden valssin taktiikalla, ja kyllähän se sillä oikealle reitille vääntyi (hyppy 16 vasemman siivekkeen kautta ympäri). Mutta ei se ollut sujuvaa, kaunista eikä varmaan kovin nopeaakaan. Lopulta parhaaksi ratkaisuksi meille osoittautui valssi 14-hypylle, taakselähetys 15, siitä saksalainen hypylle 16 (takaakierto + persjättö, kierto oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri siis). Sehän oli suorastaan sujuva ja sutjakas - eipä vaan tullut itselle edes mieleen noin yksinkertainen ratkaisu. Ärsyttävää suorastaan! :D

Putkella 22 tein ihan harjoituksen vuoksi ohjauksen niin, että jäin itse jo keinun puolelle, jotta tuli treenailtua tuota putken päästä kääntymistä "pimeään" suuntaan. Ja hyvin Paso sieltä kääntyikin joka kerta. 24-25-26 olin jossain päiväunissani kuvitellut, että lähetän koiran kaukaa 24-hypylle ja ehdin muka niin paljon edelle, että olen putken loppupäässä jotakuinkin yhtä aikaa tai jopa hieman ennen koiraa ja voin siis ohjata koko kuvion olemalla itse putken ja puomin välissä. No joo ei. xD En tainnut ehtiä edes liikkeelle kun Paso jo putkahti putken toisesta päästä ulos... Suunnitelman muutos ja putken "alapuolelta" ohjaten sain kuin sainkin koiran kääntymään hypylle 26 ja sieltä jopa vielä hypylle 27 kun Nina ensin vähän palkkaili siellä vetoapuna. Vaati kyllä (kaukana takana olevalta) ohjaajalta tarkkaa, ajoissa olevaa käskytystä sekä oikea-aikaista liikkumista oikeisiin suuntiin. Mutta onnistui. Aika siistiä, kun koira suoritti hyppyjä kaukana edellä vaikka itse olin jossain putken puolivälin tienoilla huutelemassa! 

Kiva oli koulutus. Ensi kerralla pitää yrittää tsempata taas tuossa etukäteisharjoittelussa ja radan suunnittelussa, että olis jotain järkeviä ohjausajatuksia eikä vaan päiväunelmia... ;)