Minkä turkissa menettää, sen vauhdissa voittaa

Paso kävi tänään parturissa. Vauhti vähintäänkin tuplaantui. Eikä sitä ollut ihan vähän alunperinkään. ;) No, nyt on hyvä ryntäillä kun ei tule ainakaan niin pahasti hiki ja lisäksi näkee eteensä! :D

Paso 11 viikkoa, ennen parturia.
Nuori herra käyttäytyi enimmäkseen oikein hyvin parturissa. Ainoastaan kuonon ajelu meinasi olla kova paikka ja Paso kokeili koko repertuaarin temppuja välttääkseen moisen kurjuuden. Mutta kun suunnitelmat A, B ja C (kiemurtelu ja rimpuilu, säälittävä uikutus kuin kuolemaa tehdessä, ärhentely ja pureminen) eivät auttaneet, oli pennun tyydyttävä suunnitelmaan D, eli olemaan vaan aloillaan... ;) Kaikki muu sujuikin suorastaan mallikkaasti, ottaen huomioon että kyseessä oli ensikertalainen trimmauspöydällä. Niin, siis koira oli ensikertalainen. Trimmaaja ei. :) Kiitos taas kerran luottoparturillemme Johannalle! 

Tukanleikkuun jälkeen Paso sai tutustua riistaan kaninkarvapallon, sorsan (?) siiven ja hirvensorkan avulla. Ja jos ei siitä tulekaan agilitytähteä, niin ehkäpä siitä tuleekin sitten metsästyskoira! Lupasinkin jo ostaa sille oman kaninkarvapallon, niin kovasti se moiseen ihastui... Hirvensorkan se olisi voinut ottaa kotiin mukaan iltapalaksi:

 Nyt on hyvä sitten hellettä pidellä  nakusillaan!