Rankan viikon jälkeen Pasolla koittikin sitten pari huilipäivää. Ronja tuli kipeäksi ja lisäksi vettä losotti 2 päivää taivaan täydeltä. Ei siis muuta ulkoilua, kun pissat pihalle... Tiistai-iltapäivänä alkoi sekä 2- että 4-jalkaisen lapsen meno muistuttaa enemmänkin hullujenhuoneen ja sirkuksen välimaastoa kuin sairastupaa tai mitään lepäämiseen viittaavaakaan. No, ainakin niillä oli seuraa toisistaan ja hauskaa keskenään. :D Eikä tarttennu meikäläisen miettiä, tulisko telkkarista jotain katseltavaa. ;)
Keskiviikkona sitten onneksi olikin taas Pason pentukurssi ja vaikka ensin näytti että sateessa saamme kursseilla, selkeni sääkin juuri parahiksi. Pason mielentila oli kahden huilipäivän jälkeen lievästi sanottuna virkeä. Lisäksi unohdin antaa sille päiväruoan, ja sitten kun muistin oli vajaa tunti kurssin alkuun, joten enpäs enää ruokkinut tietenkään. Nuori herra Pasanen olikin siis sitä mieltä, että se on vähintäänkin nälkäkuoleman partaalla riutuva pieni perroparka (joka siitä huolimatta on hajoamassa atomeiksi koska on niin hauskaa ja kivaa ja jännää ja TEKEMISTÄ...). Keskittyminen olikin sitten aluksi sen mukaista. Heh.
Aiheena toisella kerralla oli luoksetulo ja mukana kulkeminen. Aloitimme kuitenkin "läksyn" kuulustelulla, eli kerrattiin istumista. Tässä huomasin, että ilmeisesti perusasentoharjoittelun takia Pason ohjaus puoltaa oikealle (ohjaajasta katsottuna vasemmalle siis) istumisessa. Eli ei istu suoraan siihen, mihin käsketään, vaan pylly vingertää väkisin kohti perusasentoa. Tätä siinä sitten vähän korjailin ohjaamalla nakilla koiran päätä oikealle (jolloin pylly lakkasi kääntymästä samaan suuntaan). Tätä pitääkin harjoitella kotonakin, että saadaan istuminen suoraksi!
Mukana kulkemisen ideana oli palkata koiraa aina, kun se kulkee rauhassa hihna löysällä. Mutta koska Paso kulkee käytännössä aina hihna löysällä eli ei siis vedä remmissä, otin tässä kohtaa lyhyitä seuraamispätkiä palkaten hyvästä kontaktista. Askel tai kaksi kerrallaan, välillä taukoa pitäen ja lopuksi häiriötä lisäten niin, että mentiin mahdollisimman läheltä muita koirakoita. Hyvin meni siihen nähden, ettei moista ole oikeastaan koskaan tehty! Tosin Paso tahtoo tuijottaa nakkia mun kädessä, joten pitänee kotona harjoitella vähän suusta palkkaamista.
Luoksetuloa treenattiin ensin jättämällä koira hihnan mitan päähän ja kutsumalla siitä. Näitä en tehnyt montaa, koska Paso alkoi jolkotella laiskaa ravia kun matka oli niin naurettavan lyhyt. ;) Sitten koira jätettiin avustajalle, joka laski sen irti kutsusta. Tässäkin olisi pitänyt mennä vain lähelle, mutta pyysin luvan mennä kauemmas että saatiin vauhti takaisin. Ja saatiinhan se! Jopa siinä määrin, että toisella (vai kolmannella?) luoksetulolla Paso tuli niin vauhdissa perusasentokäännökseen, että muksahti kyljelleen... :D Eipä paljon vauhtia haitannut, vaan sieltä kömmittiin hienoon perusasentoon.
Lopuksi vielä vähän painimista edellisen kerran tutun collie/labukkamixin kanssa. Samoihin leikkeihin olisi halunnut myös paria viikkoa nuorempi leonbergin pentu, mutta tämä kaveri oli Pason mielestä vähän turhan iso, joten sen kanssa ei leikkiä oikein syntynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti