Pason actionviikko, osa 5

Sunnuntaina oli vielä vuorossa viikon toinen mätsäri. Tällä kertaa suuntasimme kannattamaan paikallista eläinsuojeluyhdistystä. Kuvia keikalta ei ole, mutta kuvitelkaa mielessänne mahdollisimman pätevä Paso ja mahdollisimman paksu paksukainen niin pääsette ehkä osapuilleen lähelle totuutta. ;)

Pentuja oli taas paljon, yli kaksikymmentä tälläkin kertaa. Kehä sujui kuitenkin joutuisammin, joten odottelua ei ihan niin hurjasti tullut kuin torstaina. Sää oli edelleen mitä kaunein ja lämpimin, mutta tuuli vilvoitti mukavasti varmaan koiriakin. 

Kun pääsimme kehään, tuomari ensin kysyi, kuinka vanha Paso on. Kuultuaan vastauksen (4,5kk) hän hämmästeli: "Sehän menee tosi hienosti, te ootte varmasti harjoitelleet tosi paljon?!" Totesin siihen sitten totuudenmukaisesti, että ei me kyllä itse asiassa olla, mutta tää nyt vaan on aika nopea oppimaan. Kuvittelin siis että hän tarkoitti sitä että Paso seisoo käskystä. "Niin mutta sehän vaan ON tässä, sehän ei välitä mistään mitään. Kato, tuolla on toisia koiriakin ja se vaan on tässä ja heiluttaa vähän häntääkin!" Ahaa, nyt valkeni... Kyseinen täti ilmeisesti oli tavannut vähemmän mairittelevasti käyttäytyviä perroja. Kysyin sitten, että odottiko hän että tämä(kin) yksilö olisi laonnut maahan tai paennut mun selän taakse hänen lähestyessään, jolloin tuomari vastasi, ettei se olisi häntä yllättänyt... No, Paso kuitenkin yllätti iloisesti! Hieno Paso Pasanen!! <3 (ja muuten kaiken tämän keskustelun ajan Paso seisoi kuin tatti näyttelyseisonnassa ja tuijotti nakkia mun kädessä eikä siitä tarvinnut edes pitää kiinni... Tuomari taputteli ja kokeili vielä joka puolelta, katsoi pallit ja hampaat yms. ja Paso senkun tapittaa nakkia. Mitäpä sitä ei pieni perropoika tekisi nakin eteen?! xD (ahne koira on ihan kiva juttu, nimim. yhden vähemmän ahneen omistanut...)

Paso sai punaisen nauhan ja pian päästiinkin sitten punaisten kehään. Ja sieltä meidät valikoitiin kolmannelle sijalle! :) Pasolle siis actionviikon päättäjäisiksi mätsäristä punaisten pentujen 3. sija ja iso säkillinen herkkuja ja ruokaa! Ei pas... huonommin, eihän?! 

(Kotiin lähtiessä autolla tuli vielä vastaan toisenkin kehän tuomari, joka kysyi onko kyseessä espanjanvesikoira ja sitten rapsutellessaan kovasti kehui Pason rauhallisuutta ja reipasta luonnetta. Kyseli vielä, että onko tuonti vai ihan kotimaista tuotantoa yms... Kylläpä sai siis olla ylpeä hienosti käyttäytyvästä ja hyväluontoisesta pennusta oikein tuplaten!)