Pentuetapaaminen

Jo loppukesästä kopsahti postiluukusta hieno Nalle Puh - kutsukortti, Pason nimellä tietenkin. ;) Kutsu kuului Lahden kupeeseen Orimattilaan, Mandinez S-pentueen tapaamiseen. Paikkana oli Pason siskon Shanian koti(piha) ja erinomainen paikka tapaamiseen se olikin! (linkkipalkista löytyy linkki Shanian blogiin)

Niinpä sitten lähdettiin Pasasen kanssa viime lauantaina ajelemaan kohti Lahtea. Pason mielestä moinen piiiiiitkä automatka oli ihan täyttä typeryyttä, ja se jokusen kerran yrittikin kritisoida tilannetta paksista käsin. Mutta hiljeni sentään murahduksella ja tyytyi kohtaloonsa.

Perillä meitä oli vastassa Heli-kasvattaja ja tietenkin Shania perheineen sekä Dimas-isukki (kuvassa). Pasoa aluksi vähän isot aikuiset urokset peloittivat, mutta pian oli systerin kassa painit käynnissä. Eikä aikaakaan, kun kaikki vieraat olivat saapuneet! Kuudesta pennusta viisi (Paso, Shania, Elmo, Hugo ja Caro) oli paikalla, lisäksi talon omat muut koirat (lagotto Feno ja perro Danny), Dimas sekä Caron "isosisko" Hiispa (? meniköhän nimi oikein?). Kyllä siinä kiharakarvaista vilskettä riitti!

Tässä painikavereina ehkä Paso ja Shania, katsomossa taitaa olla Elmo.

Äskeisestä kohtaa lähdettiin yhtenä kolmikkona säntäämään TÄYSIIIII, mutta Paso ja Shania jäivätkin painimaan kesken matkan. Elmo huomaa että ajoi ohi...

Heeeiiii! Ottakaa mut mukaan hei!!

Ohjelmassa (vapaapainin ja päättömän säntäilyn lisäksi) oli leikkimielinen kolmiottelu, lajeina juoksukilpailu (yksi kerrallaan ajanotolla), nakkien hotkiminen (ne piti löytää suoralta viivalta nurmikolta ihan ite) sekä temppu. Kaikki saivat palkinnon, voiton vei muistaakseni Hugo.

Myös näyttelyharjoituksia pidettiin ja halukkaat saivat kokeilla agilityäkin.

Ihmisväestäkin pidettiin hyvä huoli, oli tulokahvia, herkkuruokaa ja oikein kakkukahviakin vielä lähtiäisiksi.

Viiden tunnin paini- ja aktivointisessioiden jälkeen pennuissa alkoi selvästi vähän virta vähetä. Mutta vielä riitti energiaa hammaskalustojen vertailuun, halailuun ja salaisuuksien (vai koiruuksien?) kuiskutteluun sisarusten korviin.

Näissä kuiskuttelukaverina taitaa olla Pasolla Caro.

Kotimatkalla ei paksista kuulunut kritiikkiä matkan pituudesta eikä mistään muustakaan. ;) Eikä tarvinnut illalla laulaa tuutulauluja pikku Spedelle. Tosi kiva päivä oli, kiitos siis vielä kerran järjestelijöille! Oli myös mukava nähdä ihan livenä melkein koko pentuetta sekä tietysti Dimasia ja jutustella myös toisten omistajien kanssa. Niin, ja Paso oli koko porukan suurin, lähentelee korkeudessa jo Dimasin mittoja...

(Kaikkia kuvia voipi taas vähän isommaksi klikkailla jos tahtoo. Laatu on kyllä mitä on, kun sää oli vähän harmaa ja pentujen vauhti melkoinen...)