Juhlapaso (pikku kurkistus vielä menneeseen jouluun)

Jouluhan on juhlista jaloin, mutta joulukuussa meillä juhlittiin muutenkin, kun oli nuorimman laumanjäsenemme Pyryn yksivuotisetappi. Ja juhlintaa riittikin sitten useammalle viikonlopulle. Ja kun lisäksi jouluakin juhlittiin meillä kotona, niin tuntui että koko joulukuu olikin yhtä kekkeriä. Paso nauttii kaikista kemuista täysin siemauksin - siitä kun on ihanaa, että tulee talo täyteen palveluskuntaa! Katsokaa vaikka:

Talossa taisi tälläkin hetkellä pyöriä ainakin kuutisen kappaletta alamittaisia...

... siinä on semmoinen hyvä puoli, että jos yksi väsyy rapsuttamaan, niin joku aina jatkaa!

Raskas juhlinta vaatii tietenkin kunnon levon päälle.

Jos lastenjuhlia ei ole saatavilla, voi aina kääntyä aikuisemman väen puoleen.

Ja kun on niin kiltti poika kun Paso, joulupukkikin muistaa ihan omalla paketilla!

Enpä ole muuten koskaan nähnyt koiraa noin tohkeissaan paketista! :D Paso-parka ei taida kovin usein saada mitään extraa. Se varmaan kymmenisen minuuttia kulki ympäri olohuonetta tuo pakettinsa suussa, häntä heiluen, korvat luimulla ja just niin onnellisen näköisenä kun koira vaan voi olla. Välillä se makaili matolla pakettia ihaillen ja sitten se taas kuskasi sen kaikkien vieraiden luokse esittelyyn. Ja sisällä sentään oli syötäviä herkkuja! Sille piti oikein erikseen sanoa, että kato tän vois avatakin. Aika hellyyttävää. Lapsi mikä lapsi! (Mummolle siis kaunis kiitos kun muistit karvaistakin lastenlasta)