Eilen oltiin taas kanssa maastolenkillä. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, kun viime viikolla sitä harmittelin ettei ollut. Silloin oli aivan upea aurinkoinen aamu, hanget kimaltelivat, aurinko nousi puiden takaa ja koirat telmivät pellolla, kun Ronja-hevoisen kanssa käppäiltiin maastoon. (Tallilla siis asustelee Tepa-saksanpaimen, joka on Pason uusi ylin ystävä ja lähtee välillä meidän kanssa lenkille)
No ihan yhtä idyllistä ei ollut eilen, kun lunta tuiskutti vaakasuoraan ja sää oli harmaatakin harmaampi. Eikä Tepaakaan näkynyt. Mutta kamera oli siis mukana yhtä kaikki, ja tässä vähän pientä makua siitä, miten meidän ratsastuslenkit sujuu. :) Tekstit meni vähän hassusti videossa, kun YouTube poisti tärinää, mut ehkäpä video nyt kuitenkin on vähän paremmin katseltavissa noin yleensä...
Tässä siis, silvuplee: Paso maastoratsastuslenkillä.
Tuo maastorata, jota kierrämme, on kuulemma noin kolme kilometriä pitkä. Yleensä kierrämme lenkin kolmisen kertaa, eikä siinä juurikaan kävellä muuten kun yksi jyrkkä alamäki. Lisäksi alku- ja loppukävelyt pellon poikki toki. Pason kulkema matka on varmasti vielä lähemmäs tuplaten, se kun juokse edelle ja takaisin ja sinne sun tänne peltoja ympäri. On se aika epeli, kun jaksaa! Aluksi olin vähän huolissanikin, että jaksaakohan se matkassa mukana, mutta olen todennut, että tuntuu jaksavan, kun kerran vielä takaisintulomatkallakin jaksaa kinoksissa säntäillä. ;) Loppupäivä on kyllä kotona yleensä aika rauhallista. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti