Ohituskurssilla

... tai ei se itse asiassa varsinainen ohituskurssi ollut, vaan Peetsa oli kouluttamassa muita PEVI-kouluttajia ja sinne haettiin joskus keväällä "harjoituskoirakoita". Silloin ilmoitin, että olis kiinnostavaa tulla, jos jo koulutuksen läpikäyneitä otetaan, taikka sitten ihan vaan seuraamaan koulutusta. Olin jo autuaasti unohtanut koko asian, koska silloin selvisikin että kurssi olisi viikolla enkä siis pääsisi paikalle töiden takia. Mutta sitten sähköpostiini rapsahti kutsu lauantaina tapahtuvaan koulutukseen! :) Kysyntää oli ollut niin paljon, että olivat koonneet ryhmän meistä "kertausharjoittelijoista" ja tarkoituksena oli siis katsoa jokaisen ohituksia hihnassa ja vapaana vuorotellen, toiset ryhmäläiset avustavina koirakoina.

Koulutus oli Kouvolassa Homeetan tiloissa. Sinne siis kokoonnuimme aamukymmeneltä. Ensin käytiin lyhyesti läpi minkälaisia koiria oli paikalla ja mitä kukakin ohjaaja toivoi erityisesti että tehdään juuri oman koiran kanssa. Sitten alettiin yksi kerrallaan ottaa koiria harjoittelemaan. Peetsa kulki jokaisen kanssa yhtä matkaa autolle nähdäkseen kun koira tulee autosta. Sitten käveltiin Homeetan hallin viereistä tietä ikään kuin lenkkeillen ja vastaan tuli toinen koira. Näitä sovittiin vähän koirakkokohtaisesti, että tuleeko vastaantulija suoralla, niin että näkee jo kaukaa, vai yllättäen nurkan takaa, otetaanko pieni / iso / uros / narttu, leikkivä koira tai provosoiva jne... Eli vähän sen mukaan mikä kenelläkin oli omasta mielestä se ongelmallisin vastaantulija. 

Ensimmäisen ohituksen Peetsa vain seurasi hieman takaviistosta, kehotti tekemään juuri kuten tavallisestikin tehdään. Ohituksen jälkeen hän antoi tarvittaessa muutamia neuvoja tai korjasi jotain ja sitten mentiin uudelleen. Melko monen koiran kanssa sitten otettiin vielä vapaanakin ohitus ja tähänkin saatiin sitten vinkkejä. 

Kun ohitukset oli tehty, käytiin aina jokainen koirakko samantien läpi. Peetsa kertoi kaikille katselijoille miten hän oli tilanteen nähnyt, mikä koirakon toiminnassa oli hyvää ja missä oli puutteita tai mitä pitäisi korjata / tarkentaa. Samalla yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentteja. Syntyi monta tosi hyvää keskustelua liittyen erilaisiin ohitustilanteisiin ja niissä toimintaan, sekä Peetsan perusteluihin, että miksi tehdään juuri niinkun tehdään. Hän myös osasi kertoa tosi hyvin valaisevin esimerkein miten koira milloinkin viestii, mitä se tarkoittaa ja ajattelee milloinkin. Keskustelussa käsiteltävä koira oli keskustelun ajan vielä ohjaajansa kanssa paikalla ja monen kohdalla tässäkin päästiin vielä kivasti tarkkailemaan koiran käytöstä ja suhtautumista esim. ohi ajaviin autoihin tai ohikulkijoihin, yleisöön ja tietenkin tylsästi paikoilleen jääneeseen ohjaajaan.

Kun kaikki koirakot oli käyty läpi, siirryttiin halliin syömään herkullista lounasta ja samalla jatkettiin keskustelua. Lopuksi Peetsa vielä piti pienen loppuyhteenvedon asioista, mitkä koiran kanssa on tärkeää huomioida omassa toiminnassa. Tässäkin kyllä "luento" on väärä sana, vaan kyse oli enemmänkin melko vapaasta keskustelusta, kysymyksiä esitettiin paljon ja juteltavaa olisi varmasti riittänyt vaikka iltaan asti. Itse jouduin ikävä kyllä lähtemään hieman kesken pois, että ehdittiin päästämään lapsenvahdit iltamenoihinsa...

Mitäs me sitten Pason kanssa tehtiin?

Olin toivonut, että itse saisin tehdä Pason kanssa vapaana ohituksen, ja että lavastettaisiin tilanne, jossa vastaantulija tulee mahdollisimman yllättäen. Valittiin railakkaasti narulelulla riehuva ja leikkivä "vastustaja", joka meni nurkan taakse piiloon. Me lähdimme Paso vapaana kulkemaan tien laitaa. Merkistä toinen koirakko alkoi hurjasti leikkiä ja riehua juuri kun olimme tulossa kulman takaa. Paso tietenkin innostui heti ja lähti juoksemaan kohti koirakkoa. Siellä ohjaaja oli valmiina häätämään Pason, jos tulisi ihan "iholle". Mutta se pysähtyi kääntyi kuitenkin mun kutsusta. Jouduin kyllä aikamoisella voluumilla pari kertaa ärjäisemään TÄNNE. Ja tiesin virheeni samantien tilanteen jälkeen! :D 

No, kehut koiralle kun se tuli ja lähdettiin ohittamaan yhä leikkivää koirakkoa, edelleen vapaana, Paso vain tien reunaan käskettynä. Ja se toimi juuri kuten normaalistkin. Eli pysyi reunassa ohituksen ajan, mutta sitten livisti vauhdilla eteenpäin kaartaen hieman tien keskelle ja sitten vasta rauhoittui takaisin normaaliin lenkkeilymenoon. Ja tämä oli juuri se, mihin halusin neuvoja. Eli olen ollut hieman epävarma, saako se tuolla lailla livistää, onko se vain semmoista että Paso haluaa nopeasti ohi ja eteenpäin, vai onko sillä vähän mielessä kurvata kuitenkin toisen luokse. Ja minulle on tullut tunne, ettei se ole ihan hallinnassa siinä hetkessä (koska se kiihdyttää vauhtia enemmän kuin haluaisin). Peetsa kuitenkin sanoi, että itse ohitus sujui juuri kuten pitääkin ja se pieni livistäminen ei haittaa, koska Pasolla ei selvästikään ollut mitään aikomustakaan eikä edes kiinnostusta toista koiraa kohtaan. Eli nyt voin rentoutua tämänkin asian suhteen ja alkaa vaan luottaa koiraan! :)

Niin se virhe, jonka tein? Joko keksitte? ;)

Eli kun Paso lähti juoksemaan toista koiraa kohti, minun olisi ehdottomasti pitänyt ensin huutaa napakka EI ja vasta sitten iloinen TÄNNE! Ja ihan kun en olisi tätä tiennyt... Saman mokan sitä tekee tuolla omineenkin niiiin helposti. Siinä äkkinäisessä tilanteessa sitä vaan jotenkin vaistomaisesti hihkaisee koiran nimen ensin ja sitten alkaa kiljua sitä luoksetulokäskyä. Kun luoksetulokäskyn pitäisi aina ja ikuisesti olla ehdottoman iloinen kutsu, eikä niinkään edes käsky. Ja sitä saisi käyttää vain silloin, kun on taatusti varma, että koira sitä riemumielin tottelee. Jos joutuu tilanteeseen, jossa koira jättää TÄNNE-käskyn kuuntelematta ja sitä joutuu huutelemaan monta kertaa, ei tee muuta kuin heikentää kutsun tehoa jatkossa. Jos vielä käy niin ikävästi, ettei koira ollenkaan tule, vaan sen joutuu ns. niska-pers - otteella hakemaan pois ja läksyttämään, ollaan tehty jo kovasti hallaa luoksetulolle. 

Eli kertauksena, NOTE TO SELF:

- Ensimmäiseksi "hätätilanteessa" aina kielto EI!!

- Jos koira pysähtyy kiellosta, silloin iloinen kutsu TÄNNE ja kovasti kehuja kun tulee.

- Jos koira ei pysähdy, vaan jatkaa kolttosiaan EI:n jälkeen, on se kuuntelematta jätetty ei-käsky antanut oikeuden antaa koiralle palautetta esim. häädön muodossa. 

- Ja lopuksi taas, koira saa palata laumaan iloisella tänne - kutsulla.

Tuossapa sitä opeteltavaa. Pitäisi saada selkärankaan toimintamalli, tilanteet kun tuppaa tulemaan niin äkkiä, ettei siinä mitään ehdi miettiä.

Hihnakävelystä Peetsalla ei ollut meidän kohdalla mitään huomautettavaa. :) Myös Timo teki ohitukset Pason kanssa ja siinäkin kaikki sujui ihan mallikkaasti. Kysyin, haittaako että Paso tuntuu ihan tarkoituksella välillä provosoivan vastaantulijoita rähjäämään. Se on itse asiassa siinä hyvinkin taitava. Kun pitkällä suoralla tulee joku vastaan, toki Paso katsoo. Kun sitten sanon sille rauhallisesti "anna olla" se siirtyy haistelemaan omiaan, mutta selvästi koko ajan syrjäsilmällä vilkuilee toista koiraa. Jos toinen vaikuttaa valmiilta pieniin tsempaloihin, tekee Paso ovelan manööverin. Juuri kohdalla se ottaa nopean katsekontaktin, nostaa korvat suunilleen sekunniksi ja ehtii ottaa pari ryhdikkäämpää askelta. Kuvio on niin nopea, että en ehdi kieltää, sitten on jo taas korvat kuuliaisesti takana, vilkaistaan vähän minua alta kulmain ja jatketaan muina miehinä haistelua - toisen raivotessa kuola suusta roiskuen! :D Tähän Peetsa vaan totesi, että ilmeisesti moinen on vaan Pason mielestä hauskaa, se huvittaa itseään eikä liity mitenkään meidän suhteeseen. Että anna sen toki huvitella... ;)

Timo taas oli toivonut vinkkiä siihen, miten saisi Pason vähän reippaammin kulkemaan, ettei tarvitsisi ihan joka ikistä ruohonkortta tutkailla minuuttitolkulla. Tähän tulikin yleisöstä hyvä huomio: Minä sanon Pasolle melko iloisesti ja reippaasti "mennään" ja itse sitten menen vaan ja jos ei Paso tule, ärähdän sille napakan "hEI" ja mahdollisesti uuden iloisenreippaan "mennään". Timo käytti samaa käskyä, mutta melko käskevällä / kielteisellä äänensävyllä MENNÄÄN ja silti seisoi itse paikoillaan. Eli hänelle tuli sitten kotiläksyksi äänensävyharjoittelua. :D 

Mun kanssa Paso ei tuollaista hidastelua harrasta kun Timon kanssa, mutta toisaalta Timon kanssa se ei kuulemma koskaan provosoi ohikulkijoita. Peetsa tähän totesi, että "Se on vesikoira. Se on niin fiksu, että se voi hyvinkin pitää hauskaa tekemällä kummankin kanssa juuri sitä, mikä teitä eniten ärsyttää, mutta vain niin pienesti, ettei siihen oikein pääse puuttumaan." :D Että tässä sitä nyt ollaan. Me opetellaan olemaan ärsyyntymättä, niin Pason huvittelulta putoaa ehkä pohja pois... ;)

Noiden harjoitusten lisäksi käytiin Pason kanssa tekemässä kaksi lyhyttä agitreeniä. Paso teki aivan fantastisia kontakteja hallissa ja pientä rataa juostiin ulkokentällä. Kiitos Marialle, että saatiin käyttää tiloja ja esteitä!! :) Ja kiitos vielä kerran kurssin järjestelystä, ja siitä että saatiin kunnia osallistua.