Tookaaluokkaalainen...

... kääveeleee kun nainen! Huudeltiin joskus alaluokilla koulussa lällätellen. Mutta se nyt varsinaisesti ei liity mitenkään mihinkään, paitsi että Paso Pasanen on nyt virallisesti kakkosluokkalainen!!! :) :) :)

Sunnuntaina oltiin siis Vantaalla Borden Agility Teamin järjestämissä kisoissa, johon olin ilmoittanut Pason kaikille kolmelle radalle, kaksi agia ja yksi hyppäri oli tiedossa. Ja tavoitteena tietenkin se viimeinen nousunolla.

Matkaan lähdettiin seitsemän aikaan aamusella. Ihanainen Johanna lupautui matkaseuraksi, joten Pasokin sai naisseuraa paksiin. Se meinasi ratketa liitoksistaan silkasta riemusta, kun näki Johannan kaartavan pihaan ja Peetun ja Mollyn tulevan autosta. Hiemanko naurettiin Pason säntäilylle ja yritettiin samalla sähistä sitä hiljaiseksi, kun kaikki ehkä eivät koe haukkualouskuttavaa koiraa yhtä huvittavaksi sunnuntaiaamuna seitsemältä. ;)

Matkaan siis ja perillä oltiinkin hyvissä ajoin jo ennen puolta yhdeksää, kun ensimmäinen rataantutustuminen olisi puoli kymmeneltä. Ilmoittauduin, ja tiskillä totesivat, että "nyt sitten nolla heti ekalta radalta ja kakkosiin", johon vastasin että eiku me harjoitellaan ensin kaksi rataa ja sit otetaan se nolla, kun ei kuitenkaan voida ja jakseta jäädä kakkosten ratoja odottamaan (alkoivat aikataulun mukaan vasta kolmen maissa iltapäivällä). Käytiin siinä rauhassa aika hyvä lenkki lähimetsässä ja lähdettiin katselemaan minien ja medien rataantutustumista ja rataa. Näyttää tosi kivalta ja sujuvalta, ei mitään kovin ihmeellistä, mistä ei pitäisi selvitä. Muutama kohta missä pitää olla tarkkana. Paso oli edelleen intoa täynnä kuin ilmapallo, jotenkin tavallistakin vireämpi ja iloisempi. :D Liekö edellisen päivän Peetsan kurssilla osuutta asiaan vai ihan vaan sillä, että kurssin takia jäi lenkki tekemättä. Vaikka korvauksena kyllä aksailtiinkin Marian kentällä.

Radalle lähdettiin heti maksien ensimmäisenä, mikä sopii minulle tosi hyvin. Pääsen suoraan rataantutustumisesta suorittamaan rataa, eikä keskittyminen hajoa niin helposti. Ajatuksena oli nyt lähteä rohkeasti ja reippaasti heti ohjaamaan, ei mitään hissuttelua ja varmistelua, vaan mennään eikä meinata, mutta huolellisesti kuitenkin! Ja voi miten Paso oli hieno!! Tulihan siellä muutama pitkä kaarre putkien jälkeen, mutta silti. Se kuunteli niin mahtavasti kaiken ja teki just niinkun ohjasin ja on opetettu. Bonuksena korjasi vielä mun yhden onnettoman ohjauksen ihan viime hetkellä. Katsokaa vaikka! Nollalla maaliin ja kun kisa oli ohi, lopputuloksena toinen sija! Olin jotenkin niin hämmentynyt, etten oikein osannut edes olla kauhean riemastunut. :D

Seuraavaksi sitten pitikin alkaa pohtia, mitä tehdään kahden muun kisan kanssa. Kakkosluokkien odottelu ei käynyt päinsä ihan jo siksi että kotiinkin piti ehtiä ja lisäksi koko päivän odottelun jälkeen olisi ollut turha toivoa mitään kovin kaksista suoritusta ainakaan minulta ja tuskin Pasoltakaan. Johannan kanssa pohdittiin, että kun nyt tänne kuitenkin on tultu ja asennoiduttu olemaan koko ykkösten kisat paikalla ja kun palkintojenjakoa kuitenkin pitäisi odottaa, niin kisaharjoitus tekisi meille Pason kanssa pelkästään hyvää. Lähdin siis kysymään, josko saataisiin kaksi muuta kisaa juosta nollakoirana. Ja sehän sopi! :) Lisäksi vielä mulle luvattiin siitä huolimatta vielä palauttaa maksut kisoista. :)

Tässä meidän hyppyrata. Paso oli vähän hurlumhei-fiiliksissä (Johanna villitsi sitä tahallaan kun olin tutustumassa rataan... tänks ö lot... ;) ) ja lisäksi olin päättänyt kokeilla vähän riskiohjauksia kun kerran ei ollut mitään hävittävää. Eli keppien jälkeen persjätöt, vaikka varmaan virallisessa kisassa olisin tehnyt valssit varmuuden vuoksi, mutta kun olen ollut kamalan arka kisoissa perseilemään, niin nyt päätin ihan vaan treenailla. Pitkät kaarroksethan sieltä tuli, mutta kääntyipä kuitenkin - vain karatakseen vähän myöhemmin ratahenkilöä morjestamaan! :D Kepeille olisi ehkä kuitenkin kannattanut valssata tai sitten olis pitänyt reilusti jarruttaa. Tai jotain. Loppusuoralla vielä renkaasta ohi. Hö. Putki syötti ilmeisesti sen verran vinoon linjaan, että pitkän hypyn jälkeen ei vaan enää osunut renkaaseen.

Viimeiseksi vielä toinen agilityrata. Taas lähdettiin heti ekana nollakoirana. Päätin taas vähän paremmin keskittyä, ettei menisi ihan lepatteluksi tämäkin. Ja hyvä rata tehtiin. Ainoa varsinainen virhe tuli keppien sisäänmenossa. Kepit oli alkusuoralla niin suorassa linjassa, että lähtöpaikalta ei näkynyt kuin yksi ainokainen keppi. Paso ilmeisesti ei vaan ollenkaan hahmottanut, mistä pujottelu olisi alkanut. Ehkä olisi pitänyt mennä ekaan väliin vetämään se sisään, mutta kun semmoista ei olla ollenkaan harjoiteltu? Loppusuoralla tuli melkein toinenkin hassi, kun Paso leiskautti niin valtavan pitkän hypyn, että luiskahti melkein ohi A-esteen. Mutta jääräpäisellä "Aa, Aa, AAA, AAAA!!" hokemisella sain kuin sainkin sen kääntymään ja se hyppäsi sivusta ylösmenokontaktille. Selän takaa kuului vaan, kun tuomarikin naurahti Pason ratkaisulle. :D  Tyytyväinen sai olla tähänkin rataan, vaikkei ihan puhdas suoritus ollutkaan. Tulipahan kisaharjoitusta oikein kunnolla! :)

Paso katsoo kaihoten ykköspallille? :D Joo, siellä oli iiiiihana lapsikoira. 

Palkintojen jaon jälkeen lähdettiinkin sitten kotia kohti. Bat:ille täytyy kyllä antaa kunniamaininta paitsi joustavuudesta että saatiin nollakoirailla ihan ilmatteeksi, niin myös palkinnoista! Palkintopussukasta löytyi vaikka minkälaista herkkua ja aarretta runsain mitoin. :) Vaikkei tätä palkintojen takia tehdäkään, tulee silti hyvä mieli kun saa hyviä ja mieluisia palkintoja. Nyt on Pasolla uusi hieno heijastinpanta, vinkupehmo johon se rakastui heti, juuttipatukka ja vielä kympin lahjakortti koiraherkkuihin ja lisäksi mulla karsaa, suklaata ja ruisnachoja (oli muuten tosi hyviä, suosittelen!).