Vaikka isoveikka olis kuinka kärsivällinen ja kiltti leikkisetä, röyhkeydelläkin pitää muka olla rajansa. Kun riittävän pitkään hyppii kirjaimellisesti nenille, haukkua louskuttaa korvan juuressa ja puree naamasta eikä usko kun toinen kauniisti väläyttelee kulmahammasta, saattaa isoveikka hermostua. Ja sitten tulee iso RÄYH.
Ja sitäpaitsi äiskä ei yhtään sääli, vaikka sitten juoksisi uikuttaen karkuun ja kurkkisi kauan aikaa tyrmistyneenä nurkan takaa.
Pitää kuulemma olla nöyränä joskus. Pyh sanon minä!
 |
| Kuinka niin ei saa tehdä mitä tahtoo, vaikka on näin söpö?? |
Ovesta ei kuulemma saa säntäillä ulos ja sisään mielensä mukaan kuten haluaa aina kun se aukeaa. Pitää oppia jonottamaan. Tyhmää sellainen minusta. Etenkin kun kaikki muut pääsee ensin. Ja ovella odottaa pyyhe. En arvosta. Mutta jos sitten ei tule kun kutsutaan (koska pyyhe) tai jos alkaakin vähän matkan päässä haukkua ja tehdä hienoja leikkiloikkakoikkasia, ovi menee kiinni ja jää yksin pihalle. Aika katala temppu!
Pitää kuulemma olla nöyrempi. Pyh sanon minä!t. Redi the Man.
 |
| Mut mikään ei estä yrittämästä silti! Ja kert oon näin söpökin. ;) |
ps. Oon jo iso poika. Niin iso, et oon kokonaista 4kg painava (ainaki melkein varmaan) ja 24cm korkea. Se on kuulemma säälittävän vähän sanoo isoveikka, mut se onki tommonen jättiläinen. 22kg ja 49,5cm. Mä en aijo tulla tommoseksi mastadontiksi. Kert pieni on kaunista ja rajansa kaikella. Nih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti