Viimeinkin niitä nollia!

Sunnuntaina suunnattiin siis uudessa frisyyrissä Purina-areenalle. Olipa mukava lähteä kisoihin kun matkaa oli vain kivenheitto! Suorastaan niin vähän, että reipashenkisimmät olisivat voineet mennä kävellen ja kannustusjoukot (veljen vaimo ja poika) matkasivat paikalle polkupyörällä. Aamu valkeni vastoin säätiedotuksen lupauksia kylmänkalseana, pilvisenä ja sumuisena. Hieman kävi kalju Paso sääliksi, joten aamulenkin jälkeen puin sille paksiin oman fleecetakkini päälle, kun en tyhmä älynnyt ottaa loimea mukaan, kun Pekka Pouta povaili täyttä auringonpaistetta. Mutta kyllä se aurinkokin sieltä aamupäivän edetessä alkoi paistaa ja lämmittää. Eniten kuitenkin lämmitti mieltä mun ja Pason lähes saumaton yhteispeli! Viimein saatiin niitä ihan oikein todellisia onnistumisia. Ja videoita ei tietenkään ole, koska ei ollut paikanpäällä ketään edes puolituttua, jota olisi voinut mankua kuvaajaksi. Joten teidän on tyytyminen ratapiirroksiin...

Tuomarina toimi Ritva Herrala, ja ensin startattiin agilityradalle, joka näytti tältä:

Muuten rata vaikutti tosi kivalle ja sujuvalle, mutta alkukuvioista olin melko huolissani. 3-hyppy oli todella lähellä puomia, niin lähellä että vasemmalta kierrättäminen ei maxikoiran kanssa tullut kyseeseen. Oikealta kierrättäessä taas pelkäsin Pason joko ehtivän lukita myös melko lähellä ja suoralla linjalla häämöttävän A-esteen tai sitten hyppäävän 3-hypyn uudelleen jos sössin ohjauksen puomille. Mietin siis alun todella tarkkaan rataantutustumisessa ja päätin kertakaikkiaan aloittaa ohjauksen todella napakasti heti alusta alkaen. Ja sehän toimi! Kutsuin kakkoselta ja aloin samantien hieman suhinalla jarruttaa ja kääntö kolmosen oikean siivekkeen ympäri onnistui tosi hienosti. Sitä en kyllä nyt kuollaksenikaan muista, teinkö todella suunnittelemani persjätön vai jäikö se tekemättä ja takaaleikkaus puomille. Luultavasti niin. Joka tapauksessa paremmin ei olisi voinut toivoa alkukuvion sujuvan. 

Puomin kontakti upeasti ja samantien reippaasti liikkeelle. Olin suunnitellut viskileikkausta 7-esteelle, mutta kun katselin kanssakilpailijoiden suorituksia, totesin ettei se kyllä onnistunut kenelläkään ja että valssaamiseen on ihan hyvin aikaa, joten muutin suunnitelmaa ja valssasin 6-7 väliin, mikä oli hyvä ratkaisu.

Taas erinomainen kontakti ja reippaasti eteenpäin. 12-hypyn jälkeen Paso ehti vilkaista lähtöhyppyä, mutta siihen olin varautunut ja hyvin kääntyi mun mukaan putkelle kun ajoissa kutsuin. Ennen keppejä valssasin, Paso pujotteli tosi hienosti ja oikein ärisi mennessään. :D Loppusuoran todella vinossa linjassa oleva hyppy hienosti kun muistin olla jyräämättä ja nollalla maaliin!! Kyllä muuten oli siisti fiilis! Juostiin samantien ulos palloa heittämään ja pellolle juoksemaan. Kun tultiin jäähdyttelykävelyltä takaisin, selvisi että sijoituttiin kolmanneksi ja vain vajaan sekunnin erolla edelliseen.

Punkrock-henkisessä kampauksessa kelpaa polleana poseerata! Ja aurinkokin on alkanut jo paistaa. :)

Kisat etenivät jouhevasti, ja eipä aikaakaan kun oli aika suunnata keskittyminen seuraavaan agilityrataan. Radan rakennusta seuratessa näytti, että eihän siellä muutu oikein mikään, mutta olihan se kuitenkin ihan erilainen rata, joskin aivan yhtä mukava juostava kuin edellinenkin: (putken 6 numero taitaa olla väärässä päässä putkea)

Tästä radasta ei ole mitään erityistä mainittavaa jäänyt mieleen, paitsi että Paso vähän niinkun vahingossa karkasi Aalta... Päätin kuitenkin jatkaa, koska minusta sillä selkeästi oli ajatuksena pysähtyä, mutta tuli hyppysuoran jäljiltä niin vauhdilla, että ikäänkuin putosi oikeasta asennosta ja kontakti tuli kuitenkin otettua. Putkeen tosiaan mentiin tuonne toiseen päähän ja numeropäästä ulos. Keskityin huolella merkkaamaan 7-hypyn samalla kun itse jo valssasin kohti kasia ja Paso haki kaikki hypyt tosi nätisti. Lähetys puomille ja  takaaleikkaus, tällä kertaa täydellinen kontakti ja luvalla eteenpäin. 

Ennen keppejä taas valssi eikä erehdytty houkuttelevaan putken päähän vaikka itse siinä taisin jopa vähän kompastella, Paso haki hienosti kepit. Keinun kontakti taas fantastisesti, mutta ohjasin kyllä keinulle todella huolella ja suorastaan ehkä vähän varmistellen. 16-17 väliin taisin taas valssata (hitsi että oon muuten valssaillutkin ihan vimmana ihmiseksi, joka yleensä välttää valssaamista viimeiseen asti, mut uskottava se kait on, että valssaaminen vaan usein toimii Pasolle hyvin...) ja loppusuoralta riemuiten TAAS NOLLALLA MAALIIN!!! :) :) :) Mahtavaa!!!!!!! Kylläpä olin muuten tyytyväinen, että tuli jatkettua sen kontaktihassin jälkeen silti täpöllä loppuun. :) Taas jäähdyttelykävelyt ja sitten tuloslistaa tiiraamaan. Kannustusjoukolta jo kuulin, että aika oli kuulemma aika hyvä, paras minkä hän oli kuullut kuulutettavan. Itsehän en ikinä pysty maaliin tullessa semmoisiin keskittymään. Ja tämmöinen listahan siellä komeili!

Nollavoitto! Vähänkö olin tyytyväinen meihin ja iloinen! :) Päivän tavoitteet oli enemmän kuin saavutettu.

Tuomari muuten kehui molemmissa palkintojen jaoissa Pason hienoa kampausta ja viittasi myös espanjaa arvokisoissa edustaneeseen espanjanvesikoiraan, jolla pitkä rastairokeesi on värjätty oranssiksi. Taitaa olla siis irokeesissa jotain taikaa, kun muillakin toimii ihan mm-tasolle asti! ;)

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata, joka näytti tältä - teinkin vaihteeksi vähän erilaisen ratapiirroksen, parempi vai huonompi?

Rata alkoi melkoisella suora-hurvittelulla ja sisälsi muutenkin paljon reipashenkistä liikuntaa ohjaajallekin. :D Kaiken kaikkiaan tosi hauska rallittelurata, joka kuitenkin vaati myös ohjaamista ja hallintaa. Ja suunnittelua. Siihen suunnitteluun sitten kaatui meidän kuviot. Ei auta kuin tunnustaa oma moka.

Mutta siis, alusta. Jätin Pason ja menin itse 2- ja 3-hyppyjen välille. En uskaltanut pidemmälle, kun pelkäsin rimojen putoamista, mutta ehkä olisi pitänyt jäädä vieläkin lähemmäs, nimittäin jompi kumpi noista (2 tai 3) putosi kun vauhti kasvoi karmeaksi Pason rynnistäessä suoralla kohti putken suuta. Ehdin kuitenkin ihan hyvin valssaamaan ennen vitosta ja kurvi kutoselle ja kohti putkea meni nätisti. Samoin 8-9 sujuvasti. Harkitsin valssia ennen keppejä, mutta se ei kyllä tainnut oikein kenelläkään onnistua, joten pitäydyin suunnitelmassani ja takaaleikkasin. Paso pujotteli taas tosi hienosti eikä korvaansa lotkauttanut mun takaaleikkauksille. Putki 11 - hyppy ja takas putkeen ei ongelmia. Ja sitten! En TAJUA miten saatoin olla rataantutustumisessa huomaamatta, että putki syöttää suoraan OHI hypystä 14. En siis tehnyt mitään asian hyväksi vaan kiiruhdin jo 15-16 väliin valssaamaan olettaen, että Paso kyllä ottaa hypyn matkalla. No eikai se ota, jos se ei ole sen reitillä eikä ko. hyppyä sille mitenkään merkata! Joten ohihan se sieltä tuli että tupsahti... En viitsinyt alkaa palautella, vaan jatkettiin loppuun. Tosin häkellyin niin paljon, että hukkasin välillä koiran ja sitten alkoi naurattaakin se meidän pyöriminen tuolla niin yritin sitten ohjailla Pasoa vaan ihan mille tahansa esteille että päästiin radalta suunilleen maallin ja palkkaamaan. :D Eikä kyllä harmittanut tippaakaan, koska meillä oli tosi hyvä meininki, moka oli minun eikä edes varsinaisessa ohjaamisessa vaan jo suunnittelussa ja muutenkin oli jo niin hyvää tulosta tehty, ettei tällä hyppärillä ollut enää kertakaikkiaan mitään väliä. Pääasia että kaikilla oli kivaa. :)