Turha reissu...

... mutta tulipahan tehtyä.

Kouvolan kisoista ei jäänyt kyllä käteen oikein mitään muuta kun vi... HARMITUS. Tai no, jos nyt positiivisia juttuja haetaan, niin uusi auto oli mukava ajella, bensa riitti perille asti enkä edes eksynyt matkalla kertaakaan, niinkun yleensä Kouvolan reissuilla on ollut tapana. ;) Mutta itse kisaradat menivät ihan alta arvostelun. Todella pettynyt olen etenkin itseeni. :( Eikä koirakaan kyllä parhaimpia puoliaan näyttänyt.

Tuomarina oli Allan Mattson. Ensinnä lähdettiin hyppyradalle, joka näytti tältä:

Kivan helppo kepeille vienti taas ihan alkajaisiksi... Kun vielä huomasin, että tuomari sijoittui lähdössä seisomaan 3 putken toiseen päähän, keppien puolivälin tienoille, ajattelin mielessäni, että noinkohan Paso taas  huitasee putkesta suoraan kohti tuomaria, kuten on muutamassa aiemmassa kisassa tehnyt. No, ei huitaissut, kun olin varautunut ja napakasti sitä kutsuin ja tein puolivalssintynkää. Paso tulikin ja haki hienosti kepit, mistä olen tyytyväinen. Mutta sitten lähdin varmaan itse kiirehtimään hyppysuoralle ja ohjaus vitoselle oli vähän myöhäss ja / tai oma juoksulinja väärä ja / tai koira viiletti korvat koristeena suoraan eteenpäin. Joka tapauksessa vitosen ohi ja hylky kutoselta. Ehkä olisi KUITENKIN pitänyt viedä keppien vasemmalta puolelta ja tehdä takaaleikkaus vitosella. Uusi lähtö hyppysuoralle ja mitä tekee Paso Pasanen? Juoksee suoraan 6-hypyltä kohti hallin päätyä! Siellä oli siis toisessa päässä hallia meneillään match show ja suoraan 6-hypyn takana rakonen väliverhossa. Paso ilmeisesti ajatteli käydä kurkistamassa mitä verhon takana tapahtuu?!? Että jos mulla välillä rakoilee keskittymiskyky, niin ei se ehkä koirallakaan ihan täys kymppi ole! :D Päästiin kuitenkin hyppysuora loppuun ja selvittiin vinohypyistäkin 9-11 vähän kankealla takaaleikkauksella. Olin niin paljon enemmän edellä naarattuani koiraa verhojen raosta, että olisin voinut hyvin valssata 9-10 väliin mutta enpä älynnyt. Putkeen Paso lähti etenemään hyvin, mutta kun käännyttiin uudestaan hallin päätyä kohti 13-15 niin Pasopa jatkoi taas suoraan kohti toista rakoa verhoissa sen sijaan että olisi kääntynyt putkeen... No, tulihan se sieltä kun huomasi, että minä en seurannutkaan perässä. Ja vielä se yhtäkkiä ihan selkeästi vaan lopetti radan muurille. Saattoiko sillä olla mielessä vielä edellisen päivän treenirata, joka loppui muuriin?? Ei se nyt ehkä niin pahalta näyttänyt, miltä tuntui?

Toinen rata olikin sitten jo ihan kamalaa lepatusta Pason osalta. Enkä minäkään mitenkään upeilla ohjaustaidoilla tai radan suunnittelulla loistanut. *huoh* Piirrosta ei ole, koska en pysty muistamaan miten loppurata meni, me nimittäin tuoltiin puolivälissä pois kun mulla meni niin täydellisesti hermot siihen sekoiluun ja sohlaamiseen. Hylky tuli esteeltä 6, kun Paso karkasi (!) keinun kontaktilta enkä ehtinyt sitten ohjaamaan kuten suunnittelin, joten se meni ohi muurista ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan takaisin. Jälkeenpäin ajateltuna fiksumpaa ja varmempaa olisi ollut viedä toiselta puolen keinua ja tehdä takaaleikkaus muurilla, mutta eipä tullut pieneen mieleenkään, että Pas(ka) karkaisi kontaktilta. Olisi varmaan pitänyt palauttaa se keinulle ja lähteä sitten pois, mutta en älynnyt, vaan jatkettiin matkaa. Aan kontaktille Paso pysähtyi kyllä, mutta lähti sieltäkin omin lupineen. Vieläkään en älynnyt viheltää peliä poikki, vaan yritin räveltää eteenpäin. Parista putkesta haettiin vauhtia ja sitten jätin ohjaamatta kepeille. Paso karkasi mun selän taakse ja kun naarasin sitä sieltä, se alkoi haukkua louskuttaa mulle, kävi pari kertaa kiertämässä jonkun satunnaisen keppivälin ja louskutti. Siinä vaiheessa totesin, että antaa olla ja tultiin radalta pois. En vaan pystynyt enää kokoamaan itseäni ja jatkamaan ja oli sellainen olo, ettei koira kyllä kuuntele pätkääkään. On se videollakin, katsokaa nyt sitte: Pason lepatusta ja mun ihme hiiviskelyä.

Nyt sitten viikon verran pähkäillään, että mikä ihme meni vikaan ja miten se korjataan... Ja treenataan kontakteja. Noin niinkun alkajaisiksi. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä Kotkan iltakisoissa.

Ärsyttää. Etenkin, kun TIEDÄN että me osataan ihan semmoista agilityn tapaistakin menoa. Esimerkiksi just kisoja edeltävänä päivänä käytiin hallilla tekemässä "nollatreeni". Rata ei ollut mielestäni edes ihan yksinkertaisimmasta päästä, ja niin vaan tehtiin heti ekalla yrityksellä nolla. No, todistajinahan oli tietenkin vain Ronja 4v. ja Pyry 1,5v. että teidän on vaan mun sanaan luottaminen... Koira toimi kuin unelma. Oikeasti. Miksen voinut lauantaiaamuna saada sitä samaa koiraa mukaan kisoihin?? Niin.. tai sitä samaa meininkiä omaan ohjaamiseen... Tässä se meidän harkkarata (putken 7 suu oli kyllä suoraan tuon Aan vieressä, suunilleen numeron kohdilla, FlexiTrack ei taas vaan antanut taivutella putkea ihan niinkuin halusin)

Kakkoselle ja vitoselle saksalainen, putkelle persjättö että päästiin vasemmalta kepeille ja ehdin hyvin ohjaamaan 9 takaakierron. Paso haki upeasti renkaan vaikkei se ollutkaan suoraan nenän edessä ja loppusuorankin eteni mallikkaasti. Hyvä fiilis.