Pason actionviikko, osa 2

Torstaina olikin sitten vuorossa Pason ensimmäinen "virallinen" koiratapahtuma. Parin kilometrin päässä kotoa järjesti naapuriseura match shown, joten pitihän sinne lähteä uusia rokotustodistuksia esittelemään! :D

Sää oli mitä mainioin elokuun lopun lämmin kesäpäivä, shortsikeli suorastaan. Ja väkeä olikin sitten paikalla sen mukaisesti. Pason lisäksi minulla oli mukana Ronja, joten kun tulimme paikalle ja näin koko kentän päästä päähän ulottuvan ilmoittautumisjonon, totesin samantien ettei tämä orkesteri jaksa noin kauaa jonottaa eli menimme kentän toiselle puolelle kukkia keräilemään. Paikalle saapui ystävämme Jaana Pason uintikaverin Friidan kanssa. Koirat tervehtivät jo vanhoina tuttavina...

Kun jono viimein alkoi lyhetä, menimme mekin ilmoittautumaan. Paso jäikin penturyhmän viimeiseksi, numerolla 27, eli paljon oli pentuja kehään tulossa! Odottelu siis jatkui... Vähän meinasi kaikilla olla jo välillä tylsääkin. Paso osaa kuitenkin relata hulinassakin ja Ronja tarjoili auliisti haleja:

Sitten löytyi leikkiseuraa!! Agiseurakaverin Marjutin Judy-cockeri osoittautui oikein samanhenkiseksi painikaveriksi. (Ronjallekin löytyi leikkiseuraa, mikä oli myös tosi kiva juttu.)

Hihnassa telmiminen osoittautui kuitenkin melko hankalaksi kun kaveruksilla olisi vauhtia ollut ihan mahdottomasti. Lisäksi molempien oli tarkoitus keskittyä ihan muihin puuhiin... Viimein, kahden tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään!

Ja Paso esiintyi, kuin olisi AINA ollut näyttelykehissä! Se seisoi kuin tatti ja tuijotti nakkia mun kädessä, just tasan siinä asennossa mihin sen asettelin.

 

Tuomarin saapuessa koettelemaan ja tutkimaan, Paso liikautti ainoastaan silmiä hetkeksi tuomarin suuntaan, mutta pysyi upeasti muuten aloillaan. Saaliina punainen nauha (ja lisää odottelua...). Punaisten kehässä valittiin sitten neljä parasta, ja kun kolme jatkoon pääsijää oli valittu, pohti tuomari tosi pitkään meidän ja erään toisen koirakon välillä, kävi kaksi kertaa uudelleen kysymässä vielä että kuinka vanha Paso olikaan, mutta päätyi lopulta siihen toiseen, joten niukasti taisimme jäädä palkinnoilta. Mutta haitanneeko tuo, Paso kuitenkin esiintyi upeasti ja jaksoi keskittyä pitkän odottelunkin jälkeen kuin vanha kehäkettu konsanaan. Olin kyllä jätkästä tosi ylpeä - sehän vaikutti suorastaan siltä, kuin sen kanssa olisi näyttelyesiintymistä oikein harjoiteltukin! :D (No oli sillä kerran ollut näyttelyhihna kaulassa edellisellä viikolla... liekö sitten harjoitellut itsekseen sen jälkeen?)

Tyytyväisin ja iloisin mielin lähdimme kotiin, ja kyllä taas uni maittoi.

Tämän päivityksen kaikista kuvista kiitos ja kunnia kuuluu Jaana Siltaselle!