Paavoilua ja koirakoulua

Viime viikolla meille tuli tämmöinen vieras:
(kuvat saa klikattua vähän isommiksi)

Moi, mä oon Paavo ja mä oon 11 viikkoa, ibizanpodenco.

Vaikka Paavoa aluksi (ja ehkä vähän lopuksikin) jännitti kovasti puolet painavampi mörssäri-Paso, saatiin ihan hauskoja leikkituokioitakin aikaiseksi. Pasoa piti välillä vähän toppuutella, kun sillä meinasi niinsanotusti lähteä mopo tassusta välillä. ;)
Sadeilmalla oli vaan hämärää, ettei kamera tahtonut pysyä vauhdissa mukana... Tässä kuitenkin muutama otos:

Kilpajuoksua (Paavosta tulee isona ratajuoksija!)

Pusuja

Haleja

Pientä painia

Ja pakollinen hammastarkastus.

Kiitti vierailusta Eikku ja Paavo, otetaan uusiksi pian! :)

Myös koirakoulussa käytiin taas. Tällä kertaa aiheena kohtaaminen ja maahanmeno, jotka molemmat olivatkin Pasolle uudehkoja juttuja. Etenkin nuo kohtaamisharjoitukset tulivatkin tosi tarpeeseen, jätkä kun on ruvennut vähän kukkoilemaan vastaantulijoille. Meillä maalla noita vastaantulijoita vaan on niin harmillisen vähän, että päästään turhan vähän harjoittelemaan. Tämä harjoitus menikin tosi hyvin, ja Paso malttoi kivasti pitää kontaktia, vaikka vastaantulijat kiinnostivatkin vilkuilun verran. Myös maahanmeno meni nopeasti kaaliin ja sitä onkin nyt harjoiteltu sitten kotonakin. Kaikenkaikkiaan ok harjoitukset taas, joskin Paso oli mun makuun vähän turhan höslä ja keskittymätön ja yritti esittää mm. pelkäävänsä ohi ajavia mopoja ja muuta älytöntä... No, lapsihan se on, ei aina voi jaksaa yhtä hyvin. 

Lopuksi olikin sitten tosi hyvät leikit italianajokoira Nestorin kanssa, joka oli vain 2 viikkoa Pasoa vanhempi. Kyllä muuten pojat JUOKSI! :D

Elämän pieniä oppitunteja...

Meillä tullaan sisään sellaisessa järjestyksessä, että Ronja menee edellä ja alkaa riisua itse sillä aikaa kun minä kuivaan Pason tassut. Tassut kuivataan aina samassa järjestyksessä ja Paso osaa jo kuvion aika kivasti: kun kyykistyn ja näytän pyyhettä, ensin laitetaan kuono kuivattavaksi. Sen jälkeen oikea etutassu, sitten vasen, sitten käännytään ja vasen takatassu ja viimeiseksi oikea, minkä jälkeen pääsee luvalla sisään. 

Äsken Paso kuitenkin päätti, että tassujen kuivaaminen ei hänestä oikein olisi kivaa, eikä tullut luokse kun näki pyyhkeen. Maanittelin kerran, ja saatiinkin naama ja ensimmäinen tassu kuivattua, minkä jälkeen herra livisti parin metrin päähän "lällättämään" eikä tullut takaisin pyynnöistä huolimatta. Silloin totesin, että jaha, tämä ei siis tahdokaan sisälle ja nykäisin oven kiinni. Lähdettiin Ronjan kanssa potalle. 

Ja juuri silloin taivaat aukenivat ja alkoi sataa pienehkön vedenpaisumuksen verran vettä ja salama räsähti oikein komeasti jossain ihan lähellä. Hah! Myö hoidettiin potta-asiat ihan rauhassa ja laitoin Ronjalle ruoan tulemaan ja menin sitten katsomaan ulko-ovelle, josko tassujen kuivaus kuitenkin olisi hyvä juttu. Ja kas - ihan riemurinnoin tuli nuoriherra Paso Pasanen tassunkuivaukseen puutarhatuolin alta... xD

Koirakoulussa

Rankan viikon jälkeen Pasolla koittikin sitten pari huilipäivää. Ronja tuli kipeäksi ja lisäksi vettä losotti 2 päivää taivaan täydeltä. Ei siis muuta ulkoilua, kun pissat pihalle... Tiistai-iltapäivänä alkoi sekä 2- että 4-jalkaisen lapsen meno muistuttaa enemmänkin hullujenhuoneen ja sirkuksen välimaastoa kuin sairastupaa tai mitään lepäämiseen viittaavaakaan. No, ainakin niillä oli seuraa toisistaan ja hauskaa keskenään. :D Eikä tarttennu meikäläisen miettiä, tulisko telkkarista jotain katseltavaa. ;)

Keskiviikkona sitten onneksi olikin taas Pason pentukurssi ja vaikka ensin näytti että sateessa saamme kursseilla, selkeni sääkin juuri parahiksi. Pason mielentila oli kahden huilipäivän jälkeen lievästi sanottuna virkeä. Lisäksi unohdin antaa sille päiväruoan, ja sitten kun muistin oli vajaa tunti kurssin alkuun, joten enpäs enää ruokkinut tietenkään. Nuori herra Pasanen olikin siis sitä mieltä, että se on vähintäänkin nälkäkuoleman partaalla riutuva pieni perroparka (joka siitä huolimatta on hajoamassa atomeiksi koska on niin hauskaa ja kivaa ja jännää ja TEKEMISTÄ...). Keskittyminen olikin sitten aluksi sen mukaista. Heh.

Aiheena toisella kerralla oli luoksetulo ja mukana kulkeminen. Aloitimme kuitenkin "läksyn" kuulustelulla, eli kerrattiin istumista. Tässä huomasin, että ilmeisesti perusasentoharjoittelun takia Pason ohjaus puoltaa oikealle (ohjaajasta katsottuna vasemmalle siis) istumisessa. Eli ei istu suoraan siihen, mihin käsketään, vaan pylly vingertää väkisin kohti perusasentoa. Tätä siinä sitten vähän korjailin ohjaamalla nakilla koiran päätä oikealle (jolloin pylly lakkasi kääntymästä samaan suuntaan). Tätä pitääkin harjoitella kotonakin, että saadaan istuminen suoraksi!

Mukana kulkemisen ideana oli palkata koiraa aina, kun se kulkee rauhassa hihna löysällä. Mutta koska Paso kulkee käytännössä aina hihna löysällä eli ei siis vedä remmissä, otin tässä kohtaa lyhyitä seuraamispätkiä palkaten hyvästä kontaktista. Askel tai kaksi kerrallaan, välillä taukoa pitäen ja lopuksi häiriötä lisäten niin, että mentiin mahdollisimman läheltä muita koirakoita. Hyvin meni siihen nähden, ettei moista ole oikeastaan koskaan tehty! Tosin Paso tahtoo tuijottaa nakkia mun kädessä, joten pitänee kotona harjoitella vähän suusta palkkaamista.

Luoksetuloa treenattiin ensin jättämällä koira hihnan mitan päähän ja kutsumalla siitä. Näitä en tehnyt montaa, koska Paso alkoi jolkotella laiskaa ravia kun matka oli niin naurettavan lyhyt. ;) Sitten koira jätettiin avustajalle, joka laski sen irti kutsusta. Tässäkin olisi pitänyt mennä vain lähelle, mutta pyysin luvan mennä kauemmas että saatiin vauhti takaisin. Ja saatiinhan se! Jopa siinä määrin, että toisella (vai kolmannella?) luoksetulolla Paso tuli niin vauhdissa perusasentokäännökseen, että muksahti kyljelleen... :D Eipä paljon vauhtia haitannut, vaan sieltä kömmittiin hienoon perusasentoon. 

Lopuksi vielä vähän painimista edellisen kerran tutun collie/labukkamixin kanssa. Samoihin leikkeihin olisi halunnut myös paria viikkoa nuorempi leonbergin pentu, mutta tämä kaveri oli Pason mielestä vähän turhan iso, joten sen kanssa ei leikkiä oikein syntynyt.

Pason actionviikko, osa 5

Sunnuntaina oli vielä vuorossa viikon toinen mätsäri. Tällä kertaa suuntasimme kannattamaan paikallista eläinsuojeluyhdistystä. Kuvia keikalta ei ole, mutta kuvitelkaa mielessänne mahdollisimman pätevä Paso ja mahdollisimman paksu paksukainen niin pääsette ehkä osapuilleen lähelle totuutta. ;)

Pentuja oli taas paljon, yli kaksikymmentä tälläkin kertaa. Kehä sujui kuitenkin joutuisammin, joten odottelua ei ihan niin hurjasti tullut kuin torstaina. Sää oli edelleen mitä kaunein ja lämpimin, mutta tuuli vilvoitti mukavasti varmaan koiriakin. 

Kun pääsimme kehään, tuomari ensin kysyi, kuinka vanha Paso on. Kuultuaan vastauksen (4,5kk) hän hämmästeli: "Sehän menee tosi hienosti, te ootte varmasti harjoitelleet tosi paljon?!" Totesin siihen sitten totuudenmukaisesti, että ei me kyllä itse asiassa olla, mutta tää nyt vaan on aika nopea oppimaan. Kuvittelin siis että hän tarkoitti sitä että Paso seisoo käskystä. "Niin mutta sehän vaan ON tässä, sehän ei välitä mistään mitään. Kato, tuolla on toisia koiriakin ja se vaan on tässä ja heiluttaa vähän häntääkin!" Ahaa, nyt valkeni... Kyseinen täti ilmeisesti oli tavannut vähemmän mairittelevasti käyttäytyviä perroja. Kysyin sitten, että odottiko hän että tämä(kin) yksilö olisi laonnut maahan tai paennut mun selän taakse hänen lähestyessään, jolloin tuomari vastasi, ettei se olisi häntä yllättänyt... No, Paso kuitenkin yllätti iloisesti! Hieno Paso Pasanen!! <3 (ja muuten kaiken tämän keskustelun ajan Paso seisoi kuin tatti näyttelyseisonnassa ja tuijotti nakkia mun kädessä eikä siitä tarvinnut edes pitää kiinni... Tuomari taputteli ja kokeili vielä joka puolelta, katsoi pallit ja hampaat yms. ja Paso senkun tapittaa nakkia. Mitäpä sitä ei pieni perropoika tekisi nakin eteen?! xD (ahne koira on ihan kiva juttu, nimim. yhden vähemmän ahneen omistanut...)

Paso sai punaisen nauhan ja pian päästiinkin sitten punaisten kehään. Ja sieltä meidät valikoitiin kolmannelle sijalle! :) Pasolle siis actionviikon päättäjäisiksi mätsäristä punaisten pentujen 3. sija ja iso säkillinen herkkuja ja ruokaa! Ei pas... huonommin, eihän?! 

(Kotiin lähtiessä autolla tuli vielä vastaan toisenkin kehän tuomari, joka kysyi onko kyseessä espanjanvesikoira ja sitten rapsutellessaan kovasti kehui Pason rauhallisuutta ja reipasta luonnetta. Kyseli vielä, että onko tuonti vai ihan kotimaista tuotantoa yms... Kylläpä sai siis olla ylpeä hienosti käyttäytyvästä ja hyväluontoisesta pennusta oikein tuplaten!)

Pason actionviikko, osa 4

Lauantai: karavaanausta

Säätiedotus lupaili elokuun viimeiselle viikonlopulle suorastaan helteistä säätä ja meidät oli kutsuttu viettämään lauantaita mummolan "kesämökille" eli asuntoautolle paikalliselle leirintäalueelle. Paso lähti luonnollisestikin mukaan.

Naapurivaunusta löytyi heti leikkiseuraa: kaksivuotias chihuahua-uros Tico oli melkoisen rämäpäinen tyyppi. Alle viiden kilon (nopealla ja ketterällä) elopainolla se pisti pätevästi kampoihin Pason yli kahdelletoista (kömpelölle ja hallitsemattomalle) kilolle. Ja jos Tico meinasi välillä jäädä alimmaiseksi, se piti niin vakuuttavan rähinän, että Paso katsoi joka kerta parhaaksi vetäytyä sukkelasti monta metriä takavasemmalle. :D (Kuvat ovat tällä kertaa ihan itse otettuja ja tulevat vähän suuremmiksi klikkaamalla)

Kukas sä oot?

Leikitäänkö?

Jee!!

Help! Sehän käy kinttuun kiinni!

Välillä patsastellaan yhdessä...

... ja kuiskutellaan korvaan poikien juttuja.

Ja sitten taas säntäillään.

Paso heiluttaa valkoista lippua!

Painimatsien lisäksi Pason päivä kului muutamaa pikku hihnakävelyä lukuunottamatta vaunun pihamaalla hihnassa liikennettä tarkkaillen. Yritin aluksi pitää sitä vapaana, mutta Pason ja minun käsitys soveliaasta kuljeskelualueesta poikkesi laajuudeltaan olennaisesti toisistaan, joten "häkki heilahti" ja Paso vietti päivän narun jatkeena. Se ei ahkeraa liikennelaskentaa tietenkään haitannut ja uskollisesti Paso "puffasi" jokaisen ohikulkijan. Se ei hauku, kun tietää ettei saisi, mutta ei malta ihan hiljaakaan olla, joten minimaalinen "puf" kuuluu huulien välistä ja sitä seuraa nopea vilkaisu minuun: "sori, oli pakko!". 

Vaikka näennäisesti Paso ei tehnyt yhtään mitään koko päivänä, oli se aivan poikki kun illalla kotiuduttiin. Se on tuo liikenteenvalvontakin rankkaa puuhaa!

Pason actionviikko, osa 3

Perjantaina oli vuorossa agilityharjoitukset.

Koska pentuagilitykurssi, jonne Pason ilmoitin jo kesällä, ei ole  edelleenkään alkanut eikä ole lupailuista huolimatta mitään tietoa milloin se mahtaa alkaa, päädyin aloittamaan agin saloihin tutustumisen Pason kanssa "omin nokkineni" ja Johannan ystävällisellä avustuksella. Tässä kun ei ihan mahdottomasti ole enää aikaa allekirjoittaneen jakautumiseen, ja sitä ennen olisi kiva, kun olisi edes perusteet hallinnassa...

Kai kaikki muutkin aloittaa agiteenit aina mansikkakakulla? ;)

Perjantaina oltiin siis toista kertaa oikein tarkoituksella Pason kanssa agia treenaamassa. Viimeksi viikko sitten harjoiteltiin etenemistä siivekkeiden välissä, rimat maassa sekä putkea. Tällä kertaa ensin kerrattiin hyppysuora ja sitten yhdistettiin hommaan suora putki. Ja Pasohan osasi homman kuin vettä vaan! Muutaman kerran jätkä karkasi lähdöstä kun oli niin innoissaan ja ehkä kerran meni kahden hypyn ohitse kun minä häiritsin sen keskittymistä huitomalla epämääräisesti.... ;) Suoraa mentiin molempiin suuntiin, ensin putki-hypyt, sitten vielä hypyt-putki. Ingen problemos!!

Uutena juttuna repertuaariin otettiinkin sitten puomi. Paso oli käynyt puomilla pari kertaa aiemminkin vahingossa, kun koirat olivat juoksennelleet kentällä vapaana ja tälläkin kertaa se ehti kiivetä puomille (ja hypätä sieltä alas...) ennenkuin ehdin tehdä mitään... Niinpä päätin, että aletaan nyt sitten harjoitella sitä oikeaa suoritustapaa, kun puomi selvästi jätkää kiinnostaa kovasti. Joten aluksi pari kertaa nakin perässä minä pannasta kiinni pitäen, mutta pian huomasimme, että homma sujui paremmin kun pysyin vähän kauempana enkä koskenut koiraan, jolloin se keskittyi paremmin etenemiseen eikä nakkeihin. Alastuloon tehtiin 2on2off - kontaktit ja Paso tajusi homman juonen tosi sukkelasti! :)

Kuvista kiitos kuuluu tällä kertaa Johanna Parikalle. Kiitos hani! <3 Viidioitakin oli hyppysuorasta, mutta mun kone ei halunnut tehdä yhteistyötä videoiden tiedostomuodon kanssa, joten se siitä sitten ainakin toistaiseksi... Ja kuvissa näkyvästä punaisesta paksukaisesta ei kannata välittää, se on vaan allekirjoittanut. ;)

Ainiin... lisättäkööt vielä, että meidän treenien jälkeen kentälle saapui agivalmennusryhmä, johon kuului myös edellisessä päivityksessä tapaamamme Judy-cockeri. Nyt saivat koirat sitten rellestää ihan vapaana aidatulla kentällä niin paljon kuin sielu sieti. Ja niillä meni melkoisen lujaa... Judy peittosi Pason 100-0 ketteryydessä, käännösnopeudessa ja erilaisissa koikkaloikissa, mutta kivaa oli selvästi molemmilla koirilla! :)

Pason actionviikko, osa 2

Torstaina olikin sitten vuorossa Pason ensimmäinen "virallinen" koiratapahtuma. Parin kilometrin päässä kotoa järjesti naapuriseura match shown, joten pitihän sinne lähteä uusia rokotustodistuksia esittelemään! :D

Sää oli mitä mainioin elokuun lopun lämmin kesäpäivä, shortsikeli suorastaan. Ja väkeä olikin sitten paikalla sen mukaisesti. Pason lisäksi minulla oli mukana Ronja, joten kun tulimme paikalle ja näin koko kentän päästä päähän ulottuvan ilmoittautumisjonon, totesin samantien ettei tämä orkesteri jaksa noin kauaa jonottaa eli menimme kentän toiselle puolelle kukkia keräilemään. Paikalle saapui ystävämme Jaana Pason uintikaverin Friidan kanssa. Koirat tervehtivät jo vanhoina tuttavina...

Kun jono viimein alkoi lyhetä, menimme mekin ilmoittautumaan. Paso jäikin penturyhmän viimeiseksi, numerolla 27, eli paljon oli pentuja kehään tulossa! Odottelu siis jatkui... Vähän meinasi kaikilla olla jo välillä tylsääkin. Paso osaa kuitenkin relata hulinassakin ja Ronja tarjoili auliisti haleja:

Sitten löytyi leikkiseuraa!! Agiseurakaverin Marjutin Judy-cockeri osoittautui oikein samanhenkiseksi painikaveriksi. (Ronjallekin löytyi leikkiseuraa, mikä oli myös tosi kiva juttu.)

Hihnassa telmiminen osoittautui kuitenkin melko hankalaksi kun kaveruksilla olisi vauhtia ollut ihan mahdottomasti. Lisäksi molempien oli tarkoitus keskittyä ihan muihin puuhiin... Viimein, kahden tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään!

Ja Paso esiintyi, kuin olisi AINA ollut näyttelykehissä! Se seisoi kuin tatti ja tuijotti nakkia mun kädessä, just tasan siinä asennossa mihin sen asettelin.

 

Tuomarin saapuessa koettelemaan ja tutkimaan, Paso liikautti ainoastaan silmiä hetkeksi tuomarin suuntaan, mutta pysyi upeasti muuten aloillaan. Saaliina punainen nauha (ja lisää odottelua...). Punaisten kehässä valittiin sitten neljä parasta, ja kun kolme jatkoon pääsijää oli valittu, pohti tuomari tosi pitkään meidän ja erään toisen koirakon välillä, kävi kaksi kertaa uudelleen kysymässä vielä että kuinka vanha Paso olikaan, mutta päätyi lopulta siihen toiseen, joten niukasti taisimme jäädä palkinnoilta. Mutta haitanneeko tuo, Paso kuitenkin esiintyi upeasti ja jaksoi keskittyä pitkän odottelunkin jälkeen kuin vanha kehäkettu konsanaan. Olin kyllä jätkästä tosi ylpeä - sehän vaikutti suorastaan siltä, kuin sen kanssa olisi näyttelyesiintymistä oikein harjoiteltukin! :D (No oli sillä kerran ollut näyttelyhihna kaulassa edellisellä viikolla... liekö sitten harjoitellut itsekseen sen jälkeen?)

Tyytyväisin ja iloisin mielin lähdimme kotiin, ja kyllä taas uni maittoi.

Tämän päivityksen kaikista kuvista kiitos ja kunnia kuuluu Jaana Siltaselle!