Poikapainia

En voinut vastustaa otsikkoa, koska kaikkien aikojen luetuimpiin blogiteksteihin kuuluu "Poikien leikkejä". Epäilen vaan, että sinne on ehkä tultu muussa tarkoituksessa, kuin koirakuvia katselemaan. ;)

Mutta nyt ei olekaan tarjolla kuvia, vaan viidiota. Näitä on multa jo tilailtu, nyt sain viimein tuubattua tuubiin.

Nujuamista sisällä

Hauskasti paineissa on päiväkohtaisia eroja. Jos Redi on päivän aikana ollut kiltti ja nöyrä poika, se saa aika estottomasti hyppiä Pason päälle, purra naamasta ja roikkua korvissa. Paso kellistyy selälleen ja antaa Redin "selättää" ja purra kurkusta äristen. Mutta jos Redi on ollut röyhkeämpi, sitä pyöritellään iltapaineissa pitkin mattoa, eikä se saa nousta jaloilleen juuri ollenkaan. :D

Touhuja ulkona

Pihalla Rediä vielä vähän hirvittää alkaa enemmän leikkiä Pason kanssa, ymmärrettävästi. Paso on niin iso ja ulkona liikkuu aika paljon railakkaammin ja tuppaa sitten kaahaamaan jossain vaiheessa innostuessaan Redin yli (vaikka tästä olen kyllä yrittänyt olla tarkkana ettei näin pääsisi käymään). Lisäksi Redin on etenkin näillä lumilla mahdoton vielä pysyä Pason vauhdissa ja se näyttää ottavan päähän nuorta herraa kovasti. ;) Mutta onneksi ulkona on paljon muuta hauskaa puuhaa ja esimerkiksi lapset, jotka eivät ole ollenkaan niin vikkeliä kintuistaan. :D Videon lopussa Paso haluaisi leikkiä Redin kanssa, mutta Rediä ei enää huvita vaan selvästi jo väsyttää. Tästä mentiinkin sitten sisään, kun alkoi paleltaakin.

Naruleluskaba (äänet päälle!)

Leluilla leikkiminen on vielä vähän... hankalaa. :D Paso ei millään haluaisi jakaa yhtään tavaraa Redin kanssa, eikä myöskään antaisi Redin pitää mitään lelua. Toisaalta varmaan osoittaa omaa valtaansa "takavarikoimalla" tavaroita, mutta en tiedä onko osittain sitäkin, että lelut sisällä lattioilla ovat Pasolle ihan uusi juttu. Sillä kun ei oikeastaan koskaan ole ollut sisällä mitään leluja, pelkästään ulkona. Mutta nyt kun ulkona ei voida viettää paljon aikaa kylmyyden takia, on pennulla pakko olla luvallista järsittävää ja puuhattavaa. Nyt on pojat ovat kahdessa viikossa päässeet leluleikkien suhteen näin pitkälle... Redi on aika sisukas sissi. Pasosta ei oikein ota tolkkua, että haluaako se lelussa roikkuvan herhiläisen lähtevän hiiteen vai haluaako se leikkiä. :D Ihme urinaa / narinaa se pitää joka tapauksessa. Joskus se murahtaa kunnolla, silloin Redi päästää irti ja siirtyy noin kaksi senttiä kauemmas. Tänä iltana jo otin lelun takavarikkoon, kun kyllästyin kuuntelemaan jatkuvaa urrausta, kun Paso halusi pitää lelun itsellään mutta ei sanonut kuitenkaan kunnolla ja Redi kärkkyi jatkuvasti ihan iholla. En oikein nyt tiedä, että pitäisikö Pasoa auttaa häätämään sisukas rohkelikko muualle, vai odottaa että se itse alkaa komentaa kunnolla?

Redi - elämän oppitunteja osa I ja II

Osa I, eilen illalla.
Vaikka isoveikka olis kuinka kärsivällinen ja kiltti leikkisetä, röyhkeydelläkin pitää muka olla rajansa. Kun riittävän pitkään hyppii kirjaimellisesti nenille, haukkua louskuttaa korvan juuressa ja puree naamasta eikä usko kun toinen kauniisti väläyttelee kulmahammasta, saattaa isoveikka hermostua. Ja sitten tulee iso RÄYH.
Ja sitäpaitsi äiskä ei yhtään sääli, vaikka sitten juoksisi uikuttaen karkuun ja kurkkisi kauan aikaa tyrmistyneenä nurkan takaa.
Pitää kuulemma olla nöyränä joskus. Pyh sanon minä!

Kuinka niin ei saa tehdä mitä tahtoo, vaikka on näin söpö??

Osa II, tänään päivällä.

Ovesta ei kuulemma saa säntäillä ulos ja sisään mielensä mukaan kuten haluaa aina kun se aukeaa. Pitää oppia jonottamaan. Tyhmää sellainen minusta. Etenkin kun kaikki muut pääsee ensin. Ja ovella odottaa pyyhe. En arvosta. Mutta jos sitten ei tule kun kutsutaan (koska pyyhe) tai jos alkaakin vähän matkan päässä haukkua ja tehdä hienoja leikkiloikkakoikkasia, ovi menee kiinni ja jää yksin pihalle. Aika katala temppu!

Pitää kuulemma olla nöyrempi. Pyh sanon minä!

t. Redi the Man.

Mut mikään ei estä yrittämästä silti! Ja kert oon näin söpökin. ;)

ps. Oon jo iso poika. Niin iso, et oon kokonaista 4kg painava (ainaki melkein varmaan) ja 24cm korkea. Se on kuulemma säälittävän vähän sanoo isoveikka, mut se onki tommonen jättiläinen. 22kg ja 49,5cm. Mä en aijo tulla tommoseksi mastadontiksi. Kert pieni on kaunista ja rajansa kaikella. Nih!

Agitreenissä

Eilen oltiin treeneissä. Paso oli helvetin hieno niinkuin aina. <3 Omaan suoritukseen en ollut lopulta kovin tyytyväinen, vaikka oli siinäkin hetkensä. Keskittyminen ei ollut lainkaan kunnossa, liikaa häiriinnyin kaikesta ympärillä ja häsläsin. Toisaalta hyvää oli se, että oma fiilis pysyi kuitenkin iloisena siitä huolimatta, enkä hermostunut itseeni tai koiraan niinkuin vastaavissa tilanteissa joskus ennen. :)

Tämmöinen rata:

Erityisesti viilattiin alkukiemuroita putkelle asti. Kas kummaa - siellä kun piti valssata. ;) Se kun vaan ei ole mun laji... *huoh* Pasokaan ei selvästi oikein kunnolla osaa valssia ohjauksena, vaan tahtoo hypätä aina "läpi" vaikka valssi kuinka olisi ajoissa.

Vitoselle olisin itse halunnut hieman jarruttaa koiraa ennen hyppyä ja kääntää takaa ohjaten, mutta Jarno kun haluaa että juostaan vaan eikä jarrutella (mikä ihan fiksua ja oikein onkin, multa pitää saada käsijarru pois päätä) niin pisti mut juoksemaan persjätön vitoselle. Ja sehän toimi hienosti, kun vaan tein ohjauksen ajoissa ja juoksin oikeaan suuntaan! :)
Kontaktit Paso teki kertakaikkisen upeasti, samoin kepeille haki hienosti sisään vaikeasta kulmasta. Viimeisen suoran putken jälkeen meinattiin vähän törmäillä, kun haettiin napakkaa käännöstä ettei mene ohi 17 hyppy. Mutta kyllä siitäkin selvittiin kun vaan olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kotiläksyksi valsseja ja tiukkoja käännöksiä siivekkeen ympäri sekä niistä palkkaamista. Harjoitukset jatkuvat.

Redi oli mukana hallilla tutustumassa atmorfääriin. Reipas ja rohkea lapsi tepasteli häntä pystyssä pitkin hallia, puri ihmisiä kengännauhoista ja lahkeista ja pussasi jokaista joka erehtyi pussausetäisyydelle. :)

Ready, Steady, GO!!

Moi, mä oon Redi, ihan kohta 8 viikkoa. Oonks vähän söpö??!

Tämän viikon maanantaina meille muutti Redi. Hain Redin Raumalta saakka, vaikka kasvattaja asuukin Espoossa. Siinä sitä oli ajelua kerrakseen yhdelle päivälle... Onneksi oli Paso seurana. ;) Kotimatka sujui Redin kanssa mainiosti, pentu naukaisi pari hassua kertaa boxissa ja sen jälkeen oli syvä hiljaisuutta. Puolivälissä pidettiin pissatauko ja silloinkin Redi ymmärsi heti jutun juonen ja lirautti pisut huoltoaseman nurmikolle. Paremmin ei olisi voinut pitkä reissu sujua!

Redi on tomera vesikoiran alku Caraydan-kennelistä. Virallinen nimi on Caraydan Que Terremoto, joka tarkoittaa suomeksi suunilleen pientä pyörremyrskyä tai maanjäristystä. On siis huudahdus, jota Espanjassa käytetään pienestä lapsesta, joka menee pyörremyrskyn lailla... ;) Lieköhän nimi on enne? Ainakin meillä on nyt myrskyisää porukkaa, Pason virallinen nimihän on Mandinez Sand Storm!

Aika näyttää mitä Redistä tulee isona (tai toivottavasti ei niin kovin isona, vaan keskikokoisena...) mutta jo nyt viikossa se on vienyt meidän perheen sydämet täysin. Paitsi kolmeveen Pyryn vielä varauksella, Pyry ei oikein arvosta Redin rakkaudenosoituksia. ;)  Ja Redihän rakastaa. Kaikkia ja kaikkea. Sen elämänasenne tuntuu olevan, että "mitään en ymmärrä, mutta pussaan jos yletän" :D Pieni häntä vipattaa koko ajan ja jokainen riittävän lähelle tuleva saa paljon märkiä pusuja. Ehkä hampaitten kanssa, mutta kuitenkin! :D

Paso piti pari ensimmäistä päivää Redille pientä huomioimattomuuskuuria. Se oli ihan ystävällinen, mutta ei antautunut leikkimään tai ihan kylki kyljessä nukkumaan. Nyt neljän kokonaisen päivän jälkeen pojat jo painivat innoissaan olohuoneen matolla ja tänään Redi uskalsi jo ulkonakin vähän juoksennella ison sedän perässä. 

Tässäpä päälimmäiset kuulumiset. Yritän lähipäivinä saada eetteriin vähän lisää ja parempia kuvia vauvasta ja videotakin poikien ähellyksestä. 

Sadesään hauskuutuksia

Onni on agilityhalli ja optio, jolla saa mennä treenaamaan aina kun haluaa. :) Eilen oli aivan järkyttävä koiranilma, räntää satoi vaakasuoraan, tuuli ja oli sairaan kylmä. Ja kaikki tiet ja polut silkkaa luistinrataa. Ei oikein kovin pitkä lenkki houkutellut ja pelkäsin paitsi itseni, myös koiran puolesta että joku paikka menee rikki kun liukastellaan. Niinpä päätin hipsiä hallille, jossa ainakin on pitävä pohja ja katto pään päällä! :D

Muilla ilmeisesti oli samansuuntaisia aatoksia, koska vilskettä hallin pihalla riitti. Varsinainen agilitypuoli oli varattu, mutta tokopuolella oli tilaa ja siellä on myös jonkun verran esteitä. Rakensin siis kolmesta hypystä ja kahdesta putkesta seinän vierellä olevan A-esteen ympärille pikkuisen treenin. Aiheeksi muotoutui putkijarru sekä tiukat käännökset putkelta ja hypyiltä. 

Paso oli super. Ainahan se on, mutta jotenkin nyt se oli erityisen super. Putkesta putkahti jokusen kerran tuttuun tyyliinsä täysillä eteen ja seuraavan hypyn ohi, mutta pian sai jutun juonesta kiinni ja alkoi tehdä monta metriä tiukempia käännöksiä. Hypyilläkin käännökset alkavat sujua ja maksirimatkin pysyivät hyvin, kunhan minä en sössi ohjauksissa. :) 

Tässä meidän "rata" joka lopuksi kipaistiin kahteen kertaan myös ihan nollana alusta loppuun!

Jäi kyllä älyttömän hyvä fiilis tästä nopeasta pikkutreenistä! :)

Möllirallit

Viime sunnuntaina osallistuttiin Pason kanssa epävirallisiin rally-toko-kisoihin. Vähän niinkun hetken mielijohteesta ilmoittauduin, kun kerran kotihallilla olivat eikä kyseisenä viikonloppuna ollut muutakaan ohjelmaa. Treenattuhan me ei olla herra ties koska. Kesällä? No tuossa männäviikolla sitten yhtenä päivänä tehtiin vähän seuraamista ja parit käännökset pihalla vähän niinkun muistinvirkistyksenä. Edellisenä iltana manasin hulluttani, että pitikin moisiin kinkereihin mennä ilmoittautumaan. Jotenkin ei olis yhtään huvittanut lähteä.

Lähdettiin kuitenkin ja kivaahan siellä oli. Tunnelma oli leppoisa, järjestelyt jouhevat ja tuomari Suvi Ruuhonen mitä mukavin. Radat olivat tämmöiset (niille, joille ratapiirros jotain kertoo...)

Melkolailla samalla "profiililla" kulkivat molemmat radat. Me siis osallistuttiin Pason kanssa alokas- ja avoimeen luokkaan. Avoimessa luokassa vaan oli hieman enemmän ja monimutkaisempia tehtäviä. Alokkaassa ei ollut mitään ihmeitä. Eniten minua etukäteen mietitytti, miten selviän taluttimen kanssa, siinä kun koiran pitää olla kytkettynä, mutta hihna pitää olla tosi löysällä. Löysemmällä kuin tokon alo-seuraamisessa. Mutta hyvin siitäkin selvittiin. :) Tuloksena täydet 100 pistettä, tuomarin suosikki ja toinen sija. Sekunnilla hävittiin ajassa voittajalle... Eli tarkalla oli!

Avoimessa luokassa sitten vastaan tulikin jokunen kyltti, joista totesin, että eipä olla moisia koskaan tehty, tai niiden tekemisestä on noin sata vuotta aikaa. Tuota "saksalaista" täyskäännöstä (koira kulkee kännöksessä ohjaajan selän takaa) en muista oltiinko tehty koskaan vapaana. Houkutus oli ihan uusi tuttavuus. Siis tiesin että moinen liike on, mutta eipä ole tullut kokeiltua koskaan. Tässä houkutuksessa oli namirasia sekä jännittävä suuri pupujussi, joiden ympäri piti pujotella. Loppusuoralla oli vielä istumasta seisomaan nousu ja paikalla seisominen (ei TOD. olla koskaan treenattu istu-seiso-vaihtoja, etenkään perusasennosta!) sekä pyörähdys, joita on tehty joskus kesällä pari. Mutta olihan siinä rataantutustumisen jälkeen parin koirakon verran aikaa treenata loput liikkeet kuntoon! ;) Tuon seisomaannousun opetin siinä odotellessa, pyörähdykset muistuteltiin mieleen. Ja se saksalainen. Ja eikun baanalle. 

Ja miten hienosti Paso tekikään!! Lopputuloksena 90 pistettä ja loppukommentti "Varmaa menoa :) " Ainoa pistevähennys tuli tuolta viimeisestä käännöksestä, jossa minuun iski joku tokoilijatakauma ja jotenkin refleksinomaisesti korjasin hieman vinon perusasennon ennen käännöstä -> Tvä -10p. Eli tehtävä väärin suoritettu, koska koira istui alussa kaksi kertaa. Tyhmä minä!! Viides sija kuitenkin näillä pisteillä ja tosi tosi tyytyväinen olin Pasoon ja itseenikin. :) Tehtiin nätit radat. 

Tässä videotodisteet vielä.

Tuli kyllä kovasti lisää ralleiluintoa! Josko yrittäisi vaikka kesällä johonkin viralliseenki kokeeseen?! Niihin vaan on niin riivatun vaikea päästä...

Pitkäksi venähtänyt blogitauko loppui

Ei vaan jotenkin ole napannut kirjoittelu.. Marraskuun loppu ja melkein koko joulukuu meni sairastaessa. Itse olin kipeänä pitkään useampaan otteeseen ja lapsetkin vuoronperään. Ei treenattu, ei juurikaan edes lenkkeilty tai paljon muutakaan tehty. Joku Wessmanin valkku taidettiin onnistua jossain välissä hyvin puolikuntoisena käymään, mutta eipä ole paljon jäänyt mieleen, paitsi että kolmen-neljän esteen pätkiä vaan pystyttiin tekemään koska pidemmissä loppui kartturista veto. Yhdet kisat Lappeenrannassa jäivät väliin koska koko orkesteri Pasoa lukuunottamatta oli oksennustaudissa. Edellä mainitun lisäksi meillä podettiin flunssa-yskä-nuha-kuume-perussetti, silmätulehdus, migreeni ja jo edellisessä postauksessa mainittu äänihuulten tulehdus. Mutta eipä mitään. Hengissä ollaan edelleen! :D

Joululomalla kotikonnuilla lenkillä

Marraskuun lopussa käytiin omissa kisoissa pyörähtämässä kahden radan verran, vaikka treenattu ei oltu moneen viikkoon eikä kisattu ikuisuuksiin. Ja sen kyllä huomasi. Voi huokaus! Videota oli suorastaan tuskainen katsoa, niin kankeaa oli oma ohjaus. Tästä tuli jotenkin sellainen masennuksen tila, että ensimmäisen kerran jo ajattelin, etten julkaise koko filmiä ollenkaan. Mutta menkööt nyt, aika parantaa haavat, tässä tapauksessa tarvittiin pari kuukautta. ;) Ei sitä mikään ilo vieläkään ole katsella, ystäväni Jaana kuvasi ja latasi videon nettiin. Lopputeksti on hänen mielipiteensä, itse varaan oikeuden olla eri mieltä. :p

TÄSSÄ toinen kisaratamme. Nollavoitto oli käsittämättömän lähellä. Vieläkin kirpaisee oma mokani, jonka teen ennen puomia. Hetkeksi vaan yksinkertaisesti jotenkin sekosin ohjauskuvioissani ja lähdin valssaamaan, vaikka olin suunnitellut takaaleikkauksen puomille. Ja valssin myötä sitten muistin radankin väärin ja itse lähetin Pason ylimääräiselle hypylle. Tajusin virheeni, mutta liian myöhään, Paso oli jo ponnistamassa. Mistä tiedän että olisi ollut nollavoitto? Kas kun oltiin viimeisiä lähtijöitä eikä yhtään nollaa ollut vielä tullut... 

Sittenpä jäikin treenaamiset ja kisaamiset. Lähinnä vaan kieriskelin itsesäälissä ja -syytöksissä... No, osin huumorilla tämä, mutta joka vitsissä on puolet totta.

Tapaninpäivänä Lappeenrannassa pääsi jo jäälle

Vuodenvaihteen jälkeen vasta palattiin treenien pariin kunnolla. Siihen asti pidettiin enemmän tai vähemmän sairastupaa, välissä vietettiin joulua ja uuttavuotta, reissattiin vähän sukulaisissakin. Ei mitään kovin ihmeellistä raportoitavaa, lähinnä peruslenkkeilyä.

Wannabe Afgaani

Uutta vuotta vietettiin leppoisissa merkeissä

Nyt on tosiaan treenailtu säännöllisemmin. Joka toinen viikko ohjatuissa treeneissä Jarnon tiukan silmän alla, muuten sitten kotiläksyjä tehden omineen hallilla. Ja viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa kisoissakin, Vantaalla tällä kertaa. Seurakaveri Tommi ystävällisesti kuvasi ratamme: KLIK. Ensimmäinen rata oli taas yksi lisä pitkään "melkeinnolla-sarjaamme". Itse varmistelin liikaa (taas kerran!!) ja työnsin Pason väärin pujotteluun sisään. Muuten rata oli oikeastaan aika hyvä muutamaa turhan pitkää kaarrosta lukuunottamatta. Tuollaisissa helpoissa paikoissa jään vielä liian huolimattomaksi, pitäisi vaan ottaa tarkasti sellaisetkin, missä ei ole selviä katastarofin aineksia... Hyppärillä meillä sitten vähän lähti molemmilla lepattamaan ja mua alkoi puolessa välissä naurattaa (näkyy videolla kun hekottelen kepeillä :D ) kun Pasolla oli niin hulvattoman hauskaa. Hylyttä mentiin kuitenkin viimeiseen kaarteeseen asti, jossa sitten jyräsin Pason pois hypyltä, vaikka oli jo ponnistamassa... Viimeisellä radalla kävi joku ihme juttu, että Paso ei tajunnut hypätä kolmoshyppyä, vaan monta kertaa meni riman alta?? Ensimmäinen kielto oli kyllä taas mun oma moka, hätäilin pois ohjauksesta ja vetäisin koiran taas ponnistuksesta pois. Mutta sen jälkeen en tiedä mitä tapahtui... Loppurata vähän epämääräistä kun ensin ärsytti se sekoilu, ja sitten vähän unohtelin rataa. 

Kaikkiaan kuitenkin näistä kisoista jäi hyvä fiilis. Kaikissa radoissa oli enemmän hyvää kun huonoa, kisaaminen oli taas kivaa, radat sujuvia, Paso teki hienosti töitä ja omatkin ohjaukset jopa onnistuivat välillä. :) Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin!

Yritän taas blogin kanssa aktivoitua. Lähiaikoina on jännittäviä uutisiakin tiedossa... ;)

Back in business!