Joulunajan touhuja

Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta me emme! Tai no... ei nyt mitään kovin suureellista ja mullistavaa olla puuhattu, mutta kaikenlaista pientä kivaa kuitenkin.

Lenkkeilty ensinnäkin mahdollisimman ahkerasti. Jotta Paso saisi purkaa energiaa (ja harjoitella, että miten se luoksetulo taas sujuikaan ja pitikö täällä pysyä porukan mukana vai saiko lähteä omille teilleen...) ja jotta emäntä voisi alkaa hiljalleen kunnonkohotuksen mammalomailun jälkeen. Säät ovat edelleen kuin syyskuussa ja lenkkeily metsissä on melkoisen rapaista touhua, mutta sehän ei vesikoiraa haittaa ja onneksi meille ihmisille on goreteksit sun muut keksitty!

Uimareissu joulukuussa - mikä jottei!

Kieli poskella viiletetään niin, ettei kamera pysy vauhdissa millään...

... joten tämän parempia otoksia ei kertakaikkiaan irtoa. Nämä kuvat kuitenkin todistavat, että ainakin kerran on joulukuun aikana paistanut aurinkokin, vaikka tuntuukin että lähinnä vedenpaisumus on tulossa kun koko ajan sataa.

liikkuvaa kuvaa

Jouluaaton aattona oli jopa vähän maa valkoisena. Tässä meidän lenkkeilymaisemia.

Ja Paso, 8,5kk taikaviitassaan!

Jaa mää vai?

Sisälläkin riittää ohjelmaa, kun pitää paitsi vahtia emäntää ja Pyry-vauvaa, myös leikittää isosiskoa. Kyllä taas on tullut monta kertaa todettua, että täyspäisempää koiraa saa hakea ja Paso on täydellinen lapsiperhekoira! Se kestää kärsivällisesti kaikenlaisen melun ja hälyn ympärillä, sietää Ronjan hellimiset ja "hellimiset", ei pane pahakseen vaikka saa välillä päiväuniseuraa omaan petiinsä tai että leluja ja puruluita kaivetaan suusta kesken kaiken. Ja se jaksaa aina innostua leikkimään Ronjan kanssa. <3

Silloin kun on sattunut niin onnekkaasti, että molemmat kaksijalkaiset lapset ovat nukkuneet yhtä aikaa, on Paso päässyt pihalle kotitokoilemaan. Perusasennot ja askelsiirtymät sujuvat jo tosi hienosti, samoin luoksetulo (ja paikallaolo). Maahanmeno paranee koko ajan, joskin säännöllisesti pitää kokeilla, että riittäiskö pelkkä niiaus... ;) Myös liikkeestä seisomista on harjoiteltu edelleen ja sekin kyllä paranee, kun vaan maltti riittäis pysyä pysähdyksissä. Nyt on otettu harjoitteluun myös nouto ja erityisesti noutokapulan pitäminen ja luovuttaminen. Pitäminen on Pason mielestä tosi typerää touhua, mutta mielellään se kuitenkin kapulaa kantaa ja noutaa. Viimeksi aloin myös hieman harjoitella hihnan kanssa perusasentoja ja seuraamista, kun alokasluokassa on se kytkettynä seuraaminen. Hihna sekoitti komeasti meidän molempien pasmat, joten harjoitusta tosiaan tarvitaan!

Agilitya tietenkään unohtamatta! Hallilla ollaan käyty nyt suunilleen kerran viikossa. Kontaktien harjoittelu jatkuu ahkerasti, nyt on alettu harjoitella itsenäistä suoritusta niin, että minä en seuraakaan mukana. Aluksi yritimme jättää namin targetille, mutta Paso ei malttanut tarpeeksi jarrutella pysyäkseen kontaktilla ja kun namin sai joka tapauksessa niin mitäpä sitä yrittämäänkään... Nyt sitten on Johanna toiminut "targetina" ja palkannut oikeista suorituksista. Yritämme jatkossa sitten hiljalleen siirtyä targettiin. Hyppysuorat ja putket on vaihdettu parin hypyn + putken kuvioihin, joissa nyt vain suoraan paahtamisen sijaan pitäisikin vähän seurata ohjaustakin. Hieman oli Pason hankala aluksi ymmärtää, että akka juokseekin yhtäkkiä mukana! Se innostui moisesta niin, että jäi esteet suorittamatta...  xD Keinua on tehty ja pussi alkaa olla hallinnassa. Uutena on nyt aloitettu pujottelun harjoittelu verkoilla. Ja varmaan pitäisi seuraavaksi alkaa harjoitella sitten rengasta ja ehkäpä pöytääkin (jolla on käyty muutaman kerran).

Lisäksi Paso on sitten ollut treffeillä Friidan kanssa (löytyy video Pason ja Friidan temmellyksestä) ja agilityreissujen ohella sitten leikkinyt Tappisten ja Ricon kanssa.

Tämmöistä meillä. Nyt suunnataan kuono kohti tulevaa vuotta ja sen haasteita! :)

Hyvän joulun toivotukset!

Uusi tulokas

Mulla on ollu tooooooosi tylsää. Siis ihan SUPER tooooooooosi tyyyyylsääääää........... Ja toi meillä asuva äkäisempi akka (=emäntä?) on ollu jossain poissa ihan sikapitkään, ja sit mulla ei oo ollu mitään teksää.

Ja nyt meille tuli tämmöinen:

Mä yritän kauheesti nyt pitää vahtia, mut toi äkäinen tuli kanssa takas kotiin, joten se vähän häiritsee mun vahtitoimintoja, ku SE haluis olla vartiopäällikkö. Mut ei se oikeen varmaan kuitenkaan kerkeis, joten mä sit kuitenkin vähän vahtaan aina ku sen silmä välttää...



Niin siis ton tulokkaan takia mä kuulemma en oo päässy viime viikkoina oikein treenailemaan tai mihinkään, paitsi isännän kanssa lenkille. Mut nyt mä oon back in business - tänään pääsin aksaamaan ja huomennakin kuulemmma! Jeee!!!

t. Paso

Pätevä Paso!

Eilen oli vuorossa pentuagility. Aiheina pussi, puomi  ja takaakierto. 

Pussi ja puomihan Pasolle olivat jo ihan tuttuja juttuja. Tai no, pussia Paso oli mennyt yhden kerran aikaisemmin, mutta hyvin jätkä muisti sen ja hujahti läpi niin että suhaus vaan kävi. Ekalla kerralla pidettiin kymmenisen senttiä pussin suuta raollaan, sitten mentiin ihan normaalisti ja hienosti sujui!
Puomilla Eija katsoi meidän kontakteja. Kun viimeksi Johannan kanssa kokeiltiin ottaa targetti puomin päähän, että Paso alkaisi edetä itsenäisemmin eikä aina tarvitsisi minua viereen (eli ei jäisi puoliväliin alastuloa odottamaan että paksukainen pyllertää paikalle...) mutta ahne kakara lähti sitten etenemään niin vauhdilla, ettei enää pystynyt eikä kyennyt yrityksistä huolimatta pysähtymään 2on2off - asentoon... Sama homma, kun yritettiin että Johanna palkkaa... Eija totesi, että Paso on oppinut "ota"-käskyyn / liikkeeseen kuuluvaksi sen, että minä käännyn siihen sen eteen. Eli sitä aletaan nyt opetella pois niin, että en vaan enää käänny, vaan palkkaan sivulta ja sitten kun tämä sujuu, alan pikkuhiljaa jäädä kauemmas ja kauemmas. Nopsaan Paso hoksasi kupletin uuden juonen, tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin! :)

Takaakiertoa harjoiteltiin laittamalla nami esteen siivekkeen taakse, lähettämällä koira sinne ja sitten kutsumalla hypyn ylitse. Pari ekaa kertaa Paso jäi siivekkeen taakse haistelemaan ja etsimään lisää nakkeja ja vaati kovasti houkuttelua tullakseen taas mun luokse. Mutta kun otin patukan esiin, niin johan tuli, ja seuraavalla kerralla kiersi siivekkeen "takaa"-käskyllä kuin vanha tekijä konsanaan. Ja nakit sai jäädä ihan rauhassa siivekkeen taakse, kun pikku piraija iski patukkaan kiinni! :D Toiselta puolelta ei tarvinnutkaan sitten kuin näyttää että tuosta, niin onnistui suoraan. Eli kerralla oppi Pasanen takaakierron! :) 

Lopuksi, kun aikaa ja intoa kerran oli (ja kun nuo esteet Pasolle olivat oikeastaan jo vanhan kertausta) tehtiin vielä hyppy-putki-hyppy sarjaa niin, että lähetettiin takaakierrolla ekalle hypylle, koira U-putkeen ja sama hyppy takaisinpäin. Hyvin meni kumpaiseltakin puolelta ja onnistui myös takaaleikkaus putkella. :)

Tänään sitten olin Pason kanssa kahdestaan hallilla. Oli muuten melkoisen aavemaista, kun ulkona raivosi syksyn pahin myrsky ja sisällä hallissa pimeää, vettä tippuvaa ja rymisevää... No, pimeys onneksi hoitui sytyttämällä valot ja kun keskityttiin tekemiseen, ei räminät ja ryminätkään enää niin haitanneet. 

Tehtiin eilisen kertauksena takaakierto + putki yhdistelmää, pari kertaa Aa-estettä (koska Paso päätti niin... joten ajattelin sitten, että tehdään nyt jokunen kerta ihan oikein ja hallitustikin...) ja muutaman kerran myös puomia. Tauon (joka Pason mielestä oli ihan silkkaa turhuutta) jälkeen sitten vielä hyppy-hyppy-Uputki ja samat kaksi hyppyä takaisin. Tein tällä kertaa niin, että jätin hyppyjen taakse odottamaan ja menin kutsumaan + ohjasin aina putken jompaan kumpaan päähän. Tosi hyvin Paso malttoi odottaa lähtölupaa ja hienosti seurasi ohjausta. Putken jälkeen heitin pallon hyppyjen yli ja saatiin samaan syssyyn etenemisharjoitus. Pari kertaa Paso yritti vilahtaa putkesta paluuhyppyjen ohi, mutta vähän napakammalla ja selkeämmällä ohjauksella meni hienosti nekin.

Lisäksi vähän tokoiltiin, perusasentoja, askelsiirtymiä ja käännöksiä (käännös  vasemmalle oli selvästi hautunut Pason päässä sitten viime kerran ja teki sen tosi hienosti!). Lisäksi tehtiin paikallamakuun alkeita. Olipa muuten vaikeeta Pason malttaa pysyä kyynerpäät maassa odottamassa sitä nakkia! Jouduttiin melkein vähän neuvottelemaan, ennenkuin uskoi, etten tosiaankaanhalua että se pomppii ylös ja alas! :D

7kk ja toko sujuu kuin tanssi vain

Paso, 7kk painaa tasan 20kg ja on 48,5cm korkea. Ihan kunnon virallista potrettia ei ole, mutta kai tästäkin suunilleen näkee?

Kuva on eiliseltä, kun meillä oli Jaanan ja portugeesineitosten kanssa tokotreenitreffit. Ensin tietenkin piti koirien päästä rällästämään. Pasolla meinasi mennä vähän pupu pöksyyn kun tuliset portugalittaret vähän pistivät pikkupoikaa ojennukseen. Mutta pian oli hauskat riekkuleikit pystyssä koko poppoolla, kunhan Pasoa oli ensin vähän neitosten toimesta pyöritelty kivituhkassa ihan vain että tietää sitten paikkansa. ;) Kuvia ja pari videonpätkää löytyy taas Saagalandiasta. Etenkin kuvat on tosi upeita, kannattaa tsekata! Myös kaikki tämän päivityksen kuvat ja videot ovat Jaanan käsialaa, hänelle taas kerran kiitos kaunis. :)

Riekkumisen jälkeen oli aika keskittyä työntekoon. Jaana on ystävällisesti lupautunut meidän kotikoutsiksi tokoilun saralla. On hyvä saada joku katsomaan, miltä meidän tekeminen näyttää ja vielä parempi saada ihminen, joka tosiaan antaa palautetta ja hyviä vinkkejä, eikä vaan turhanpäiten kehu! :)

Ensin tehtiin Pason kanssa perusasentoja:

Olen ollut oikeassa, eli Jaanankin mukaan Paso tosiaan helposti jää vähän vinoon niin, että pylly jää liikaa oikealle, mun selän taakse. Paso tavallaan vähän kiertyy mun jalan ympäri. Jaana laittoi meidät tekemään yhden askelen siirtymiä oikealle ja vasemmalle sekä paikallaan käännöksiä. Eipä ollut ennen tehty, mutta hienosti Paso työskenteli ja pysyi oikealla paikalla. Ja nakkia sateli oikeista perusasennoista. :) Jaana myös vinkkasi minulle uudet askelmerkit (kun tietenkin automaattisesti teen niin kuin olen tottunut Ässän kanssa tekemään, eikä se välttämättä ole paras Pason kanssa... Aiemmin siis käännyin vasemmalle vasen jalka edellä, nyt opetellaan tuommoista ristiaskelta oikea jalka edellä ja autetaan aluksi koiraa kädellä ohjaten. Paso älysi tämän käännöksen noin sata prosenttia paremmin kuin mun vanhan yritelmän!) Niitä kuvioita harjoitellessa tuli näinkin tanssillisia otoksia:

Eli homma sujuu kuin tanssi konsanaan! :D

Aikaisemmin aloin seuraamista harjoitella Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi - kirjan ohjeen mukaan näin. Lopetin kuitenkin parin yrityksen jälkeen, koska vaikka kuinka yritin, en saanut Pasoa kulkemaan suoraan, vaan koko ajan oli tunne, että takapää kääntyi vasemmalle (tai oikealle...) Jaana ja video vahvistivat epäilyn. Päätimme siis jättää ko. homman sikseen ja alkaa tehdä vain noita perusasentoja ja askelsiirtymiä. Siitä sitten hiljalleen edetään usemapaan askeleeseen.

Luoksetulo me jo osataan! :) 

Lisäksi harjoiteltiin taas seisomaan pysähdyksiä ja vähän maahanmenoja. Niissä pitääkin ilmeisesti vähän peruuttaa vielä alkeisiin ja olohuoneen matolla harjoitella oikeaa tekniikkaa, Jaanan tarkka silmä huomasi, että Pason pylly jää aavistuksen ilmaan! Ja sitten tehtiin Pason elämän ensimmäinen paikallaolo häiriökoiran kanssa, kun Friida tuli Pason kaveriksi tekemään paikallamakuuta. Paso teki kylläkin istuen, kun makuuta ei ole vielä oikeastaan harjoiteltu, mutta hyvin kesti kakaran kantti vaikka tyttöystävä makasi vieressä. Ja sattuipa kentän vierellä kulkevaa junanrataa kolistelemaan vielä junakin. Pason silmät laajeni hellanrenkaiksi ja se katsoi minua vähän tyrmistyneenä, mutta istua napotti aloillaan kuitenkin! Hieno ukkeli! :)

Kyllä mun tulevaisuuden agitykistä siis tokokoirakin tulee. Aika näyttää, onko salaa mielessäni asetetut tavoitteet liian korkealentoisia, mutta ainahan voi yrittää eiks niin?! Älkää siis kertoko kenellekään, mutta tavoitteena olisi ensi kesän / syksyn aikana saada tulos alokasluokasta ja vuodenvaihteeseen mennessä ykköstulos.

Tokoa ja agia. Ja uhmaa...

Torstai oli tokoa, ja taidettiinpa tokoilla perjantainakin. Ohjelmassa on vanhat tutut perusasento ja kontakti, paikallaolo (istuen), luoksetulo sekä maahanmeno. Lisäksi olen nyt ottanut mukaan seisomaan pysähtymisen ja paikallaolon niin, että menen piiloon. Eli lyhyesti sanottuna meillä tehdään tällä hetkellä jättöjä ja perusasentoa. 

Perusasento on Pasolla jo aika hyvin hallinnassa. Hetkittäin tuppaa tulemaan vinoon niin, että pylly jää mun kantapäiden taakse, se tavallaan "kiertyy" mun jalan ympäri. Ja kun en sitä tahdo nähdä mahan takaa kun se on oikeassa paikassa, olen piirtänyt hiekkaan apuviivoiksi ikäänkuin T-kirjaimen. Tavoite on siis, että ollaan rinta rinnan varpaat T:n vaakaviivalla ja pystyviiva jää meidän väliin. Tästä ainakin saan helposti aina varmistettua oliko asento suora, ja on se parantunutkin! :) Jos ihan vinoon jää taakse, pökkään hellästi kantapäällä pyllyyn, niin korjaantuu kyllä. Ihan sivulletulon lisäksi olen tehnyt Mujusen kirjasta nappaamaani harjoitusta, jossa koira istuu perusasennossa ja sille toistetaan "sivu" ja palkataan monta kertaa peräkkäin. Ideana on vahvistaa oikeaa paikkaa ja katsekontaktia ohjaajaan. Helppoa nannaa miettii varmaan Paso! :D

Paikallaolo on jo minusta tosi hyvässä kuosissa. Lähinnä silloin, jos huolimattomasti jätän tai sanon käskyn, saattaa Paso lähteäkin mukaan, mutta jos se jää niin sitten kyllä pysyykin vaikka menisin kauaskin tai hetkeksi nurkan taakse piiloonkin. Kohta aletaan harjoitella sitten ihan paikallamakuuta, kun tähän asti on lähinnä istuskeltu. ;)

Luoksetuloa pähkäilin tässä joku aika sitten, kun Paso aina juoksi monta metriä ohi minusta. Ratkaisin ongelman toistaiseksi niin, että olen tehnyt luoksetuloja lyhyemmällä matkalla. Eli vain sen verran matkaa, että Paso ehtii laukalle, mutta ei ehdi kiihdyttää täyteen vauhtiin. Näin ei tule ohijuoksuja, vaan pääsen palkkaamaan oikeasta suorituksesta. 

Maahanmeno on ollut vähän turhan vähällä harjoittelulla, kun laiskuuttani en viitsisi enää mahan kanssa kauheasti kyykistellä... Mutta kyllä käsky selvästi on jätkällä mielessä, sen noudattaminen ei vaan ole ihan niin sukkelaa kuin toivoisin, mutta treenaamme nopeutta kunhan päästään masusta eroon! Nyt olenkin keskittynyt käskyn kestoon, ja siihen, että pystyn jättämään Pason makaamaan ja palaamaan sen luokse ilman että se pomppaa ylös (vaikeaa!!). Eli paikallamakuun alkeita.

Eilen otettiin sitten "uutena" liikkeenä pysähdyksiä seisomaan. Näitähän on siis tehty yhden kerran aikaisemmin alkusyksystä pentukurssilla. Mutta nopeasti Paso hoksasi (tai muisti) kupletin juonen. "Seiso"-käskyhän on kyllä tuttu näyttelyseisomisesta ja päädyin käyttämään samaa käskyä, sillä toivottu lopputuloshan molemmissa on ihan sama - koira pysähtyy ja pysyy niillä jalansijoillaan kunnes toisin sanotaan. Pysähtyminen sujuu (ellei satu tarjoamaan maahanmenoa mitä on treenattu enemmän) mutta paikoillaan pysyminen tuotti vähän tuskaa. Eli malttia harjoitellaan tässäkin. 

Tänään olikin sitten vuorossa agilitytreenit. Aloitimme Pason kanssa agilityn alkeispentukurssilla. Tosin kurssi on Pasolle vähän turhan alkeis, kun muut siellä eivät ole suunilleen esteitä nähneetkään ja Pasohan on kesästä asti tehnyt yhtä sun toista. Mutta toisaalta ohjaajat on tosi hyvin osanneet eriyttää ja antaa meidän sitten tehdä vähän omanlaisia juttuja ja Pasolle tekee tosi hyvää olla hallilla niin, että siellä on muita ja etenkin vieraita koiria. Tänään mentiin Pason kanssa vauhtirallitusta putki-putki-putki-kuviolla, tehtiin kontakteja puomilla ja pari kertaa koko puomikin ja lisäksi etenemistä parilla hypyllä sekä muurilla. Niin, ja harjoiteltiin valssausta kahdella hypyllä. Hyvin paksukainenkin vielä valssasi ja Paso seurasi ohjausta kuin pätevämpikin agikoira, vaikkei sen kanssa muuta olla aiemmin tehty kuin suoraa etenemistä poispäin ohjaajasta! :) Ainiin.. ja tiistaina kun olin agitreenejä vetämässä, oli Paso mukana hallilla (putkea, hyppysuoria, kontaktia, pussi esiteltiin ekaa kertaa - no problemos) ja vapaana juoksennellessaan sitten huitaisi keinulle ja ennen kuin ehdin mitään tehdä, oli suorittanut koko keinun. Vähän se vilkaisi taakse että "jahas, sellainen vekotin?!" - ja juoksi takaisin ylösmenokontaktille! :D No, tehtiin sitten keinua jokunen kerta vähän hallitumminkin, kun jätkä kerran itse päätti sen ottaa harjoitusohjelmaansa... ;) Tänään karkasi taas omineen keinulle ja suoritti sen ihan oikein alusta loppuun. Rohkea kakara!

Eli harrastusrintamalla edetään hienosti ja Paso on suorastaan liikuttavan innokas kaikesta mitä sen kanssa tehdään. <3

Ja se uhmaosio... Äidin pikkupoika luulee ilmeisesti jo olevansa isopoika. Ainakin siitä päätellen, miten tanassa häntä on välillä lenkillä ja miten maanvaiva se välillä on kotona. Se haluaisi kauheasti koko ajan vahtia minua (lue: olla korkeintaan 30cm:n päässä, mieluummin kiinni minussa), kulkea perässä ja haukkua ja pöhkiä kaiken, mikä ikkunan takana liikkuu. Siis putoavista lehdistä ja talitinteistä alkaen. HIEMAN rasittavaa.

Jaa mää vai? 

Sisällä suoritetuista haukkumisyrityksistä joutuu kyllä aika äkkiä ns. "ulkoruokintaan", etenkin Ronjan päiväuniaikaan... Näissä kuvissa tosin wannabe-vartiopäällikkö on ulkona vain odottamassa tassupesuvuoroa, mutta ihan yhtä lailla naama pitkänä siellä odotetaan. :D

Eiks oo muuten hieno heijastinliivi, tein sen aivan itse! :D

Miks mua AINA sorretaan ja rajoitetaan??

No osa menee varmaan mörköilynkin piikkiin ja osa purkamattoman energian, kun ihan joka päivä ei ikävä kyllä hurjia treenisessioita ehditä ainakaan heti aamusta ottamaan. Mutta osa on myös ihan silkkaa vaivihkaista silmille hyppimistä. Niinkuin nyt sellainen, että pitää tulla viereen istumaan ja muka "vahingossa" asettuu niin, että astuu mun varpaille. Tai että pitää matolla makoillessa alkaa kovasti venytellä ja taas "vahingossa" tulla potkineeksi minua. jne... No, lähdöt saa joka kerta, kun tuollaista yrittää. Uutena repertuaariin on nyt tullut vinkuminen ja muu sähläys ja ölinä kun ollaan ulos lähdössä (se kun ei tuon 2,5-vuotiaan kanssa suju ihan hetkessä tähän aikaan vuodesta). Kauhean vaikean mahdotonta pysyä siellä omalla paikalla, minne on käsketty. Tai ainakaan pysyä siellä hiljaa. No, jokunen ulkoilu on jäänytkin Pasolta sitten väliin, kun ei ole osannut järkevästi käyttäytyä. Josko elämä opettaisi. ;) Ja yksin jäädessä pitää nyt sitten yhtäkkiä kauheasti protestoida, vaikka aiemmin ei ongelmaa ole ollut. Kimeitä haukahduksia ja vouVOuVOUUUmouMOUöynnn... kuuluu oven takaa. Onneksi ei ole ainakaan vielä keksinyt tuhoja tehdä ja mölinätkin loppuu muutamassa minuutissa yleensä, mutta näillä tempuilla Paso on kuitenkin hankkinut itselleen melkoisen "viileät" oltavat kotioloissa. Ylimääräisiä rapsutuksia, lällytyksiä tai leikkituokioita ei treenien lisäksi heru ja makuuhuoneesta se on saanut lähdöt kokonaan. Oma vika, mutta joskos se nöyryys vielä löytyisi orastavan teininkin aivoihin. ;)

... mutta kaikesta huolimatta, on se ihan kultakimpale siinä kaikista tärkeimmässä tehtävässään, eli perhekoiran virassa:

Joku koira voisi vaikka vähän pahastua, kun kesken päiväunien saa tälläistä seuraa. Tai kun muksu tulee ja kiskoo lelut suusta... Mutta ei tämä. <3
(Ja kyllä, meillä on säännöt että nukkuvan koiran petiin ei mennä, mutta ihan aina ei tuo sääntö muistu mieleen eikä kaikkea ehdi koko ajan huomata. Siksi tuo onkin niin kullan arvoista, että koiralla on päänuppi järjestyksessä.)

Ihku Friida!

Tänään käytiin taas lenkkitreffeillä ihanaisen Friidan kanssa. Käytän taas kerran röyhkeästi hyväkseni Jaanan päivitystä. Aluksi vähän pentukuumen nostatusta kaikille, jotka vielä ovat vailla omaa vesipetoa, sitten Pason ja Friidan rälläyskuvia.

Kiitos Jaana ja Friida seurasta ja kuvista! :)

* Friidalandia *

Tokoilua

Allekirjoittanut jäi äippälomalle, joten nyt on pikkuisen enemmän aikaa ja hurjan paljon enemmän energiaa puuhata Pason(kin) kanssa. Ja myöpä aloitettiin oikein tokon tehotreenaus! Kaivoin jopa Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi" - kirjan taas esiin ja sain kuin sainkin uusia idiksiäkin ja selvennyksiä omiin aatoksiin. :)

Nyt on viikon päivät treenailtu joka päivä pikkuisen. Tehotreenissä tällä hetkellä on perusasento ja niiden rinnalla sitten luoksetulo, paikallaolo ja maahanmeno. 

Perusasentotreenejä on nyt tehty paaaaaaljon, tavoitteena tietenkin se täydellinen perusasento. ;) Ja Paso hakeutuukin perusasentoon jo ihan itse heti, kun aavistaa että namia voisi olla saatavilla. Meikäläisen maha asettaa pikkuisen haastetta, mutta avuksi olen nyt piirtänyt viivan maahan, että varmasti näen ovatko Pason varpaat samalla kohtaa omieni kanssa. Ja palkkausta tietenkin vain prikulleen oikealta kohdalta ja katsekontaktista, Paso istuu perusasennossa, minä sanon "sivu" ja palkkaan kun katsoo minuun ja tätä sitten toistetaan sarjoina. Välillä vapautus ja taas uudelleen hieman paikkaa vaihtaen. Käsimerkin olen saanut jo melkein kokonaan häivytettyä, lähinnä pitää vasen käsi olla näyttämässä vielä hieman oikeaa kohtaa, jos ei ole, Paso jää vinoon tai tarjoaa maahanmenoa.

Paikallaoloa on treenailtu lähinnä paikalla istumisena, nyt muutaman kerran jopa niin, että olen mennyt ihan pikku hetkeksi nurkan taakse piiloon ja sieltä palannut heti palkkaamaan. Samoin saan kävellä koiran editse, ympäri, taakse yms. ja hyppiä ja pomppiakin paikallaolon siitä häiriintymättä. Ja Ronja voi heitellä kuonon edessä palloja tai heilutella patukoita. ;) Tässä ei ole oikeastaan siis mitään ongelmia. Kerran on harjoiteltu jo paikalla makaamistakin, sekin muuten ihan ok, mutta Paso tahtoo pompata aina istualleen kun palaan takaisin sen vierelle - tätä harjoitellaan siis lisää jatkossa!

Luoksetulo suoraan perusasentoon on hallinnassa, ainoa "ongelma" on valtava vauhti ja into - Paso yleensä juoksee 1-5 metriä mun ohitse ennen kuin kääntyy ja palaa perusasentoon... Matkalla sitten välillä pitää vielä lisäksi mun kohdalla loikata korkea pomppu ja tökätä mua nenällä. Heh. :D Mutta menköön nuoruuden innostuksen piikkiin, josko tuo tuosta rauhoittuisi. Jonkun verran olen tehnyt luoksetuloja myös selkä seinää tai aitaa vasten, mutta Salme Mujunen kirjassaan oli sitä mieltä, ettei tämmöiseistä apukonsteista lopulta ole harjoittelussa hyötyä, vaan ongelma palaa heti kun apukonsti jätetään pois... Tiedä sitten häntä?

Maahanmeno on sellaisessa vaiheessa, että Paso osaa käskyn ja menee enimmät kerrat maahan myös oikealla tekniikalla eli siis valumatta eteenpäin, "niiaten" eikä myöskään enää lösähdä lonkkalepoon, kuten alussa tosi usein. Mutta aika selkeä käsiapu vielä tarvitaan, koska ahne teini ei haluaisi mennä alaspäin jos namikäsi pysyy ylhäällä! :D Vähän on tehty myös nopeita maahanmenoja liikkeestä niin, että Paso kulkee mun mukana ja vauhdista käsken maahan palkaten vain riittävän nopeat ja oikeatekniikkaiset, muuten jatketaan suoraan matkaa. Hyvin sujuu, jos paksukainen vaan jaksaa kumarrella... ;) Tänään alettiin sitten harjoitella pikkuisen myös kestoa, eli että siellä maassa pitäis pysyäkin kunnes toisin sanotaan. Melkoinen jojo-ilmiö saatiinkin aikaan! :D Mut eiköhän sekin sieltä pian opita!

Seuraavaksi aletaan varmaan harjoitella seisomista ja vaikka sitten tunnistusnoudon alkeita. Seuraamista en halua alkaa yksikseni treenailla, vaan kaipaisin siihen jotakuta katsomaan, että koira varmasti pysyy oikealla paikalla ja etäisyydellä yms. Ja sitä sitten varmaan tehdään, kun tästä mahasta päästään, että edes näen koiran... En nimittäin halua tehdä samaa virhettä kuin Ässän kanssa, että seuraamisen alkeisopetus oli vähän sinnepäin - sitä sitten korjailtiin koko koiran elinikä, eikä siitä koskaan oikein tullut lopulta hyvää. 

Tämmöttisiä meillä. Lisäksi käydään melkein päivittäin metsälenkillä, missä Paso saa urveltaa vapaana minkä kintuista pääsee. Ja sehän urveltaa! Näiden toimien myötä Pason rasittavuusaste on viime päivinä hieman laskenut täällä kotosalla. ;) Niin se energia vaan purkautuu, etenkin tuohon aivo-osaston käyttöön! :)

Annetaan kuvien puhua tällä kertaa

 

 

 

 ... satumetsätunnelmin, kaunista syksyä kaikille lukijoille! :)

Puoli vuotta mittarissa!

Varsinainen puolivuotispäivä meni jo ohikin, mutta saman kuukauden puolella sentään vielä ollaan... ;)

Pason yleisimpiä kutsumanimiä perheessämme tällä hetkellä on Paskiainen, Palliaivo ja Pällinpää. Arvatkaa miksi? :D Mörkö- / murkkuikä on ilonamme! Mitään, toistan MITÄÄN asiaa ei voi jättää kyseenalaistamatta. Ihan sama, vaikka ne olisi osattu jo kesästä saakka vaikka miten hyvin... Eikä Pasolle tosiaankaan riitä yksi tai kaksi vakuutusta, että kyllä ne jutut tosiaan on edelleen niin...

 Viime päivinä on neuvoteltu mm. seuraavista aiheista "Saiko Paso tulla Ronjan huoneeseen? Entä jos ei koko Paso, niin puolet Pasosta, tai etutassut, tai pelkkä kuono, tai vaikka häntä?"

"Saiko Paso kerjätä ruokapöydän vieressä vai pitikö olla eteisessä? Entä nyt, tai nyt, tai joko nyt? Nyt varmaan ainakin? Ja pitääkö tosiaan KOKO Pason olla eteisessä, vai riittäisikö takatassut? Tai jos tulisi tuolta toista kautta, kai silloin voi kerjätä pöydän vieressä? Tai ainakin silloin varmaan tämä sääntö ei päde, jos on vieraita?"

"Annetaanko kynnet leikata nätisti, vai kannattaisikohan yrittää vinkua, inistä, kiskoa tassuja pois, heittäytyä selälleen ja kiljua tosi kovaa?"

... ja niin edelleen ja niin edelleen... Ja joka kerta Paso näyttää yhtä hämmästyneelle, kun kokeilut eivät tuota toivottua tulosta... Miten VOI olla, että häntä näin tässä komennetaan ja kaltoin kohdellaan?? Ja n. 30 sekunttia sen jälkeen Paso onkin jo vakuuttunut, ettei se komento itse asiassa varmaankaan ollut ollenkaan hänen korkeudelleen tarkoitettu, vaan jollekulle ihan muulle, joten HÄN voi kyllä tehdä niin kuin oli koko ajan aikonutkin...

Puolivuotislahjaksi Paso sai uuden Duudsons-henkisen pannan:

Näkyy tässä kuvassa kyllä vähän huonosti, mutta parempaakaan ei ollut nyt tähän hätään... Kuva on meidän agihallin ulkopuolelta. Yritettiin eilen käydä aksaamassa, mutta mulla olikin väärä avain, joten tehtiin sitten oikein tehokas tokotreeni tuossa nurmikolla. Luoksetuloa, perusasentoa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Paso olis tosi pätevä, mie vaan tarvisin varmaan jonkun vähän katsomaan perään välillä...

Tänään Pasolla oli sitten huoltopäivä. Ensin aamulla hypättiin autoon ja huristeltiin Kaipiaisiin, Purhon Mirkan käsittelyyn. Ja hyvä kun huristeltiin. Autokolarin jäljiltä selkärangasta löytyi 3 nikamalukkoa (lapojen välistä, siitä vajaa 10cm taaksepäin ja sitten yksi vielä taaempaa, lantion tienoilta). Nyt on lukot auki ja palikat paikallaan taas, joten kyllä kelpaa rellestää! :) Arpikudosta / kireyttä löytyi vasemman rintalihaksen ihan reunasta. Tämä on kuulemma hyvä uutinen, että se pahin tälli on tullut ilmeisesti siis rintalihakseen eikä hauikseen, joten ei tarvitse huolestua myöhemminkään hauislihaksen ja sen jänteiden kestävyydestä ja kunnosta. Ja tuo rintalihaskin oli hyvin parantunut ja Paso antoi sitä hyvin venytellä ja käsitellä. Lisäksi niska oli jumissa ja ihmekös tuo, kun tyyppi etenkin sairaslomalla kimpoili hihnassa aika huolella... Onneksi nyt on jo rauhoittunut ja useimmiten malttaa jo kulkea aika hyvin vetämättäkin. Paso sai muuten kovasti kehuja Mirkalta, oli kuulemma päivän ensimmäinen koira, jonka sai hoidettua pöydällä, vaikka aiemmat asiakkaat oli olleet aikuisia ja monta kertaa hoidossa käyneitä koiria! Paso hyppäsi pöydälle yhdestä vihjeestä eikä ollut moineskaan vaikka "hissi" lähti samantien ylöspäin!

Hieronnan jälkeen Paso otti parin tunnin huilin kotona, ja sitten lähdettiinkin iltapäiväetappiin eli parturiin. Ystäväni Johanna on meidän luottotrimmaaja, joten sinne suunnattiin. Ennen turkin ajelua otettiin vielä virallinen puolivuotispotretti - aika komia jätkä eikös!

(klikkaa isommaksi)

Parturointiakin piti tietenkin kyseenalaistaa. Paso aloitti pienellä ininällä, joka yltyi sydäntäsärkeväksi vinkumiseksi. Mutta kun kovasydämiset akat vaan silti jatkoi ajelua, muuntui vinkuminen pahastuneeksi marinaksi ja loppui lopulta. Seuraavaksi Paso kokeili, josko voisi heittääntyä jalattomaksi mun syliin tai muuten venkoilemalla päästä pois. Kerran se sitten putosikin pöydältä ja lisäksi kaksi kertaa meinasi, ennenkuin uskoi, ettei sekään auta. Lopputrimmaus menikin sitten ihan mukavasti. :D Mut kannatti kokeilla kuitenkin?!

Nyt kotosalla on nahkarotta. Meinaako koiran tämmöinen sijoittuminen sitä, että ruokakuppi kaipaisi täytettä, että lattia on liian kylmä makoiluun vai että pylly patterissa on lämpimämpää? Vai kaikkia niitä yhdessä?

Puuhasteluja

(18.10. lisätty videolinkki tekstin keskivaiheille)

Pason peruspäivään kuuluu ulkoilua Ronjan kanssa. Useimmiten ihan kotipihalla taikka tuossa meidän takapihalta alkavassa metsässä:

Matkallisesti nämä ulkoilut eivät ole pitkiä, kun mennään Ronjan (vajaa 2,5v.) ehdoilla, mutta Paso kyllä huolehtii itsensä liikutuksesta ja monipuolisesta motoriikkaharjoittelusta säntäilemällä (päättömästi) pitkin pusikoita ja mättäitä...

Yleensä ei kauheasti poseerailla, mutta tällä kertaa päätin vähän yrittää... Aika hyvin kakarat jaksoikin pysyä paikallaan! :D

... ne on parhaat kaverit... :)

Perjantaina oli upea syksyinen sää ja minun teki mieli päästä vähän avarampiin maisemiin. Lisäksi ajattelin, että Pason olisi kiva päästä kunnolla juoksemaan ja purkamaan energiaa johonkin, missä todella on tilaa. Niinpä pyydettiin mummo mukaan apukäsiksi ja suunnattiin aivan upeaan Katariinan meripuistoon.

Siellä on valtavat nurmikentät, joilla on tilaa temmeltää. 

... ja ihania lammikoita joissa lutrata...

Kaunis pieni vesiputouskin löydettiin.

Välillä voi kiipeillä kallioilla ja kanniskella keppiä.

.. ja sitten taas menoksi!

Miten tonne lammikkoon pääsisi uimaan, pohtii Paso.

Päivitetään...

... nyt välillä, vaikkei mitään kovin järisyttävää kuulumista olekaan just kerrottavana.

Paso on toipunut parin viikon takaisesta tärskystä hyvin ja nopeasti. Viikon verran se ontui ja sai siis myös kipulääkettä ja liikunta oli rajoitettu minimiin, jopa pihapissalla käydessä se oli hihnassa. No tämän seurauksena alkoi sitten pikkaisen viirata päässä... ;) Viime viikonloppuna vähensin ensin kipulääkeannosta puoleen ja kun ei silti ilmaantunut ontumista, jätin kipulääkkeet kokonaan pois. Edelleen kuitenkin jatkettiin (tai yritettiin jatkaa) lepäilylinjalla.
Puolivälissä viikkoa Paso oli omasta mielestään jo täysin toipunut ja kykeni kulkemaan lähinnä hyppy-pyppy-koikka-loikkaa ylös, alas ja ympäri ämpäri huolimatta siitä, että yritin sitä pihalla käyttää noin puolen metrin remmissä... Kun se vielä yhtenä aamuna oli saanut kuningasidean hypätä meidän ruokapöydälle (jotta paremmin näkisi ikkunasta ulos mun perään), tulin siihen tulokseen, että se selkeästi on riittävän terve liikunnan lisäämiseen...

Niinpä tämä viikko on  tehty  hihnalenkkejä aloittaen korttelista ja hiljalleen pidentäen. Nyt viikonloppuna Paso on saanut jo vähän omassa pihassa rällästää vapaanakin. Kovasti olen kytännyt ja syynännyt liikettä, mutta kyllä se ihan puhtaasti näyttäisi liikkuvan (silloin kun vahingossa joskus hyppy-pyppy-koikka-loikka-koikkelehtimisen sijasta ravaa pari askelta). No, parin viikon päästä on sitten vielä fyssarin luona käynti ihan varmuuden vuoksi. :)

Mutta tämä hihnalenkkeilyviikko sai minut pohtimaan, mitä kaikkea Paso oikeastaan jo osaa tuon hihnakävelyn tiimoilta. Lähinnä varmaan siksi, kun jätkän ollessa lievästi sanottuna ylienerginen, se ei todellakaan ole oikein osannut mitään niistä asioista vaan lähinnä olen ulkoillut holtittomasti sinne tänne kimpoilevan karvapallon kanssa...

Mutta siis. Paso osaa jo:

* istua odottamaan lähtöä ja puojottaa itse pään pantaan.

* kulkea hihnassa vetämättä.

* pysyä tien samassa reunassa, hihnakäden puolella.

* vaihtaa puolta käskystä joko mun edestä kulkien ("vaihda") tai takaa kiertäen ("takaa").

* pysähtyä odottamaan käskystä.

* pysähtyä ja nostaa tassua niin, että saan pujotettua jalkojen väliin menneen hihnan pois kumartumatta ja käsin koskematta.

* ohittaa toiset koirakot ja muutkin vastaantulijat ilman kummoista reagointia.

* ottaa kontaktin ja tulla vierelle pyynnöstä.

* jatkaa matkaa pyynnöstä ilman että hihnaa tarvitsee kiristää.

* tarkkailla mun kävelyvauhtia ja mukautua siihen.

* kulkea rattaiden vierellä.

* odottaa rauhallisesti että matka jatkuu, kun on pysähdytty esim. suojatien eteen.

* kulkea hihnassa nätisti myös Ronjan taluttamana (kunhan minä olen lähellä)

Aika tyytyväinen olen jätkään oikeastaan. :) Etenkin, kun tuota hihnalenkkeilyä meillä noin yleensä harrastetaan toooosi vähän.

Harjoituksen alla on vielä lenkille lähtötilanne, jossa tyyppi tahtoo vinkua ja vonkua ja kerätä kierroksia siitä sekunnista alkaen, kun näkee että alan pukea Ronjaa. Rasittava tapa. Vois olla hiljaakin yhtä hyvin...

Tänään Paso oli turistina agikisoissa. Ja hyvin turistoikin. Koko illan on uni maittanut äijälle! :D

Kaikista tämän päivityksen kuvista on vastuussa rakas aviosiippani Timo. Kuvat on otettu jokunen viikko sitten, ennen onnettomuutta. Tällä kertaa (koska eivät ole meikäläisen räpsyjä) niitä todella jopa kannattaa klikata ja katsella suurempina! :)

Mittoja ja onnettomuus. :(

Paso, 5,5kk, painaa huimat 18 kg ja on 45,5cm korkea. Ei enää siis mahdu medi-mittoihin, joten nyt sitten vaan pidetään peukut pystyssä, että kasvaa tuosta vielä useita senttejä ettei jäisi ihan pikkumaksiksi.

Eihän se lihava ole, ei ainakaan mun silmään näytä siltä? Kuva ei nyt kyllä ole mikään ihan kunnollinen rakennekuva, kun yksin yritin ottaa, mutta näkee siitä nyt jotain...

Tarkkasilmäiset varmaan jo huomasivat tuosta kuvasta, että Paso on narun jatkeena. Se joutui maanantaina auton töytäisemäksi, kun juoksi ihan päättömästi tielle. :( Moka oli mun, jätin sen vahtimatta noin kolmeksi sekunniksi... ja luotin, ettei se mene sinne suuntaan, kun kukaan muukaan ei mene, kun kesäkuusta asti on opetettu, ettei sinne mennä ja jos mennään niin AINA pysähdytään ja odotetaan että minä menen edeltä ja annan luvan. Vaan lapsi on lapsi ja lapsi on nopea. Onneksi, onneksi, ONNEKSI Pason suojelusenkelit olivat tarkkaavaisina, ja tuloksena oli vain kylkikosketus ja kuski oli vanhempi herra joka ajoi rauhallisesti ja jopa pysähtyi katsomaan kuinka kävi. Ja onneksi ei käynyt pahemmin ja esim. luunmurtumilta vältyttiin.

Diagnoosina oli ruhje- / lihasvamma vasemmassa lavassa. Pari päivää jätkä oli melkoisen surkeana ja kinkkaili ja uikutti. Niin, ainakin aina, kun joku oli näkemässä... lievä filmitähti tämä penneli! Nimittäin selän kun käänsi, niin se käppäili ihan muina miehinä melkein ontumatta ja kerran erehdyin jättämään sen yksin vapaana pihalle, niin johan se juoksi kissan perässä - tippaakaan ontumatta! :D Nyt vajaan viikon toipumisen jälkeen tilanne on jo paljon parempi, käynnissä Paso ei onnu enää lainkaan ja ravissakin vain vähän. Mutta liikunta on edelleen minimissä ja riehumisen välttämiseksi omassakin pihassa käydään hihnassa. Ensi viikolla sitten kunnon mukaan aletaan hiljalleen lisätä liikuntaa, ja parin viikon päässä Pasolla on sitten fyssari/hierojalle aika, että saadaan samantien jumit pois kehittyvästä lihaksistosta.

Mutta kylläpä olikin taas muistutus siitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. :(

Pentuetapaaminen

Jo loppukesästä kopsahti postiluukusta hieno Nalle Puh - kutsukortti, Pason nimellä tietenkin. ;) Kutsu kuului Lahden kupeeseen Orimattilaan, Mandinez S-pentueen tapaamiseen. Paikkana oli Pason siskon Shanian koti(piha) ja erinomainen paikka tapaamiseen se olikin! (linkkipalkista löytyy linkki Shanian blogiin)

Niinpä sitten lähdettiin Pasasen kanssa viime lauantaina ajelemaan kohti Lahtea. Pason mielestä moinen piiiiiitkä automatka oli ihan täyttä typeryyttä, ja se jokusen kerran yrittikin kritisoida tilannetta paksista käsin. Mutta hiljeni sentään murahduksella ja tyytyi kohtaloonsa.

Perillä meitä oli vastassa Heli-kasvattaja ja tietenkin Shania perheineen sekä Dimas-isukki (kuvassa). Pasoa aluksi vähän isot aikuiset urokset peloittivat, mutta pian oli systerin kassa painit käynnissä. Eikä aikaakaan, kun kaikki vieraat olivat saapuneet! Kuudesta pennusta viisi (Paso, Shania, Elmo, Hugo ja Caro) oli paikalla, lisäksi talon omat muut koirat (lagotto Feno ja perro Danny), Dimas sekä Caron "isosisko" Hiispa (? meniköhän nimi oikein?). Kyllä siinä kiharakarvaista vilskettä riitti!

Tässä painikavereina ehkä Paso ja Shania, katsomossa taitaa olla Elmo.

Äskeisestä kohtaa lähdettiin yhtenä kolmikkona säntäämään TÄYSIIIII, mutta Paso ja Shania jäivätkin painimaan kesken matkan. Elmo huomaa että ajoi ohi...

Heeeiiii! Ottakaa mut mukaan hei!!

Ohjelmassa (vapaapainin ja päättömän säntäilyn lisäksi) oli leikkimielinen kolmiottelu, lajeina juoksukilpailu (yksi kerrallaan ajanotolla), nakkien hotkiminen (ne piti löytää suoralta viivalta nurmikolta ihan ite) sekä temppu. Kaikki saivat palkinnon, voiton vei muistaakseni Hugo.

Myös näyttelyharjoituksia pidettiin ja halukkaat saivat kokeilla agilityäkin.

Ihmisväestäkin pidettiin hyvä huoli, oli tulokahvia, herkkuruokaa ja oikein kakkukahviakin vielä lähtiäisiksi.

Viiden tunnin paini- ja aktivointisessioiden jälkeen pennuissa alkoi selvästi vähän virta vähetä. Mutta vielä riitti energiaa hammaskalustojen vertailuun, halailuun ja salaisuuksien (vai koiruuksien?) kuiskutteluun sisarusten korviin.

Näissä kuiskuttelukaverina taitaa olla Pasolla Caro.

Kotimatkalla ei paksista kuulunut kritiikkiä matkan pituudesta eikä mistään muustakaan. ;) Eikä tarvinnut illalla laulaa tuutulauluja pikku Spedelle. Tosi kiva päivä oli, kiitos siis vielä kerran järjestelijöille! Oli myös mukava nähdä ihan livenä melkein koko pentuetta sekä tietysti Dimasia ja jutustella myös toisten omistajien kanssa. Niin, ja Paso oli koko porukan suurin, lähentelee korkeudessa jo Dimasin mittoja...

(Kaikkia kuvia voipi taas vähän isommaksi klikkailla jos tahtoo. Laatu on kyllä mitä on, kun sää oli vähän harmaa ja pentujen vauhti melkoinen...)

Paso on aloittanut käsityöharrastuksen

Ääriolosuhdetreeniä

Keskiviikkona oli taas pentukurssipäivä. Puoli seitsemältä, kun oltiin juuri tekemässä lähtöä kentälle, taivaat aukenivat ja vettä alkoi loipottaa taivaan täydeltä. Mutta kun juustot oli jo pilkottu, niin ajattelin että lähdetään nyt, jospa sade siitä hellittäisi vähän. No eipä hellittänyt. Yltyi vaan. Mutta mitäpä me pienistä, kun on kerran kastunut, ei loppusateella enää ole väliä, eiks jeh?! ;)

Eli vettä satoi taivaan täydeltä ja lisäksi pimeys laskeutui kentälle. Onhan siellä valot, mutta jokainen tietänee, kuinka pimeää syksyllä voi olla, kun sataa kaatamalla ja märkä maa imee kaiken vähäisenkin valon... Paso osoittautui kunnon vesikoiraksi eikä ollut sateesta moineskaan. :)

Aiheena oli hyppy, seuraaminen ja luoksetulo. Hyppyä tehtiin sekä toko- että agihypyllä, lisäksi oli ihmeteltävänä agilitymuuri. Muurista Paso huitaisi ekalla kerralla ohi, mutta hyppäsi toisella kertaa nätisti yli. Pari kertaa tehtiin hyppy + muuri etenemisharjoituksena, kuten on ennenkin tehty pelkillä hypyillä. Hyvin meni pallon perässä! :)
Tokohyppyyn Paso tutustui nyt ekaa kertaa. Kahdesti mentiin yhdessä yli, mutta eipä Paso moiseen härveliin kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota. Niinpä sitten tehtiin sitäkin ihan tokoon tähtäävänä alkeisharjoituksena. Vein palkan esteen toiselle puolelle ja perusasennosta lähetin Pason hyppäämään. Kerrasta jätkä hoksasi, että siellä se juusto odottaa ja hyppäsi hienosti joka kerta. Pelkällä käskyllä ei tietenkään vielä lähtenyt, vaan tarvitsi käsimerkin mukaan, mutta tämäpä olikin eka kerta vasta. 

Seuraamisharjoituksissa muut aloittelivat ihan alkeista, myö tehtiin askelen- ja kahden mittaisia seuraamisia, palkka oikeasta paikasta ja kontaktista. Lisäksi jonkun verran tehtiin ihan perusasentoharjoituksia.

Lopuksi tehtiin luoksetuloja niin, että ohjaaja meni piiloon ja koira kutsuttiin sinne. Upeasti Paso pysyi paikallaan "odota"-käskyllä kunnes kutsui sitä piilosta. Vaikka oli pimeää ja satoi ja ympärillä vieraita ihmisiä ja koiria. 

Oikein hyvä treeni! Olin kyllä tyytyväinen, kun tuli lähdettyä, vaikka oltiinkin ihan uitettuja molemmat kun päästiin kotiin. :)

Syksyn riemuja

Koska Jaana on taas tehnyt suuren ja upean työn blogin päivityksessä, en viitsi itse alkaa samaan, vaan käytän sumeilematta hyväkseni vain linkittämistä... ;)

Eli eilen käytiin Friida-portugeesin kanssa kuravellitreffeillä. Aivan mahtavia kuvia täällä: KLIK

Lopputuloksena oli likomärkä, suolle ja mudalle haiseva, takiaisia täpötäynnä oleva onnellisen väsynyt Pasanen. (Tosin illalla oli taas virtaa temmeltää agikentällä kamujen kanssa, että äkkiä se latautuu. Mutta ei tarvinnut yöunille tuuditella! :D )

BFF

Pason ja Ronjan touhuilua loppukesä - alkusyksy välimaastolla. Ronja on siis reilun 2 vuotta ja Paso vajaan 5kk.

*KLIK*
 (äänet päälle!)

Koirakoulun kapinalliset

Eilen oltiin taas pentukursseilemassa. Kyllä Paso vaan on pätevä ja hiano! *syrän*

Pentukurssin ohjelmaan on jokaisella kerralla kuulunut samanlainen aloitus, jota haisteluringiksi kutsutaan. Tässä ensin käydään isoon rinkiin ja jokainen piirtää hiekkaan ympyrän "kotipesäksi". Sitten kuljetaan kierros pesästä pesään niin, että koirat saavat haistella vapaasti maata ja pysähtyä toisten "pesiin". Ideana ja perusteluna tässä on, että näin pennut "tutustuvat" hajujen kautta ja saavat selville ketä kentällä on eikä niiden sitten tarvitse harjoitusten aikana yrittää päästä toisiaan moikkaamaan. Alusta asti olin vähän epäilevällä kannalla moisen toiminnan järkevyydestä ainakaan omalla / Pason kohdalla, mutta ajattelin että kokeillaan. Edellisellä kerralla Paso oli mielestäni jo kamalan keskittymätön ja vaikea saada kontaktiin erityisesti tuon rinkihomman jälkeen, joten eilen sitten päätin kokeilla pitääkö epäilykseni paikkansa. Eli me ei tuota rinkihommaa tehty. Kuljettiin kyllä se sama rinksa muiden mukana, mutta tein sen ihan kontaktiharjoituksena, eli vaadin Pasoa pitämään yllä kontaktia ja kulkemaan mukana löysällä hihnalla. Hyvästä kontaktista toki paljon palkkaa.

Ja kas: tuloksena parhaat harjoitukset tähän asti!! Pason keskittyminen ei herpaantunut kertaakaan koko kolmen vartin aikana, sitä ei tarvinnut naarata haistelupuuhista takaisin kontaktiin eikä se edes vilkuillut muihin päinkään, mitä on tapahtunut kaikilla aiemmilla kerroilla, enenevissä määrin. Joten ei haistelurinkejä meille enää. Kentälle mennään tekemään töitä minun kanssa eikä nuuskimaan maata. Piste. Tai sitten välillä saa olla ihan vapaalla ja vaikka leikkiä muiden koirien kanssa, mutta silloin on remmi irti ja "vapaa"-käsky annettu.

Muutoin aiheena oli nouto, seisominen ja aktivointi. Aktivointina tehtiin namin piilotusta purkin alle, katsekontaktilla sai luvan etsiä nami purkin alta. Paso hokasi katsekontaktihomman heti ja parin yrityksen jälkeen noukki namitkin purkin alta oikein pätevästi. Toinen aktivointitemppu oli takana kulkeminen. Tästä hämmästyin itsekin, sillä Paso oppi tempun kerrasta. Siis tosiaankin yhden (1!) näytön jälkeen se meni joka ikinen kerta mun selän taakse kävelemään ihan kuin olisi moista temppua tehnyt aina! Kurssin vetäjäkin tuli kysymään, että oletteko tätä temppua paljonkin harjoitelleet... vähän hänelläkin silmät laajeni, kun sanoin että ihan nyt tehdään ekaa kertaa! :D 

Noutoharjoitukset aloitettiin ota-anna - harjoituksella, jossa siis tarkoitus oli vain antaa noutoesine koiralle suuhun ja ottaa se takaisin. Tätä olen ajatellut Pason kanssa tehdä joka tapauksessa, joten ajattelin että kokeillaan. Se hoksasi ihan nopsaan että haluan sen koskevan kapulaa hampailla ja tekikin niin ehkä kolme kertaa, mutta sen jälkeen kieltäytyi koko typeryydestä. ;) "Anna kuule vaan se makkara suoraan, jooko" Mutta kun heitin kapulan parin metrin päähän, Paso haki sen ihan hienosti ja toi mulle käteen... Että miksi tehdä sitä vaikeasti? No, pitää vielä miettiä tuota noutoliikettä, että miten sitä oikeasti aletaan treenata. Tulipahan kokeiltua kuitenkin, että kyllä se noutokapulaa kantoi ihan tyylikkäästi kuitenkin ja tosi hyvällä otteella sitäpaitsi. :)

Liikkeestä seisominen sujui ihan hienosti, mutta sitähän on tehty aikaisemminkin. Hyvin oli muistissa! :) Lopuksi pienet painit vielä Nana-seropin kanssa ja oltiinkin valmiita unten maille. Hyvät treenit, hieno koira!!

Kesän viimeinen uintireissu?

Viime viikolle osui vielä muutama tosi aurinkoinen ja lämmin päivä. Yhtenä iltapäivänä suuntasimme Pason kanssa hiekkakuopalle ottamaan iloa irti kesän rippeistä.

Ei hassumpi maisema, vai?! :)

Kivaa oli, ja lujaa meni. Niin vedessä kuin rannallakin...

Heh... lueskelin mökillä Koiramme-lehteä vuodelta 2008. Siinä oli juttu espanjanvesikoirasta. "Vesikoiran käyttäytymisessä kerrotaan olevan perittyä viiseutta ja arvokkuutta, toisin kuin ihmisen käyttäytymisessä." Ööö... milloinkohan tämä viisaus ja arvokkuus alkaa niinku näkyä ulospäin? xD

Hä, mitä? Ai mää vai? xD