lauantai 21. helmikuuta 2015

Sadesään hauskuutuksia

Onni on agilityhalli ja optio, jolla saa mennä treenaamaan aina kun haluaa. :) Eilen oli aivan järkyttävä koiranilma, räntää satoi vaakasuoraan, tuuli ja oli sairaan kylmä. Ja kaikki tiet ja polut silkkaa luistinrataa. Ei oikein kovin pitkä lenkki houkutellut ja pelkäsin paitsi itseni, myös koiran puolesta että joku paikka menee rikki kun liukastellaan. Niinpä päätin hipsiä hallille, jossa ainakin on pitävä pohja ja katto pään päällä! :D

Muilla ilmeisesti oli samansuuntaisia aatoksia, koska vilskettä hallin pihalla riitti. Varsinainen agilitypuoli oli varattu, mutta tokopuolella oli tilaa ja siellä on myös jonkun verran esteitä. Rakensin siis kolmesta hypystä ja kahdesta putkesta seinän vierellä olevan A-esteen ympärille pikkuisen treenin. Aiheeksi muotoutui putkijarru sekä tiukat käännökset putkelta ja hypyiltä. 

Paso oli super. Ainahan se on, mutta jotenkin nyt se oli erityisen super. Putkesta putkahti jokusen kerran tuttuun tyyliinsä täysillä eteen ja seuraavan hypyn ohi, mutta pian sai jutun juonesta kiinni ja alkoi tehdä monta metriä tiukempia käännöksiä. Hypyilläkin käännökset alkavat sujua ja maksirimatkin pysyivät hyvin, kunhan minä en sössi ohjauksissa. :) 

Tässä meidän "rata" joka lopuksi kipaistiin kahteen kertaan myös ihan nollana alusta loppuun!



Jäi kyllä älyttömän hyvä fiilis tästä nopeasta pikkutreenistä! :)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Möllirallit

Viime sunnuntaina osallistuttiin Pason kanssa epävirallisiin rally-toko-kisoihin. Vähän niinkun hetken mielijohteesta ilmoittauduin, kun kerran kotihallilla olivat eikä kyseisenä viikonloppuna ollut muutakaan ohjelmaa. Treenattuhan me ei olla herra ties koska. Kesällä? No tuossa männäviikolla sitten yhtenä päivänä tehtiin vähän seuraamista ja parit käännökset pihalla vähän niinkun muistinvirkistyksenä. Edellisenä iltana manasin hulluttani, että pitikin moisiin kinkereihin mennä ilmoittautumaan. Jotenkin ei olis yhtään huvittanut lähteä.

Lähdettiin kuitenkin ja kivaahan siellä oli. Tunnelma oli leppoisa, järjestelyt jouhevat ja tuomari Suvi Ruuhonen mitä mukavin. Radat olivat tämmöiset (niille, joille ratapiirros jotain kertoo...)




Melkolailla samalla "profiililla" kulkivat molemmat radat. Me siis osallistuttiin Pason kanssa alokas- ja avoimeen luokkaan. Avoimessa luokassa vaan oli hieman enemmän ja monimutkaisempia tehtäviä. Alokkaassa ei ollut mitään ihmeitä. Eniten minua etukäteen mietitytti, miten selviän taluttimen kanssa, siinä kun koiran pitää olla kytkettynä, mutta hihna pitää olla tosi löysällä. Löysemmällä kuin tokon alo-seuraamisessa. Mutta hyvin siitäkin selvittiin. :) Tuloksena täydet 100 pistettä, tuomarin suosikki ja toinen sija. Sekunnilla hävittiin ajassa voittajalle... Eli tarkalla oli!


Avoimessa luokassa sitten vastaan tulikin jokunen kyltti, joista totesin, että eipä olla moisia koskaan tehty, tai niiden tekemisestä on noin sata vuotta aikaa. Tuota "saksalaista" täyskäännöstä (koira kulkee kännöksessä ohjaajan selän takaa) en muista oltiinko tehty koskaan vapaana. Houkutus oli ihan uusi tuttavuus. Siis tiesin että moinen liike on, mutta eipä ole tullut kokeiltua koskaan. Tässä houkutuksessa oli namirasia sekä jännittävä suuri pupujussi, joiden ympäri piti pujotella. Loppusuoralla oli vielä istumasta seisomaan nousu ja paikalla seisominen (ei TOD. olla koskaan treenattu istu-seiso-vaihtoja, etenkään perusasennosta!) sekä pyörähdys, joita on tehty joskus kesällä pari. Mutta olihan siinä rataantutustumisen jälkeen parin koirakon verran aikaa treenata loput liikkeet kuntoon! ;) Tuon seisomaannousun opetin siinä odotellessa, pyörähdykset muistuteltiin mieleen. Ja se saksalainen. Ja eikun baanalle. 
Ja miten hienosti Paso tekikään!! Lopputuloksena 90 pistettä ja loppukommentti "Varmaa menoa :) " Ainoa pistevähennys tuli tuolta viimeisestä käännöksestä, jossa minuun iski joku tokoilijatakauma ja jotenkin refleksinomaisesti korjasin hieman vinon perusasennon ennen käännöstä -> Tvä -10p. Eli tehtävä väärin suoritettu, koska koira istui alussa kaksi kertaa. Tyhmä minä!! Viides sija kuitenkin näillä pisteillä ja tosi tosi tyytyväinen olin Pasoon ja itseenikin. :) Tehtiin nätit radat. 


Tuli kyllä kovasti lisää ralleiluintoa! Josko yrittäisi vaikka kesällä johonkin viralliseenki kokeeseen?! Niihin vaan on niin riivatun vaikea päästä...

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Pitkäksi venähtänyt blogitauko loppui

Ei vaan jotenkin ole napannut kirjoittelu.. Marraskuun loppu ja melkein koko joulukuu meni sairastaessa. Itse olin kipeänä pitkään useampaan otteeseen ja lapsetkin vuoronperään. Ei treenattu, ei juurikaan edes lenkkeilty tai paljon muutakaan tehty. Joku Wessmanin valkku taidettiin onnistua jossain välissä hyvin puolikuntoisena käymään, mutta eipä ole paljon jäänyt mieleen, paitsi että kolmen-neljän esteen pätkiä vaan pystyttiin tekemään koska pidemmissä loppui kartturista veto. Yhdet kisat Lappeenrannassa jäivät väliin koska koko orkesteri Pasoa lukuunottamatta oli oksennustaudissa. Edellä mainitun lisäksi meillä podettiin flunssa-yskä-nuha-kuume-perussetti, silmätulehdus, migreeni ja jo edellisessä postauksessa mainittu äänihuulten tulehdus. Mutta eipä mitään. Hengissä ollaan edelleen! :D

Joululomalla kotikonnuilla lenkillä
Marraskuun lopussa käytiin omissa kisoissa pyörähtämässä kahden radan verran, vaikka treenattu ei oltu moneen viikkoon eikä kisattu ikuisuuksiin. Ja sen kyllä huomasi. Voi huokaus! Videota oli suorastaan tuskainen katsoa, niin kankeaa oli oma ohjaus. Tästä tuli jotenkin sellainen masennuksen tila, että ensimmäisen kerran jo ajattelin, etten julkaise koko filmiä ollenkaan. Mutta menkööt nyt, aika parantaa haavat, tässä tapauksessa tarvittiin pari kuukautta. ;) Ei sitä mikään ilo vieläkään ole katsella, ystäväni Jaana kuvasi ja latasi videon nettiin. Lopputeksti on hänen mielipiteensä, itse varaan oikeuden olla eri mieltä. :p
TÄSSÄ toinen kisaratamme. Nollavoitto oli käsittämättömän lähellä. Vieläkin kirpaisee oma mokani, jonka teen ennen puomia. Hetkeksi vaan yksinkertaisesti jotenkin sekosin ohjauskuvioissani ja lähdin valssaamaan, vaikka olin suunnitellut takaaleikkauksen puomille. Ja valssin myötä sitten muistin radankin väärin ja itse lähetin Pason ylimääräiselle hypylle. Tajusin virheeni, mutta liian myöhään, Paso oli jo ponnistamassa. Mistä tiedän että olisi ollut nollavoitto? Kas kun oltiin viimeisiä lähtijöitä eikä yhtään nollaa ollut vielä tullut... 

Sittenpä jäikin treenaamiset ja kisaamiset. Lähinnä vaan kieriskelin itsesäälissä ja -syytöksissä... No, osin huumorilla tämä, mutta joka vitsissä on puolet totta.

Tapaninpäivänä Lappeenrannassa pääsi jo jäälle
Vuodenvaihteen jälkeen vasta palattiin treenien pariin kunnolla. Siihen asti pidettiin enemmän tai vähemmän sairastupaa, välissä vietettiin joulua ja uuttavuotta, reissattiin vähän sukulaisissakin. Ei mitään kovin ihmeellistä raportoitavaa, lähinnä peruslenkkeilyä.

Wannabe Afgaani


Uutta vuotta vietettiin leppoisissa merkeissä


Nyt on tosiaan treenailtu säännöllisemmin. Joka toinen viikko ohjatuissa treeneissä Jarnon tiukan silmän alla, muuten sitten kotiläksyjä tehden omineen hallilla. Ja viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa kisoissakin, Vantaalla tällä kertaa. Seurakaveri Tommi ystävällisesti kuvasi ratamme: KLIK. Ensimmäinen rata oli taas yksi lisä pitkään "melkeinnolla-sarjaamme". Itse varmistelin liikaa (taas kerran!!) ja työnsin Pason väärin pujotteluun sisään. Muuten rata oli oikeastaan aika hyvä muutamaa turhan pitkää kaarrosta lukuunottamatta. Tuollaisissa helpoissa paikoissa jään vielä liian huolimattomaksi, pitäisi vaan ottaa tarkasti sellaisetkin, missä ei ole selviä katastarofin aineksia... Hyppärillä meillä sitten vähän lähti molemmilla lepattamaan ja mua alkoi puolessa välissä naurattaa (näkyy videolla kun hekottelen kepeillä :D ) kun Pasolla oli niin hulvattoman hauskaa. Hylyttä mentiin kuitenkin viimeiseen kaarteeseen asti, jossa sitten jyräsin Pason pois hypyltä, vaikka oli jo ponnistamassa... Viimeisellä radalla kävi joku ihme juttu, että Paso ei tajunnut hypätä kolmoshyppyä, vaan monta kertaa meni riman alta?? Ensimmäinen kielto oli kyllä taas mun oma moka, hätäilin pois ohjauksesta ja vetäisin koiran taas ponnistuksesta pois. Mutta sen jälkeen en tiedä mitä tapahtui... Loppurata vähän epämääräistä kun ensin ärsytti se sekoilu, ja sitten vähän unohtelin rataa. 

Kaikkiaan kuitenkin näistä kisoista jäi hyvä fiilis. Kaikissa radoissa oli enemmän hyvää kun huonoa, kisaaminen oli taas kivaa, radat sujuvia, Paso teki hienosti töitä ja omatkin ohjaukset jopa onnistuivat välillä. :) Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin!

Yritän taas blogin kanssa aktivoitua. Lähiaikoina on jännittäviä uutisiakin tiedossa... ;)

Back in business!