Leirielämää

Paso oli viikon mun mukana leirikoirana päiväleiriläisenä lastenleirillä. Vilinää ja vilskettä riitti, sillä leirin kokonaisvahvuus suurimmillaan oli 40. Rapsuttajista ei siis ollut puutetta tälläkään kertaa, eikä kepin tai pallon heittäjistä! Kameraa ehdin käytellä harmillisen vähän kun pienin leiriläisemme Pyry 1,5vee oli sitä mieltä että leiri on parasta viettää äidin sylissä... Jotain kuitenkin tarttui kameraan ja tässä siis leirifiiliksiä lähinnä kuvallisesti:

Suhteita keittiöhenkilökuntaan kannattaa vaalia tuumii Paso. Ja kyllä muuten kannattikin, keittiön ovelle ilmaantuvalle koiralle oli aina tarjolla makkaranpala, pari lihapullaa tai jauhelihakeiton jämät. Paso oppi taas kiitettävän nopsaan, että sisään leiritaloon ei koirilla ole asiaa ja odotteli kiltisti kynnyksellä kun muut olivat sisällä. Jos keittiöstä ei makkara irronnut riittävän nopeasti, se saattoi hieman säälittävästi vinkaista ja johan alkoi herkkuja taas löytyä! :D

Säät suosivat leiriämme aivan mahtavasti, lämpötilan hipoessa kolmeakymmentä, oli ehdottomasti suosituin leiriohjelma uiminen. Siihen Pasokin sai osallistua sydämensä kyllyydestä.

Uimista tulikin harrastettua oikein urakalla, kun lapset heittivät ensin rannalta kepin ja sitten vedessä olevat muksut uivat Pason kanssa kilpaa kepille. Jos lapsi ehti ensin, heitettiin keppi vielä pidemmälle. :D Paso oli ihanan pitkämielinen, eikä pahastunut samalle kepille änkijöille ollenkaan. Taisipa jotain lasta vähän vetääkin rantaanpäin siitä kepistä.

Ruoan ja rapsutusten kerjäämisen lisäksi leirikoiran päätehtäviin kuuluu tietenkin yleinen vahdinpito. Mitä korkeammalla ja keskeisemmällä paikalla on, sitä paremmin voi valvontaa suorittaa... Tänä kesänä Paso kuitenkin oli jo herrasmies, eikä haukkunut pystyyn kaikkia alueelle saapuvia kuten vielä talvella ja viime kesänä.

Kesämies...

... ja daamit. 

Jestas, mitkä rästit!

Hyvän tähren sentään, kun on jäänyt agitreenipäivitykset väliin... Koska kyllä me ollaan treenattu koko alkukesä kumminkin! :D Tähän nyt ajattelin vähän kokoilla treenejä johonkin epämääräiseen järjestykseen, mitä ollaan tehty tässä kevään aikana, kun kisaturnee oli ohi...

 Tämä kuva on vohkittu Metelimäen blogista, josta Johanna myös oli tämän hauskan treenin meille löytänyt. Metelimäen emäntä Niina oli ollut koiriensa kanssa Elena Kapustinan koulutuksessa toukokuun alussa ja rata on sieltä. Tämä oli todellakin tosi hauska ja sujuva rata. Ei liina helppo, mutta ei mahdottoman vaikeakaan. Meillä alku sujui leikiten. Muurin kanssa kokeiltiin eri tapoja ja sujuvin ja nopein Pasolle oli, että lähdin sen kanssa melkein yhtä matkaa oikealta puolelta ohjaten. Jos menin muurin taakse vastaanottamaan, se ei nähnyt kunnolla minua ja hyppäsi muurin yli pitkän loikan ja kääntyminen putkeen oli huonompi. Puomilla leikkasin takaa ja kutosen pyöräytin muistaakseni molemmilta puolilta, kumpikin suunta toimi, en ainakana muista että olisi ollut mitään suurta väliä. Keinulla otin vähän etumatkaa ja Paso kääntyi putkeen 9 hienosti, mutta ensimmäisellä (ja parilla seuraavallakin) kerralla se hujahti kyllä suoraan seuraavaan putkeen... Ja minä idiootti en ollut edes radankävelyssä huomannut moista mahdollisuutta?!?? Kun älysin taas huudella meidän putkijarrutuskäskyä välittömästi putki-käskyn jälkeen, alkoi koirakin kääntyä. Kyllä se sen osaa, mutta koskahan ohjaajakin oppisi?? Kepeille laitettiin Pasolle sisäänmenoon yksi verkko, että päästiin harjoittelemaan vaikeaan kulmaan lähettämistä ja hyvin se kepit haki. Ensimmäisellä kerralla kävin itse sössimässä liian pitkällä. Paso ei nähnyt sisäänmenoväliä ja joutui väärällä puolelle keppejä. Kun pysyin itse kauempana ja annoin koiran hoitaa työt, kaikki meni hyvin. 12-13 väliä olin kammonnut jo etukäteen, mutta en alkanut siihen mitään valsseja vääntää, koska en olisi ehtinyt kuitenkaan. Reilusti vaan käänsin vasenta olkapäätä ja liikuin kunnolla putken 13 suuta kohti, niin Pasohan hyppäsi 12-hypyn tosi vinottain "nuollen" ja haki upeasti putken oikean pään! Olin niin ylpeä ja onnellinen, että melkein unohdin lähteä liikkeelle seuraaviin kuvioihin! Mutta siis persjättö putkella ja 14-15 väliin samanlainen kuvio kuin äsken. (muuri oli meillä oikeasti hiukan "ylempänä" kuin kuvassa) Loppu olikin ilottelua. Tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli!

Seuraavakin treeni ja kuva on Niinan blogista lainattu (kiitos Niina, en tiedä mitä treenailtais ilman sun blogia! ;) ) Tätä treeniä en juossut itse Pason kanssa, vaan Johanna tuli verestämään taitoja, koska suunnitelmissa oli, että Johanna & Paso osallistuisivat oman seuran möllikisoihin. Tehtiin molemmat treenit ja kivasti parilla kulki, vaikka Johanna ei ole melkein vuoteen treenannut minkään koiran kanssa aktiivisesti ja Pason kanssakin vain kerran tai kaksi viime syksynä...

videoevidenssiä

Harmi, etten saanut videolle valkoisten pallojen rataa, joka meni tosi sujuvasti ja mustatkin pallot juoksivat kyllä nollaratana jossain vaiheessa silloin, kun en sattunut kuvaamaan. ;)

Kivaa taisi olla molemmilla. Ja mulle taas hyvää oppia seurata sivusta, kuinka hyvin koira kulkeekaan, kun sitä vaan reippaasti ohjaa, eikä himmaile...

Tämmöistä rataa juostiin kesäkuun alussa, aiheena oli päällejuoksu. Päästiin Pason kanssa uuteen treeniryhmään ja tämä oli eka kerta uudessa ryhmässä. Vetäjänä Soile ja Soilepa onnistui jotenkin neuvomaan mulle tuon takaakierrätyskuvion (eli siis sen päällejuoksun) niin, että vihdoin ja viimein tuntui että ehkä tajusin jotain uutta siitä. Kerrankin onnistuin pienen harjoittelun jälkeen olemaan tuossa 9-11 kohdassa ihan oikeasti ajoissa ja ohjaamaan koiraa sujuvasti takaakiertoihin! Jeee!! Muutenkin rata oli kiva vauhdikas. Alkusuoralla mun piti olla tosi tarkkana, että lähdin ajoissa liikkeelle kohti putken suuta, mutta en liian aikaisin etten vetänyt Pasoa ohi 3-hypyn. Vitoselle lähetin vauhdista ja kun kannustin reippaasti myös muurille, päästiin hienosti tuo 5-7 väli leieröiden eli itse pystyin jäämään putken "ylä"puolelle ja koira kävi suorittamassa hypyn ja muurin. Mageeta! Puomille piti aika reippaasti käydä linjaamassa, mutta onneksi Paso hakee hyvin mun antamia askelmerkkejä, kunhan vaan teen ne ajoissa ja tyrkkään lantiolla. Sitten päällejuoksulla takaakierrot siis sujui tosi kivasti. Kepeillä oli verkot toisen ryhmäläisen jäljiltä, joten jätettiin ne ja harjoiteltiin itsenäistä etenemistä ja pääsin vedättämään vauhtia kohti putkea rauhassa. Loppusuora oli yllättävän konstikas päästä niin, että Paso ei mennyt ohi 16-hypystä. Tarkkana sai olla siis koko ajan. Hyvä treeni tämäkin, sujuva ja vauhdikas.

Toisenkin kerran ehdittiin uusiin maanantaitreeneihimme. Silloin vetäjänä oli Marjut, aiheena saksalainen + eteneminen ja rata näytti tältä:

Ensin tehtiin siis A-rata eli esteet 1-9. Saksalainen oli tarkoitus tehdä 2-hypylle. Eli siis koiran lähetys takaakiertoon vasemman siivekkeen ympäri, hypyn merkkaus ja persjättö, jolloi päästään etenemään kohti kolmosta koira oikealla puolella. Sanoin samantien, että ei tule onnistumaan Pason kanssa noin, enkä ikinä alkaisi tehdä moista kuviota tuollaiseen paikkaan, mutta että kokeillaan toki. Ja niinhän siinä kävi kuten ennustin. Koska jouduin itse liikkumaan 2-hypyn jälkeen suunilleen puomin vasemmanpuoleista jalkaa kohti (kiertääkseni 3-hypyn siivekkeen), lähti Pasokin hyppäämään kolmosta hyvin vinosti. Ja koska se on niin mahdottoman nopea ja lukee niin tarkkaan mun liikkeen suuntaa, se ei kertakaikkiaan kääntynyt kepeille tuolla ohjauksella. Ryhmän muut (mini- ja medi-) koirat kyllä pääsivät pujotteluun hyvin, mutta niidenpä ohjaajat ehtivät koiran kanssa yhtä matkaa tai jopa edellä 3-hypylle... Kun Marjut siirsi 3-hyppyä "alemmas" niin, että pääsin juoksemaan suoraan kohti keppejä ei mitään ongelmaa ollut. Siirrettiin kuitenkin hyppy takaisin paikoilleen ja sain tehdä alun omalla tyylilläni. Mun ratkaisu tähän siis oli pakkovalssilla pyöräytys 2-hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, jolloin koira sai suoran linjan 3-hypyn yli kohti keppien sisäänmenoa. Ja takaaleikkaus kepeille. Sillain toimi kun junan vessa! :) Kiva oli huomata, että jotain olen oppinutkin eli ainakin välillä osaan tosiaan suunnitella jo rataa ja ohjausta nimenomaan Pasolle sopivasti! Lopussa nyt ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Pasohan pinkoi kun heikkopäinen hyppysuoran, kun Marjut odotteli päässä pallon kanssa. Minä olisin varmaan voinut lähteä vaikka ihan mihin tahansa. :D

B-radalla saksalainen toimi hienosti alkukuviona. Aan jälkeen lähetys takaakiertoon, persjättö ja kepeille taas takaaleikkaus. Marjut oli keppien päässä palkan kanssa niin päästiin treenaamaan taas itsenäistä etenemistä kepeillä vaikka minä jäinkin taakse himmailemaan. Sitten putkeen ja ehdin hyvin tekemään persjätön putkelle koska Paso pujotteli upeasti ja itsenäisesti! <3 Loppuhypyistä Paso ensin kiersi viimeisen ulkokautta, kun itse juoksin liikaa 19-20 hyppyjen väliin tavallaan. Tai juoksulinjani oli sellainen, että se ohjasi Pason ohi viimeisen hypyn. Kun älysin itsekin kaartaa jyrkemmin ja vielä sinne väliin napakka "PASO!" tuli kaikki hypyt haettua nätisti. Tämmöisissä kohdissa pitää mun muistaa olla tarkkana, koska Paso ei käy itsenäisesti hakemassa lähettyvillä edessä olevia hyppyjä, jos ei niille oikeasti ohjata!

Niin.. ja entäs ne Johannan ja Pason möllikisat? No nehän meni tosi kivasti. Tai ainakin Pasolla oli kivaa ja kait Johannallakin. Palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta, mutta suoritus ei ollut ollenkaan kehno kun ottaa huomioon, että parilla oli ennen kisoja takanaan vain yksi ainoa treeni! Katsokaa itse vaikka. Möllirata. Kilpailevat. (Videoista kiitos kuuluu jälleen kerran Matille)

Viikko takaperin Paso kävi fysioterapeutilla. Saatiin selästä nikamat taas oikeaan järjestykseen. Parin nikamalukon ja yleisen selkäjumin lisäksi Pasolla oli vasen pohje juntturassa. Fyssari arveli sen venähtäneen jossain vaiheessa. Enpä tiedä milloin olisi sattunut, kun en muista että mitään koira olisi missään vaiheessa valittanut tai muuten, mutta olinkin viime aikoina katsellut, että se takapäästään liikkuu vähän oudosti. Eli en sitten ihan omiani kuvitellut. Nyt me Pason kanssa sitten tosiaan lomaillaan ainakin semmoinen kuukauden päivät. Venytellään pohjelihas kuntoon, selän kanssa käydään uudestaan fyssarilla heinäkuussä. Ja sitten vaan nautitaan kesästä, uidaan, tehdään pitkiä metsälenkkejä ja sen semmoista. Niin, ja ensi viikolla leireillään.

Agilityn pariin palataan sitten heinäkuun lopulla. Jos innostutaan, niin tokoillaan. Luultavasti ei. ;) Mutta lupaan yrittää päivittää vähän ahkerammin taas kuulumisia... Sikäli mikäli meitä joku on ikävöitsenyt.

Kontaktipohdintaa

Kesän yksi tavoitteista on vahvistaa Pason kontakteja. Sillähän siis on oikein kelvolliset kontaktit tällä(kin) hetkellä, mutta ainahan on parantamisen varaa. Ja meillä sitä on (ainakin) seuraavissa asioissa:

- eteneminen kontaktille asti itsenäisesti ja vauhdikkaasti ohjaajan jäädessä jälkeen tai siirtyessä sivusuuntaan
- kontaktilla pysyminen ohjaajan juostessa ohi ja erityisesti kisatilanteessa

Ja bonuksena vielä:

- ylösmenokontakti

Menetelmänähän meillä on alastulolla 2 on 2 off jonka harjoittelu on aloitettu jo pikkupentuna. 

Targetilla ei ole treenattu enää pitkään aikaan, mutta nyt jos sitä itsenäistä etenemistä halutaan vahvistaa, pitänee ottaa target / lelu takaisin ainakin toisinaan. Tai ainakaan en nyt ihan äkkiä keksi muuta konstia ko. asiaan... Ongelmana siinä vain on, että Pasohan on niin fiksu että se tietää onko siellä kontaktilla palkka odottamassa vai ei. Eli kun palkka on, se toki suorittaa koko kuvion tosi hienosti, mutta kun ei ole, se jää sitten helposti papailemaan puoliväliin alastuloa ja odottamaan palkkaa minulta. Tietysti kontaktiesteitä voisi joskus "ladata" jo rataa rakentaessa kun koira on vielä autossa... Naksuttimella tuota tietysti voisi myös vahvistaa ja  käydä palkkaamassa sitten vasta naksun jälkeen... Ja / tai laittaa targetin niin kauas, ettei siihen yllä heti kontaktilta, sitten naks ja palkka ja sitten vapautus targetille... Hmm... Nyt pitäis vaan päättää strategia ja alkaa noudattaa sitä! :D

Tuo kontaktilla pysyminenhän varmaan vahvistuu joka tapauksessa jo sillä kontaktitreenillä ylipäätään, etenkin kunhan itse kiinnittää huolella huomiota siihen palkkaamiseen ja omaan liikkumiseen, ettei aina mene koiran kanssa yhtä matkaa tai tee omalla kropalla liikeapuja sen "ota"-käskyn lisäksi. Mutta ajattelin nyt kesän aikana koittaa kunnostautua ja opettaa Pason ottamaan kontaktiasennon myös muualle kuin varsinaisille kontaktipinnoille, eli vaikka laatikon päälle. Ja siinä sitten vahvistaa pysymistä hamaan loppuun asti, kunnes kuulee maagisen "tule" - käskyn, jolla saa taas edetä. Tavoitteena olisi, että takatassut pysyy siellä kontaktilla, vaikka etupää jo olisi revittelemässä narulelulla. ;) TÄSSÄ linkissä on mun tavoite ja visio. Tohon kun pystyis! 

Ja sitten vielä se mahdollinen murheenkryyni, eli ylösmeno. Mullahan OLI kaunis ajatus, että opetan Pason juoksemaan "boxin" läpi jo silloin ensimmäisenä kesänä. TÄSSÄ ohjeet. Ostin valkoista muoviputkea, rakensin boxin ja yritinkin jokusen kerran. Mutta en kertakaikkiaan saanut Pasoa älyämään, että sen pitäisi mennä sinne boxin sisään. Tai lähinnä kai mulla ei riittänyt kärsivällisyys ja Paso oli vielä niin pieni pentu, että se muutenkin lähinnä vaan toikkaroi sinne tänne. xD Ja jotenkin se sitten vaan jäi. Kun alettiin enemmän treenata, totesin ettei Pasolla ole suurtakaan taipumusta erityisesti loikata ylösmenoa. Joten päätin ihan tietoisesti, että luotan tässä asiassa toistaiseksi hyvään onneen. Ja hyvin on mennytkin. Paso on ottanut ylösmenokontaktista virheen yhden kerran kisoissa, enkä treeneistäkään äkkiseltään muista virhettä kuin yhden kerran. Silti tekisi kyllä mieli jotenkin varmistaa asiantilan pysyvyys... Mutta en kyllä tiedä mistä sitä kärsivällisyyttä mulle löytyis tälläkään kertaa boxin opettamiseen... Paso nyt sentään ehkä olis jo vähän järjellisempi olento tuohon opetteluun.
Toinen vaihtoehto tähän olisi siirtää Pason jo osaama "ravia"-käsky agiradalle ja vahvistaa sitä niin, että se tipauttaisi yhden tai parin askeleen ajaksi raville puomin alussa / juuri ennen puomia. Mutta toisaalta en haluaisi koiraa hidastaa radalla enkä ole varma lisäisikö nuo raviaskeleet varsinaisesti suoritusvarmuutta. Vai olisiko vaarana, että se ottaa raviaskelen just ennen puomia ja sitten ponkaisee uudelleen laukalle kontaktialueen yli? Lisäksi suoritus ei olisi silloin itsenäinen, vaan kiinni minun käskytyksestäni. Sitäpaitsi, tuo "ravia"-käsky on meillä käytössä vain metsälenkeillä vapaana juoksennellessa ja varsinaisen askellajin muuttamisen lisäksi se sisältää Pasolle vihjeen viretilan laskusta ja yleisestä rauhoittumisesta. Ja sitä nyt ainakaan en halua agiradalla. Enkä myöskään halua "pilata" ko. käskyä käyttmällä sitä väärässä asiayhteydessä, missä olisi ihan kohtuutontakin odottaa koiralta sen noudattamista. Eli mietintämyssyssä on vielä tämäkin asia.

Nyt olisi tosi kiva, jos tähän alle kehkeytyisi vähän keskustelua kontaktiasioista. Kertokaa miten ite olette tehneet tai mitä tekisitte tai mitä ette ainakana tekisi! Tai keksikää uusia ideoita näiden lisäksi, mitä itse olen koko kevään päässäni pyöritellyt.