Serti serti sertiiii!!!

Jipii! Me tehtiin se vihdoin ja viimein!

Sunnuntain kisoissa hyppyradalla osui kaikki taivaankappaleet ja palikat kohdalleen ja juostiin Pason kanssa viimeinen tarvittava 0-tulos ja noustiin siis kolmosiin! :)

Ensin kipaistiin yksi vähän puolivillainen hylky agilityradalta. Siinä ei jotenkin mikään osunut ihan nappiin. Paso nousi lähdöstä ja jouduin tulemaan takaisin palauttamaan sitä. Mitä ei ole tapahtuntu IKINÄ kisoissa. Puomi oli heti kolmantena esteenä ja siellä kontaktilla pitkästä aikaa perseilyä "tää ei menis ihan alas asti vaan tuijottais sitä vaan silmiin". Siinä kontaktiasiasta neuvotellessa jotenkin mun keskittyminen hajosi sen verran, että ilmeisesti vähän liikaa käännyin edessä häämöttävää putken suuta kohti, jonne toki EI pitänyt mennä. Ja Paso oli kyllä putken bongannut jo aikoja sitten ja paineli sinne viis veisaten mun ohjauksista ja haltuunotoista. Loppurata ihan ok, joskaan ei mitenkään parasta menoa kummaltakaan ja sekä Aan että keinun kontaktit oli epätarkat ja huolimattomat. Molemmilta. Loppusuoralla kiersi vielä yhden hypyn ympäri kun itse sompailin jotain ja olin huolimaton ja vaan OLETIN että hyppäähän se sen kun se nokan edessä on. No ei hypännyt, kun oli pieni porsastelija radalla... Hyvää radassa oli se, että alun sähläyksestä huolimatta pystyin kokoamaan itseni ja tekemään ihan ok radan sekä se, että muurilta päästiin viimeinkin putken OIKEAAN päähän, mikä edellisissä kisoissa oli molempien ratojen kompastuskivi... Radan jälkeen oli lähinnä ärsyyntynyt olo.

Hyppyrata vaikutti melko haastavalle rataantutustumisessa. Etenkin kepeille vienti ja sieltä eteenpäin jatkaminen oli vaikea ja muutenkin rata sisälsi useamman käännöksen, jossa saisi olla tarkkana. Nyt kertakaikkiaan päätin, että EN päästä koiraa rallattelemaan askeltakaan omineen, vaan ohjaan tarkasti ja huolellisesti. Ennen lähtöä vielä vähän virittelin ja haukutin tahallani Pasoa, että se oikeasti keskittyisi minuun eikä omiin kuvioihinsa. Ja sitten, pienellä apinanraivolla lähdettiin suorittamaan. 

Paso toimi kun unelma! Kuunteli, kääntyi, eteni, pujotteli varmasti, teki kaiken just eikä melkein niinkun ohjasin ja niinkun on opetettu. Ja tällä kertaa olin itsestänikin ylpeä. Ihan oikeasti keskityin, ohjasin ja hallitsin hommaa koko ajan. Maltoin odottaa silloin kun piti, jarrut olivat ajoissa ja oikeaan aikaan ja pidin pakan koossa viimeiselle esteelle saakka. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!! :)

Nyt sitten vaan seuraavia tavoitteita asettamaan. Nehän lienevät AVA-titteli sekä SM-nollat. Jos (KUN!) ei tänä vuonna, niin ehkä sitten jonain seuraavista. :) Nyt on kuitenkin hyvä mieli!

Hyvä Hylky ja Hurlumheitä

Eilen oltiin tuossa lähihallilla kisailemassa iltakisoissa kahden agilityradan verran. Tuomarina toimi Pertti Siimes ja hän oli laatinut haasteelliset mutta suoritettavissa olevat sujuvat ja juostavat radat. Näillä radoilla taatusti koirilla oli kivaa, sillä sai mennä eikä meinata. :) Jos ohjaaja ei pysynyt perässä, niin se taisi olla ihan ohjaajan ongelma. ;)

Ratapiirroksia en jaksanut väsätä, kun videoista näkee radan aika selkeästi kun ovat ylhäältä parvelta kuvatut. Ensimmäinen rata vaikutti itse asiassa jo radan reunalta katsottuna tosi kivalta, joskaan ei mitenkään itsestäänselvän helpolta. Ainoa epätoivoa aiheuttava kohta oli pujottelun ja renkaan jälkeen este nro 9, joka oli hyvin hyvin lähellä puomin ylösmenoa. Ja sinnehän se meidän matka sitten kosahti, kuten pahoin pelkäsinkin. Paso lähti jo kepeiltä silmät kiiluen kohti puomia, eikä sitä mikään mahti maailmassa kääntänyt ajoissa, vaan se ehti käydä läppäämässä ylösmenokontaktia. No, mie sain kuulemma kyllä "vuoden kovaäänisimmän herranhaltuunotto - palkinnon" erinomaisesta yrityksestä, mutta ei se silti ihan riittänyt. Ei mennyt ihan nappiin muillakaan nopeilla koirakoilla. Kisan voittajan aika 59,03 reilun 12s yliajalla. Pason ajan kellotin videolta n. 38s...

Kisa A

Olin hirmuisen tyytyväinen rataan. Kaikki sujui niinkuin pitikin. Pasolla oli hieno vauhti kuumuudesta huolimatta ja itse pystyin keskittymään ja ohjaamaan napakasti. Ainoa hassi kävi tuolla renkaan tienoilla, jossa liikuin itse liikaa eteenpäin. Jos olisin jäänyt heti pujottelun jälkeen odottelemaan enkä olisi ollenkaan liikkunut edes renkaan ohitse olisin ehkä, siis EHKÄ saanut Pason haltuun ajoissa. Tai sitten en. Mutta hirmuisen hyvä hylkyrata oli tämä! :)

Toiselle radalle lähdin sitten jotenkin vähän huonommin keskittyneenä. Ilta alkoi olla pidemmällä. Tuli hölistyä tuttujen kanssa (VIRHE!) enkä oikein seurannut tarpeeksi tarkkaan radan rakennusta, joten en rataantutustumisen alkaessa tiennyt yhtään miten rata menee. Rata osoittautui edellistä hankalammaksi, siellä oli mm. melko haastava kepeille sisäänmeno, houkutteleva putken väärä pää ja ennenkaikkea epätoivoa aiheuttavat alkukiemurat. Koko kahdeksan minuutin rataantutustumisen aikana en keksinyt mitään hyvältä ja sujuvalta tuntuvaa konstia alkuun ja muutenkin koko hommasta jäi vähän epävarma olo. Ja sehän ei koskaan lupaa kovin hyvää suoritusta. Paso vaistoaa mun epävarmuuden ja alkaa häsätä. Ja silloin se menee kahta lujempaa, mutta tavallista päättömämmin. Ja sitten mun on vaikea pitää pakkaa kasassa ja teen tyhmiä virheitä ja Paso viilettää entistä lujempaa. :D Onneksi nykyään en enää hermostu, vaan lähinnä alkaa naurattaa... Tällä radalla luovutin lopullisesti jo jossain pujottelun tienoilla ja putkeen ohjaus oli ponneton, joten Paso valitsi väärän pään. Sitä ennen oli jo kasassa kymppi kepeiltä, joten väliäkö tuolla. Kepit mokasin itse. Olisi pitänyt (TAAS) malttaa jäädä taakse odottamaan että Paso saa rauhassa hakea oikean välin. Nyt katsoin vaan, että se lähti kohti oikeaa väliä ja lähdin itse aivan turhaan hönkimään eteenpäin, jolloin vedin liikkeelläni Pason mukaan ja ohi koko keppien - se parka luuli että edessä on joku muu este jolle sittenkin mennään täysiä. Harmi ettei videossa kuulu, mitä kaikkea huutelin keinulle. Ko. esteen nimi ei nimittäin siinä pälkähtänyt päähän ollenkaan ja sitten alkoi jo naurattaakin niin paljon, että hyppysuoralla lähetin Pason melkein maata kiertävälle radalle. xD Jotenkin sain sen naarattua taas oikeaan suuntaan, mutta taas lähdin hönkimään ja Aasta ohi. Heh. Loppukuviot sentään päästiin melko kivasti. Itse asiassa osuttiin aika moneen ihan oikeaan esteeseen siihen nähden, että ohjaaja ei ollut lainkaan tilanteen tasalla ja koiralla karkas mopo jo heti alkumetreillä. :D

Sirkushuveja

Positiivista oli Pason mieletön tekemisen meininki, se että mulla pysyi mieli hyvänä, nopeat kontaktiesteet (ei tietoakaan hitaasta hölköttelystä kuten viime kisoissa) paikoillaan pysyneet rimat. 

Huomenna jatkuu sertinsaalistus. Toivottavasti yhtä hyvällä meiningillä, mutta ripauksen paremmalla tuurilla (ja ohjauksella)

Viikko sitten Wessmanin valkussa

... tai itse asiassa siitähän on jo toista viikkoa... aikauhee kun aika rientää.

No joka tapauksessa. Äitienpäivälahjana minulta minulle pääsin valmennukseen. ;) Rata oli tämänmoinen, saatesanoina oli, että valita saa sen radan joka omaan tasoon tuntuu sopivammalle - tavoitteena sujuva suoritus.

Vaihtoehto 1:

Eipä tarvinnut katsoa ykkösvaihtoehtoa kuin esteelle 12 asti, kun totesin että siirrytäänpä siihen seuraavaan rataan... ;) Mitään mahtia maailmassa ei ole, jolla SUJUVASTI saan Pason hypyltä 11 valitsemaan putken sijasta pituuden, kun otetaan huomioon että olen jotakuinkin kahden esteen takana huutelemassa.

vaihtoehto 2:

Tämä rata vaikuttikin oikein kivalta ja sujuvalta, mitä se myös oli. :) Oikeastaan ainoa etukäteen hankalalta tuntunut kohta oli 14-15-16, koska en halunnut tehdä "ylimääräisiä" puolenvaihtoja 14-15 välissä. Tähän siis suunnittelin sylikäännös-tyyppistä ratkaisua, vaikka se ei tosiaankaan meidän vahvin eikä sujuvin kuviomme olekaan. Mutta ajatuksena että pitäähän sitäkin harjoitella ja mikäs sen parempi paikka kuin tämmöinen valmennus! :)

Eka yrityksellä meni kurvit mahdottoman pitkiksi, mutta nollalla päästiin muistaakseni tuonne 15 asti, josta työnsin suorastaan väkisin Pason putkeen vaikka piti mennä pituudelle. Seuraavalla yrityksellä taidettiin päästä 22 asti - ja ohi viimeisestä hypystä. Niin tyypillistä meille! :D 

Kaarteet alussa lyhenivät, kun sain valssin ajoituksen 2-hypylle riittävän ajoissa. Se oli helpompaa, kun lähdin yhdessä koiran kanssa liikkeelle vain pienellä etumatkalla, kuin että olisin lähtenyt 2-hypyn takaa paikaltaan. 3 meni ihan omalla painollaan kun vain saatiin edellinen hyppy oikeaan suuntaan. Neloselle tarvittiin huolellinen lähetys ja sitten oikea-aikainen maltti ja rytmitys, etten vetänyt Pasoa ohi putken. 6 taas melko iisisti melkein itsestään. Seiskalle linjaus että saatiin 8 oikeaan suuntaan ja sille huolellinen ohjaus. Hätäilemällä tässä sain Pason kääntymään liian tiukasti, laskeutumaan liian "sisään" ysiä ajatellen ja jouduin korjailemaan. Siitä sitten baana aukesi ja Sami huusi perään "NYT SAA JUOSTA!!" :D Ja myöhän juostiin. Vaikka kuin lähdin etumatkalla ja Pason piti hypellä hyppyjäkin välissä, niin kyllä se vaan putkelle ehti aina ennen minua. ;)

Sitten piti taas mun malttaa rauhoittaa. Huolellinen leieröinti-tyyppinen ohjaus 13-hypylle, jotta Paso hyppäsi hieman vinosti kohti rengasta ja laskeutui näin paremmalle linjalle 15-hyppyä ajatellen. 14 rauhassa ja ajoissa käsi alas + omalla liikkeellä tilaa koiralle suorittaa 15. Tähän tuli lopulta ehkä vähän enemmän poispäinkääntö / vippaus - tyylinen ohjaus kuin niinkään sylkkäri. Mutta lopulta pienen harjoittelun jälkeen toimi itse asiassa tosi sujuvasti ja hyvin ja Paso oppi ohjauksen nopeasti. Varmasti käyttökelpoinen, koska aina en vaan ehdi ja tämän voi tehdä kaukaakin takaa! (ohjasin siis Pason hyppäämään 15-hypyn oikealle kaartaen, jolloin putki jäi ehkä vähän vähemmän houkuttavasti "tulilinjalle". Siitä huolimatta onnistuin sen jonkun kerran putkeenkin työntämään, mutta järjellisellä omalla liikkeellä Paso ei edes vilkuillut putkea vaan rynnisti tuhatta ja miljoonaa mun perään ja pituuden kautta kohti keppejä. Itse asiassa niin miljoonaa, että kerran törmäsi keppeihin eikä ihan mahtunut kääntymään joka väliin... Eli kepeille myös MUN tehtävä oli rauhoittaa menoa omalla rytmityksellä eli 15-hypyltä reippaasti liikkeelle ja sitten samantien pituudella oman liikkeen rauhoitus, jotta Paso malttoi keskittyä pujottelun sisäänmenoon. 

Kepeillä vaihdoin puolta ja ohjasin siis renkaan "ylä"puolelta. Siitä lähetys putkeen ja pinkaisu persjättöön, johon itse asiassa kerkesi paljon paremmin kuin miltä piirrosta katsoen näytti. Kerran kokeiltiin myös leieröinnillä niin, että lähetin Pason pujottelemaan ja meninkin renkaan taakse ottamaan vastaan. Mageesti pujotteli silläkin lailla ja olisi ollut tosi hyvä konsti, jos olisi ollut tarvis ehtiä putken toiselle puolelle... Takaakierto 20, saksalainen, valssi, lähetys putkeen ja viimeinen pinkaisu varmistamaan maalihyppy. 

HAUSKA RATA! :D

Ja hirmuisen kiva valmennus taas. Paljon tuli taas uutta oppia. Tuo rytmitys-asia alkaa ehkä pikkuhiljaa jopa valjeta minullekin?!! Uskomaton vaikutus sillä tuntuu olevan koiran menoon, jos otan yhdenkin reippaamman / rauhallisemman askelen johonkin väliin. Kun vaan vielä oppisi ottamaan ne maagiset ratkaisevat askeleet oikeisiin väleihin....

Treenikaveri Maija yllätti iloisesti ja kuvasi meidän treenin melkein kokonaan! :)

Ensimmäinen pätkä ja toinen pätkä. Videot ovat facessa, mutta yritin asemoida ne niin, että näkyvät julkisesti kaikille. Kertokaa jos ette näje! :) Ja ne on siellä nimetty väärin päin... Ensimmäinen treenipätkä on siis se, jossa minulla on ruskea huppari päällä, toisen pätkän alussa punainen takki. Jos asialla siis jotain merkitystä on jollekin. :D 

Semmottista... Tänään Paso kävi ilottelemassa oman seuran möllikisoissa kahden radan verran lainakartturi Johannan kanssa. Kivaa kuulemma oli kumpaisellakin, mutta hienosäädöt eivät ihan olleet kohdallaan. Aika jännä, kun parivaljakko ei koskaan treenaa yhdessä, käyvät vaan välillä kipaisemassa jonkun kisan!?! :D Perjantaina on naapuriseuran iltakisat ja sunnuntaina jatkamme samaisen seuran kukkaiskisoissa viimeisen nollan metsästystä sikäli mikäli perjantaina ei jo tärppää.

Kesä!

Ei tarvinne selityksiä. :)

Kisakokemusta kartuttamassa. Taas...

Viime viikonloppuna pidettiin oman seuramme agilitykilpailut. Osallistuimme Pason kanssa kaikille kolmelle radalle, tavoitteena toki saada se viimeinen puuttuva 0-tulos kolmosluokkaan. Vaan eipä oltu (lue: minä en ollut) vielä valmis kolmosiin ja joka radalla tuli joku pikku hassi.

Tuomarina toimi Markku Kaukinen ja ratapiirrokset löytyivät hänen omilta sivuiltaan: http://www.kaukinen.net/gallery/index.php/Agilityradat/2014-05-03-04

Meidän radat videolla: https://www.youtube.com/watch?v=VX6Lb8npxxo&feature=youtu.be

Ekana lähdettiin hyppärille:

Moka tuli jo heti alkumetreillä. Ensimmäinen valssini oli (kuinka ollakkaan) myöhässä ja lisäksi vähän väärässä suunnassa. Joten Paso hyppäsi 4-hypyn liian vinosti ja päätyi melko lähelle muuria. Itse en päässyt tarpeeksi hyvin valssista liikkeelle ja jäin jälkeen, vasen hartia putosi alas ja koira sen mukana muurin ympäri. Videota pikkuruudulta katsoessa mietin, olisiko käynyt niin, että Pasolla ei kertakaikkiaan askel osunut ja siksi kiersi muurin, mutta monta kertaa hidastuksella kelailtuani tulin siihen tulokseen, että kyllä se ihan mun ohjauksen mukana lähtee. Kääntyy melkein ponnistuksesta ja kiertää muurin, kun mun ohjaava käsi putoaa ja hartia kääntyy. Ihan niinkun on opetettu. Kuuliainen partiolainen. <3 Lisäksi tällä radalla tipahti okserin takarima, minkä osasin ennustaakin, kun näin että okseri on suoraan ennen putkea... Muuten ihan hyvää menoa noin ensimmäiseksi radaksi pitkän kisatauon jälkeen. :)

Seuraavaksi lähdettiin koettamaan onne... eiku TAITOJA tietty ;) agilityradalle:

Tästä radasta en jotenkin tykännyt yhtään rataantutustumisessa. Tuntui, etten oikein saanut otetta rataan tai keksinyt mitään fiksua tapaa ohjata esim. puomin jälkeistä kohtaa. Ja sinnehän tämä rata sitten kosahtikin. Paso vilahti väärään putkensuuhun niin että heilahti. Varmaan olisi pitänyt tehdä muurille joku selkeä puolivalssi pelkän (noin kuusi vuotta myöhässä olevan) vetämisen sijaan. Mutta missä NYT olis se edellisen radan partiolainen, kysyn vaan??? Tai ehkä olisi voinut kuitenkin kokeilla takaaleikkausta muurille. Vaan kun arkailin ja epäilin että Paso menee sitten taas ohi muurista tai tiputtaa palikat... No, jossittelu on turhaa. Tämä kohta rakennetaan taatusti joku päivä ja kokeillaan mikä siinä sitten olisi ollut viisainta. Tätää yhtä virhettä lukuunottamatta suoritus oli oikein onnistunut ja erityisen ylpeä olin pujottelun jälkeisestä sylikäännöksestä puomille! :) 

Viimeinen yritys tuotti tulosta sen verran, että päästiin sentään palkintopallille. Vaikka en kyllä ollut ollenkaan tyytyväinen itse ja palkinnoille päästiin lähinnä siksi, että muilla meni vielä huonommin...

Tästä radasta sitten taas tykkäsin kovasti. Oli minusta mukavin ja myös selkein ja helpoin profiililtaan. Takaaleikkauksilla mentiin aika pitkälti, koska en halunnut alkaa väkisin yrittää Pason edelle ja sitten olla sen tiellä, kun ei tällä radalla siihen ollut mitään erityistä syytä. Seuraava suoritettava este oli hyvin yksiselitteisesti koiran nenän edessä koko ajan ja hienoa työtä Paso tekikin. Puomin ylösmenolla se jostain syystä pyörähti ympäri takaaleikkauksesta, mutta ehdin saada sen takaisin oikeaan suuntaan ennenkuin tuli virheitä. Aikaa toki kului. Onneksi on ketterä koira! :D Mutta sitten. Hypyn 14 jälkeen ehkä sekunnin kymmenyksen ajan välähti mielessä, että "hei me juostaan nollarataa edelleen" ja silloin lähti Paso samantien lapasesta. Tai siis oma ohjaaminen herpaantui. Olin aavistuksen liian edellä menossa kohti 15-hyppyä ja kun lähdin tekemään takaaleikkausta, Paso luki sen ohjaukseksi kohti putkea ja kääntyi taas melkeinpä ponnistuksesta... Tällä kertaa ehdin huutaa sen takaisin, mutta kieltohan siitä tuli ja siis lopputuloksena vitonen ja toinen sija. Luokan ainoalla miinusajalla... 

Ja sitten loppuyhteenveto. 

* Puomi pitää saada nopeammaksi - Paso hölkkäsi molemmat puomit RAVILLA ja heilutteli häntää mennessään. Ei käy laatuun enää kolmosissa. Puomi ja Aa pitää saada myös itsenäisemmiksi, niin että pystyn irtoamaan sivusuunnassa tai jäämään taakse ja Paso suorittaa silti 2on2off kontaktin nopeasti ja varmasti. 

* Erikoisesteitä kuten muuria ja okseria pitää harjoitella PALJON ENEMMÄN.

* Mun pitää saada taas oma pää kasaan niin, että lähden kisoissakin ohjaamaan reippaasti ja rohkeasti enkä hissuttele ja ajattele etten ehdi. Videolta katsellessa totesin, että yli puolessa niistä paikoista missä tein jonkun muun ohjauksen kuin sen mikä mielestäni olisi ollut siihen paras koska muka en ehdi - olisin kyllä ehtinyt!

*Ja sitten mun pitää oppia olemaan ajattelematta kesken radan lopputulosta. ;)

Erityisen tyytyväinen sitten taas olin Pason pujotteluihin! Se haki upeasti ja itsenäisesti jokaisella radalla haastavatkin keppien sisäänmenot, pujotteli hyvällä vauhdilla eikä häiriintynyt tippaakaan takaaleikkauksista. Muutenkin se oli tosi kivassa vireessä. Vauhdikas ja innokas, mutta kuuliainen ja helppo ohjattava. Ja rimat pysyivät tuota yhtä okseria lukuunottamatta ylhäällä, vaikka maksirimoja on menty viimeksi tammikuussa kisoissa.

Postauksen kuvat ovat Maija Aapalahden käsialaa. Kiitos. :) 

Ai että mä kärsin...

Ihan törkeen rankkaa ku aina saa kärsiä ja hävetä eikä koskaan tuu punasia saati punamustia ruusukkeita, ku toi kartturi ain sössii. Ei mulla muuta.
t. Paso

Ronja asetteli hellästi ruusukkeen nukkuvan koiran viereen. Pason arvostus nousi kummasti talouden alaikäisten keskuudessa, kun palkintokassista löytyi karkkipussi. ;)
Tarkempi kisarapsa ja videot myöhemmin. Tuloslista hyl - hyl - 5

Ulkokausi alkoi

Viime sunnuntaina treenattiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä agilitya ulkokentällä. Ja hyvä niin, hallissa alkoi olla melko trooppista, kun lämpötila nousi päälle viidenkymmenen...

Sannan valmennuksessa oltiin ja rata oli kiltti ja kiva ja sujuva, ajatuksena juurikin että kun ollaan ensi kertaa ulkona niin voi yhden sun toisen keskittymisessä olla toivomisen varaa. :D

Meidän tiimissä se keskittymishäiriöinen olin (no yllättäen...) minä. Lähdettiin tekemään ikäänkuin kisarataa. Hylky napsahti hypyn 15 jälkeen kun ohjasin huolimattomasti ja Paso sujahti puomin sijaan putkelle. Ei se sitä ennenkään ihan tyylipuhdasta ollut... Jotenkin kaiken kaikkiaan tuntui, etten oikein koko treenin aikana saanut itselle semmoista ihan parasta tekemisen meininkiä päälle. Rata olisi pitänyt olla ihan suoritettavissa ja kiva, mutta vaan plääh. En tiä. No, ehkä tää oli se kenraaliharjoitus, minkä kuuluukin mennä vähän pieleen, että varsinainen koitos (eli viikonlopun kisat) menee sitten nappiin? 

Tässä radassa sai harjoitella paljon jaakotuksia ja vastakäännöksiä. Ja taas kerran törmättiin siihen, että mun on edelleenkin vaikea toimia silloin, kun koira jää mun selän taakse. Voi tuska. Milloinkohan sitä oppisi?? Etenkin sellaisissa käännöksissä, joissa ohjaava käsi vaihtuu, tulee meikäläiselle semmoinen lyhyt epäröintikatkos, jonka aikana helposti tapahtuu jotain outoa. Rima tippuu tai itse eksyn reitiltä tai milloin mitäkin. 

Sylkkäriä harjoiteltiin tuolla 9-hypyllä ja eihän seKÄÄN edelleenkään oikein skulannut. Jotenkin ko. ohjaus ei vaan ole minulle eikä Pasolle kummallekaan kovin luonteva tai selkeä. Käännös on tehtävä tosi ajoissa ja tosi voimakkaasti, että Paso yleensäkään kääntyy sillä ja sitten onkin vaarana että se kääntyykin jo ennen hyppyä. Näitä tuli kuulemma kotiläksyksi. Sanoin kyllä, että en harjoittele. P*ska ohjaus. ;) Onneksi sylkkärin melkein aina pystyy korvaamaan jollain muulla ohjauksella. Kuten myös sen jaakotuksen. Molempien tilalla monissa kohtaa (esim. hypyillä 4, 9 ja 15) toimi itse asiassa parhaiten ihan normaali peruskäännös. Jaakotus on kyllä aavistuksen nopeampi, sillä se kääntää Pason tiukemmin, mutta hintana on helposti joko riman putoaminen tai ohjaajan eksyminen väärälle puolelle tai muuten outoihin kohtiin rataa... Peruskäännös on siis huomattavasti varmempi ja silläkin Paso kääntyy kyllä tosi nätisti, kunhan valmistelen käännöksen ajoissa ja ohjaan huolellisesti. Siis mahdollisimman vähän kuviokelluntaliikkeitä ja kikkailuita minulle kiitos! :D

Seuraava sessio onkin sitten oman seuran kisoissa. Kolme yritystä - olisiko sen jälkeen kotiin viemisinä edes se yksi nolla?!