Poikien leikkejä

Tässä Pason best friend ja soulmate Rico.

Eräiden tokotreenien jälkeen sattui niin mukavasti, että Jaana oli paikalla kameran kanssa, kun pojat vähän tapansa mukaan irrottelivat. Pasolla ja Ricolla on synkannut jotenkin ensi tapaamisesta saakka aivan valtavan hyvin. Paso on pienestä pitäen katsonut Ricoa jotenkin tosi ihaillen ja peesannut kaikkia sen tekemisiä ja Rico taas on ollut tosi kärsivällinen leikkisetä.

Oli kiva saada viimein kuvia poikien rellestyksestä, koska sitä on aina yhtä hauska katsella, kun kaverukset painelevat pitkin kenttää tai pihamaata niin että hiekka pölisee, nurmi lentelee ja tanner tömisee! Ainakaan toistaiseksi ei pojilla ole tullut riitaa mistään ja Rico on saanut olla boss, toivottavasti tulevat jatkossakin yhtä hyvin toimeen, vaikka Pasosta selvästi huomaa nulikkamaista pyrkyriyritystä niskan päälle. Mut vielä jaksaa setä heilua, ja Paso on toistaiseksi nöyrtynyt pienten leikillisten yritysten jälkeen... Mutta tässä siis Jaanan mestarilaukauksia, suurimmilta osin myös Jaanan kuvatekstein! (kiitos Jaana! <3 )

Iso paha susi jahtaa pientä Pasohilkkaa.

Iso paha susi esittelee hammaskalustoaan.

"Armoa, armoa, olen vain pieni ja viaton Pasohilkka!"

"Hahaa - menitpäs lankaan, täältä tulee vastahyökkäys!"

Voimien mittelöä rintatönimisin.

... ja Paso tantereessa! (Saaga tulee katsomaan, tarvitaanko naisellista apua)

Vaan Pasopa ei pienestä lannistu vaan antaa vähän palautetta moisesta niskalenkistä!

"Lälläslää - etpäs saakkaan kiinni!" Paso lällättelee ja saa oitis Ricon peräänsä.

Välillä myllätään maassa. Yleensä Rico ensin pyörittelee vähän Pasoa pitkin tantereita ja kellahtaa sitten nurin ja antaa Pason hetken nunnata niskan päällä.

Alkuverryttelyjen jälkeen onkin hyvä siirtyä pystypainiin.

Samalla voi vertailla hammaskalustoja ja vaikka kertailla paritanssien askelkuvioita.

"Noniin poju, äläs rupea isottelemaan sedälle." (Poikarakkauskohtaukset on sensuroitu koska tämä on koko perheen blogi... ;) )

"No enhän mä pahalla, tsori tsori..."

"... HIPPA!"

Välillä voi leikkiä vaikka kepin noutamista. Pojat on ihan yhtä partiolaisina molemmat, katseet tiukasti noutoesineessä...

... jotta ovat valmiina säntäämään liikkeelle kun keppi lentää...

Joku sentään huomasi erheensä. ;)

Uusi yritys, rinta rinnan lähtö...

... Paso kiihdyttää edelle...

... syöksyy, ja ehtii ensin kepille.

Sitten tulee Rico, sanoo "RÄYH"...

... ja ottaa kepin.

Mutta viis siitä, tärkeintä on juoksentelu ja kamuja ollaan edelleen!

(kuvia voi katsella suurempina klikkaamalla´, (c) Jaana Siltanen)

Ampiaispulmia... ja tottista

Tässä männä viikolla päivänä eräänä pakkasin autoon Pason ja Pyryn ja suunnattiin kohti laatikkotehtaan kenttää. Meillä oli tokoilutreffit Jaanan ja portugeesineitojen kanssa. Pyry nukahti auton startatessa kuten suunniteltu olikin, mutta juuri kentälle johtavalle tielle kääntyessäni aloin kuunnella, että nyt kuuluu takaosasta jotain outoa pörinää. Hetken ihmettelyn jälkeen vilkaisin taustapeiliin ja tilanne valkeni: takalasia vasten surrasi ampiainen! Lisäksi Paso tuijotti ampparia saalistajan katsellaa, kuono noin viiden sentin päässä pöristelijästä, selvästi aikeenaan haukata suuhun moinen surraaja. Onneksi painokas "Paso EI" sai Pason perääntymään, mutta pelkäsin edelleen että se kuitenkin järjestää itselleen ampiaisen piston jollain konstilla. Tai että ampiainen eksyy takapenkillä olevan Pyryn koppaan suristelemaan... Joten kiiruusti auto kentän laitaan parkkiin ja äkkiä paksi auki ja koira ulos. No, amppari lähti samalla ovenavauksella. Onneksi!

Tämmöinen epätavallisen riehakas autosta poistuminen kuitenkin sai Pason kierrokset nousemaan taivaisiin. Sehän nimittäin loikkasi paksista riemullisesti ja säntäsi suoraan Jaanan autolle ja ihanaisten tyttöystävien kanssa vokovokovokottelemaan... Mitään huoltahan ei sinänsä ollut, koirat ovat tuttuja keskenään ja tulevat varmasti toimeen, kenttä on muutenkin rauhallinen eikä Paso mihinkään karkaa vaikkei sitä joka hetki vahtisikaan. Mutta treenaamisen kannalta tämmöinen aloitus oli melko tuhoisa. Tulihan se sieltä riiuureissulta takaisin, mutta mielentila oli kaikkea muuta kuin rauhallisen työskentelyyn keskittyvä... No, hyvähän se toisaalta on treenata myös korkeassa vietissä välillä, eihän sitä koskaan tiedä mitä koepaikallekaan saapuessa tapahtuu.

Ihan hyvät treenit saatiin lopulta aikaan. Aloitimme paikallamakuulla, rivistössä Pason vieruskavereina Saaga ja Ata. Tytöt makasivat kuin kuvapatsaat, Paso sensijaan vähän levottomasti pyöriskeli ja meinasi kerran alkaa taas niitä vehkeitäkin tutkiskella, mutta jätti sentään sen tekemättä kun napakasti sanoin EI. Naksuttelin nyt rauhallisesta olemisesta katse eteenpäin ja kävin tiuhaan palkkaamassa. Josko se alkaisi tuottaa tulosta.
Lisäksi tehtiin liikkeestä maahanmenoja sekä seuraamista. Erityisesti seuraamisessa keskityttiin nyt kontaktiin, Jaana avusti taas naksuttelemalla, jotta itse pystyin kävelemään katse eteenpäin ja kuitekin saatiin palkattua tiiviistä kontaktista. Naksun avulla Paso on hoksannut tosi nopeasti että kontakti kannattaa pitää tai jos se vilkaiseekin pois, se palauttaa kontaktin tosi äkkiä. :) Maahanmenotkin ovat parantuneet ja ainakin nopeutuneet naksun kanssa. Nyt vain jostain syystä toisilla kerroilla Paso ei maa-käskystä liikauta korvaansakaan, vaan jatkaa seuraamista upeassa kontaktissa kuin ei sille mitään olisi sanottukaan. Ja sitten seuraavalla kerralla läsähtää maahan niille sijoilleen täydellisesti. Toistaiseksi en ole keksinyt mitään logiikkaa tähän, kun mielestäni (ja Jaanan mielestä) käskytän kuitenkin aina ihan samalla tavalla... No, josko tuo olisi nuoruuden haihattelua ja karsiutuisi pois kokemuksen myötä. Ihan parasta keskittymistä ei Pasosta tällä kertaa irronnut, mutta treenattiinpa nyt kuitenkin, ja kivaa ainakin oli. ;)

Agikisauran korkkaus

Tänään oltiin Pason kanssa ihka ensimmäistä kertaa osallistumassa möllikisoihin! Kisaturistinahan Paso on hengaillut mukana jo ihan pikkuriiviöstä asti, joten kisatilanne sinänsä ei sille mitään uutta ole. Mutta eipä ole Pasasen poika ennen päässyt osallistumaan ihan itse. Ja olipa se tärkeänä!

Kyseessä oli oman seuramme "Heinähurvittelut". Mukana oli myös "megamölliluokka", joka oli tarkoitettu 12kk täyttäneille möllikoirille, radalla pelkästään hyppyjä ja putkia. Päivän päätapahtumana taas oli Knock Out - kisa, joka osoittautuikin todella hauskaksi ja jännittäväksi seurattavaksi. Olisin Pason ilmoittanut myös tähän kisaan, vaan radalla oli pujottelu ja meillä on vielä verkot käytössä, joten jäimme tästä huvista vielä paitsi.

Mutta takaisin Pason kisakorkkaukseen! Minuahan suorastaan ihan jännitti pikkuisen, aika kauan on aikaa viime kisailuista... Mutta Paso hoiti homman kotiin tosi upeasti!!

Katsokaa vaikka!

Tässä vielä ratapiirros todella hauskasta putkikaahailuradasta: (10-hyppy tosin taisi olla suoremmassa linjassa koiran reittiin nähden, eikä tolleen kuten kuvassa)

Tulos siis 0, ajalla -20.jotain ja voitto!!!

Tämän huonompia tuloksia ei sitten tämän jälkeen enää suvaita - eiks jeh! ... niin, vai pitäisköhän sitä samantien lopettaa ja jäädä eläkkeelle, nyt kun ollaan huipulla? ;) Vois sitten sanoa, että kaikki ollaan voitettu, mihin ollaan koskaan osallistuttu. xD Ei vaan, Pason kanssa on kyllä niin mahtavaa mennä, kun se vaan on niin pätevä! Tuliks nyt tarpeeksi huutomerkkejä? !!! ! Nih! !!! (muistuttakaa mua tästä sitten, kun taas olen ihan raivona tuohon riiviöpaviaaniin...) <3

Se on aina niin älykkään näköinen! ;)

Harrastusrästipäivitys

Kauheesti jää koko aika blogirästejä. Hävettää oikeen... Mutku mutku - ei malta olla sisällä kesällä. ;)

Mutta leiriltä palauduttuamme olemme taas aktivoituneet myös harrastusten saralla. Heti leirin jälkeen oltiin kaksipäiväisessa Sannan agikoulutuksessa. Ikävä kyllä unohdin piirtää radat muistiin, joten nythän ne ovat aivolohkoista jo iloisesti kadonneet. Mutta kivat radat kuitenkin oli ja Paso oli tuttuun tapaansa tosi pätevä. Lauantain treeneissä se oli vähän vielä leirin jäljiltä väsähtäneen oloinen, mutta sunnuntaina olivat voimat selkeästi jo palautuneet! Kotiläksyksi saatiin tiukkoja käännöksiä ja mie en saa jäädä koiraa odottamaan kaarteissa. ;)

Lisäksi omissa treeneissä on harjoiteltu uutena ohjauskuviona viskileikkausta ja sehän sujuikin oikein mallikelpoisesti heti, kun kartturi lakkasi jyräämästä koiran päälle ja antoi sen edetä rauhassa. ;) Ratapiirros alla. Pason kanssa tosin tehtiin vain 1-7 ja sitten erillisenä 8-11. Mutta siis viskileikkaus 4-hypyllä ja lähetys putkeen ja sitten sama kuvio toiseen suuntaan 11-hypyllä ja lähetys vain palkalle.

Tokoilemaankin on taas ehditty, Jaana on ihana kun se aina patistelee meitäkin treenaamaan. Kotosalla oli jo otettu naksutin käyttöön, mutta nyt se on ollut kentälläkin mukana ja hyvin toimii naksuttelu Pason kanssa! Seuraaminen, erityisesti kontakti on parantunut huimasti lyhyessä ajassa. Samoin liikkeestä maahanmeno on nopeutunut naksun käyttöönoton jälkeen huimasti. Hyvä niin! Nyt olen naksutellut oikeasta seuraamispaikasta ja mahdollisimman läheltä, naksaus tulee, kun lapa osuu mun sääreen. Jaana huomasi viime viikolla, että Paso on riippuvainen mun katseesta, eli seuraaminen hajosi kun en katsonutkaan koiraan vaan eteenpäin. Tätä alettiin nyt viimeksi korjailla niin, että naksutin oli Jaanalla, minä keskityin vaan kävelemään (ja katselemaan) eteenpäin. Jaana naksutti aina kun kontakti oli hyvä ja minä palkkasin vauhdista ja jatkoin samantien matkaa. Tosi sukkelaan Paso älysi, että kontaktiin kannattaa palata kiireenvilkkaa, niin saa nakkia nopeammin! :D

Treenipaikkaa on nyt vaihdeltu melkein joka treeneissä, joten ainakin tulee harjoiteltua erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa. Paikallamakuuseenkin on saatu kivasti häiriötä, kun milloin kulkee viereisellä pyörätiellä lenkkeileviä koiria, milloin juna ajelee vierestä yms... Ja ollaan saatu myös vieraampia koiria ihan sinne paikallamakuurivistöönkin, mikä on aina hyvä juttu, ettei pelkkien tuttujen kanssa treenailla. Paso makaa mun mielestä nyt aika hyvin, rauhallisesti ja varman oloisesti (mitä nyt tietty rivistön tyttöjen suuntaan pitää aina vähän aluksi nuuhkutella kaula pitkällään...), mutta tahtoo lösähtää lonkkalepoon aina jossain vaiheessa. En nyt oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä... Niin lyhyitä makaamisia ettei kerkeä lössähtää? Vai käydä aina korjaamassa asento oikeaksi? Kieltää kun kellahtaa? Nyt olen käynyt korjaamassa ja ehkä tilanne on vähän parantunutkin? Eihän se varsinaisesti virhe ole lonkkalevossa maata, mutta vähän se on minusta kuitenkin semmoinen "kauneusvirhe" ja lisäksi siitä on epävarmempaa päästä takaisin suoraan perusasentoon, joten haluan tuon tavan kitkeä pois samantien.

Viimeksi oltiin semmoisella kentällä, missä oli hyppyestekin käytössä, joten otin Pason kanssa myös hyppyä pitkästä aikaa. Pari ekaa kertaa targetin kanssa ja sitten ilman. Hyvin oli hyppy muistissa! Pitää vaan kovasti harjoitella tuota aloillaan seisomista siellä hypyn takana - Paso tahtoo lähteä hiippailemaan joko mua vastaan taikka sitten kauemmas kun yritän mennä sen sivulle seisomaan...

Tässä hieman kuvia taannoisesta tottissessiosta - kiitos kuvista kuuluu taas Jaanalle!

Tässä näkyy nyt hyvin se seuraamispaikka, mitä olen vahvistanut. Ei nojata, mutta ollaan niin liki, että lapa hipoo mun säärtä. Olkoonkin, että tokosäännöissä puhutaan ihannesuorituksessa muistaakseni n. 10 sentin etäisyydestä, minusta näin on parempi, koska siinä on varaa vähän vaikka sitten väljentyäkin (esim. juoksussa, jos koirasta tuntuu että tarvitsee tilaa) ja toisaalta myös tykkään siitä, että tunnen onko koira paikallaan ja voin siis katsoa eteeni (kun vaan oppisin katsomaan eteeni enkä tuijottamaan sitä koiraa!)

Hellesäällä meinasi jätkästä kone hyytyä ennen aikojaan, joten piti vaihtaa nakit patukkaan. Löytyihän sieltä vielä yksi vaihde ja saatiin treenit loppuun asti! ;)

On se Spede vaan huippu harrastuskoira! Aina innokas lähtemään ja vaikka meinaa väsähtää, tsemppiä löytyy taas kun vähän yllyttää. Ja upeasti se jaksaa keskittyä työntekoon, vaikka parhaat painikamut treenailisi vieressä. Kyllä siitä vielä kelpo peli tulee - meidän pikku Paso "paska" Paviaanista! ;)

"Jaa mää vai?!!"

Leirikoira Paso harjoitusleirillä

Kuten jo viime kirjoituksessa vihjasin, Paso on toimittanut myös leirikoiran virkaa. Viime viikolla leireilimme Kotkan Karjalaisseuran nuorisojärjestö Salusiinin kanssa Luovissa. Leiriäiset olivat kymmenen vuoden molemmin puolin, yhteensä heitä oli reilu parikymmentä. Ja lisäksi vajaa kymmenkunta "teiniä" apuohjaajina. Niin, ja Ronja, Pyry sekä yhden toisen ohjaajan nelivuotias poika. Ja vaihteleva määrä aikuisia ohjaajana. Paikkana kaupungin leirikeskus, jonne leirikoira ei saanut tulla rakennuksiin sisälle. Niinpä meidän orkesterimme leireili vain päivät ja yöksi menimme kotiin nukkumaan.

Kun ensimmäisenä päivänä saavuimme leirille, ohjeistin lapsia hieman koiran kanssa olemisesta. Kerroin, että Paso on tottunut lapsiin ja tykkää kovasti leikkiä, mutta että sekin on mukana "leiriläisenä" eikä lasten leikkikaluna. Eli sääntönä oli, että Pasoa ei huudella eikä sen perässä juosta tai muutenkaan kuljeta, vaan sitä saa paijata ja rapsutella ja sen kanssa saa leikkiä silloin, kun se itse tulee luokse. Toinen sääntö oli, että kun Paso menee omaan autoon (paksi oli koko ajan auki sitä varten) se on sen lepopaikka ja sinne sitä ei mennä häiritsemään. Varoitin myös lapsia, että Paso on melko lapsi vielä itsekin ja saattaa helposti innostua juoksemaan mukana ja hyppimään, jos kovasti juostaan ja huidotaan, mutta että se kyllä jättää rauhaan sellaiset, jotka eivät siihen kiinnitä mitään huomiota ja että se osaa sanat "ei" ja "pois" ja tottelee niitä. Sen jälkeen pari lasta, jotka ilmoittivat vähän pelkäävänsä koiria, saivat käydä tutustumassa Pasoon rauhassa ennenkuin päästin sen paksista.

Kun Paso pääsi lasten joukkoon, se oli saman tien kuin kala vedessä ja tuntui olevan valtavan onnellinen! Pari kertaa sitä piti alussa kieltää paimentamasta ja haukkumasta juoksevia lapsia, mutta sen jälkeen kaikki meni tosi hienosti! Paso pysyi hyvin leirialueella, oli ihan mahtava lasten kanssa ja oppi todella nopeasti, että sen ei ole lupa tulla leiritaloon sisälle, vaikka ovet olivatkin auki ja kaikki muut menivät sisään syömään. Lisäksi se hoksasi hyvin pian, että voi mennä auton paksiin huilaamaan kun siltä tuntuu.

Ohjelmaa Pasolla totisesti riitti. Piti olla rantavahtina:

 Kannustaa juoksuleikeissä:

Noutaa palloa:

Säntäillä:

 Noutaa palloa:

Uida:

Osallistua leikkeihin:

Noutaa palloa:

Ja mikä tärkeintä: KAVEERATA! :)

Kolmen leiripäivän jälkeen Paso oli niin finaalissa kaikesta osallistumisesta, että katsoin parhaaksi jättää sen viimeiseksi leiripäiväksi kotiin lepäämään, kun sen piti jaksaa viikonloppuna vielä kaksipäiväinen agikoulutuskin. (Ja hyvä kun jätin, auto tuli niin täyteen leiritavaraa, että en tiedä missä koira olisi kotiin matkustanutkaan...). Tämä oli kuitenkin erinomainen harjoitusleiri elokuun eräleiriä ajatellen. Nyt voin luottavaisin mielin ottaa Pason sinne mukaan, tiedän että se osaa käyttäytyä järkevän leirikoiran tavoin ja nauttii lasten kanssa touhotuksesta. :)

Paso muuten oppi yhdessä päivässä koko noin 30-henkisen porukan. Ja loppuleirin ajan haukkui jokaisen leiriin kuulumattoman, joka tuli alueelle, mm. vahtimestarin ja nurmikkoa leikkaamaan tulleet kesätyöläispojat. Ja lisäksi se päivysti jokaisen porukkaan kuulumattoman läheisyydessä kunnes nämä lähtivät tai joku leiriin kuuluva aikuinen tuli heidät "hyväksymään". Jännä juttu, miten nopeasti koira voi oppia ns. "oman" porukan noinkin isosta joukosta ihmisiä!

Kesälomarästipäivitys...

AiKAUHEE, kun on jäänyt pitkä väli päivityksiin. Me ollaan vietetty kesää! Ja sitä siis ei enimmäkseen vietetä tietokoneen äärellä...

... vaan kotipihalla...

... lepäillen...

... nurmikolla kellien...

... perheen kanssa retkeillen...

... lentoharjoituksissa...

... vesileikeissä...

 ... ja tietysti kavereiden kanssa sekoillen:

"Leiki mun kaa hei, leiki leiki leiki leeeeeiiiikiiiiii!!!!"

"Mee pois, mun pitää noutaa pallo."

 "Eiku leikitään, leiki leiki leiki!!"
"HÄIVY, mun pitää noutaa PALLO!"
(ja taustalla näkyy, kuka sen pallon sitten noutaa...)

Ja taas uusia seikkailuita kohti!!

Kesälekottelun ja lököttelyn lisäksi ollaan lenkkeilty tietenkin, käyty ahkerasti agitreeneissä ja tokoiltukin pikkuisen. Agissa ollaan treenattu nyt ihan joka kerta kentällä ollessa pujottelua, joskos sen joskus saisi kuntoon... Verkoilla mennään, nyt voi jo pari verkkoa ottaa pois. Samoin erilaisia sisäänmenoja harjoitellaan ja itsenäistä etenemistä kepeillä. Lisäksi on tehty mm. leieröintiharjoituksia, takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä. Paso on ollut kauhean pätevä ja kuuliainen! Sannankin agivalkussa oltiin taas kaksi päivää, mutta ikävä kyllä tällä kertaa ei ole ratapiirroksia kun en heti niitä älynnyt piirtää ja nyt ovat muistista kadonneet kímurantit kuviot...

Tokoilu oli parisen viikkoa tai jopa enemmänkin ihan tauolla, sitten aloiteltiin taas omalla pihalla lasten nukkuessa päiväunia pikku tuokioilla. Otin mukaan naksuttimen ja aloin vahvistaa seuraamisessa oikeaa paikkaa, perusasentoa ja kontaktia. Maahanmenoihin hain nopeutta ja varmuutta. Eli seuraaminen ja (liikkeestä)maahanmeno ovat nyt olleet erityisen syynin alla. Vähän on lisäksi tehty paikallamakuuta (millä ihmeellä saan Pason uskomaan, ettei ole suotavaa lötsähtää lonkkalepoon vaikka olisikin aurinkoista??) ja vähän luoksetuloa, josta yritän karsia mun ohi juoksemista. Tänään käytiin pitkästä aikaa Jaanan ja Friidan kanssa treenailemassa oikein kentälläkin ja hienostihan Paso teki töitä. Siitä toivottavasti lähipäivinä ihan oma päivitys.

 

Niin... ja lisäksi Paso on kunnostautunut leirikoirana. Leirikoiraraportti seuraa myös kuvien kera myöhemmin.

Mutta siis hengissä ollaan ja hyvin voidaan, nautitaan kesästä niin kauan kun sitä kestää! Tää oli vaan tämmöinen väliaikatiedoite. ;)

(Meidän Ronja 3v. alkaa olla ihan pätevä valokuvaaja...)

Lisättäkööt vielä, että kesälomailun myötä blogiimme siis saapui ns. "kesä ja kärpäset" xD En voinut vastustaa, kun bloggeriin oli ilmestynyt uusia metkoja taustakuvia. ;) Tää sopii sikälikin, että kesän ötököiden myötä Pasosta on sukeutunut Suuri Saalistaja. Ainakin omasta mielestään se lienee kulmakunnan kärpästen kauhu. xD