lauantai 30. marraskuuta 2013

Kisailua ja treenailua

... eipä tässä sen kummoisempia.

Kisarapsan tekeminen venähti luvattoman pitkälle. Tsori. Mut töissä on ollut ihan hurja hulabaloo koulun 50v. - juhlien takia ja se on vienyt mehut ihan huolella.

17.11. oltiin kuitenkin Vantaalla kisailemassa kolmen radan verran. Tuomarina toimi Henri Luomala ja hän oli tehnyt aika sopivat kakkosluokan radat. Ihan ohjattavissa olevat ja aika vauhdikkaat, mutta tehtäviäkin oli ilman että meni liian kimurantiksi. Meidän paras tulos oli vitonen sijoituksella 5. Tulokset.

Ensimmäinen rata meni vähän sählingiksi, kun tuli hippasen kiire tutustumiseen ja radallekin. Oltiin kyllä pikkuisen reilu puoli tuntia ennen ilmoitettua aikaa paikalla, mutta tutustuminen tosiaankin alkoi sen puoli tuntia aikaisemmin. Ilman Johannaa ei olisi mennyt näinkään sujuvasti. Nyt vaan lykkäsin koiran Johannalle, heitin ulkokengät pois ja kipaisin sukkasillaan rataantutustumiseen. Sillä aikaa Johanna haki mulle lenkkarit yms. rekvisiitan ja kävelytti koiran niin, että ehdittiin mukavasti sentään lähtöön... Mutta mun aivot ei ihan meinanneet ehtiä mukaan ja alku oli haparoiva. Tutustumisessa en ollut tajunnut että putken jälkeen pitäisi ottaa napakammin haltuun ja Paso valitsikin yhden ylimääräisen hypyn matkalla keinulle ja sieltä HYL. Rata oli kaikkinensa kuitenkin mielestäni ihan ok, hylyn jälkeen jotenkin pääsin minäkin kartalle. ;)

Toisella radalla putosi yksi rima. Ehkä Pason arviointivirhe, se hyppäsi kaukaa pitkän laakean hypyn. Ehkä olisin voinut tehdä jotain, käskyttää selkeämmin (nyt en sanonut mitään) tai vaikka vähän suhahtaa keppien jäkeen ennen hyppyä, että Paso olisi vähän koonnut itseään hyppyyn ja kääntynyt samalla selkeämmin puomille. Josta muuten jäi ylösmenokontakti ottamatta, tuomari ei vain tainnut huomata...

Kolmas rata lähti käyntiin aika kivasti, mutta sitten - ihan ihme hassi. Piti olla aika iisi takaakiertokohta ja siitä kohti loppukaarroksia. Alla puhdas rata. Ja mitä minä teen? Sössin sen helpon takaakierrätyksen lähtemällä ennakoimaan ja vetämällä koiran esteiden välistä. No, ei Pasokaan ihan terävimmässä vedossa enää ollut, normaalisti se irtoaa paremmin ja kauemmas, ettei tuollaisessa kohdassa niin kovin tarvitse kierrättää erikseen. Mutta hylky mikä hylky. Nauratti oikein, kun ei lopulta meinattu millään päästä takaisin radalle ja Paso hyppeli esteitä sinne tänne. :D

Videot.  
Pari kuvaa Koirakuvat.com - sivustolla: Hymyssä suin! Kilpajuoksua. Lentävä espanjalainen. (ja on siellä jokunen muukin, mutta nämä olivat mun mielestä top 3. :)

Ihan niin hyvää fiilistä ei ollut kuin edellisissä kisoissa. Kovasti Johannan kanssa analyseerattiin, mistä voisi johtua. Pitkä lenkki jäi nyt ennen näitä kisoja tekemättä, koska aikaistetun aikataulun takia ei ehditty. Liekö se sitten syynä? Vai ihan vaan yleinen Pason pieni porsasteluvaihe. Se nimittäin on taas viime aikoina hieman kukkoillut. Luultavasti siksi, että mulla on ollut stressiä ja kiirettä töissä enkä siis ole ollut ihan niin tyyni ja vakaa ja rauhallinen kuin parhaimmillani noin yleensäkään. Toisaalta Paso on ollut nyt jo jonkun aikaa treeneissä ja kisoissa niin hyvä, että sitä on ehkä ihan vain silkasta hyvästi fiiliksestä tullut kotonakin lällittyä ja huomioitua huomattavasti enemmän. Mene ja tiedä.

Seuraavalla viikolla omissa treeneissä koira oli taas itse täydellisyys ja toimi kun ihmisen mieli. Mutta minäpä olinkin vähän rähissyt sille, kun päivällä lenkillä kävi pieni välikohtaus vastaan tulleen labradoriuroksen kanssa... Paso on siis ns. "ravistettava ennen käyttöä?" :D (Ja tätä älkööt kukaan ottako kirjaimellisesti, käytössä oli lähinnä ärräpäät ja yleinen paheksunta..)


Viime viikonloppuna oltiin sitten Nina Mannerin koulutuksessa taasen. Tällä kertaa rata oli edellisiä haastavampi (ainakin meille) ja lisäksi jotenkin en noiden juhlajärjestelyjen ja muiden työstressien takia oikein saanut omaa pääkoppaa pysymään kasassa. Siitä huolimatta Paso teki hyvää työtä ja suorastaan fantastisia kontakteja (jotka kisoissa nyt ovat olleet kaikkea muuta...). Ja kyllä minäkin ihan hyviäkin pätkiä ohjailin. Rata oli tämänmoinen:

Meille ehdottomasti vaikeimmaksi osoittautui 6-7, kuten olin arvellutkin. Tosin eri syystä. Itse olin sitä mieltä, etten saa Pasoa vietyä kepeille noin vaikeasta kulmasta ja ettei se osaa sinne itse hakea. Ilmeisesti siksi en ohjannut millään lailla rennosti tai järkevästi ja työnsin Pason koko ajan 9-hypylle ennen keppejä. Kun maltoin linjata oikeasti kunnolla ja huolella ennen 6-hyppyä, Paso ei ajautunut ysille ja osasi kuin osasikin hakea kepit ihan nätisti. Olisi taas pitänyt luottaa koiraan. Noin muutoin ohjaukset onnistuivat yleensä vähintäänkin ihan ok:sti. Välillä "pieniä" pelastuksia ja hätäratkaisuita, jota Paso kilttinä partiolaisena kuuntelee ja toteuttaa. Lähinnä oli mulla suuria ongelmia muistaa rataa. Hävetti oikein, olihan ratapiirros kuitenkin saatu jo vuorokautta aikaisemmin opeteltavaksi... Mutta kun ei vaan tarttunut päähän kaikesta pänttäämisestä huolimatta. Tai osasin sen kyllä vielä tutustumisessa, mutta koiran kanssa en sitten enää muistanutkaan, sen verran haastavia kuvioita oli ohjauksessa. Kiva treeni silti. Hiki tuli ja hyvä mieli jäi. :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Helvetin hyvä hylky ja kakkua! :D

Näin päivitti Johanna kotimatkalla facebookiin, kun treenikaverit kärttivät tuloksia kisoista. Ja siinäpä se olikin kiteytettynä hienosti. :)

Oltiin siis Pason kanssa Vantaalla I-Hah:in kisoissa, tuomaroimassa Leena Rantamäki-Lahtinen. Kaksi agirataa, jotka olivat molemmat kohtalaisen helppoja, sujuvia ja selkeitä. Mukavia, juostavia, vauhdikkaita agiratoja, mutta ei kuitenkaan niin suoraviivaisia, etteikö olisi tehtäviä riittänyt. Eli agilityä hauskimmillaan! :) Ojangon koiraurheilukeskus on mahtava kisapaikka näin talvikaudella. Lämmin, valoisa ja tilava sisähalli jossa lähiympäristössä upeat lenkkimaastot alku- ja loppuverryttelyyn. Eikä sinne aja meiltä kuin tunnin ja vartin, koko matka mottoritietä! Voiko parempaa oikeastaan toivoa? Lisäksi sain vielä tosiaan houkuteltua ihanan Johannan mukaan kisaseuralaiseksi ja avuksi. Mukana tietenkin myös Pason göölfrendit Molly ja Peetu kisaturisteina ja maskotteina.


Ensimmäinen rata meni ihan mielettömän hienosti. Paso kulku kuin unelma ja kaikki hankalatkin kohdat sujuivat hienosti. Sitten. Perinteinen ansa. Lähetin Pason viimeiseen putkeen. Sen jälkeen oli kaksi hyppyä. Ei suoralla, mutta ei myöskään mitenkään mahdottoman vaikealla kuviolla. Alla nolla. Ajattelin: "tästä tulee nollarata". Jarrasin hieman toiseksi viimeiselle hypylle, kuten pitikin, käännyin ja lähdin reteästi kohti viimeistä hyppyä. Liian reteästi, koira jäi minimaaliseksi hetkeksi selän taakse. Jos olisin aavistuksen tarkemmin seurannut, olisin luultavasti huomannut, että Paso ponnisti hypylle huonosti, minkä seurauksena se laskeutui hieman väärään paikkaan (siis ei sinne minne ohjasin) ja lukikin että seuraavaksi mennään putkelle. Huomasin kyllä sitten heti, että koira ei tullutkaan matkassa käännökseen ja kerkesin kutsua sen pois putkelta ja vielä ohjata maalihypylle. Mutta olin jo ajautunut itse niin pitkälle, että lopulta ohjasin kuitenkin koiran maalihypyn ohi. Nollarata ja OHI VIIMEISESTÄ ESTEESTÄ!! Ei ole todellista. Mutta rata oli niin kertakaikkisen mahtavan upea, että ei edes harmittanut yhtään. Eikä harmita vieläkään. Naurattaa enemmänkin, ja hymyilyttää, kun rata oli niin makea. Riemastuneena aloin kehua ja palkata koiraa, ja silloin joku nainen katsomosta huikkasi, että "Vie se nyt tolle viimeiselle esteelle!" Sivuutin kommentin, mutta hän ilmeisesti luuli, etten kuullut ja huikkasi uudestaan "Ohjaa se viimeinen hyppy nyt, mikset nyt tee rataa loppuun, tehkää viimeinen hyppy?!" Silloin vastasin: "Esteen ohitus oli mun oma moka, ohjasin sen ihan itse ohi, miksi nyt rankaisisin koiraa mun virheestä ja näyttäisin sille, että pieleen meni?" Ja sitten lähdettiin Pason kanssa heittämään palloa. Muikkeli jäi vaivautuneesti naureskelemaan ja katsomaan meidän perään. No, tää on mun periaate, ehkä hänkin jatkossa miettii mikä olisi koiralle reiluinta? Sillä vitosella me ei oltais tehty yhtään mitään, mielummin mahtava hylky ja se fiilis kun koira on maalissa aivan liekeissä ja tietää olleensa täydellinen. <3

Toiselle radalle lähdettiin sitten keskittymään ihan viimeiseen esteeseen asti. Taas sujuva ja vauhdikas rata, ehkä jopa edellistä hieman helpompi ainakin meidän näkökulmasta. Ja hei! Nyt natsasi. Paso oli täydellinen taas alusta loppuun ja minäkin ohjasin vielä vihoviimeisenkin esteen superhuolellisesti. Nolla!!!! :) Siinä vaiheessa, kilpailun ollessa noin puolivälissä, menimme kolmansiksi. Vilkaisu lähtölistaan, joka vilisi bordercollieita ja belgejä, ja sanoin heti, että enpä usko että palkinnoille päästään. Eikä päästykkään, mutta viidenneksi ja saatiin LUVA! :) Kuudes nollan saanut ei sitten enää luvaa saanutkaan, eli hilkulle meni... Pason aika oli jotain -11 ja rapiat päälle, etenemä päälle neljän. Jokunen pitkä kaarros siellä oli ja etenkin puomi voisi olla nopeampikin, mutta nyt ollaan tyytyväisiä tähän. Viilataan niitä sadasosia sitten joskus kolmosissa. :) 

Todellinen hyvän mielen päivä! Nyt se on siis leivottava kakkua treeniryhmälle. Ei muuta kun reseptejä selaamaan... ;)

Radat videolla: 

torstai 7. marraskuuta 2013

Agilitypähkinä

Maanantaina hallilla oli valmiina tämmöinen rata:


 Ainakin meidän treeniryhmässä on viime aikoina kovasti mietitty rataan tutustumista ja ohjauksen suunnittelua siitä näkökulmasta, että päätökset ja linjaukset jollakin esteellä vaikuttavat monta estettä eteenpäin. Moka esteellä kolme voi kostautua vasta esteellä 7 tai 8. Tämä oli niin herkullinen rata juurikin näiden asioiden havainnollistamiseen, etten voinut vastustaa kiusausta tehdä tämmöinen kuvasarja... Ja itsehän lankesin näihin ansoihin komeasti, vaikka olevinaan kuvittelin jo jotain oppineeni radan lukemisesta. No, opinnot jatkuvat! :D

Ja nyt seuraa se pähkinä: Mitkä kolme kohtaa yllä olevassa radassa menevät helposti pieleen huonon rataantutustumisen ja sen seurauksena puutteellisen / väärän linjauksen ja ohjaajan väärän sijoittumisen takia? Mieti vastaus ensin ja sitten vasta saa kelata alaspäin. ;)


















Jos et keksinyt vielä, niin tässä vinkki. Hieman huonosti näkyy, mutta himmeä katkoviiva kuvaa ohjaajan (siis minun!) liikkumista, joka nyt ei ollut ihan just niinkun olisi ollut fiksuinta...



Missä kohdissa ohjaajan liikkeen suunta aiheutti virheen? Minkälaisen virheen? 
 Vastaus luuraa alempana...















Ja tässä vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Kuvassa on ohjaajan liikkuminen katkoviivalla ja koiran liikkuminen yhtenäisellä viivalla:


1. Hyppy 5 jäi suorittamatta huolimatta kiihkeästä eteen-käskytyksestä. Toisella yrityksellä Paso heittääntyi oikein partiopojaksi ja korjasi mun virheen kääntymällä kuitenkin hyppäämään 5-hypyn. Mutta niin väärästä paikasta, että hyppy suuntautui oikealle ja kun Paso siitä lähti kääntymään vasemmalle perääni, rima putosi. Tai se hyppäsi saman esteen takaisin. 
2. Ankarasta jarruttelusuhinasta huolimatta kaarros 6-7 venyi ja venyi ja 7-rima putosi. Vähemmän kuuliainen koira olisi ajautunut ohi 7-hypyn ja luultavasti vielä väärään putkeen.
3. Lopussa koiran kierrättäminen hypyn oikean siivekkeen kautta sai koiran linjan seuraaville esteille niin huonoksi, että viimeinen rima tuli alas tai koko este tuli ohitettua jommalta kummalta puolelta.

Miten se olisi voitu välttää, miten olisi pitänyt liikkua toisin? Pähkäile taas oma vastauksesi. Alempana paljastan, miten itse ratkaisin Pason kanssa...
























Näin se sujui kuin tanssi, eikä ollut edes vaikeaa! :)



1. Kepeillä jo otin vähän etäisyyttä niin, että oma rintamasuunta ja juoksulinja oli kohti 5-hyppyä sillä hetkellä, kun Paso lopetteli pujottelua. Eikä tarvinnut kun huutaa "hyp" ja koira eteni ilman mitään ongelmia hypyille. Sieltä vähän terävämpi käännös niin kaarrekin tuli pieneksi.
2. Muurille lähetys jarrun kanssa ja saman tien oma käännös kohti putken suuta eikä koira haikaillut yhtään mihinkään vaan sujahti pienellä kaarroksella yli hypyn ja suoraan putkeen. Se tiesi jo muurille lähtiessään, että ollaan menossa tiukalla kaarteella kohti putkea.

Lopussa pyöritinkin 12-hypyn toiselta puolelta, jolloin heti siivekkeen kierrettyä Pasolla oli täysin suora linja loppusuorahyppyjen ylitse. Ja rimat pysyivät ylhäällä, kun koira koko ajan tiesi minne ollaan menossa ja mikä on tehtävä. :)


Semmoista tällä kertaa. Vähän erilainen aksapäivitys. Sorry kuvien huono laatu, mutta kaamos.

Tänään(kin) treeneissä Paso oli pieni partiopoika ja niin kertakaikkisen mahtava, että sydän meinaa pakahtua. Sen kanssa vaan on niin ilo treenata. Lauantaina kisoihin. 2 rataa. Pysyisköhän oma pääkoppa kasassa? Paso kyllä hoitaa oman osuutensa taatusti. :)