Edit. Piti kirjoittaa lyhyesti ja vaan laittaa videot. Tulikin jaarittelua. En jaksa alkaa lyhennellä. Lopussa on yhteenveto, voi hypätä suoraan sinne. ;)
8.8. osallistuimme Pason kanssa naapuriseuran iltakisoihin. Kisat pidettiin hallissa ja ulkolämpötilakin huiteli hellelukemissa. Hallissa todellakin tarkeni. Mutta eihän lämmin luita riko! :) Uimassa käytiin ennen kisoja ja sain auton mukavasti varjoon, joten Paso ei tuntunut olevan edes kuumissaan. Ja kyllähän ilta siinä viilenikin sitten. Kolme rataa oli luvassa ja tuomarina Anne Savioja. Tuloksiakin saatiin aikaiseksi.
Ensimmäiseltä agilityradalta väännettiin nolla. Vähän oli ohjauksessa varmistelun makua, mikä teki Pason hitaaksi ja jäätiin sijoituksissa viidenneksi. Mutta nolla kuitenkin! :)
Toisella agiradalla tehtiin myös ihan hyvää työtä, joskin edelleen ehkä hieman varovaista. Itse unohdin pikku hetkeksi radan, tai lähinnä ehkä sen mihin itse piti olla menossa seuraavaksi. Sen seurauksena ohjasin huonolla rytmillä yhden hypyn, josta rima alas. (Videon teksteissä lukee että oli Pason työtapaturma, mutta ei se kyllä ollut, vaan ohjaajan moka). Vitonen ja sijoitus 11. Tosin vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, nollalla oltaisiin oltu seitsemänsiä. Mutta tyytyväinen olin molemmilla radoilla kuitenkin siihen, että yhteistyö pelasi, Paso kuunteli hienosti, teki hyvät kontaktit ja pujottelut ja itse pysyin kartalla (melkein) koko ajan ja ohjasin mielestäni hyvin. :) Aina yhtä ihanainen Sanna kysyi, että mitä ihmettä jarruttelet siellä, vaikka omasta mielestäni viiletin kuin mikäkin! :D No, videota jälkikäteen katsoessa pakko on olla samaa mieltä. Ihme köpöttelyä. Turhaan odottelen monessa kohtaa, kun voisin liikkua koiran edelle valssiin tai persjättöön tai vaan eteenpäin radalla...
Viimeisenä lähdettiin hyppyradalle. Se oli profiililtaan mielettömän hauska ja vauhdikas ja nyt päätin että perskules - kaikki tai ei mitään. Tämän radan jälkeen ei ainkaan Sannalla tai kenelläkään olisi varaa sanoa, etten juossut! :D Alussa mokailin jostain käsittämättömästä syystä putkeen lähetyksen, josta kielto, mutta sitten me kuulkaa mentiin niin että hippulat vinkui. Yhteen persjättöön en ihan ehtinyt (tai Paso ei ihan malttanut lukea sitä koska mun liike vei niin paljon eteenpäin) ja sieltä hylky, mutta muuten rata oli hyvä, vauhdikas ja rento. Tältä saisi agility aina tuntua ja näyttää!
Kaikki kolme rataa samassa pätkässä, kuvauksesta kiitokset Marikalle ja tuubauksesta Jaanalle! :)
Seuraavana viikonloppuna 16.8. kisattiin Kovolassa, Allan Mattsonin radoilla. Sää oli muuttunut superhelteisestä sateiseksi ja ukkosen uhka oli koko ajan läsnä. Tosin pahimmilta rankkasateilta säästyivät kaikki muut paitsi ratatyöntekijä-parat... Tällä kertaa oli meille tarjolla pelkkää hyllyä hyllyn perään, ja niitäkin kaikensorttisia. Ensimmäiseltä agiradalta luulin meidän saaneen tuloksen, tosin keinuvirheellä. Olin rataantutustumisessa ajatellut, että pitää muistaa selkeästi suhinalla jarruttaa koiraa, kun keinu on omaa alumiinista keinuamme painvavampi ja lisäksi sateesta liukas. Niin mitä teen radalla?? Huudan Pasolle "KII KII!!" mikä on siis puomikäsky ja tarkoittaa että juokse nyt sinne ylös niin lujaa kun ikinä pääset... Hups. Lentokeinu. Paso kyllä yritti pysähtyä, mutta ei vaan pystynyt enää. Mutta eipä siitä tulosta tullut sitten kuitenkaan, kun viimeisestä putkesta Paso jostain kumman syystä kääntyi ympäri ja tuli samasta päästä ulos. Itse en sitä edes huomannut, vasta videosta näin... Kaikkiaan rata kuitenkin tuntui hyvältä ja oli tekemisen meininki. :)
Ratojen välissä Paso sai olla radan reunalla, sitä vähän rapsuteltiin ja sai se pikkuisen grillimakkaraakin siinä ohi mennen. Pitäisi vaan muistaa, että semmoinen ei kertakaikkiaan sovi Pasolle. Se oli jo ennen toiselle radalle menoa jotenkin muissa maailmoissa, enkä oikein sitten saanut omaa, enkä koiran fiilistä kohdalleen ennen lähtöä, vaikka yritinkin. Paso ei ollut radalla mun kanssa, vaan keskittyi osittain radan reunan tapahtumiin, vilkuili sinne tänne ja paikkasi keskittymisen puutetta hakemalla ihan satunnaisia esteitä... Hylyn jälkeen yritin jatkaa, pysäytinkin koiran radalle ja yritin koota palikat että päästäisiin maaliin, mutta ei. Kun ei niin ei. Ei oltu samalla radalla ja sillä siisti. Kun Paso kolmannen (vai neljännen?) kerran karkasi ihan omille reiteille, kävelin radalta ulos. Napasin pannan kaulaan, jäähdyttelin, tyrkkäsin vesikupin kuonon eteen ja jätin autolle. Siinäpä mietti...
Kolmannelle radalle lähdin asenteella "kuuntele tai kuole" ;) ja Paso oli selvästi hoksannut, että edellisellä kerralla ei nyt mennyt ihan putkeen. Kovin oli nöyrää poikaa kun hain autolta ja kovin halukas taas ottamaan kontaktia minuun... Ja juostiinkin todella hieno rata! :) Nyt kaikki toimi. Minä ohjasin rohkeasti, koira kuunteli ja oli hienoa. Ihan loppuradasta mun pieni nukahtaminen maksoi nollan. PITI linjata ennen hyppysuoraa, jotta Paso lähtisi oikeaa putken suuta kohti. Enpä linjannut, vaan käänsin turhan pienesti siivekkeen ympäri ja Paso lukitsi samantien väärän putkenpään. Ei mitään tehtävissä, mutta ei se mitään. Oli niin kiva fiilis maalissa. Oltiin taas samalla radalla yhdessä aksaamassa! :)
Yhteenvetona:
Molemmat tuomarit olivat tehneet hauskat ja vauhdikkaat radat, joissa oli sopivasti haastetta. Agiradoilla vaadittiin tarkkaa ohjaamista ja pieniä käännöksiä, hyppäreillä koirat pääsivät suorittamaan ja pitämään hauskaa vauhdikkaissa kuvioissa.
Oma ohjaaminen oli Kotkassa tarkkaa, mutta varovaista, epävarmaa ja odottelevaa. Kouvolassa meno oli rennompaa ja sitä myötä vauhdikkaampaa, mutta tarkkuus ei silti liiemmin kärsinyt. Mokat kävivät muualla, lähinnä valmistautumisessa...
:) Kyllä me hei opitaan! :) Rohkeammin rohkeammin vaan vieläkin. :)
