Pason luonnetesti

Kaksi viikkoa sitten, heti Agi-Kotkien kisoja seuraavana päivänä oltiin Pason kanssa Keravalla Hausjärven Haukkujen järjestämässä luonnetestissä. Ihan kiintoisaa oli, vaikka mitään suuria yllätyksiä testi ei sisältänytkään.

Arvostelulomakkeeseen kirjautuivat seuraavanlaiset arviot ja pisteet:

toimintakyky -1 pieni
terävyys +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +1 pieni
taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
hermorakenne +1a hieman rauhaton
temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

++ laukauskokematon

tulos 140 vähennykset -15 (toimintakyvystä) loppupisteet 125

Tuomareina toimivat Mikael Laine & Johanna Cederlöf.

En nyt ala sen kummempia kokeen kulusta löpisemään, katsokaa itse videoilta. :)

Edit. Kerronpa sen verran kuitenkin, että pimeään huoneeseen Paso tuli ihan reippaasti, tuomarin mukaan ei kuitenkaan uskaltanut ohittaa häntä ennenkuin pienen valon avulla. Tätä en itse nähnyt, koska olin eri huoneessa ja älykkäänä aurinkolasit päässä.. ;) Paso tuli rauhassa ihan huoneen perälle asti, kosketti minua kuonolla, odotti hetken ja kun en reagoinut mitenkään, kääntyi pois. Se tuli vielä uudelleenkin, käveli jalkojeni alta ja lähti taas pois. Sitten vieressäni istunut toinen tuomari kutsui Pason takaisin ja kehotti vielä etsimään ja kun Paso kolmannen kerran tuli koskettamaan minua ja jäi viereen, sain kehua sitä. Silloin se riemastuneena hyppäsi suoraan syliin asti. :D
Tuomarit tulkitsivat asian niin, ettei se uskaltanut kunnolla haistella. Mulle jäi enemmänkin fiilis, että kun en kerran reagoinut mitenkään, se luuli ettei sen kuulukaan tulla mun luo ja lähti siksi kauemmas. Kun ei se nyt yleensäkään saa sen kummemmin mun "iholle" tunkea. Tiedä sitten mikä on totuus, kun Paso ei itse osaa kertoa. ;)

Mutta siis videot, olkaa hyvä: Osa 1 (luoksepäästävyys, kelkka, hyökkäys, haalari, tynnyri)
 http://youtu.be/GZ0v0kBgt4M

Osa 2 (pimeä huone, seinähyökkäys, laukaus)
 http://youtu.be/jOLRbBt_U-w

Osa 3 (loppuarviointi, tuomarin kommentit)
 http://youtu.be/YJTslD3Rt9U


Kuvia testistä Haun sivuilla 

Agi-Kotkien aksailut

Yksi sateinen päivä vietettiin Agi-Kotkien kisoissa. Juostavaa oli kolmen radan verran ja  mukavat radat olikin. :) Myös kisajärjestelyt sujuivat joutuisasti, aikataulusta oltiin suorastaan edellä ja kentän pohja oli erinomainen kaatosateesta huolimatta. Paleltaakin alkoi vasta ihan viime metreillä, joten mikäpä sitä oli kisaillessa. 

Joko mennään??

Öh.. karjuntaa. :D

Tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kuin edellisen viikon KKS:n kisoissa eli HYL - 5 - HYL. Keskimmäinen vitosen rata oli todella lähellä olla 0, toiseksi viimeinen rima putosi pienellä takatassun kynnen hipaisulla. Mutta ei se fiilistä haitannut, se oli NIIIIN HIENO rata. Ei kertakaikkiaan mitään valittamista tai korjattavaa. :) 

Tarkkaan näyttää Paso rimat ottavan. Suorastaan rimaa hipoen. Näitä kuvia kun katsoo, voisi luulla että se pudottelisi useamminkin, mutta harvinaisia ovat riman tipahtelut ja hyvin satunnaisia. Ja niistäkin varmaan ainakin 99% menee mun piikkiin...

Ensimmäinen meni taas vähän kankeaksi sähläilyksi, en oikein päässyt rytmiin kuin hetkittäin. Viimeisessä taas oma keskittyinen hajosi heti alussa. Välillä saatiin ihan ok menoa, mutta loppupuolella taas vähän herpaannuin. 

Viimeisen radan esteen ohitus. Kartturi viittelöitsee ihan silleen pikkasen myöhässä... ;) Koira viilettää jo korvat lepattaen eteenpäin. :D

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvillä mielin kisoista kotiin. Läpimärkänä...

Radat videolla. Kiitokset kaikille kuvaajille: Marikalle, Tommille ja Piia-Maaritille! :)

https://www.youtube.com/watch?v=ISSs6VFfxtI&feature=youtu.be

Kaikki postauksen kuvat (c) Maija Aapalahti. Kiitos siis Maijalle myös! :)

Rästikuvapostaus

Tällä kertaa kuvat saavat kertoa enemmän...

Geokätköillä pääsiäisenä. Redi miettii, miten sinne alas oikein pääsi??

Mun kaikki lapset, jokainen omalla hyllyllään. :D

Paso myrskyävän meren rannalla. Ei näy kovin hyvin kuvasta, mutta tuuli oli lähellä myrskylukemia. Mageeta!

Pojat kaikkine karvoineen 10.4.

Kevään myötä alkoi pyöräilykausi, ja Redikin on harjoitellut pyörän vierellä hihnassa kulkemista tarhamatkojen verran. Hienosti se jo sujuukin! :)

Onni on omistaa vesikoira...? Tuplaonni kaksi sellaista! :D

Redi hurjana! :D

12.4. pojat pääsi karvoistaan ja muuttui sileiksi silakoiksi. <3

Kun karvat on viety, niin läheisyys lämmittää.

  

Kevään myötä alkavat myös pihahommat ja silloin pitää tietää, missä menee oman pihan ja naapurin pihan raja. Paso tietää ja näyttää onneksi mallia. Tässä mallioppilas Redi harjoittelee. (raja kulkee siis vuorenkilpien kohdalla)

Itärannassa nauttimassa auringosta ja ulkoilusta.

Rediä arveluttaa kulkea kivikossa, mutta harjoitus tekee mestarin ja varovaisuus on valttia.

Merikaupungissa asuessa saa tottua vesielementtiin. Tässä ihmetellään laiturin reunaa Katariinan meripuistossa.

Jätkät 4.5.

Oonko söpö vai syötävän söpö?

Katariinanpuiston kallioita - ei uskoisi, että ollaan melkein keskustassa!

Tällä viikolla löydettiin sievä pieni suo melkein omalta takapihalta. Niin vaan vielä kuuden vuoden jälkeenkin riittää tutkittavaa lähimetsissä. Paso rakastaa suossa temmeltämistä. Redistä moinen oli vielä melko epäilyttävää... 

Siinä siis kuvakuulumiset viimeisen kuukauden osalta. Ei tahdo aika ja energia millään riittää kovin usein päivittelemään blogia, vaikka sitä silmällä pitäen kuvia räpsinkin aika usein. Kevät on koulussa kaikista kiireisintä aikaa kaikkine tilauksineen, ensi vuoden valmisteluineen, todistusten kirjoitteluineen, kevätjuhlaharjoituksineen, luokkaretkineen jne jne... Tämän vuoksi koirat ovat saaneet viettää melko leppoisaa elämää satunnaisia agitreenejä ja -kisoja lukuunottamatta. Redin kanssa on treenailtu lähinnä arkielämän juttuja, kuten paikallaoloa, vapaana liikkumista, luoksetuloa, käskystä pysähtymistä ja rauhallista odottamista esim. oven tai paksin avautuessa. Melko hyvin alkavat jutut jo useimmiten sujuakin ja välillä on jopa vaikea muistaa, että se tosiaankin on vasta 5kk, kun jo niin asiallisesti osaa monessa tilanteessa käyttäytyä. Kunhan kesäloma kolmen viikon päästä koittaa, ryhdistäydytään temppujenkin osalta, ja opetellaan muutama uusi jo repertuaarissa olevien 2on2offin sekä putken lisäksi! :D

Viime viikonloppuna käytiin Pason kanssa luonnetestissä. Siitä lisää ja videotodistusaineistoakin lähipäivinä. Huomenna on tiedossa Sami Wessmanin valmennusta pitkästä aikaa ja ensi viikonloppuna taas kisataan. Nyt opettelemaan huomista rataa...

Kisarästejä

Kisailua on vähän yritelty Pason kanssa tässä kevään korvalla.

19.4. kipaistiin kaksi rataa Lappeenrannassa. Tarjolla olisi ollut peräti 4, mutta jotenkin mameroin (ja olin rahapulassa) joten ilmoitin vain kahdelle. Sikäli se oli hyvä ratkaisu, että sai aamulla nukkua rauhassa ja ajella leppoisasti aamupäivällä. Paikan päällä vaan sitten kuitenkin tuntui, että olisihan sitä voinut ainakin kolmannenkin yrittää. Näistä Lappeenrannan esityksistä ei (onneksi) jäänyt todisteita jälkipolville eikä muutenkaan mitään suurta kerrottavaa. En oikein osaa eritellä miksi, mutta jotenkin vaan en saanut itseäni enkä sitä myöten koiraakaan ns. "kasaan." Ensimmäinen rata rämmittiin jotenkin läpi, vaikka hylky tulikin heti alussa Pason livahtaessa väärään päähän putkea. Mutta ei siinä oikein mitään hyvää ollut. Mun ohjaus oli huonoa ja myöhässä, kaarteet oli pitkiä, Paso meni ohi A-esteen ja karkasi puomin kontaktilta ja joku rimakin taisi pudota. *huoh* Toisella radalla sitten ei päästy enää rytmiin ollenkaan, vaan Paso karkasi heti alkupuolella rataa ihan omiin nimiin putkeen hypättyään ensin pituuden kulmittain. Ok, mun ohjaus oli luokatonta, mutta eipä kyllä koirakaan keskittynyt. Totesin, että eiköhän tämä ollut tässä ja lähdettiin radalta pois ja kotia kohti.

Ei aina voi onnistua. Mut jos edes joskus?? 

24.4. sitten osallistuttiin oman seuran iltakisoihin. Viikolla yritin päästä hallille pientä rataharkkaa tekemään, kun olisi ollut ihan kiva tuon epäonnisen Lappeenrannan kisan jälkeen vähän saada itseluottamusta takaisin. Keskiviikkona olisi ollut puolisen tuntia aikaa käydä hallilla ennen lasten tarhasta hakua. Vaan mitenpä kävi? Juuri kun ajoin hallin pihaan, tuli sähkökatkos. Hallin ovet toimivat sähkölukolla, joten sisään ei ollut siis asiaa. No, käydään kävelemässä ja yritetään uudestaan, ajattelin. Vaan sähkökatkos senkuin jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka lähimetsissä pyörittiin. Lopulta kello oli niin paljon, että oli pakko lähteä tarhalle. Sähköt palasivat, kun ajoin pois hallin pihasta. Ei ollut tarkoitettu minulle kenraaliharkkaa, totesin.

"Hei - sä unohdit jotain!"
"Eiku tulkaa nyt vaan autoon, hop hop."
"Siis täh??? Eiks me muka mennäkkään halliin????"

Kisat kuitenkin lopulta menivät aivan mallikkaasti. Lopputuloksena HYL - 0 - HYL on huomattavasti paremmin, kuin mitä viime aikoina kisoissa on ruukannut tulemaan. Ja nuo hylkyradatkin olivat aivan kelvollisia, etenkin jälkimmäinen hyppyrata oli suorastaan melkein nolla. Eli oikein hyvillä mielin tultiin kotiin myöhään illalla ja päätin taas sittenkin harkita harrastuksen jatkamista, vaikka Lappeenrannan masentavien esitysten jälkeen melkein jo olin pistämässä taas kerran pillejä pussiin. ;)

Ensimmäinen agirata oli vähän jotenkin jännittynyt ja kankea. Puomin jälkeen en antanut Pasolle riittävästi tilaa ja otin huolimattomasti haltuun, joten se valitsi hypyn väärän puolen ja suoran jälkeen jäi muuri suorittamatta, kun en vaan päässyt riittävän ajoissa liikkeelle. Mutta oli siellä jo kelvollisiakin pätkiä.

Nollaradalla oli hieman jännitystä ja kansalle sirkushuveja, kun radan keskivaiheilla yritin väkisin hyllyttää huutamalla putken sijasta vimmaisesti Pasolle "kii, kii, KII!!" Onneksi Paso ei (taaskaan) hirveästi kunnellut mun huuteluja, vaan porhalsi putkeen ja mullakin sytytti kerrankin niin sukkelasti, että ehdin jopa melkein sen perään. ;) Pikkuisen tuli pyöriskelyä pituuden jälkeen, mutta virheittä selvittiin kuitenkin maaliin. :D Videolla kuuluu, miten koko halliyleisö repeää nauruun ja kieltämättä nauratti itseäkin oma sekoilu... (sijoitus taisi olla 12. tai jotain sen suuntaista. Voittajan etenemä -14, meidän etenemän ollessa -7, eli vähän on vielä vauhdissa petrattavaa jos palkinnoille mielii...)

Hyppäri oli itse asiassa omasta mielestäni meidän paras rata. Siellä vain jäin joksikin ehkä sekunnin kymmenykseksi miettimään jotain (?) liian pitkään ja Paso suhahti suorasta putkesta renkaalle. Jos olisin lähtenyt heti, olisin ehtinyt poimimaan sen putken päästä mukaan hypyille ja olis ollut tuplanolla plakkarissa. Mutta jos olis jos niin lehmätkin lentäis ja jos tädillä olis munat se olis setä. Joten turha jossitella. Hauskaa oli kuitenkin ja Paso teki upeasti töitä koko ajan enkä nyt itsekään ihan toivoton ollut tällä kertaa! :)

Tässä vielä KKS:n kisojen radat Jaanan kuvaamina