Vesileikkejä

Ensin eräleiritunnelmia viime viikolta. Silloin Paso ei vielä ihan uimasille lähtenyt, mutta piti muuten hauskaa rannassa ihan täysillä (ja terrorisoi kaikki vartioimatta jätetyt pyyhkeet, kengät, vaatteet, rantapallot... you name it!)

Sitten todisteita. Kyllä se oikeasti oppi eilen uimaan! Tänään käytiin tappisten kanssa hiekkakuopalla uimassa, ja hetken epäröinnin (ei lainkaan miehekkäitä tyrskyjä!) jälkeen Paso-poika ui kuin uikin. Lopulta sitten (ainakin Peetun mielestä) ihan vaivoiksi asti... ;) Paso on tosi reilua uimaseuraa - ihan pokkana kiipeää toisen selkään, puree naamasta ja korvista, loikkii edessä niin että menee vettä korvaan ja roikkuu hännässä kun toinen yrittää noutaa palloa:

 Vesipeto se on sittenkin! :D

ps. Pasolta lähti tänään eka hammas ja kaikki muutkin etu- ja kulmahampaat heiluvat jo kovasti. Pian meillä on ehkä hampaaton vesikoira...

Korkeutta herralla on kotimittauksella n. 39cm. Ei tartteis ihan kauhean montaa senttiä enää kinttuja kasvattaa... Pliiz!

Unohdetaan uimakoulut!

Tosimies ui, kun on olosuhteet kohdillaan. 

Siis kuka itseään kunnioittava perrojäbä muka muutenkaan uisi jollain lällymatalalla lasten hiekkarannalla leikkitätien opastuksella??

Pitää olla napakka vastatuuli, vaahtopäiksi hajoava aallokko ja pohja vähintään nyrkin- (mielummin jalkapallon-) kokoista kivikkoa. Ja tosimies ui yksin, sukeltaa läpi aaltojen, taistelee tyrskyissä ja palaa voittajana rannalle. 

Eli Paso oppi uimaan tänään. ;) Tarkoitus ei ollut pitää uimakoulua, vaan etsiä pyöreitä kiviä askartelutarkoituksiin, joten olimme avomeren puoleisella tuulisella ja kivikkoisella rannalla. Johan rupes jäbä uimaan! :D

Leirikoiraoppilaana

Viime viikon vietimme koko perheen voimin eräleirillä Kuutsalon Santarannassa. Paikka on aivan upea pitkine hiekkarantoineen ja metsäisen luonnon keskellä. Leirillä oli lisäksemme n. 25 lasta ja nuorta sekä kymmenkunta aikuista. Ronja oli (Pasoa lukuunottamatta) nuorin leiriläinen, vanhimpien ollessa n. 15-vuotiaita. Leirin järjesti Kotkan Karjalaisseuran nuorisojärjestö Salusiini.

Ässä oli ollut mukanani kyseisellä leirillä jo vuosikaudet ja monet leiriläiskonkarit ilahtuivat kovasti, kun uusi leirikoirakokelas saapui paikalle. Ja hyvin Paso suoriutui tulikokeesta! 

Jo matka saareen oli jännittävä, Paso oli ensimmäistä kertaa elämässään veneessä - ja kiipesi portaat sinne ihan omin jaloin, vaikka vähän polvet tutisivatkin. Eikä se ollut moksiskaan, vaikka kaikenikäisiä muksuja juoksenteli sinne tänne sen ympärillä, olihan venematka hyvä tilaisuus ottaa pikku torkut! Leirialueelle saavuttuamme tuli nopeasti selväksi, ettei Pason katoamista tarvitsisi pelätä, se pysyi hyvin tiivisti lähelläni, mutta tutustui kuitenkin innolla ja rohkeasti niin paikkoihin kuin uusiin ihmisiinkin. Ja osoitti taas kerran hyväpäisyytensä lasten kanssa, jotka sitä kovin innokkaasti paijasivat ja leikittivät koko leirin ajan!

Paijaajia riitti koko viikoksi. Tässä kuvassa on juuri saavuttu leirisaareen ja Pasolla on vielä panta kaulassa. Seuraavan kerran laitoin pannan kaulaan vasta viikkoa myöhemmin - huomatakseni että se oli jäänyt pieneksi!

Mikäs oli pennun elellessä viikon verran luonnon helmassa, elo pellossa! Innokkaita leikkikavereita riitti enemmän kuin tarpeeksi, oli rantaa missä temmeltää ja metsässä hajuja haisteltavaksi. Ihania palloleikkejä ja juoksentelevia lapsia (joita tylsä emäntä ei antanut jahdata...). Kaikkea jännää löydettävää kuten linnunsulkia, merilevää, simpukoita, luunpaloja, crockseja, nenäliinoja, rantapalloja, hiekkaleluja... (suurin osa listasta takavarikoitavaa tavaraa, joten toimi huomaamattomasti ja popsi nopeasti poskeesi). Ja herkkuja! Mitä ihania herkkuja 5 kertaa päivässä kuuden ruokapöydän alla löydettäväksi. Ja oma keittiömestari kiedottavaksi pikku karvatassun ympäri. ;) 

Kuvia omassa kamerassani on valitettavan vähän, kun sitä laiskasti pidin mukana. Toivottavasti myöhemmin saadaan Timon kamerasta hieno kuvakavalkadi ihailtavaksenne!

Tässä kuitenkin pieni kuvasarja Pason rantaleikeistä (kuvia saa hieman suuremmiksi klikkaamalla). Laatu on huono, koska ovat kuvakaappauksia videolta. Lupaan videonkin ihailtavaksenne lähipäivinä! :)

Täysillä kohti vaahtopäitä - ne pitää saada kiinni!

No mihin se taas hävisi, juuri kun nappasin sen suuhun?

Tähystetään seuraavaa...

Iiik!! Se olikin iso, karkuun ja uutta hyökkäystä suunnittelemaan!!

Kaikenpäivää riehaaminen on tietenkin rasittavaa. Siksi on keksitty yöunien lisäksi päiväunet. Päiväunilukkarina oli aikaa leikkiä kameralla ;) joten tässä valikoima Pason päikkärityyliä:

Perustyyli

Öh...?

Häntäpään tuuletusta teltan ulkopuolella

Taju kankaalla komeasti...

Kuten sanottu, leiriraportti jatkunee lähipäivinä videoiden ja toivottavasti kuvienkin muodossa. Jos sitä ennen haluaa Santarannan komeita maisemia ihailla, löytyy kuvia ainakin Salusiinin sivuilta. Ja Kuutasoohan pääsee tuurikuljetuksella päivittäin - oiva päiväretkikohde kaikille! :)

Agituristina ja uimakoulussa

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa. Ensin oltiin Pason kanssa kisaturisteina Mikkelissä kannustamassa Peetu-tappiksen ja Johannan kolmosluokan korkkausta. Paso matkusti upeasti ja oli muutenkin hirmuisen reipas lapsi koko pitkän ja helteisen kisapäivän:

"Jaa mää vai?" Paso älykkäänä! :D

Mollyn kanssa eväsvahdissa sillä aikaa kun Peetu kipaisi radalla.

Ja sitten uimakouluun... Peetu on kova uimaan, joten ajattelimme josko Paso innostuisi sen mukana ihan uimasille. Ja kun helteitä riitti vielä viime viikolla, lähdettiin uimakouluun meren rantaan. Ihan ei Paso vielä(kään) uskaltaudu muuta kuin tassupohjaa uimaan, mutta muuten se nauttii täysin siemauksin rantaelämästä ja osallistui innolla (Peetun mielestä vähän liiankin...) Peetun pallon noutamiseen rannalta käsin.

Tohtorilla

Eilen Paso kävi saamassa rokotukset. Samalla tohtoritäti totesi pennun muutenkin olevan "terve kuin pukki ja hyväpäinen". :) Ja hyvin Paso käyttäytyikin eikä edes huomannut koko piikkiä. Eläinlääkäri myös oli sitä mieltä, että Pasosta ei ehkä tulisi kovin isoa. Minä kun kovasti toivon, että se jäisi medi-kokoiseksi, eli alle 43cm. Kovasti kyllä on alkanut jännittää, kun jätkä on hurahtanut korkeutta viime viikkoina ihan silmissä. Mutta lääkäri tosiaan oli sitä mieltä, että tassut eivät näytä kovin suurilta suhteessa muuhun koiraan ja jotkut luutumispatit (?) tms. olivat jo sen tuntuiset, että ei enää ihan mahdottomia ehkä kasvaisi. Tai siis että olivat jo... jotenkin... no en nyt ihan ymmärtänyt, mutta siis kuitenkin hänen arvio oli, että voisi jäädä aika pieneksi pojaksi. :) 

Paso painoi tohtorin vaa'alla 9,5kg ja säkäkorkeutta on kotimittauksella n. 34cm.

Maaseutumatkailua

Kaupunkiloman vastapainoksi käytiin katsomassa heppoja. 

Pason reaktioita oli hauska seurata. Ensin se lähestyi aitauksessa olevia hevosia ihan muina miehinä, luullen selvästi jalkoja joksikin, mistä ei tarvitse välittää. Sitten kun ensimmäinen heppa laskikin päänsä alas haistellakseen Pasoa, se vilkaisi ylös todella tyrmistyneen näköisenä ja otti hatkat. :D Sitten piti hieman aikaa kauempana kaarrella ja haukahdella, juoksennella aina lähemmäs ja pian takaisin karkuun kun joku hevosista liikahti. Minun turvissa se uskalsi tulla ihan lähellekin, joskin maha maata viistäen ja valmiina taas kiepahtamaan kauemmas. Kun jonkun aikaa oli heppoja ihmetelty, myös Ronjan turva alkoi jo riittää. Tai sitten vaihtoehtoisesti Paso arveli, että Ronjaa ei sovi päästää ihan yksin noin lähelle moisia otuksia - vaikea sanoa! Jätkä kuitenkin villiintyi pian ihan täysin ja juoksi häntä mutkalla hurjaa rallia, haukkui (mistä kiellettiin) ja teki hevosille leikkiinkutsuasentoja.

Kun otettiin kuvassa näkyvä pieni poni talliin Ronjan harjattavaksi, oli Pasokin jo niin urhoollinen, että tuli ihan jalkoihin pyörimään ja nuuskimaan kavioita niin, että sitä piti jo hätyyttää kauemmas...

Tallilla tietenkin riitti myös paljon hauskaa haisteltavaa ja kaiveltavaa hevosten karsinoissa ja toki kakkaakin piti hieman popsia. Kotona olikin sitten hyvä oikaista tuulettimen ääreen pitkäkseen virikkeellisen illan päätteeksi.

Kotona Paso keksi tänä aamuna hyvän vartiopaikan pihalla, korkealla on parempi tähystää. Kuva on otettu kaukaa ikkunan läpi, pikkuherra siis suoritti vartiontitehtäviä yksikseen pihalla:

 

Kyllä siitä taitaa vielä vartiopäällikkö tulla... Onneksi haukkuminen on jäänyt jo melkein kokonaan pois, korkeintaan Paso vähän tuhahtelee oikein epäilyttäville kulkijoille (kuten naapurin kattomaalareille...).

HUOM! Jos jollakulla on ollut ongelmia blogin kommentoinnissa, niin nyt olen muuttanut kommentointiasetuksia ja kommentointi pitäisi onnistua helpommin. Toivon, että ilmoittelette, jos ei vieläkään onnistu! Kommentit on kuitenkin aina kivoja saada. :)

 

Leikkihetkiä

Tottuu se ainakin lapsiin. ;)

Maalaisserkku kaupungissa

... eli Paso kävi kaupunkikävelyllä tutustumassa merikaupunki Kotkan nähtävyyksiin.

Matkalla kohtasimme mm. jos jonkunlaisia kävelijöitä, polkupyöriä, autoja, kuorma-autoja, kaupunkijunan, pyörätuoleja, mopoja ja moottoripyöriä, toisia koiria, sorsia ja pensaissa kykkiviä kaupungin puutarhatyöntekijöitä. Viimeksi mainittuja piti oikein käydä lähempää morjestamassa, ja toteamassa että vaarattomia olivat ja namia antoivat. Muiden ohi kuljettiin ilman sen kummempia manööverejä. Pientä karvaista (ehkä kiinanpalatsi?)koiraa sylissä kantanut nainen sai kyllä hyvin epäluuloisia katseita osakseen Pasolta ja isommat autot ohi hurahtaessaan aiheuttivat pientä korvien luimistelua, mutta ei mitään sellaista, mihin ei pari nakinpalaa olisi auttanut! :D

Nähtävyys nro. 1 on tietenkin Sapokan vesipuisto ja siellä erityisesti komea vesiputous. Kunnon turistin tavoin Paso poseeraa taustanaan nähtävyyskohde!

 

Toisaalla vesipuistossa on rauhallinen ja syrjäisä poukama, jossa Paso pulahti myös uimaan, että jaksaa taas helteisessä kaupungissa taivaltaa. Uinnin jälkeen on hyvä vähän hepuloida...

Jäätelökioskikäynti kuuluu tietenkin kaupunkilomaan.

Ja lopuksi käytiin vierasvenesatamassa katselemassa veneitä (ja sorsia) ja tietenkin ohikulkevia ihmisiä. Väkeä olikin tosi paljon liikkeellä kauniina kesäpäivänä, joten Paso sai oikein kunnon väkijoukkosiedätystä. :) Taustalla paitsi vierasvenesatama, myös Kotkan kuuluisat purukasat ja taitaapa näkyä "kutsetin" piippukin.

Minkä turkissa menettää, sen vauhdissa voittaa

Paso kävi tänään parturissa. Vauhti vähintäänkin tuplaantui. Eikä sitä ollut ihan vähän alunperinkään. ;) No, nyt on hyvä ryntäillä kun ei tule ainakaan niin pahasti hiki ja lisäksi näkee eteensä! :D

Paso 11 viikkoa, ennen parturia.
Nuori herra käyttäytyi enimmäkseen oikein hyvin parturissa. Ainoastaan kuonon ajelu meinasi olla kova paikka ja Paso kokeili koko repertuaarin temppuja välttääkseen moisen kurjuuden. Mutta kun suunnitelmat A, B ja C (kiemurtelu ja rimpuilu, säälittävä uikutus kuin kuolemaa tehdessä, ärhentely ja pureminen) eivät auttaneet, oli pennun tyydyttävä suunnitelmaan D, eli olemaan vaan aloillaan... ;) Kaikki muu sujuikin suorastaan mallikkaasti, ottaen huomioon että kyseessä oli ensikertalainen trimmauspöydällä. Niin, siis koira oli ensikertalainen. Trimmaaja ei. :) Kiitos taas kerran luottoparturillemme Johannalle! 

Tukanleikkuun jälkeen Paso sai tutustua riistaan kaninkarvapallon, sorsan (?) siiven ja hirvensorkan avulla. Ja jos ei siitä tulekaan agilitytähteä, niin ehkäpä siitä tuleekin sitten metsästyskoira! Lupasinkin jo ostaa sille oman kaninkarvapallon, niin kovasti se moiseen ihastui... Hirvensorkan se olisi voinut ottaa kotiin mukaan iltapalaksi:

 Nyt on hyvä sitten hellettä pidellä  nakusillaan!

Opintie aloitettu!

Paso on harjoitellut ensimmäisiä ihan oikeita temppujaan. Ja nopea on poika oppimaan! (Ja ahne porsas... ;) )

Ensimmäiseksi päätin aloittaa paikallaolon harjoittelun. Käskyksi tuli itselle luontaisin ja tuttu "odota". Tämä siksi, että mielestäni vahva paikallaolo on yksi arkielämän tärkein taito koiralle. Sellaisen koiran kanssa on äärettömän helppo elää ja liikkua, joka luotettavasti pysyy paikoillaan kun niin käsketään.
Pason oli aluksi kamalan vaikea käsittää, että miksei se ruokakuppi nyt pysykään lattialla vaikka hän jo istahtikin tähän puoleksi sekunniksi... Kas kun aiemmin kuppi tuli istumalla ja katsomalla. Nyt olis lisäksi pitänyt hetki malttaa olla aloillaan ja odottaa lupaa. Mutta kun kuppi nenän edestä katosi riittävän monta kertaa, niin johan alkoi nupissa raksuttaa. Eilen sitten harjoiteltiin odottamista myös pihamaalla ihan vaan niin että itse peruuttelin n. metrin päähän ja sitten kutsuin luokse. Hienosti meni ja tuntui, että nyt taisi pentunen jotain hoksatakin ihan oikeasti. :)

Toinen käsky mikä on otettu työn alle on seisominen. Siksi se ennen istumista, että ajattelin näin päin olevan helpompaa. Kun tuo tolpillaan pysyminen jotenkin tuntuu aina olevan hankalampaa kuin istahtaminen, niin vahvistetaan seisominen ensin. Istumaan ehtii opetella sitten myöhemminkin. Näyttelyihin kuitenkin olisi tarkoitus sitten isompana poikana suunnata, joten patseeraamaan on opittava. Vaikka eilen vasta ekaa kertaa harjoiteltiin kaksi ihan lyhyttä tuokiota, toisella kertaa Paso seisoa tokotti ja tuijotti juustonpalaa jo tosi pätevänä! :) 

Lisäksi käytiin pienellä metsäkävelyllä ja poimittiin mustikoita (Paso myös...) ja sitten olikin naatti karvakerä kotona. Ekan kerran moneen päivään tänä aamuna kävi vielä takaisin nukkumaan ihan mukisematta aamupissan jälkeen. Niin se aivojumppa vaan kummasti rasittaa lasta.

Lauantaina Pasolla onkin sitten edessä elämän ensimmäinen parturikeikka.