tiistai 30. huhtikuuta 2013

Viimeinkin niitä nollia!

Sunnuntaina suunnattiin siis uudessa frisyyrissä Purina-areenalle. Olipa mukava lähteä kisoihin kun matkaa oli vain kivenheitto! Suorastaan niin vähän, että reipashenkisimmät olisivat voineet mennä kävellen ja kannustusjoukot (veljen vaimo ja poika) matkasivat paikalle polkupyörällä. Aamu valkeni vastoin säätiedotuksen lupauksia kylmänkalseana, pilvisenä ja sumuisena. Hieman kävi kalju Paso sääliksi, joten aamulenkin jälkeen puin sille paksiin oman fleecetakkini päälle, kun en tyhmä älynnyt ottaa loimea mukaan, kun Pekka Pouta povaili täyttä auringonpaistetta. Mutta kyllä se aurinkokin sieltä aamupäivän edetessä alkoi paistaa ja lämmittää. Eniten kuitenkin lämmitti mieltä mun ja Pason lähes saumaton yhteispeli! Viimein saatiin niitä ihan oikein todellisia onnistumisia. Ja videoita ei tietenkään ole, koska ei ollut paikanpäällä ketään edes puolituttua, jota olisi voinut mankua kuvaajaksi. Joten teidän on tyytyminen ratapiirroksiin...

Tuomarina toimi Ritva Herrala, ja ensin startattiin agilityradalle, joka näytti tältä:


Muuten rata vaikutti tosi kivalle ja sujuvalle, mutta alkukuvioista olin melko huolissani. 3-hyppy oli todella lähellä puomia, niin lähellä että vasemmalta kierrättäminen ei maxikoiran kanssa tullut kyseeseen. Oikealta kierrättäessä taas pelkäsin Pason joko ehtivän lukita myös melko lähellä ja suoralla linjalla häämöttävän A-esteen tai sitten hyppäävän 3-hypyn uudelleen jos sössin ohjauksen puomille. Mietin siis alun todella tarkkaan rataantutustumisessa ja päätin kertakaikkiaan aloittaa ohjauksen todella napakasti heti alusta alkaen. Ja sehän toimi! Kutsuin kakkoselta ja aloin samantien hieman suhinalla jarruttaa ja kääntö kolmosen oikean siivekkeen ympäri onnistui tosi hienosti. Sitä en kyllä nyt kuollaksenikaan muista, teinkö todella suunnittelemani persjätön vai jäikö se tekemättä ja takaaleikkaus puomille. Luultavasti niin. Joka tapauksessa paremmin ei olisi voinut toivoa alkukuvion sujuvan. 

Puomin kontakti upeasti ja samantien reippaasti liikkeelle. Olin suunnitellut viskileikkausta 7-esteelle, mutta kun katselin kanssakilpailijoiden suorituksia, totesin ettei se kyllä onnistunut kenelläkään ja että valssaamiseen on ihan hyvin aikaa, joten muutin suunnitelmaa ja valssasin 6-7 väliin, mikä oli hyvä ratkaisu.
Taas erinomainen kontakti ja reippaasti eteenpäin. 12-hypyn jälkeen Paso ehti vilkaista lähtöhyppyä, mutta siihen olin varautunut ja hyvin kääntyi mun mukaan putkelle kun ajoissa kutsuin. Ennen keppejä valssasin, Paso pujotteli tosi hienosti ja oikein ärisi mennessään. :D Loppusuoran todella vinossa linjassa oleva hyppy hienosti kun muistin olla jyräämättä ja nollalla maaliin!! Kyllä muuten oli siisti fiilis! Juostiin samantien ulos palloa heittämään ja pellolle juoksemaan. Kun tultiin jäähdyttelykävelyltä takaisin, selvisi että sijoituttiin kolmanneksi ja vain vajaan sekunnin erolla edelliseen.


Punkrock-henkisessä kampauksessa kelpaa polleana poseerata! Ja aurinkokin on alkanut jo paistaa. :)


Kisat etenivät jouhevasti, ja eipä aikaakaan kun oli aika suunnata keskittyminen seuraavaan agilityrataan. Radan rakennusta seuratessa näytti, että eihän siellä muutu oikein mikään, mutta olihan se kuitenkin ihan erilainen rata, joskin aivan yhtä mukava juostava kuin edellinenkin: (putken 6 numero taitaa olla väärässä päässä putkea)


Tästä radasta ei ole mitään erityistä mainittavaa jäänyt mieleen, paitsi että Paso vähän niinkun vahingossa karkasi Aalta... Päätin kuitenkin jatkaa, koska minusta sillä selkeästi oli ajatuksena pysähtyä, mutta tuli hyppysuoran jäljiltä niin vauhdilla, että ikäänkuin putosi oikeasta asennosta ja kontakti tuli kuitenkin otettua. Putkeen tosiaan mentiin tuonne toiseen päähän ja numeropäästä ulos. Keskityin huolella merkkaamaan 7-hypyn samalla kun itse jo valssasin kohti kasia ja Paso haki kaikki hypyt tosi nätisti. Lähetys puomille ja  takaaleikkaus, tällä kertaa täydellinen kontakti ja luvalla eteenpäin. 
Ennen keppejä taas valssi eikä erehdytty houkuttelevaan putken päähän vaikka itse siinä taisin jopa vähän kompastella, Paso haki hienosti kepit. Keinun kontakti taas fantastisesti, mutta ohjasin kyllä keinulle todella huolella ja suorastaan ehkä vähän varmistellen. 16-17 väliin taisin taas valssata (hitsi että oon muuten valssaillutkin ihan vimmana ihmiseksi, joka yleensä välttää valssaamista viimeiseen asti, mut uskottava se kait on, että valssaaminen vaan usein toimii Pasolle hyvin...) ja loppusuoralta riemuiten TAAS NOLLALLA MAALIIN!!! :) :) :) Mahtavaa!!!!!!! Kylläpä olin muuten tyytyväinen, että tuli jatkettua sen kontaktihassin jälkeen silti täpöllä loppuun. :) Taas jäähdyttelykävelyt ja sitten tuloslistaa tiiraamaan. Kannustusjoukolta jo kuulin, että aika oli kuulemma aika hyvä, paras minkä hän oli kuullut kuulutettavan. Itsehän en ikinä pysty maaliin tullessa semmoisiin keskittymään. Ja tämmöinen listahan siellä komeili!



Nollavoitto! Vähänkö olin tyytyväinen meihin ja iloinen! :) Päivän tavoitteet oli enemmän kuin saavutettu.


Tuomari muuten kehui molemmissa palkintojen jaoissa Pason hienoa kampausta ja viittasi myös espanjaa arvokisoissa edustaneeseen espanjanvesikoiraan, jolla pitkä rastairokeesi on värjätty oranssiksi. Taitaa olla siis irokeesissa jotain taikaa, kun muillakin toimii ihan mm-tasolle asti! ;)

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata, joka näytti tältä - teinkin vaihteeksi vähän erilaisen ratapiirroksen, parempi vai huonompi?


Rata alkoi melkoisella suora-hurvittelulla ja sisälsi muutenkin paljon reipashenkistä liikuntaa ohjaajallekin. :D Kaiken kaikkiaan tosi hauska rallittelurata, joka kuitenkin vaati myös ohjaamista ja hallintaa. Ja suunnittelua. Siihen suunnitteluun sitten kaatui meidän kuviot. Ei auta kuin tunnustaa oma moka.
Mutta siis, alusta. Jätin Pason ja menin itse 2- ja 3-hyppyjen välille. En uskaltanut pidemmälle, kun pelkäsin rimojen putoamista, mutta ehkä olisi pitänyt jäädä vieläkin lähemmäs, nimittäin jompi kumpi noista (2 tai 3) putosi kun vauhti kasvoi karmeaksi Pason rynnistäessä suoralla kohti putken suuta. Ehdin kuitenkin ihan hyvin valssaamaan ennen vitosta ja kurvi kutoselle ja kohti putkea meni nätisti. Samoin 8-9 sujuvasti. Harkitsin valssia ennen keppejä, mutta se ei kyllä tainnut oikein kenelläkään onnistua, joten pitäydyin suunnitelmassani ja takaaleikkasin. Paso pujotteli taas tosi hienosti eikä korvaansa lotkauttanut mun takaaleikkauksille. Putki 11 - hyppy ja takas putkeen ei ongelmia. Ja sitten! En TAJUA miten saatoin olla rataantutustumisessa huomaamatta, että putki syöttää suoraan OHI hypystä 14. En siis tehnyt mitään asian hyväksi vaan kiiruhdin jo 15-16 väliin valssaamaan olettaen, että Paso kyllä ottaa hypyn matkalla. No eikai se ota, jos se ei ole sen reitillä eikä ko. hyppyä sille mitenkään merkata! Joten ohihan se sieltä tuli että tupsahti... En viitsinyt alkaa palautella, vaan jatkettiin loppuun. Tosin häkellyin niin paljon, että hukkasin välillä koiran ja sitten alkoi naurattaakin se meidän pyöriminen tuolla niin yritin sitten ohjailla Pasoa vaan ihan mille tahansa esteille että päästiin radalta suunilleen maallin ja palkkaamaan. :D Eikä kyllä harmittanut tippaakaan, koska meillä oli tosi hyvä meininki, moka oli minun eikä edes varsinaisessa ohjaamisessa vaan jo suunnittelussa ja muutenkin oli jo niin hyvää tulosta tehty, ettei tällä hyppärillä ollut enää kertakaikkiaan mitään väliä. Pääasia että kaikilla oli kivaa. :)


Näyttelyvisiitti Hyvinkäällä

Lauantaina 27.4. suuntasimme siis Pason kanssa aamuvarhaisella Hyvinkäälle. Siellä oli 8-ryhmän ryhmänäyttely ja samana päivänä vesikoirien erikoisnäyttely. Samalla reissulla sai siis kaksi näyttelykäyntiä ja myös kaksi arvostelua kahdelta eri tuomarilta.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa ryhmänäyttely, jossa tuomarina espanjalainen oikein mukava ja hymyileväinen herra nimeltä Gonzalez Gilbert Eduardo. Hän arvosteli Pason seuraavasti: 
Nice head & expression. Good neck, front, topline and movement.
Lyhyestä virsi kaunis... Kehäsihteeri sanoikin, että mitä parempi koira, sen lyhyempi oli arvostelu. ;) Suomeksi: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula, etuosa, ylälinja ja liike.  Tuloksena kuitenkin AVO ERI, SA, AVK1 ja PU4! (eli siis Suomeksi: avoimessa luokassa erinomainen, sertin arvoinen, avoimen luokan 1. ja kaikkien urosten 4.) Ei siis ollut sertikään kaukana, mutta kun siellä oli junnu- ja nuortenluokan koirat edellä, niin ilman jäätiin tällä kertaa. Mutta eipä se mitään, tosi tyytyväinen sai olla tähänkin tulokseen, sillä koiria oli mukana todella paljon, yhteensä 51, uroksiakin 23. Eli siitä porukasta neljänneksi parhaaksi yltäminen ei kyllä ollut ihan huono saavutus. :) Mieltä lämmitti myös erään pitkän linjan kasvattajan vuolaat kehut Pason terveestä rakenteesta ja liikkeestä sekä ihanasta luonteesta. :)

Sitten jäätiinkin odottelemaan portugalinvesikoirien arvostelun päättymistä naapurikehässä, jotta erikoisnäyttelyn arvostelu voisi alkaa. Aika kylmä tuli jo odotellessa, sillä sää ei ollut mitenkään erikoisen keväinen. Paso ei paljon odottelusta tai näyttelystä muutenkaan stressannut.


Kaiken kaikkiaan täytyy kehua sen käytöstä koko näyttelypäivän osalta. Se oli tosi lunki ja käyttäytyi kaikin puolin hienosti niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Kehässä esiintyi upeasti ja seisoi kun tatti, vaikka näyttelyhommia ei kyllä ole harjoiteltu yhtään. Viimeksi vuosi sitten, silloin kun edellisen kerran näyttelyssä käytiin. No, lahjattomat harjoittelee... ;) Odotteluajat se pötkötteli rauhassa joko häkissä sisällä tai häkin katolla ja seurasi kehän tapahtumia. 

Mitenköhän se tuomari kasvattajaryhmät arvostelee, pohtii Paso.
Viimein pääsimme uudestaan kehään. Tällä kertaa tuomarina oli erittäin perusteellinen ja tarkka rouva, espanjasta hänkin, Carmen Guisado Navarro. Arvostelu kuului näin: 
Cabeza con muy buenas proporciones. Buena bigmentcion e insercion de orejas. Cuello fuerte. Buenos aploms dilantens. Desearia un cuerpo mas corto. Movimiento es justo.

Google käänsi näin: Pää erittäin hyvät mittasuhteet. Hyvä pigmentti ja korvien asento/sijainti. Kaula vahva. Hyvä ?? ??. Haluan kehon lyhyempi. Movement on oikea.
Tuo yksi kohta jäi nyt arvoitukseksi, en saa oikein käsialasta selvää ja kun en kieltä itse osaa, niin vaikea lähteä arvailemaankaan... Ehkä siinä lukee aploms dilantens tai vaikka aplosus clelantens tai jotain ihan muuta... Tuloksena kuitenkin ERI, mutta ei SA:ta, joten päästiin pakkaamaan tavaroita ja lähtemään kohti Helsinkiä ja yöpaikkaa kehän laidalta palelemasta... Arvostelu kuitenkin on mielestäni ihan hyvä, ja tältä tuomarilta ERI:kin oli saavutus. Taisi tädillä olla punaiset ja etenkin vaaleanpunaiset nauhat kortilla, kun niitä aika kitsaasti jakeli. ;) Valioluokan urosten tullessa kehään taisi olla kolme SA:ta siihen mennessä jaettu... (koiria kaikkiaan kehässä 69, uroksia 33)

Kaikkiaan olin näyttelypäiväämme ihan tyytyväinen. Illaksi ajettiin Pason kanssa tosiaan Helsinkiin veljeni ja hänen perheensä luokse yöksi, sillä sunnuntaiaamuna meitä odotti kolme agikisastarttia Purinalla. Alkuillasta vielä käytiin vähän ulkoilemassa Oulunkylän puistoissa ja iltasella vielä ajelin Pason hippiturkin alas jotta jaksaa paremmin aksata. Ja sehän tuottikin tulosta, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tuloksekas viikonloppu

ERI, SA, AVOK1, PU4

ERI

0 / 3.

0 / 1.

HYL - mut hitsin hauskaa oli! :D

... niin, ja pähee uus frisyyri. ;)



More info later. Nyt ei jaksa.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Viikonlopun viimeistelyt

Tänään käytiin aamupäivällä Pason ja Ronjan kanssa pikainen helleharkka hallilla. Pikainen, koska a) piti ehtiä takaisin kotiin että Timo ehtii töihin ja b) hallissa oli sisällä niin kuuma, ettei Paso (tai minä) olisi jaksanut pikaista enempää millään.

Esteet olivat paikoillaan, mutta numeroita ei ollut, joten keksin radan olemassaoleviin esteisiin itse. Mitään esteiden paikkoja en siis muuttanut, paitsi muutin minipöydän maksiksi. Se olikin muuten hikinen urakka yksin - jos sunnuntain radoilla on pöytä, olkoot tämä siis etiäinen siitä, kun jaksoin tosiaankin väsätä sen pöydän paikoilleen! Tämmöinen siitä tuli:

Rataharkkana lähdin tekemään ja taidettiin koko rata päästä kolmannella yrityksellä. Joku rima putosi kyllä silloinkin, mutta rimat olivat kuudessakympissä, okseria myöten, joten en niistä niin niuhottanut. En ole varma, onko Paso ikinä hypännyt niin isoilla esteillä? Luultavasti ei. Eka kerralla pöydälle ja komeesti yli samantien. Toisella yrityksellä itse sössin 5-6 välin UNOHTAMALLA RADAN ja ohjasin vahingossa 5 takaa. *huoh* Mitä tälle mun muistille ja keskittymiskyvylle tehdään?? Mutta sitten päästiin taas hyvään pössikseen ja juoksu sujui aika kivasti. Pari kertaa otettiin jokunen kohta uusiksi:
Kutosen takaakierto-persjättö korjattiin, kun sähläsin sen takaakierto-sylkkäriksi tai joksikin sen tapaiseksi ensin... Okseria tehtiin pari kertaa pallopalkalla niin johan alkoi tassu nousta vähän isompaankin hyppyyn. :) 15-17 sain olla tarkkana, että myös 17-hyppy tuli otettua. Jos juoksin vaan suoraan, Paso tuli ohitse. Kun tein pienen linjauksen hyppyjen väliin, se haki ihan hyvin eikä sitten käynyt myöskään Aan kontaktilla haikailemassa vaan löysi hienosti kepeille. 

Ihan kivan ja sujuvan radan sain aikaiseksi, vaikka itse sanonkin. :) Ja hyvä mieli jäi treenistä, vaikka superkuuma olikin ja rimoja jokunen tipahteli.

Aksailun lisäksi Paso on saanut pedikyyrin ja muutenkin pientä ruokkousta, sillä lauantaina tulisi esiintyä edukseen näyttelykehässä. Ja turilaastahan kuoriutui ihan sievän ja siistin näköinen koira, kun takkuturkki on auottu ja hapsotukset siloteltu! Pestäkin se oli tarkoitus, mutta se nyt sitten jäi.. No, mitäpä tuosta, ei ruskeassa koirassa lika näy. ;)

Viikonlopun ohjelmassa siis launataina ryhmänäyttely + erkkari ja sunnuntaina kolme agikisaa. Tavoitteina vaatimattomat kaksi sertiä ja kolme nollaa! :D Tavoitteitahan pitää aina olla... ;) Pitäkeehän peukkuja!


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Myöhästynyt synttäripostaus + kuinka ollakkaan - aksaa!

Paso vietti syntymäpäiviään viime sunnuntaina. Mun PITI tehdä synttärionnittelupostaus, mutta sehän sitten kuitenkin jäi. Meillä nimittäin juhlittiin samaisena viikonloppuna useampiakin synttäreitä sun muita kissanristiäisiä, ja lastenjuhlasta toiseen lentäminen vei mehut. Päivänsankari otti oman merkkipäivänsä näin rennosti (heti urvellettuaan puolentoista tunnin metsälenkin):


Eli myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut kaksivuotiaalle vonkaleelle sekä tietysti kaikille sisaruksille myös!

Tänään oltiin hallilla päivällä koska a) illalla oli mun treenien vetovuoro enkä siis pääsisi itse Pason kanssa treenaamaan ja b) ulkona oli niin kova myrskytuuli ja vettä vihmoi että en halunnut lasten kanssa värjötellä "kauniin" keväisen sään armoilla ja c) Paso on jäänyt viime päivinä vähän turhan vähälle aktivoinnille jolloin teinihirviöys meinaa ottaa vallan enkä tänäänkään olisi ehtinyt kunnon lenkille... 

Edelleenkään en viitsi alkaa yksin rakentaa mitään rataa kun on lapsetkin mukana, vaan käytän hallilla valmiina olevaa harjoitusta, jos siellä vaan joku järkevä on. Ja tämmöinen, melko haastava kuvio siellä odotti tällä kertaa:


Eipä muuta kun härkää sarvista ja harjoittelemaan. Itse asiassa tämä oli meille tähän kohtaan erinomainen treeni, sillä tämä jos mikä vaati minulta rohkeaa etenemistä ja koiraan luottamista. Ja kun vaan rupesin lujalla luotolla menemään, niin hommahan sujui suorastaan leikiten kepeille asti! Nelosella pyöräytin vasemman siivekkeen ympäri (jaakotus / persjättö?), koira vitosen kautta pituudelle jossa takaaleikkaus. Pelkällä "takaa" käskyllä Paso haki tosi hienosti 7-hypyn ja pääsin lähettämään 8-hypyn kautta putkeen, jonka haki myös upeasti. Tässä meikäläisen radansuunnittelu petti ensimmäisen kerran pahasti. Yritin pyöräyttää Pason kepeille sylkkärillä, mutta eihän siitä mitään tullut, koira hortoili ohi, väärin sisään tai 11-putkeen. Ja useamman kerran piti tässä takoa päätä seinään ennenkuin pälkähti päähän vaihtaa puolta putken suulla! :D Sittenhän ei mitään ongelmaa enää ollutkaan. Pitkä vienti ohi putken suiden ja keppien 11-putkeen onnistui tosi hyvin kun vaan liikuin itse reippaasti.
13-hypyn sai ottaa tarkasti, Paso juoksi helposti ulkokautta ohi jos en vähän ottanut haltuun hyppyjen välissä ja / tai kiirehdin jo takaakiertoon. Sitten saikin ottaa huolellisesti haltuun että päästiin oikeaan päähän 15-putkea. Ja kun Paso lähti putkeen niin alkoikin tämän radan hauskin osuus. Ja se minulle opettavaisin. Nimittäin 16-19 välillä saikin kipaista! Yritin aluksi viedä "alapuolelta" eli 17-hyppy takaakirtona, mutta silloin  olin vaan kertakaikkiaan auttamatta myöhässä 18-hypylle ja Paso lähti kaartamaan kohti 20-putkea. Kun älysin juosta 16- ja 17-hyppyjen välistä reippaasti Pason edelle tekemään persjättöä, homma alkoi luistaa paremmin. Kertaakaan ei ollut mitään ongelmaa saada Pasoa hakemaan 16-hyppy, vaikka olin reilustikin edellä, samoin se tuli 17 aina oikein päin hienosti. Mutta sitten meinasi taas meikäläisen rohkeus pettää ja jäin käkäilemään ja muka yrittämään takaaleikkausta 18-hypylle. Eihän siitä mitään tullut, vaan kiilasin koiran joka kerta hypyn ohi. Ehkä olisi onnistunut ihan alkutreenistä kun Pasolla oli enemmän intoa ja puhkua, ehkä ei silloinkaan. Kun älysin tehdä siihenkin persjätön ja tein sen rohkeasti AJOISSA, päästiin koko suora aika mageesti etenemään. Ja minä koko ajan koiran edellä, eikä edes tuntunut niin ahdistavalta kuin yleensä! Ehkä alan siis oppia jotain.
Lopussa ei suuria ongelmia, kunhan en 21 takaakierrätyksessä hätäillyt.

Jotain tarttui videollekin, vaikka yksin treenatessa kuvailu vähän haastavaa onkin:
http://www.youtube.com/watch?v=EcqUTE4AcCk

Sitten vielä 2-vuotisposeeraus. Rapainen treeninjälkeinen koira, enkä saanut sitä katsomaan muualle kuin minuun... Mut tältä se vonkale tänään näyttää kuitenkin. :) (tai no, nyt se näyttää vähän puhtaammalta onneksi...)


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Onnistuminen viimeinkin! :)

Eilen oltiin iltakisoissa tossa ihan naapurissa (hallille on meiltä noin viiden minuutin ajomatka, aika kiva). Ja ilmeisesti ilta-aika sopii allekirjoittaneen keskittymiskyvylle paremmin tai sitten muuten vaan kaikki tähdet ja planeetat osui kohdalleen, mutta siis juostiin Pason kanssa onnistunut kisarata, jossa minä olin koko ajan kartalla, keskityin ja etenkin OHJASIN ja LIIKUIN!!! Kyllä olin niin iloinen ja tyytyväinen ettei mitään rajaa! :)

Jaana ystävällisesti kuvasi ja tuubasi meidän radan, joten katsokaa itse. Ja toinen näkökulma, kiitos myös Matille!

Tuomarina oli siis Pertti Siimes, rata oli hyppäri ja lopputuloksena vitonen kun yksi rima räpsähti alas (aavistuksen liian kauan pidin Pasoa ja päästin niin viime tingassa hypylle että hyppäsi vähän kyljittäin). Tällä tuloksella kuitenkin tultiin maksien kolmanneksi ja päästiin siis oikein palkintopallillekin. :) Vaikkei sitä nollaa nyt sitten ihan vieläkään irronnut, niin tosi hyvä mieli jäi kuitenkin. Nyt on taas vähän uskoa, että se tosiaan on ihan mahdollista kuitenkin saavuttaa, pienestä oli nytkin kiinni.

Toisena oli sitten agirata, jossa Pasolle kävi työtapaturma. Este numero 5 oli keinu, ja Paso leiskauttikin siitä komean lentokeinun. Mielestäni käskytin sen ihan normaalisti keinulle. Voi olla, että se sitten oli vaan niin kierroksilla, että olisi tarvinnut tavallista "kovemman" käskyn. Tai sitten sille vaan tuli yllätyksenä naapuriseuran painavampi keinu, joka keinahtaa selkeästi hitaammin kuin meidän oma alumiinikeinu. Paso kun yleensä juoksee aika lujaa siihen kontaktialueen yläpuolelle, jossa himmaa ja etutassuilla painaa itse keinua alas. Mutta tämä keinupa ei lähtenytkään keinahtamaan ja Pasolla taisi vähän tasapaino pettää ja matka loppua kesken, joten oli pakko hypätä alas... Otin sitten keinun uudestaan ja poistuttiin suoraan loppusuoralle. Harmittaa, koska Paso kyllä OSAA keinun suorittaa ja olisin halunnut juosta agiradankin, koska oli tosi hyvä fiilis, se oli kivan oloinen rata ja alku meni jo hienosti keinulle asti. Mutta tämmöistä tämä välillä on. Koin kuitenkin tärkeäksi tehdä samantien sen keinun kunnolla uudestaan ja siihen päätökseen olen edelleen tyytyväinen. :) Ja illan kokonaissaldo oli kuitenkin vahvasti plussan puolella, etenkin kun muutkin meidän ryhmäläiset ja seuralaiset onnistuivat hienosti tahkoamaan tuloksia ja nollia!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Sannan valkku ja Johannan viimeistely




Nyt on taas nostettu häntää pystyyn viime viikonlopun pettymysten jälkeen ja treenattu...

Keskiviikkona päästiin Sannan treeniin. Rataa kävelin epäuskon vallassa: Tää ei tuu mitenkään onnistumaan...

Ensimmäinen tenkkapoo tuntui iskevän jo 4-6 slalomilla. Välit olivat todella pitkät, enkä vaan keksinyt mitään fiksua tapaa jolla olisin voinut ajatella onnistuvani tuomaan Pason oikealta puolelta 4-hyppyä ja sitten vielä ehtiväni ohjaamaan sen vitoselle. Saatikka kutoselle. Sen jälkeen rata tuntuikin ihan selvitettävälle, kunnes tultiin 12-14 kohtaan, missä saikin ihan tarkkaan pohtia miten ja mitä kautta sommitella koira puomille fiksusti, ettei tulokulma tulisi liian vinoksi ja koira vaarassa pudota puolivälistä.

Mutta Sannan kannustuksella lähdin (epäuskosta huolimatta) viemään rohkeasti. Eli lähetys putkeen ja sitten pitikin itse jo liikkua selkeästi 4-hypyn ohi jo kohti vitosta, mutta samalla katsoen koiraan ja merkaten 4-hyppy. Ja sehän pentele toimi! Vaikka olin ihan auringonvarma, että Paso tulee ohi, nelosen ja vitosen välistä jos liikun jo kohti vitosta, niin eipä vaan tullutkaan, kunhan selkeästi merkkasin hypyn ja käskytin ajoissa. Siitä olikin helppo jatkaa 5-6 hypyt ja kun vaan ajoissa ja selkeäti käänsin hartialinjaa koirasta poispäin, se myös kääntyi hienosti eikä vilkuillut väärää putken päätä. Siitä vaan ajoissa taas päästö putkeen ja voilá! Miten helpolta se tuntuikaan! Koskahan oppisin luottamaan Pasoon (ja itseeni)?!?

Kontakteja tehtiin nyt oikein huolella ja muistutellen, juoksentelin ohi yms. Pujottelun Paso haki hienosti, kunhan en itse mennyt liian pitkälle peittämään näkyvyyttä kepeille. Keppien jälkeiset takaakierrot Paso teki myös aivan upeasti, vaikka esteet siellä olivat todella lähekkäin toisiaan ja etenkin 11-hypylle oli matkaakin ja helpommin olisi päässyt suoraan hyppäämään. 13-hypylle muistuteltiin mieleen taas vippausta, mikä toimikin hyvin tässä kohtaa, saatiin vauhdikas pieni pyörähdys siivekkeen ympäri ja hyvä linja puomille. Tavoitteena oli vippaus + persjättö, mutta siihen ei mun aivot tällä kertaa kertakaikkiaan taipuneet, onneksi takaaleikkaus puomilla ei ole mikään juttu Pasolle. :) 

Puomin jälkeen ohjasin ensin "omalla tyylillä" niinkun Sannan treeneissä aina tehdään. Olin ihan tyytyväinen itseeni, kun päästiin loppuun asti esteet ihan oikeassa järjestyksessä ja minusta aika sujuvastikin. Mut ei, "päin helvettiä" se kuulemma meni! xD Pyöräytin siis 15-hypyn ympäri jaakotuksella, niin että Paso kiersi puomin puolelta, kun ajattelin että tulee parempi linja 16-17 välille. Ja sitten 18-hypylle tein takaaleikkauksen. Mut ei se kuulemma ollut sujuvaa. ;) Tehtiin uudelleen siis niin, että valssasin ja Paso kiersikin 15-hypyn toiselta puolelta, mutta kun olin ajoissa liikkeellä oikeaan suuntaan sain sen silti linjattua ja lähetettyä kivasti suorittamaan 16-17 jolloin pääsin itse valssaamaan uudestaan ennen 18-hyppyä, jolle saatiin todella pieni vino linja kohti putkea. No ok, oli se sujuvampi ja varmaan nopeampikin. :) 

Hallissa oli taas kovin lämmin ja Paso alkoi hyytyä, joten lopuksi tehtiin vaan pieni hyppysuora ja putkeen ja paljon kehua ja ylistystä. Mut hyvä treeni! :)

Perjantaina oltiin sitten omissa treeneissä. Johanna oli napannut meille kolmosluokan kisaradan, noin niinkun kisavalmistelutreeniksi. Ratakuva on lainattu Metelimäen blogista:


Sattumalta tässä radassa oli käytännössä ihan samanlainen slalom-kuvio, kuin Sannan treenissä, toiseen suuntaan vaan! Tulipa siis testattua, oliko oppi mennyt perille. ;) 1-4 sujui hyvin, olin jopa aika ylpeä itsestäni, että tein kaksi valssia niin hienosti peräkkäin! :D Paso kääntyi valsseilla oikein nätisti, vaikka selvästi alkuinnostuksessa siitä olisi ollut ihanaa pinkoa vaan suoraan eteenpäin. Aan kontaktilla oli aluksi vähän semmoista kokeilua, että oliks tänne ihan pakko jäädä. Mutta kyllähän se sieltä muistui kun vähän sanoin isommilla kirjaimilla kerran. ;) Sitten slalomia kohti. Otin etumatkaa että pääsin 5-hypyn ohi merkkaamaan ja itse liikkumaan kohti kutosta jo. Ekalla kerralla silti olin auttamatta myöhässä ja liian lähellä hyppyä -> Paso kiersi takaa ja paineli ohi seiskan suoraan putken väärään päähän. Toisella ja seuraavilla yrityksillä onnistui slalomit hyvin kun vaan olin ajoissa. Putken väärä pää oli kuitenkin niin lähellä ja houkuttavasti, että jokusen kerran sinne lipsahdettiin, kun mun luut ei vaan täydestä juoksuvauhdista tulleet tarpeeksi nopeasti kasaan ja puolivalssiin kääntämään ja Pason laskeutumispaikka oli noin puoli metriä putken suusta. ;) Onnistuneitakin kertoja kuitenkin saatiin useita. :) Koira putkeen ja nopea kipaisu uuteen puolivalssiin keppien alkuun. Ja kun haltuunotto ja päästäminen kepeille onnistui ajoituksellisesti nappiin niin kylläpä vaan menikin tämä kuvio mageasti, Paso haki upeasti kepit näinkin avoimesta kulmasta, kunhan en itse ollut liian... no, väärässä kohtaa. ;)
10-15 väli oli ihan ilottelua. Paso teki keinun kontaktin hienosti joka kerta, vaikka juoksin välillä täysillä ohikin. Ja lähti upeasti irtoamaan putkeen niin että saatoin itse juosta jo putken 15 suuntaan hyvissä ajoin. Kun olin ajoissa liikkeellä, ehdin myös hyvin linjaamaan koiraa suoran putken jälkeen, jotta 16-hypyltä tuli nätti linja 17- ja 18-hypyille. Ja vaikka olinkin jo 15-putken puolivälin tienoilla, Paso poimi hienosti matkalta hypyn ja pujahti putkeen. :) Mielettömän hyvä fiilis, kun päästiin menemään niin sujuvasti ja lujalla luotolla!

... nyt sitten vaan odotellaan maanantain iltakisoja ja lähdetään sinne kokeilemaan semmoista kisataktiikkaa, missä ohjaaja niinku ohjais sitä koiraa radalla. ;)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Turha reissu...

... mutta tulipahan tehtyä.

Kouvolan kisoista ei jäänyt kyllä käteen oikein mitään muuta kun vi... HARMITUS. Tai no, jos nyt positiivisia juttuja haetaan, niin uusi auto oli mukava ajella, bensa riitti perille asti enkä edes eksynyt matkalla kertaakaan, niinkun yleensä Kouvolan reissuilla on ollut tapana. ;) Mutta itse kisaradat menivät ihan alta arvostelun. Todella pettynyt olen etenkin itseeni. :( Eikä koirakaan kyllä parhaimpia puoliaan näyttänyt.

Tuomarina oli Allan Mattson. Ensinnä lähdettiin hyppyradalle, joka näytti tältä:


Kivan helppo kepeille vienti taas ihan alkajaisiksi... Kun vielä huomasin, että tuomari sijoittui lähdössä seisomaan 3 putken toiseen päähän, keppien puolivälin tienoille, ajattelin mielessäni, että noinkohan Paso taas  huitasee putkesta suoraan kohti tuomaria, kuten on muutamassa aiemmassa kisassa tehnyt. No, ei huitaissut, kun olin varautunut ja napakasti sitä kutsuin ja tein puolivalssintynkää. Paso tulikin ja haki hienosti kepit, mistä olen tyytyväinen. Mutta sitten lähdin varmaan itse kiirehtimään hyppysuoralle ja ohjaus vitoselle oli vähän myöhäss ja / tai oma juoksulinja väärä ja / tai koira viiletti korvat koristeena suoraan eteenpäin. Joka tapauksessa vitosen ohi ja hylky kutoselta. Ehkä olisi KUITENKIN pitänyt viedä keppien vasemmalta puolelta ja tehdä takaaleikkaus vitosella. Uusi lähtö hyppysuoralle ja mitä tekee Paso Pasanen? Juoksee suoraan 6-hypyltä kohti hallin päätyä! Siellä oli siis toisessa päässä hallia meneillään match show ja suoraan 6-hypyn takana rakonen väliverhossa. Paso ilmeisesti ajatteli käydä kurkistamassa mitä verhon takana tapahtuu?!? Että jos mulla välillä rakoilee keskittymiskyky, niin ei se ehkä koirallakaan ihan täys kymppi ole! :D Päästiin kuitenkin hyppysuora loppuun ja selvittiin vinohypyistäkin 9-11 vähän kankealla takaaleikkauksella. Olin niin paljon enemmän edellä naarattuani koiraa verhojen raosta, että olisin voinut hyvin valssata 9-10 väliin mutta enpä älynnyt. Putkeen Paso lähti etenemään hyvin, mutta kun käännyttiin uudestaan hallin päätyä kohti 13-15 niin Pasopa jatkoi taas suoraan kohti toista rakoa verhoissa sen sijaan että olisi kääntynyt putkeen... No, tulihan se sieltä kun huomasi, että minä en seurannutkaan perässä. Ja vielä se yhtäkkiä ihan selkeästi vaan lopetti radan muurille. Saattoiko sillä olla mielessä vielä edellisen päivän treenirata, joka loppui muuriin?? Ei se nyt ehkä niin pahalta näyttänyt, miltä tuntui?

Toinen rata olikin sitten jo ihan kamalaa lepatusta Pason osalta. Enkä minäkään mitenkään upeilla ohjaustaidoilla tai radan suunnittelulla loistanut. *huoh* Piirrosta ei ole, koska en pysty muistamaan miten loppurata meni, me nimittäin tuoltiin puolivälissä pois kun mulla meni niin täydellisesti hermot siihen sekoiluun ja sohlaamiseen. Hylky tuli esteeltä 6, kun Paso karkasi (!) keinun kontaktilta enkä ehtinyt sitten ohjaamaan kuten suunnittelin, joten se meni ohi muurista ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan takaisin. Jälkeenpäin ajateltuna fiksumpaa ja varmempaa olisi ollut viedä toiselta puolen keinua ja tehdä takaaleikkaus muurilla, mutta eipä tullut pieneen mieleenkään, että Pas(ka) karkaisi kontaktilta. Olisi varmaan pitänyt palauttaa se keinulle ja lähteä sitten pois, mutta en älynnyt, vaan jatkettiin matkaa. Aan kontaktille Paso pysähtyi kyllä, mutta lähti sieltäkin omin lupineen. Vieläkään en älynnyt viheltää peliä poikki, vaan yritin räveltää eteenpäin. Parista putkesta haettiin vauhtia ja sitten jätin ohjaamatta kepeille. Paso karkasi mun selän taakse ja kun naarasin sitä sieltä, se alkoi haukkua louskuttaa mulle, kävi pari kertaa kiertämässä jonkun satunnaisen keppivälin ja louskutti. Siinä vaiheessa totesin, että antaa olla ja tultiin radalta pois. En vaan pystynyt enää kokoamaan itseäni ja jatkamaan ja oli sellainen olo, ettei koira kyllä kuuntele pätkääkään. On se videollakin, katsokaa nyt sitte: Pason lepatusta ja mun ihme hiiviskelyä.

Nyt sitten viikon verran pähkäillään, että mikä ihme meni vikaan ja miten se korjataan... Ja treenataan kontakteja. Noin niinkun alkajaisiksi. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä Kotkan iltakisoissa.

Ärsyttää. Etenkin, kun TIEDÄN että me osataan ihan semmoista agilityn tapaistakin menoa. Esimerkiksi just kisoja edeltävänä päivänä käytiin hallilla tekemässä "nollatreeni". Rata ei ollut mielestäni edes ihan yksinkertaisimmasta päästä, ja niin vaan tehtiin heti ekalla yrityksellä nolla. No, todistajinahan oli tietenkin vain Ronja 4v. ja Pyry 1,5v. että teidän on vaan mun sanaan luottaminen... Koira toimi kuin unelma. Oikeasti. Miksen voinut lauantaiaamuna saada sitä samaa koiraa mukaan kisoihin?? Niin.. tai sitä samaa meininkiä omaan ohjaamiseen... Tässä se meidän harkkarata (putken 7 suu oli kyllä suoraan tuon Aan vieressä, suunilleen numeron kohdilla, FlexiTrack ei taas vaan antanut taivutella putkea ihan niinkuin halusin)


Kakkoselle ja vitoselle saksalainen, putkelle persjättö että päästiin vasemmalta kepeille ja ehdin hyvin ohjaamaan 9 takaakierron. Paso haki upeasti renkaan vaikkei se ollutkaan suoraan nenän edessä ja loppusuorankin eteni mallikkaasti. Hyvä fiilis.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäiskisoissa Purinalla

Pienestä oli taas kiinni menestys agirintamalla... Ingen vinst kuitenkin, tälläkin kertaa. Mutta kivaa oli senkin edestä! :)
Tuomarit Johanna Nyberg ja Johanna Wüthrich olivat rakentaneet mukavan sujuvat radat ykkösille ilman turhia kikkailuja mutta kuitenkin ohjaamistakin olisi pitänyt edes vähän harrastaa... En nyt tällä kertaa jaksanut väsätä ratapiirroksia, videolta varmaan suunilleen näkee mitä tapahtuu... Sen sijaan saatte nauttia Timon upeista otoksista tämän päivän treeneistä. :)

Eka radalla kävi taas meille jo helmasynniksi muodostuva alkusekoilu... Siis kun ohjaaja on aluksi vähän kuutamolla ja koira taas lepattaa, niin yhdistelmästä yhteensä ei tule kauhean hyvä. AJATTELIN rataantutustumisessa, että pitää olla tarkkana ettei koira ensimmäisen putken jälkeen suhaa ohi renkaan. No, ajatuksen tasolle tuntui jäävän. Videolta katsellessa ei näyttäisi oikein olevan edes minkäänlaista yritystä mihinkään ohjaukseen ja koira syöksyy putkesta sata lasissa ja ohi renkaan. Hylky tuli sitten, kun päästin sen hujahtamaan putkeen uudestaan, mutta liekkö sillä niin väliä. Hyviä kohtia tässä radassa oli kuitenkin paljon sen jälkeen, kun heräsin vähän ohjaamaan Pasoa. ;) Kepeille sisäänmenosta olin tosi tyytyväinen ja muutenkin koira kulki hyvin ohjauksen mukaan, irtosi putkiin ja teki hyvät kontaktit. Ok, loppusuoran puomin kontaktin olisin voinut tehdä rauhallisemmaksi, mutta jotenkin oltiin siinä niin fiiliksissä menossa maaliin molemmat, etten malttanu. :D Tää oli hassu toko-rata, puolta ei vaihdettu kertaakaan, vaan koko ajan mentiin koira vasemmalla puolella!


Toiselle radalle douppasin itseäni kupposella kahvia. Että jos vaikka keskittymiskyky paranis ja olisin hereillä alusta asti! :D Aloitus olikin meille paljon kivempi, kun mentiin hypyiltä suoraan puomille eikä tarvinnut heti alkuun kääntyillä johonkin. Nyt olin kyllä varautunut siihen, että Paso tulee lujaa putkesta ja että pitää napakasti ottaa haltuun ettei huitase kepeiltä ohi. Mutta ilmeisesti jäin aavistuksen liian pitkäksi aikaa pitelemään, Paso alkoi haukkua että miksei tässä mennä ja kun päästin se hätäpäissään meni toisesta välistä sisään. Ehkä kuitenkin, jos olisi ohjannut pujottelun toiselta puolelta, olisi sisäänmeno ollut iisimpi, mene ja tiedä? Tästä kuitenkin vitonen. Muuten rata oli oikein onnistunut ja oli tosi kiva juosta Pason kanssa. :) Tästä jäi tosi hyvä fiilis! Tuloksena siis vitonen, jolla ei tuloslistoissa kovin korkealle kivuttu. Mutta kaikesta kepeillä ja kontakteilla hidastelusta huolimatta etenemä oli 3,9m/s, mihin olin kyllä oikein tyytyväinen!


Viimeiseltä radalta meinattiin sitten myöhästyä kokonaan... Olin ulkona Pason kanssa kävelemässä, kun mulle huudettiin että radalle sieltä. Juoksujalkaa tultiin sitten lähtöön, missä kaikki meitä odotti jo. No, ehkä siis keskittyminen ei ihan ehtinyt mukaan kun lähdettiin sillai lennosta. Tämä oli kuitenkin päivän huonoin rata. Söhlättiin vähän molemmat. Paso lähti alussa yhtäkkiä iloisena kohti tuomaria, kun piti mennä putkeen. Keinun jälkeen näette hienon ihan uudenuutukaisen ohjausliikkeen: persjättötakaaleikkauksen. :D Muurille YRITIN ohjata päällejuoksulla, mutta ohjaus ei ollut riittävän selkeä Pasolle ja se hyppäsi pitkän hypyn selkäni taakse. Hukkasin koiran ja kun seuraavan kerran löysin sen, se seisoikin muurin väärällä puolella katsomassa kysyvästi minuun! :D Hylkyhän siitä tuli, kun pompsahti muurin väärään suuntaan. Mutta ei se mitään, iloisesti tultiin maaliin ja paikattiin vielä se ekan radan loppusuorapuomihätäilykin.



Ehkä jo ensi kerralla saataisiin joku merkintä kisakirjaankin? Muukin kun tuomarin varmennus säkäluokasta... 


Personal trainer Johannalle taas kerran kiitos kaikesta.



Paso on joka kerta pallonsa ansainnut! <3