lauantai 29. maaliskuuta 2014

Muistot on kalleinta kultaa



Ajelin aamulla hallille Sannan valmennukseen Pason kanssa. Radiossa alkoi soida Laura Närhen Mä annan sut pois. Ja samassa tajusin, että tasan 3 vuotta sitten jätettiin jäähyväisiä Ässälle. Huomenna se olisi täyttäynyt 10 vuotta. Vasta nyt pystyn kuuntelemaan ko. kappaleen toisinaan itkemättä. Muutenkin kuluneella viikolla on Ässä ollut jostain syystä useamman kerran mielessä.


Kun sitten ajoin treeneistä kotiin, sattui radiosta tulemaan toinen tähän kohtaan hyvin osuva kappale. Alkoi jo tuntua, että liekö sitä sattumaa olemassakaan, vai onko kaikella merkityksensä?



Kappaleessa on mielestäni mielettömän kauniit ja viisaat sanat. "Se mitä kunniavieraasi kertoo, kätke se sydämees tarkoin. Ei niitä oppeja kirjoista löydä ei ostaa voi miljoonin markoin. --- Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoaa se maahan multaan. Näät sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa."

Ja vielä lopuksi, edelleen Jenni Vartiaista lainaillen: 
"Tuleehan tuolta se toinen päivä,
kun on kepeät askeleet"


... aksailut Pason kanssa meni ihan hienosti helteisissä tunnelmissa. Niistä lisää myöhemmin. Tämä olkoon nyt omistettu rakkaalle vartiopäällikölle. <3


(Ässän omaan blogiinhan pääsee tuolta sivupalkin linkistä. Kuvat sieltä ikävä kyllä ovat kadonneet, mutta jutut sentään ovat tallessa.)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Uimasilla Hyvinkäällä

Ankaran agivalmentautumisen jälkeen Paso pääsi tyttöjen kanssa rentoutumaan (?) koirakylpylä Onnenkoiraan Hyvinkäälle. Ei sentään samana päivänä, mutta seuraavana heti. :)
(huom! Kuvia voi klikata suuremmaksi!)

Ensimmäinen kuva on menomatkalta autosta. Pienin kaikista, eli Nuppu, makasi levällään keskellä paksia, ja isot koirat kaikki reunoilla. ;) Paso-partiolainen toki ponkaisi heti ylös siltä varalta, että tässä jotain tapahtuu, mutta you got the point...
Ja seuraavassa siis esittäytyvät urheat uimarimme:
Peetu-Petteri, ponteva pötköpolskuttaja

Snuupi Koiranen, aloitteleva allasasioija

Madamoiselle Molly - vain kukallinen suihkumyssy puuttuu

Paso "Spede" Pasanen, uimahyppy-ylimaisteri 
Noh, koska päästään asiaan???

Noniin!! 

Peetu taisi leiskauttaa päivän komeimman loikan, ei melkein mahtunut kuvaankaan!

"No mä lähdin vaan rennosti tekeen omaa suoritusta, nyt voi kyllä olla ihan tyytyväinen tuloksiin."
Nuppu harjoittelee uimisen saloja vielä turvallisesti reunan lähellä ja tyyliin soveltuvat pinkit liivit päällä.

Molly kroolaa tyynen rauhallisesti ja paheksuu kaikenlaista rellestystä ja roiskintaa ja ylenmääräistä intoilua...
 ... mitä näiden kahden vesipedon seurassa tuppaa kyllä yleensä syntymään melkolailla:

Ensin Paso matkaan (ettei se jyrää Peetu-paran yli ja ryövää sen palloa)
Ja sitten Peetu täpsänä perään!
Takaisin tullaan sulassa sovussa yhtä matkaa! 
Nupulla sujuu jo uinti rauhallisesti ja hienosti!
Peetun varma ja tyyni tyylinäyte.
Nuppu tahtoisi vielä välillä pitää naaman mahdollisimman kaukana inhottavista roiskeista! 
Ja Paso tahtoisi ilmeisesti kävellä vetten päällä?
Mitä odotat? Heitä jo!! Aika kuluu, tik, tak, tik, tak. Heitä heitä HEITÄ!!
Peetu syöksyy pallon perään ja antaa samalla vetoapua Nupulle, joka ei ole vielä ihan varma kastautumisen mielekkyydestä...
Pallo lentää ja Paso perässä!
Suurin osa kameraan tarttuneista kuvista oli parhaimmillaankin tälläisiä. Monissa oli pelkkiä loiskeita, eikä edes erottanut kumpi koira siellä hyökyaallon sisällä milloinkin pulikoi. Siis kumpi - Paso vai Peetu. Molly ja Nuppu harrastavat huomattavasti hillitymmin. :D


Tää olis urheillut jo tarpeeksi. Joko riittää? Jos valvon tässä muitten ilakointia?
Kuivattelu ja sitten kohti kotia.
Tälleen tosi fiksuna ja rauhallisena nää odottais tässä!

Wessman-viikonloppu

Viime sunnuntaina suuntasimme taas Sami Wessmanin valmennettavaksi. Sähköpostiin kolahti etukäteen tämänmoinen rata, aiheena persjätöt:

.... nyt sitten lisäksi kuvittelette tämän ratapiirroksen ikäänkuin laajakuvatelkkariin litistettynä... Eli koska hallimme on kovin kapea, ei rata ihan tämmöisenään mahtunut sinne, vaan keskellä olevia hyppyjä piti jonkin verran "tiivistää". Ahdasta oli siis, ahtaampaa kuin kuvasta luulisi. Linjat olivat kyllä paikoillaan, mutta varaa hasseihin ei ollut yhtään, sillä yhtään pidempi kaarros tai vika suuntaan lähtenyt hyppy kostautui heti väärän esteen suorittamisena...

Hauskuutta hommaan lisäsi se, että Paso oli ollut kaksi koulutusta edeltävää viikkoa käytännössä täydessä levossa. Ensin viikon siksi, että meillä kaikki olivat niin karmaisevan flunssan kourissa, ettei kenestäkään ollut korttelia pidempää kierrosta tekemään. Sitten toinen viikko meni haavoittunutta tassua parannellessa. Perjantaina tehtiin ensimmäinen vähän pidempi lenkki ja lauantaina satoi lumi maahan joten uskalsin antaa Pason juoksennella vapaana. Ja siitä sitten reenaamaan! :D Ei loppunut puhti kesken vesikoirasta muuten! ;)

Radalle siis. Kakkoselle valssi ja siitä putkeen (Sami kehui mun valssia täydelliseksi! <3 ). Vitoselle persjättö ja lähetys putkeen ja itse hippulat vinkuen takaisin tulosuuntaan, että ehti tekemään ysille uuden persjätön ja ohjaamaan 10 takaakiertoon. Siitä koira putkeen, 12 takaakierto + valssi, pieni linjaus 13 josta lähetys 14 ja takaaleikkaus (tämän olisi voinut ihan hyvin ohjata myös kahdella valssilla, mutta halusin tehdä takaaleikkauksen ihan harjoituksen vuoksi, koska Paso ei hirveän hyvin niitä lue, koska en ole juurikaan takaaleikkausta sen kanssa käyttänyt - harjoittelun paikka meille!) 15 hyppy oli muuten huomattavasti "ylempänä" kuin kuvassa näyttää, joten takaaleikkailu oli sinänsä ihan looginen ohjaus tuohon kohtaan. Siitä jatkettiin sitten taas juosten 16-hypylle persjättö, jolla päästiin tosi nätisti ja sujuvasti oikeaan putken päähän. Kunhan persjättö oli riittävän ajoissa aloitettu... 18 pieni suhautus vauhdin himmaamiseksi ja valssi, sitten saikin vaan päästää koiran menemään kohti putken suuta. Puomin päästä heitto putkeen ja tässä saikin olla tarkkana. Jos juoksin jo 24-hyppyä kohti Pason mennessä putkeen, se myös tuli putkesta ulos täyttä vauhtia (huolimatta putkijarruista) ja ajautui hypyn ohitse. Joten rytmitys tarkkana. Lähetys putkeen ja silloin piti malttaa itse odottaa. Sitten koiran ollessa putkessa nopea liikkuminen uuteen paikkaan 24-hypyn taakse ja homma toimi hienosti. Loppusuora oli taas melko erilainen kuin kuvassa, viimeinen hyppy oli ainakin 3 ruutua ylempänä, joten hypyt muodostivat melko suoran linjan ja kepeille sisäänmeno oli aikas haastava. Hypyt kyllä selvitettiin ja Paso eteni hienosti, mutta jäin niin paljon jälkeen, että en saanut sitä autettua omalla liikkeellä tai millään oikein kepeille sisään. Eikä se itsenäisesti osannut hakea noin haastavaa keppikulmaa, vaan meni jatkuvasti väärin sisään. Tai kävi hakemassa pitkällä kaarteella vauhtia hallin laidalta (jossa vanha vesihanatolppa). Tolpan kierrettyään se sai suoran lähestymisen kepeille ja löysi viimein perille. :D

Todella hauska ja todella vauhdikas rata. Tyytyväinen olin erityisesti siihen, että osaan ilmeisesti viimeinkin valssata, siihen että Paso oli todella hienosti kuulolla eikä lähtenyt yhtään omiin nimiin rallattelemaan, vaikka kävikin kuumana ja oli pitkä tauko takana, sekä siihen, että tämmöinen vauhdikas, mutta kuitenkin tiukasti hallussa pysymistä vaativa rata onnistui meiltä aika kivasti. :) Ja persjätötkin onnistuivat enimmäkseen hyvin!
Harjoiteltavaksi jäi erityisesti nuo keppien sisäänmenot sekä takaaleikkaukset. Ja tärkeänä pointtina tuli tuo suorien putkien rytmitys. Koira tulee ulos sitä lujempaa, mitä lujempaa ohjaaja juoksee koiran mennessä sisään putkeen!

Lopuksi saimme yrittää vielä kokonaista rataa. Eihän se ihan onnistunut, mutta aika pitkälle kuitenkin. Ensimmäinen hylky 12-hypylle, kun mun huolimaton ohjaus vei koiran hypyn eteen ja takaakierto jäi tekemättä. Pyöräytin suoraan takaisin putkeen ja jatkettiin eteenpäin. Toinen hylky 14 jälkeen. Unohdin minimaaliseksi hetkeksi radan, ohjaus jäi liian pitkään päälle kääntämään koiraa oikealle ja kun huomasin virheeni ja vaihdoin suuntaa, oli Paso jo putken suulla ja suoritti siis yhen ylimääräisen putken välissä. Siitä jatkui ihan onnistuneesti melkein loppuun, kunnes 25 hypyn jälkeen palkkasin koiran, koska totesin että olen niin jäljessä että en ikipäivänä saa sitä oikein kepeille sisään. Loppui pikkuisen meikäläisestä puhti. ;) Hyvää harjoitusta esim. kisatilanteita varten, joissa jännityksen yms. takia on vaikea pitää ajatusta kasassa, tässä vaikeus tuli väsymyksestä vaan...

Kivaa oli. Jatkamme harjoituksia. :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ihana valo

Kyllä tämän takia kannatti herätä aamulla tavallista aikaisemmin:


Tarkoitus oli kyllä alunperin mennä töihin tekemään rästihommia, mutta kurkistus ulos ja paperihommat unohtuivat...
En liity takatalvesta valittajien kuoroon. Tällaista kuuluukin maaliskuussa olla. Täydellinen talvisää ja Paso nautti täysin siemauksin yllättävästä pitkästä aamulenkistä. :)

Loistava päivän ja viikon aloitus, etenkin kun iltapäiväksi jatkettiin uimalakeikalle. Mutta siitä lisää myöhemmin...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kyllästyttiin siihen meidän koiraan, ni päätettiin vaihtaa...

... se toi niin paljon kuraakin sisälle ja koko ajan piti pestä tassuja ja turkki alkoi haiskahtaakin. Tää uus koira, tää on paljon helpompi ihan vaan pyyhkäistä siistiksi lenkin jälkeen!


Paso pääsi (tai joutui... riippunee keneltä kysyy...) siis kotiparturin käsittelyyn eilen. Alkoi kyllästyttää tosiaan jatkuva kuratassujen peseminen, kun talvi nyt on ollut no - sanalla sanoen säälittävä. Noin niinkun talveksi. Lisäksi alkoi kyllästyttää jatkuva läähätys sisällä ja ympäriinsä ramppaaminen etenkin aamuyöstä, kun ilmeisesti riittävän viileää nukkumispaikkaa ei vaan löytynyt. Ja turkki alkoi taas tuoksahtaa melko miehekkäälle, vaikka vasta viikko takaperin pesinkin sen shampoolla. Joten ei muuta kun uutuuttaan hohtava trimmeri kouraan ja hommiin!

Terän jäähdyttelyä välillä. Onneksi oli kaksi terää, joita vaihdellen sai koko ajan tehtyä hommia. Muuten olisi mennyt aikaa tuplaten. Tai sitten koira olisi näyttänyt tältä seuraavat pari päivää... ;)

Tassut ja mahanalus saatiin parhaiten pötköttäen.



Valmis! Hesen paperipussillinen sitä karvaa irtosi. Onni on omistaa koira, jonka karvanlähtöajan voi ennakoida tarkkaan ja sijoittaa koiran siksi aikaa helposti siivottaviin tiloihin. ;) 

ps. Tassun pipi on parempaan päin. Se oli jo ummessa, mutta liian aikaisin lähdettiin ilman suojatöppöstä edes pienelle korttelikierrokselle, ja haava aukesi uudestaaan. Nyt kyllä mennään tassu paketissa varmuuden vuoksi vielä useampi päivä ja hölvätään terrapolya. Tahtotila olis kova saaa koira kuntoon viikonlopuksi, silloin olisi kisat ja Wessmanin koulutus...

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tylsyyksien tylsyys


 Moro. Mun elämä on menny ihan toooooosi synkeän tylsäksi. Siis koko viikon noi ihmiset on vaan köhiny, niistäny niihin pikku papereihin (joita en saa syödä, vaikka ne onkin jo käytettyjä??) ja maannu sohvalla. Tai sängyssä. Siis ei mitään actionia tiedossa koiralle! Voittekste tajuta?!? Just ja just nyt aamulla ja illalla on joku viittiny lähteä mun seuraks korttelin kiertämään. Ja onneks mummo on vieny mut päivällä sitte kans pienelle kierrokselle. Vaikka ei se yleensä mua vie, ku leikkii vaan noiden ihmislasten kans. Oon syrjitty lapsenlapsi... No mut siis kuitenki. Ni täällä ei siis oo tapahtunu yhtään mitään ton viime lauantaisen näyttelykeikan jälkeen. Tai olin mä sunnuntaina ihanan Johannan kans agitreeneissä, ku toi yks turhake silloin jo vaan köhi eikä kuulemma pystyny hengittää. Ihme tyyppi. No mä olin tietty ihan superpätevä siellä treeneissä, et ei siitä sen enempää. Ja Johannaki oli ihan kehityskelponen. 

t. Paso, joka etsii kohta uuden kodin, jos ei täällä rupee meno paranemaan.



Koska tosiaan mitään - siis MITÄÄN - päivitettävää ei muuten ole, niin laitellaan vähän kuvia alkuvuodelta puhelimen uumenista:

16.1.14 Pakkasta niin, että piti pukea takkia niskaan...

.... mutta VALOISAA vielä iltapäivällä lenkkiaikaan!
Tammikuun lopulla oli edelleen kylmää, mutta kauniin aurinkoista.

Lunta satoi sen verran, että lenkkimetsät muuttuivat talviseksi ihmemaaksi:


Helmikuun puolivälissä päästiin talven ainoaksi jääneelle jäälenkille.
Rakennekuvan tapainen 16.2.14, Paso 2v. 10kk.
Kaksi viikkoa myöhemmin lumi on melkeinpä muisto vain...

Tylsyyden maksimoimiseksi Pasolle kävi tänään vielä onnettomuus. Lähdimme Johannan kanssa viemään koiria metsään juoksemaan, lenkitys kun tosiaan on jäänyt melko nollille sitkeän (in)flu(e)nssan takia. No, vartin verran meni ihan kivasti (ja lujaa!) ja sitten Paso yhden homppu-pomppu-hyppy-pyppy-koikkaloikkasen jälkeen ulahti ja hetken päästä katsoin että sehän ontuu. Seuraavaksi totesin, että vasemmasta etutassusta vuotaa verta. Vekkihän siellä oli anturassa, ilmeisesti Paso oli onnistunut hyppäämään jonkun puunoksan tms. terävän päälle juuri sopivan epäonnekkaasti. Ei muuta kun kotiinpäin. Pasoa ei kyllä haavoittuminen kauheasti näyttänyt haittaavan muuten kuin hiekalla, jossa se ontui hieman. Lumen päällä paineli menemään kuin viimeistä päivää, verisen tassunjäljet vain paljastivat, ettei kaikki ihan kohdallaan ole. 
Kotona huuhtelin tassun huolella ja koitin tutkia ettei siinä tosiaan muuta ole, kuin haava. Parin tunnin päästä aloin uudelleen tutkailla asiaa, kun Paso minusta oudon paljon varoi tassua ihan sisätiloissakin, ulkona ontui ihan tosi paljon. Otsalampun, vesiruiskun ja pinsettien kanssa "aseistautuneena" selvisikin, että anturan sisään, syvälle haavaan (ainakin 4-5mm syvyyteen) oli kuin olikin juuttunut melkein nuppineulanpään kokoinen erittäin terävä piikkimäinen kivensiru. Sen kun sain pinseteillä kaivettua pois ja ruiskutettua haavan oikein hyvin puhtaaksi syvältä asti, loppui ontuminenkin ja anturan nuoleminen. Nyt sitten hoidellaan haavaa Terra-Polylla ja pidetään lapsilta jäänyttä kurarukkasta pihalla tassussa. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä ja töppönen paranee entistä ehommaksi pian!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Käytiin kauneuskilpailuissa

Paso oli hienoin. <3 Mutta ikävä kyllä vain minusta, tuomari ei ihan jakanut näkemystä. ;)

Kouvolassa siis käytiin tänään pyörähtämässä ryhmänäyttelyssä. Kirsti Louhi oli tuomaroimassa ja hänellä kaksi harjoitusarvostelijaa. Arvostelu kesti, kesti, kesti ja keeeeesti... Eli ihan kiitettävästi kului aikaa, kun tuomari ja harkkatuomarit keskustelivat ja miettivät joka koiraa todella huolella. No toisaalta, saatiin kyllä tosi perusteellinen arvostelukin!

(c) Marita Partanen
Hieman pohdin etukäteen, mahtaako Paso muistaa kuinka näyttelyssä esiinnytään. Edellisestä kerrasta kun on vierähtänyt ainakin vuosi ja harjoitteluhan on tunnetusti lahjattomia varten, joten mehän ei treenattu tietenkään pätkääkään mitään seisomisia...

(c) Marita Partanen
(c) Marita Partanen
Mutta turhaa oli huoli! Paso tiesi mitä kehässä tehdään ja esiintyi taas kerran kuin mikäkin näyttelykonkari. Asettui itse seisomaan ja seisoa tokotti kuin tatti niillä jalansijoillaan. <3 Näin jälkeenpäin kuvista katsoen, niin itse näköjään saisin vähän opetella taas asettelemaan koiraa paremmin... Etutassut saisi olla paremmin rungon alla, niin ehkä koira ei näyttäisi ihan niiiiiin pitkältä. Vaan tuskinpa tuo olisi lopulliseen arvosanaan vaikuttanut.

(c) Kimmo Kääriäinen
Myös hölkät sujuivat nätisti, niinkuin odottaa sopikin. :)

(c) Kimmo Kääriäinen
Tuomari kehui erityisesti Pason turkkia ja luonnetta. Kutsui oikein erikseen harjoitustuomaritkin kokeilemaan. "Tulkaas koittamaan tätä. Tämä on nyt oikeasti auki ja semmoinen kuin pitääkin, juuri tätä on etsitty ja löytyihän se sieltä!" Ja tykkäsi myös, kun Paso vaan riemastui lisää mitä enemmän turkin kopeloitsijoita ilmaantui ympärille ja heilutteli häntää ja tälläytyi jokaisen rapsuteltavaksi. :D Ei paljon hetkauttanut herraa, vaikka kolme tuomaria yhtä aikaa kumarteli yläpuolella turkin laatua analysoimassa! Mun reipas Pasanen!

Tässä arvostelu:
Sopusuhtaiset mittasuhteet rungossa. Hyvä pää, oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Kokonaisuus kovin kapea. Rintakehän kaarevuus puuttuu. Pitkähkö lanneosa, pysty lantio. Liikkuu ahtaasti edestä ja takaa. Lyhyt olkavarsi. Erinomainen turkinlaatu ja luonne.
EH, AVK4

Päästiin siis kotimatkalle ajoissa... :) No, juurikaan tuon enempää en menestystä odottanutkaan. ERIstä olisin ollut jo suorastaan iloisesti yllättynyt. Ainoa, mikä hieman yllätti, oli tuo liikkeiden ahtaus, koska itse en moista ole koskaan edes ajatellut.. Pitääpä tarkkailla ja miettiä, josko jotain lihasjumia olisi mikä tekisi liikkeestä ahtaan oloisen? Todella tyytyväinen olen siihen, että tärkein eli luonne on just sitä mitä pitääkin, eli erinomainen! Ja vähän ylpeä itsestäni, että olen saanut turkin niin hyvään kuosiin, että se kelpaa malliesimerkiksi. :) Torstaina sitten malliesimerkkiturkki saa kyytiä, kun Pasolle on varattu parturiaika! :D

Seuraavaksi sitten näytelmiin varmaan vasta joskus muutaman vuoden päästä, jos vaikka vielä miehisyyttä ja massaa tulisi lisää, kun sitä kerran selvästi halutaan?