Sannarästejä

Noita Sannan valmennuksia on ollut tässä loppuvuodesta niin tiiviisti, etten ole pysynyt päivitystahdissa mukana! Mutta pääasia on, että valmennustahdissa ollaan pysytty ja edistystäkin näkyy jopa tampion tädin ohjaamisessa, kiitos Sannan. <3

Tämmöisiä kuvioita ei käsittääkseni ole vielä blogissa julkaistu:

12.12.12. Tämän radan kompastuskiveksi meillä osoittautui eritoten muuri 5 ja sille linjaaminen niin, että puomille saatiin järkevä lähetyminen. Paso siis kurvasi putkelta suoraan kohti puomia, mutta sain sen sentään haltuun ja muurille, mutta se hyppäsi aina muurin lähes puomin suuntaisesti, jolloin puomille tuli todella huono vino lähestyminen. Kovasti yritimme harjoitella putkijarrutusta, ja että saisin Pason kääntymään putken suulta ensin suoraan putken suuntaisesti minua kohti ja sitten hyppäämään muurin vinosti. Mutta eipä oikein skulannut. Putkijarrutusta pitää harjoitella tosi paljon, ja nimenomaan sitä, ettei se jarrutus tarkoita "juokse täysiä ulos putkesta ja pysähdy sitten vasta katselemaan ympärillesi" vaan "heti putkesta ulost tultua käänny tiukasti". Muuten ei mitään ihmeellisyyksiä oikeastaan. Paso toimi hienosti ja takaakierrot etenkin pelittää oivasti. Ite olin jotenkin  vähän kuutamolla ja mm. kaadoin ainakin kolme tai neljä estettä... ;) 13 putkelle en voinut tehdä takaaleikkausta, koska Paso kääntyi silloin putken suulta vasemmalle. Aalta putkeen 16 meni hienosti leieröimällä kun vaan ohjasin tomerasti. Mitähän vielä... ei kai kummempia. Kiva vauhdikas rata, joka onnistuttiin juoksemaan nollillekin pienen harjoittelun jälkeen! :)

Sitten...

19.12.12 juostiin ja valssattiin ja juostiin niin mahdottomasti! Nyt katsottuna, 6 / 14 hyppy ei ehkä ole ihan realistisella paikallaan, tai sitten 7 / 15. Ei tuossa 6-7 välissä ihan noin pitkää matkaa takaakiertoon ollut. Kai. Ainakaan se ei tuottanut suuria ongelmia. Voi olla, että Flexi Trackin puomi on vaan suhteessa liian pitkä tai jotain... No joka tapauksessa, ensimmäinen oikeasti haasteellinen kohta oli 13 - 14. Aika lujaa sain kaiken kaikkiaan pinkaista, että ehdin ohjaamaan tuon 13 takaakierron ja sitten pitikin olla valmiina vauhdikkaisiin valssikuvioihin, jotka tunnetusti eivät ihan minun alaa ole... Mutta kun saatiin valssien suunnat edes sinnepäin, niin sujuihan se! Onneksi Paso osaa takaakierrot tosi hyvin, joten pääsin hyvin lähettämään 15 takaakierrolle ja etenemään itse jo 17 takaakiertoa ohjaamaan. Ihan niin pienesti ei 17 ohjaaminen onnistunut, että koira olisi siivekettä nuollen kiertänyt hypyn. Ennenmminkin kyse oli "pelastetaan mitä pelastettavissa on, että se ei hyppäis 18 liian aikaisin", mutta onnistuttiin silti edes oikeansuuntaisessa reitissä! :D Hauska rata tämäkin, ja tosi hyvillä fiiliksillä lähdettiin kotiin. :) :)

Ja vielä yksi:

26.12.12. Johanna oli minua tuuraamassa Pason kanssa, kun itse olin joulusukuloimassa vielä. Tämmöistä rataa olivat juosseet, hyvin meni ja kivaa oli kuulemma. Itse treenasin sitten Johannan ohjauksessa samaa rataa pari päivää myöhemmin. Ja hitsi kun olikin vaikeeta! Liekö sitten liikaa jouluherkuttelua vai mikä oli, mutta tuntui ettei millään saanut otetta hommaan. Ja sittenhän Pasokaan ei oikein kuunnellut. Tai sitten se vaan johtui siitä, että radalla oli veriviholliseni välistäveto. Huoh. No kuitenkin. Alku ongelmitta seiskalle asti. Siinä sitten mulle täydellinen jäätyminen ja Paso säntää korvat koristeena 8-hypyn väärään suuntaan. Joka kerta. No onnistuihan se sitten lopulta kauhean väännön jälkeen ja vähän joulukinkulla lahjomalla. Jopa niin, että onnistuttiin tekemään molemmat välistävedot peräkkäin ja jopa putken kautta. Mut kyllä vaan oli vaikeaa. Takaisinpäin 11-13 takaakiertoina onnistui paljon helpommin, joskin siinäkin onnistuin kerran astumaan Paso-paran varpaille. Loppuradassa ei mitään suuria ongelmakohtia ollutkaan. 16 takaakierto + valssi, 19 takaaleikkaus, puolivalssi, lähetys putkeen ja 21-22 välissä persjättö. Kepeille lähetyksessä huomasin, että Paso osaa hakea oikean välin vain jos minä olen takana. Jos olen sisäänmenon kohdalla tai edempänä, se menee aina toiseen väliin. Höh. Tähän siis treeniä! Ja välistävetoihin palataan taatusti vielä!

Semmoinen agipaketti tällä kertaa. Sorry, kun nämä nykyään tulee tälleen könttinä. En vaan jaksa ja ehdi päivittää joka treenin jälkeen. Tai en kyllä tiä jaksaako kukaan näitä sepustuksia lukeakaan! :D Ovatpahan radat itsellä muistissa ja tallessa myöhempää tilanneanalyysiä ja harjoittelua varten. Kiitos ja anteeksi. ;)

Ne "viralliset" joulukorttikuvat!

Joulu tulla jollottelee

Tuhat tonttua - avain jouluun - tapahtuma 2012

Joulukuun alussa osallistuimme Pason ja lasten kanssa Salusiinin pikkujoululeirille. Tai itse asiassa Paso osallistui vain leirin näyttävimpään osaan - tuhat tonttua paraatiin! Kotkassa järjestettiin siis tämmöinen joulun alkajaistapahtuma, johon oli seuroja ja järjestöjä kutsuttu osallistumaan tonttuparaatin muodossa. Ihan tuhatta tonttua ei paraatissa nähty, mutta ihan kiva määrä silti. Lisäksi löytyi mm. Lumikuningatar sekä tietenkin itse Joulupukki muoreineen.

Paraatin lähtöä odotellessa.

Paraati kulki Kotkan Keskuskatua pitkin läpi koko kaupungin aina torille asti. Paljon oli väkeä ja erityisesti venäläisiä turisteja kadun varrella valokuvaamassa ja huiskuttamassa.

Torille päästyämme saimme kuulla iloisen uutisen - olimme voittaneet paraatin paras ryhmä - palkinnon!! :) Tässä vielä koko paraatiryhmä vilkuttamassa joulukuusen juurella. Samanmoinen kuva muuten löytyy pian varmaan monesta venäläisestä valokuva-albumista, sillä yksi jos toinen turisti kävi ryhmämme vieressä poseeraamassa! :D

Paso käyttäytyi koko paraatin ja toritapahtuman ajan oikein mallikelpoisesti, vaikka oli välillä lastenkin talutettavana ja torilla oli paljon väkeä, vilskettä ja toisia koiriakin. Kyllä sai taas olla ylpeä maalaispojasta kaupungissa! :) (Yhdelle puudelille oli kuulemma vähän kiroillut, mutta puudeli kuulemma alkoi haistatella ensin... ;) Ja kiroilu loppui heti, kun tuli aikuinen remmin päähän.)

Muutakin jouluisaa on puuhailtu.

Olipa Kerran Joulukorttikuvaus eli kuinka otetaan onnistunut joulukorttikuva

Joulu on iloinen asia, joten jokainen itseään kunnioittava lapsi- ja koiraperhe järjestää piltit ja karvaturrit iloiseen yhteispotrettiin toivottaakseen kaikille sukulaisille ja tuttaville herttaista, rauhallista ja riemullista joulua.

 Järjestetään pientä joulurekvisiittaa, puetaan päätähdet tontuiksi ja asetetaan herrantertut jouluiseen lavastukseen hymyilemään.

Ja sitten vaan räps! Sehän on siinä! 

Katsokaa Pason ilmettä! Se osallistuu tähän sessioon ihan riemurinnoin! :D

Kun kuvassa on kolme liikkuvaa osaa, joista vain yksi ja satunnaisesti toinen noudattaa edes jonkunlaisia suullisia ohjeita, niin hyvähän siitä on tultava.

"Hä? Nytkö ne jo läksi?"

20 minuuttia ja 400 (!) kuvaa myöhemmin meillä oli joulukorttikuvat plakkarissa. Joten ei hätää ystävät ja sukulaiset - saatte kyllä jouluntoivotuksenne vielä. Tosin vain sähköisenä versiona, mutta saahan sen sitten itse tulostaa jos tykkää. ;)

Lentävä hollan... eiku espanjalainen

Kameraan oli vähän päässyt kertymään kuvia aina lasten halloween-juhlista alkaen. Eli oli jo korkea aikakin tyhjentää korttia välillä. Sieltä löytyi tämmöinen takauma alkutalveen. Kamera kertoi kuvauspäiväksi 9.11.2012

Olipa kerran kaunis, kuurainen alkutalven iltapäivä. Aurinko oli juuri laskemassa metsän taa hiljaisella peltoaukealla ja kultasi puiden latvoja. Kuului vain yksinäisen korpin raakunta silloin tällöin. Kunnes... 

TITTIDIDIIII!!!

Loikka sinne...

... toinen tänne...

... hyppy ojaan, takaisin, ojan yli metsään.

Metsästä löytyy keppi ja taas mentiin!

Hyppy pyppy...

.... homppu pomppu...

... koikkaloikkanen!

Hullun härvellyksen jälkeen jaksaa hetkeksi pysähtyä vähän patsastelemaankin.

Sittemmin lunta onkin tullut rutkasti eikä enää tarvitse tyytyä pelkkään huuruun ja kuuraan. Lumitelmintäkuvia odotellessa, katselkaa nyt näitä puolentoista kuukauden takaisia ensin, ettei mene pelkäksi agipäivittelyksi tämä blogi... Ja lupaan yrittää ryhdistäytyä tässä päivitystahdissa taas, kun on saatu koneet kuntoon ja toimintaan, ettei käy niin että joulupäivityksiä luetaan sitten juhannuksena vasta. Olisko kellään myydä edullisella lisätunteja vuorokauteen? ;)

Tuhti agipaketti

Meikäläisellä on (taas vaihteeksi) ollut tietokoneongelmia. Tällä kertaa ihan omasta syystä, kun hajotin kannettavani näytön läppäämällä kannen kiinni niin, että mokkulan korkki jäi väliin. Hups. Ja koska mm. FlexiTrack, jolla piirrän radat, on vain tällä omalla koneellani, ja koska aviosiipan kone on tuskastuttavan hidas käänteissään, on blogin päivitys jäänyt odottamaan aikaa parempaa. Nyt, kiitos ihanien ystävien, on läppärissä uusi näyttö. :) Siis viimeisen kuukauden aksailut samassa paketissa, silvuplee!

Itsekseen ollaan treenailtu hallilla noin kerran viikossa. Joko olen ollut yksin, taikka sitten Johanna on ollut pitämässä mun tekemisiä silmällä. Viimeksi kun Johannan kanssa oltiin, hallilla oli valmiina tämmöinen rata. Johanna sanoi ensin, että näyttää tylsältä, mutta koska olemme hurjan laiskoja rakentelemaan omia harjoituksia, päätimme kuitenkin katsoa, miten rata kulkee ja sehän osoittautuikin itse asiassa oikein hauskaksi ja sitäpaitsi erittäin tehokkaaksi ohjaajan rytmitystreeniksi! (HUOM, keskellä olevat suorat putket eivät oikeasti olleet suorat, vaan niissä molemmissa oli mutka "ulospäin" keskellä, muodostivat siis yhdessä hieman pulleaa pulloa muistuttavan kuvion. Koska Flexitrack ei kuitenkaan anna moisia mutkia putkiin tehdä, laittelin ne kuvaan noi, putkien suut ovat oikeilla kohdilla, mutta kuvitelkaan niitä pidemmiksi ja mutkallisemmiksi! :D )

Meille (lue: mulle) haasteellisiksi osoittautui erityisesti 4-5 välistäveto ja sitten 16-17 hypyt. Olin vaan auttamatta myöhässä koko ajan, Pason viilettäessä milloin minkäkin hypyn ohi kiihtyvää vauhtia, kun yritin juosta sen kanssa kilpaa... Oikealla asettautumisella jo edellisillä esteille ja sillä oikea.-aikaisella rytmityksellä homma kyllä pelasi kun junan vessa. Tarkkana sai olla myös mm. 13 putkella, jos yhtään liian aikaisin lähti itse hönkimään eteenpäin, veti koiran väärän putken suulle. Todella hauska ja vauhdikas rata, jossa pienikin virhe omassa ajoituksessa kostautui välittömästi! :D Itse juoksin tätä rataa ensin viikolla yksityisopetuksessa ja uudestaan jokusen päivän päästä ryhmäharkoissa. Eikä se sen paremmin ottanut sujuakseen... Pitäisköhän keväämmällä yrittää uudelleen..?

Koska minulla usein on lapset mukana, kun lähden hallille yksikseni treenaamaan, yritän selvitä treenistä mahdollisimman sukkelasti, etenkin jos käy niin hyvä säkä, että kullannuput nukahtavat autoon. Silloin ei hukata aikaa esteiden siirtelyyn, eikä kontaktiesteitä etenkään oikein yksin kauheasti siirrelläkään. Esteet olivat jotakuinkin näin kun saavuin halliin, rengasta muistaakseni pikkuisen taisin siirtää. Numeroita ei ollut, joten kehittelin itse tämmöiset kuviot, ja olin niihin niin tyytyväinen, että myös meidän agiryhmämme teki suunilleen tätä harjoitusta minun seuraavalla vetovuorollani:

Kokonaisena ei tätä menty, vaan pätkinä ja mentiin varmaan myös muunlaisissa järjestyksissä (mm. keinulta suoraan puomille), mutta näin nyt ainakin. ;) Keinulla sai olla Pason kanssa tarkkana kun porkkana, että se todella meni juuri sille kaikista ihanista vaihtoehtoesteistä, jonne olin suunnitellut... Tässä tuli treenattua myös pimeitä putkikulmia, putkesta toiseen "kauko-ohjausta", vähän haastavampia keppikulmia ja mm. kepeille vientiä persjätöllä ja sylkkärillä. Tulipahan kontaktien tehotreeniä!

 Tämä seuraava oli myös sellainen, jossa kehittelin radan vain muutamaa hyppyä siirtelemällä, suurin osa esteistä oli jo paikallaan. Ja tätäkin juostiin myös meidän ryhmän harkoissa. :) Tässä tuli treenailtua vauhdikkaita suoria, etenemistä ja vauhtirällätyksen jälkeen haltuunottoja. Pimeä putki oli taas mukana ja kepeille sisäänmenoa kovasta vauhdista sekä vaikeasta avokulmasta.
Hieman yllättävästi keinu näin aseteltuna oli monelle (lue: kaikille) ryhmän koirista (vai ohjaajista?) haastava, ja eräänä iltana hallilla nähtiinkin oiva valikoima vauhdikkaita lentokeinuja... Hypyille 15-18 keksittiin treeneissä muistaakseni ainakin 4 erilaista ihan toimivaa vientiä. Montako sinä keksit?

Omien treenailujen lisäksi ollaan ehditty myös Sannan valmennuksiin. Joulukuun alussa rata näytti tältä:

Olin aivan varma, että Paso huitaisee 3-hypyn jälkeen suorilta rakastamalleen puomille... Enkä ollenkaan älynnyt edes huolestua sellaisesta vaihtoehdosta, että se jatkaisi hyppysuoraa suoraan 5-hypylle! Ja arvatkaan minne se meni? Ja lujaa! :D Ekalla kerralla taisi ehtiä hypätä vielä kuutosenkin, ennenkun huomasi, että meikäläinen jäi rannalle ruikuttamaan. ;) No, kun asemoiduin lähtöön paremmin lenkkarit osoittaen kolmosta, ei ongelmaa enää ollut. Eikä Paso myöskään edes vilkaissut puomia, vaan kääntyi hienosti neloselle "saksalaisella". Sitten suora 5-8 olikin silkkaa ilottelua, kunhan en itse ajautunut liian lähelle vitosta, jolloin koira ei päässyt suoralle linjalle vaan lähti mutkittelemaan sen sijaan että olisi hypännyt kaikki hypyt vinosti. 8-9 olisi ollut loogisempaa viedä niin, että koira kiertää 8-hypyn hyppysuunnasta oikealta, mutta radan reuna-aita tuli siellä vastaan ja lisäksi tarkoitus oli harjoitella tiukkaa käännöstä lähellä kuljettaen. Tämä olikin minulle hirveän vaikeaa, Paso kiersi mahdottoman kaukaa, hidasti vauhtia hirveästi tai hyppäsi 7-hypyn matkalla putkeen. "Saksalainen" toimi tässäkin pyörimistä paremmin ja käänsi koiraa tehokkaasti. 10-11 tultiinkin noin kolmeasataamiljoonaa kaikista mun jarrutusyrityksistä huolimatta, lopputuloksena ulkokautta ohi muurin ja täysillä ihanalle puomille. :D Tätä kovasti yritettiin, mutta mun ohjaus oli koko ajan tehotonta ja myöhässä. Lisätään siis harjoiteltavien listalle! (Pasollakin meni vähän lujaa, se mm. kerran hyppäsi täyttä vauhtia suoraan päin muurin oikeanpuoleista tolppaa... ok, ei mun ohjaus varmaan ollut täydellistä, mutta voiskohan koirallakin kuitenkin vähän olla vastuuta, että katsoo edes sen verran eteensä ettei törmäile suoraan päin esteitä "hei me lennetään" -tyylillä...) Kepeille ei päästy suoraan puomilta, oli liian vaikea kulma. Ja mun piti olla tosi tarkkana, etten lähtenyt ohjaamaan putkelle yhtään liian aikaisin, muuten Paso tuli kesken pois. Mutta koska putki oli niin, että jos ohjaus oli yhtään myöhässä, oli koira väärässä putken päässä, niin mun oli pakko mennä hassussa asennossa koko pujottelun ajan, että ohjaus oli jo ikäänkuin valmiina päällä keppien lopussa! :D No, toimi, ja ajan myötä pujotteluun saadaan kyllä varmuutta ja kestävyyttä varmasti. Hauska ja vauhdikas rata!

Uusin Sannatreeni näytti tältä ja oli kuin mittatilauksella tehty minulle, valssaamisongelmaiselle... 

Putki 3 oli just niin lähellä puomia kuin kuvassa näyttääkin. Tuntui epätoivoiselta yrittääkään saada Pasoa valitsemaan putki ihanan puomin sijasta ja vielä ehtiä itse ohjaamaan 4-5 järkevästi. Mutta kas! Elämä on yllätyksiä täynnä, ja sinnehän se hujahti putkeen ihan kyselemättä! :D Häkellyin niin paljon ekalla kerralla, että unohdin samantien koko radan ja oli pakko palkata koira suoraan putkelta! xD Kun siis tästä olemattomasta alkuongelmasta oli selvitty, menikin rata tosi iisisti oikeastaan 16-hypylle asti. Kepeille sai olla tarkkana, ettei työntänyt koiraa tokaan väliin, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Putkelle 12 tein ensin takaaleikkauksen, mutta keppien päässä valssaamalla ehdin paremmin 13-hypyn taakse vastaanottamaan (tästä meni moni koira  ulkokautta ohitse, jos ei ohjaaja ollut tarkkana). Mutta mutta... Jo hyppy 16 valui pitkäksi, vaikka sieltä käännyttiinkin valssin voimin oikeaan suuntaan. Hyppy 17 vielä pidemmälle, 18 veeeeeenyi jo melkein puomille asti ja sitten jo ohjaajaa nauratti omat onnettomat valssailuyritykset niin paljon, että pakkohan se oli lopettaa, palkata koira ja kikattaa hetki. Ja eikun uutta yritystä. Ja uutta, ja uutta... Ehkä jossain yrityksen 5 ja 10 välimaastossa aloin hiljalleen käsittää, miten se valssi pitäisikään tehdä. Eli noin sata vuotta aikaisemmin, että se olisi ajoissa ja ikäänkuin kyljittäin kääntyneenä suoritettavaan hyppyyn nähden. Ja taas harjoiteltiin. Kun vielä sain kurittoman vastakkaisen käden aisoihin, alkoi tulostakin syntyä! Lopulta me tehtiin Pason kanssa koko rata alusta loppuun nollaratana ja ihan kelpo valssikuvioilla! Olin kyllä jo vähän ylpeä itsestänikin. Sanomattakin lienee selvää, että olin valtavan ylpeä Pasosta. <3 Jossain välissä muuten harjoiteltiin myös 16-17 väliin sylkkärikin. Sekin alkoi sujua, kunhan Sanna piirsi allekirjoittaneelle erinäisiä askelkuvioviivoja hiekkaan. ;) Ai mitenniin pitää vääntää rautalangasta häh? :D

Huh. Jaksoikohan kukaan loppuun? No, ovatpahan nyt itsellä ainakin muistissa, vaikkei kukaan muu olisikaan jaksanut lukea. ;)
Treenailun lisäksi ollaan ehditty myös korkata viralliset kisat. Menestystä ei tullut kummemmin, mikä ei ollut kyllä mikään yllätys. Tyytyväinen kuitenkin olen, eritoten koiraan. Ensimmäinen agirata meni kyllä ihan huvittelun puolelle, kun ohjaaja unohti ohjata. ;) Mutta Pasolla oli kivaa ja se suoritti esteitä ihan koko rahan edestä. :D Agirata, hyl. Hyppärille sitten sain itsekin aivot toimintaan ja jotenkin ryhdistäydyttyä ja tein omasta mielestäni ihan ok suorituksen. Paso oli loisto, kuten aina. Harmillisesti ihan loppusuoralla pujottelussa Pasolla meni joku roska kurkkuun ja alkoi kovasti köhityttää, joten se tuli pois pujottelusta. Lopputuloksena siitä viitonen. Hyppyrata, 5. Videoista kiitos Maijalle ja Matille! :) Ratapiirroksia ei ole, koska enää ei ole mitään havaintoa miten radat mahtoi mennä...

Haaste: Koiran syvin olemus

Jaana heitti minulle blogissaan haasteen. Hauskaa! En olekaan ennen saanut mitään haasteita, vaikka bloggailua on jo monta vuotta takana. Ja tämä oli vielä tosi hauska haaste. Tehtävänä oli siis kuvailla koiran syvintä olemusta muutamalla kuvalla. Tässä Pason syvin olemus, kahteen kuvaan tiivistettynä. Nämä eivät kaivanne enempää selittelyjä, vai? :D Alemman kuvan tekstikin osuu nappiin...

(kuvat on lainattu Googlen kuvahausta)

Ja laitetaan haaste eteenpäin Kaarinalle Koiruuksia ja Kepposia - blogiin ja Johannalle Tappilandiaan (saa laajentaa tehtävää myös muihin karvaeläimiin...)

Paso ja agilityn Zen...

Viime viikon keskiviikkona meillä piti olla Sannan agivalmennus. Kävi kuitenkin niin, että tiistai-iltana nuorimmaisemme Pyry joutui yöksi sairaalaan tarkkailuun. Yö tuli nukuttua todella huonosti ja aamusta riennettiin heti sairaalaan, jossa kului päivä pitkälle iltapäivään, Pason tietenkin odotellessa kotona. Pyry kotiutettiin, mutta käskettiin seurata tarkasti ja tuoda tarvittaessa heti takaisin, jos kunto taas huononee. Ei siis oma mieli ollut kauhean agilitysuuntautunut, kun illalla olisi ollut harjoitusten aika.

Jos jotain olen viimeisen puolentoista vuoden aikana koirastani, itsestäni ja agilitysta oppinut, niin sen, milloin EI kannata lähteä treeneihin. Ja nyt oli juuri se hetki. Minua harmitti kuitenkin, kun Pasolta oli jo edellisen päivän harjoitukset jääneet väliin ja muutenkin aktivointi oli ollut huononlaista lapsen sairastaessa. Olisin suonut mielelläni sille agilityilottelua. Joten puhuin ihanan Johannan ympäri menemään valmennukseen Pason kanssa. Eipä sitä nyt niin kauheasti tarvinnut edes suostutella. :) Illalla siis toimitin Pason kerhoreppu pakattuna treenihallille ja lähdin itse takaisin kotiin. Parin tunnin päästä tyytyväinen energiansa purkanut koira palautettiin kotiportille. "No, miten meni?" "Noo... ihan hyvin. Tai oikeastaan - helvetin hyvin!" :D Vähänkö hieno juttu! Kivaa oli ollut kummallakin ja Sanna kuulemma ei ollut uskoa korviaan, kun oli kuullut ettei pari ollut koskaan ennen treenannut yhdessä!

Itse olin äärettömän tyytyväinen ratkaisuuni. Jos olisin lähtenyt treeneihin väsyneenä ja lapsesta huolestuneena, ei se olisi ollut reilua koiraa kohtaan. Paso lukee mielialojani niin äärettömän helposti, etten sitä pysty huijaamaan, vaikka kuinka yrittäisin piristyä ja tsempata. Ja kun se huomaa että olen jostain huolestunut / vihainen / ärtynyt tai mitä tahansa muuta kuin rento ja hyväntuulinen, se reagoi välittömästi. Ja yleensä se reagoi tipauttamalla korvat pois käytöstä ja riehaantumalla, tai alkamalla hidastella ja varmistella ihan liikaa. Jolloin minä sitten taas helposti hermostun koiraan ja kierre on valmis. Tulevaa kisauraamme silmällä pitäen - onneksi en ole mikään kova kisajännittäjä! :D

Perjantaille suunnitelmissa olleet mölliagilityt jäivät meiltä väliin, kun Paso onnistui treenien jälkeen saamaan jossain ulkona tassuunsa haavan. Ei se paha ollut ja varmaan Paso olisi agiradalla painellut menemään siitä huolimatta, mutta en halunnut ottaa riskiä että antura repeää pahemmin. Viikonloppu ja alkuviikko paranneltiin varvasta ja lenkkeiltiin vaan hihnassa, rauhallisesti, Ronjan punainen kurarukkanen tassussa. Meinasi pieneltä perropojalta levitä polla... ;) 

Onneksi varvas parani hyvin ja pääsimme taas keskiviikkona Sannan treeniin. Tällä kertaa uskaltauduin taas itsekin halliin sisälle, kun mieli oli ihan tavallinen ja hyvä taas. Ja hyvä oli treenikin! Paso teki taas niin hienosti kaiken, mitä pyysin ja kuunteli mahtavasti ohjausta. Se kuuntelee nykyään niin hyvin, että mun on opeteltava ohjaamaan koko ajan tarkemmin ja paremmin. Tavallaan se onkin nyt vaikeampi ohjattava, kuin silloin, kun se meni vähän poissa hallinnasta. Silloin sitä pystyi vähän huiskaisemaan sinne ja sitten taas tuonne, eikä se niin piitannut minun pienistä virheasennoista tai vääristä rytmityksistä. Nyt se kuuntelee ja tarkkailee niin tarkasti, että ohjauksen pitää olla just eikä melkein. Koska koira menee just ja tarkalleen sinne minne ohjataan. Että täti sitten vaan on hyvä ja jatkaa harjoituksia! :D

Radalla oli pitkiä suoria etenemisiä, suoria putkia, pimeitä putkikulmia ja sitten välillä pieniä tarkkoja käännöksiä. Ja kepit meni upeasti täydestäkin vauhdista! Ihan oikein sisään ja joka väli pujotellen, jos minä en vaan sössinyt työntämällä kättä liian aikaisin taskuun... Vaikein meille (mulle) oli 12-14 hypyt, mutta niistäkin selvittiin kyllä lopulta ihan kunnialla, kun vaan keskityin. Ja sitten se kuulemma ei näyttänyt edes vaikealta. Eikä ollutkaan.
4-6 mentiin putken puolelta ohjaten: lähetys neloselle, takaakierrätys ja persjätöllä vitonen, sitten itse etenemään heti kohti seiskaa, niin ei koira edes vilkaissut putkeen. Tuo hankala 12-14 kohta tehtiin twisti-tyyppisesti välistäveto ja sitten jaakotus 13-hypylle. Tarkkana sai olla oman liikesuunnan kanssa, ettei mennyt 14 sivu suun. Muissa kohdin ei oikeastaan suuren suuria ongelmia ollutkaan. 10-putkelle piti vaan muistaa putkijarrutus hyvissä ajoin, siis jo ENNEN kun koira on putkessa. Silloin kääntyi tosi tiukasti putken jälkeen. Jopa niin tiukasti, ettei uuden putkikäskyn kanssa auttanut yhtään viivytellä, tai Paso tuli putkien välistä. 16-hypylle Paso eteni hienosti, kunhan sain tehtyä putkella takaaleikkauksen ajoissa ja käskytin ajoissa hyphyphyp... Loppusuora olikin sitten pelkkää ilottelua ja tosiaan - mahtavasti Paso osasi itse urvelluksen jälkeen jarruttaa vielä ja keskittyä kepeille. Hieno Paso!!! :)

Ja siis näin upeastihan meillä menee silloin, kun mun mieliala on perhosia ja poutapilviä. <3 Jos meinaa alkaa hermostuttaa, silloin pitää vaan hengittää syvään ja miettiä että "puro solisee, puro solisee" ;) Taikka sitten on parempi viedä koira autoon ja jatkaa myöhemmin paremmalla mielellä. Pasolla saa ja pitää olla koko ajan hurjan hauskaa, eikä ole sitä kohtaan reilua, jos se joutuu miettimään mitä teki väärin, vaikka mun mieltä painaisivat ihan muut jutut...

Ainiin... ja Pyry on taas ihan kunnossa ja täydessä vauhdissa. Selvisimme onneksi säikähdyksellä. :)

Se on nyt virallista

Nimittäin Pason lonkat ja kyynärät, lausunto napsahti tänään sähköpostilaatikkoon. :)

(Ei, Kennelliitto ei sentään piirrä hyviin lausuntoihin hymynaamoja, mutta täällä ollaan niiiiin tyytyväisiä, kun pelkona oli mahdollisesti C/C ja 0/1 kyynärät... Onneksi meillä on ilmeisesti vaan hieman ylivarovainen oma eläinlääkäri!)

Lunta! :)

Koska lähdetään lenkille?? Tää lenkkikaveri vaan nukkuu...

Toissapäivänä tulikin talvi! Hieman mahtavaa, ainakin hetkeksi saatiin taukoa jatkuvaan tassujen pesuun ja kuraisuuteen. Ja onhan lumi noin muutenkin aika kiva juttu! :)

Ja vielä taas linkki Jaanan hienoon kuvapäivitykseen

No siis VAU!

Oltiin eilen Sannan treenissä Pason kanssa. Ja loppuillan mie leijuin. Meni vaan NIIN HYVIN, ettei ehkä ikinä oo mennyt niin hyvin. Johannan sanoin: "Olit sitte kerrankin samoissa treeneissä Pason kanssa!" :D Sannakin suorastaan kehui meitä! Mulla oli kuulemma hyvät ohjaukset, seurasin hyvin koiraa jolloin ajoitus pelasi ja näki että ollaan harjoiteltu! :) :) :) En muuten turhaan sitten kuitenkaan tuijottanut sitä edellisen treenin videota uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

No mutta siis rata oli tämmöinen:

Alun suoran jälkeen lähetys pimeään putken päähän. Ekalla kerralla mun ohjaus oli aavistuksen myöhässä ja Paso meinasi jo tulla ohi, mutta korjasi. Selvästi oli edellisen Sannan koulutuksen putkitreeni sillä(kin) vielä muistissa. Sitten vain 5-hypyn tykö odottamaan koiraa putkesta, 6 ja lähetys takaakiertoon seiskalle, johon persjättö. Tässä oli monia muitakin ohjausvaihtoehtoja, mm. valssaus tai sylkkäri, mutta päädyin tuohon persjättöön ihan vaan siksi, kun se edellisessä treenissä oli niin mahdottoman vaikea meille ja sit oli sitten välissä omissakin treeneissä harjoiteltu, joten nyt oli vähän niinkun näytön paikka... ;) Ja mitenkä hyvin se menikään! Sitten lähetys takaakiertoon 8-hypylle ja pakkovalssi ysille niin saatiin koiralle suora hyvä lähestyminen kepeille. Ihan ekalla kerralla Paso selvästi hieman hämmästyi kun vastassa yhtäkkiä olikin pujottelu ilman verkkoja kesken rataa ja minäkin jotenkin häkellyin, joten pipariksi meni eka pujottelu. Seuraavilla kerroilla Paso haki upeasti oikean sisäänmenon ja pujotteli kun mikäkin! Vielä se ei kestänyt ratavauhdissa takaaleikkausta, joten ohjasin pujottelun vasemmalta puolelta. Putkeen 11 vienti ei tainnut kertaakaan onnistua ihan oikein. Sen verran pujottelu on vielä epävarmaa, että jos lähdin tekemään ohjausta yhtään liian aikaisin, jäi viimeinen väli pujottelematta ja sitten taas vähänkään myöhemmin olin jo auttamatta myöhässä ja koira väärässä putken päässä. Ei tätä kuitenkaan jääty sen kummemmin hiulaamaan vaan jatkettiin vauhdilla hallin toiseen päähän kohti rengasta. Upeasti Paso malttoi täydestä usvatuksesta jarruttaa Aan kontaktillekin.
Renkaalle saatiin vinkkejä, siinä kun on ollut vähän ongelmaa, että välillä Paso on hakenut hienosti renkaan keskustan, välillä taas menee jatkuvasti alta, enkä ole tajunnut mikä hommassa mättää. Sanna huomasi, että Paso hyppää silloin kun näytän kädellä samoin kuin hyppyesteillä, mutta heti jos käsi putoaa yhtään alas se meneekin alta. Lisäksi RRRRrrrengas - käsky ilmeisesti R-kirjaimen takia on niin huomiotaherättävä, että se kääntyy vilkaisemaan minua. Tällöin jos käsky on vähänkin myöhässä tai se käsi jää alas, se ei enää ehdikään ponnistaa hyppyyn vaan joutuu kumartumaan ja juoksemaan alta. Sanna siis suositteli, että otetaan käyttöön sama käsky kuin tavallisilla hyppyesteillä ja minä muistan pitää käden ylempänä. Toimi. Eihän Paso kauheasti ole rengasta vielä tehnytkään, eli jatketaan harjoittelua!
Hypylle 15 oli pitkä vienti takaakiertoon, siinä sai vaan itse olla tarkkana että tulee ohjaamaan riittävän lähelle estettä, muuten lähdettiin molemmat seilaamaan mihin sattui. ;) Loppuradassa ei oikeastaan ollutkaan mitään ihmeellistä, kunhan nautiskeltiin hauskuudesta. :)

Siistiä!!

... nyt nautitaan tästä fiiliksestä vielä hetki, sitten suunnataan taas katse seuraaviin koitoksiin ja ensi viikon treeniin. Päästään sit taas maanpinnalle takaisin. ;)

JEEE!!!!

Kepit tänään alusta loppuun ilman yhtään verkkoa! Monta kertaa!! Jes!


... ei mulla muuta. ;)

Sannan koutsattavana

Sanna oli laatinut hauskan putkipyörittelyradan:

Täytyy sanoa, että olis varmaan rataantutustumisessa mennyt sormi suuhun, jos en olisi ehtinyt vakoilemaan edellisen ryhmän suorituksia... ;) Mutta eipä siinä sitten mittään, ruvettiin työstämään rataa, Sannan tutulla ohjeella "Jatka vaan niin pitkään kunnes menee pieleen, ni harjoitellaan sitten..." No, meillähän se tarkoitti esteitä 1, 2 ja 3, kuinka ollakkaan! :D
Putkisysteemeissä oli kuitenkin ideana, että ohjaaja jäi suoran putken alkupäähän ja sieltä kauko-ohjaten koira mutkaputkeen. Kun piti mennä koiraa lähempänä olevaan päähän, jäi ohjaaja niin, ettei jalkoja näy putken takaa ja selkeä käännös + liikkeen suunanmuutos juuri oikeaan aikaan suhteessa koiran liikkeeseen. Kun taas koiran piti tulla ohjaajaa lähempänä olevaan putken päähän, tultiin odottamaan mutkaputken suulle niin, että koira näkee jalat. Ideana siis, että koira oppii hiljalleen: "kun jalat näkyy, tule kauempaan päähän, kun ne ei näy, mene ekana vastaan tulevaan päähän". Sitten suoraan putkeen mentäessä (9) taas piti oma liike ja ohjaus ajoittua juuri oikein siihen hetkeen kun koira putkien välistä näkee ohjaajan. Ääntä piti toki pitää koko ajan, että kääntyi oikeaan suuntaan putken 8 suulta. Miten yksinkertaista... Not! 

Putkikuvioista kuitenkin selvittiin ihan pikku kömmähdysten (mulla meni oikea ja vasen vaihteeksi sekaisin...) jälkeen tosi hienosti. Yllättävän selkeää oli koiralle, milloin pitää mennä mihinkin, kunhan vaan oma ohjaus oli kohdallaan! Sitten kyllä välillä sekoiltiin oikein huolella, mutta kun jätettiin homma hautumaan, niin lopuksi sujui taas hienosti. Putkien lisäksi ongelmallinen kohta oli hypyt 12-15. Ja siellä etenkin hyppy 14 kun sen jälkeen olisi pitänyt koira saada oikealle puolelle ja itse olin koko ajan noin sata vuotta myöhässä, niin eihän se onnistunut. Ei sitten millään, paitsi kerran varmaan säkällä. Mutta olipa hyvä treeni, ja Paso jaksoi tosi hienosti toistaa ja kuunnella ja tsempata!

Videolta varmaan näkee ja tajuaa paremmin, että miten toi kohta 12-15 piti ohjata, joten en edes yritä selittää takaakiertoja, valsseja, flippejä ja fläppejä tähän. ;)

Sunnuntaina (kun tuo treeni oli keskiviikkona) sitten lähdettiin Pason kanssa hallille treenaamaan ominemme. Mukana oli myös Pyry 10kk, joka ystävällisesti nukkui koko treenin ajan sekä Ronja 3v, jonka lahjoin namuilla ja kekseillä ja joka kannusti meitä kovasti: "Äiti, Paso on tosi pätevä. Äiti, koska menette ton keinulaudan, menkää keinulauta!" :D

Olin päättänyt harjoitella kaarteessa olevia hyppyjä (kun niistä mentiin sisärataa ohi mölleissä), pujottelua sekä Sannan treenin hyppykuviota, mikä oli jostain syystä minulle käsittämättömän vaikea. Edellisenä iltana vietin varmaan tunnin verran videoita tuijotellen ja tuntuu, että sitten vasta ymmärsin, mitä siinä ohjauskuviossa oikeastaan olisi pitänyt tehdä... No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! :D Lisäksi ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla vieheleikkikurssilla opittuja vieheleikkejä agipalkkauksessa.

Väsäilin tämmöisen radan (huom, numerot alkaa nollasta):

Kepeissä verkot sisäänmenossa ja ulostulossa. Bonuksena sain vielä kontaktiharjoitustakin, kun Aa sattui olemaan sopivalla paikalla. :) Ei menty tätä ihan kokonaisena, mutta pätkinä, ainakin: 0-8, 8-13, 12-17, 9-17... Ja mitenkä hienosti Paso tekikään töitä! Kaarrehypyissä ei mitään ongelmia, vaikka juoksin itse ihan suoraan, hienosti haki kauimmankin hypyn kun vähän työnsin kädellä. Pujotteli paria hassia lukuunottamatta kuin mikäkin, teki upeita kontakteja kovasta vauhdista. Ja tuo takaakierto-valssi-pyöritys-takaakierto-persjättö-systeemikuviokin onnistui kuin ei mitään! (eli jopa minä olin ilmeisesti ankaralla videoiden tuijotuksella onnistunut oppimaan jotain!). Hurjan tyytyväinen olin treeniin. Ja viehe toimi palkkauksessa paremmin kuin hyvin, eikä ollut varsineen ja naruineen ollenkaan hankala, niinkuin olin epäillyt. :) Erinomaisen onnistunut hyvän fiiliksen treeni siis!

Retkipäivä laavulla

Agiraportti Sannan valmennuksesta videoineen odottaa, mutta laitetaan nyt väliin tämmöinen kuvapäivitys, ettei ihan aksaamiseksi mene koko blogi.

Ystäväni Marita kutsui meitä laavuretkelle ja mehän lähdettiin, kun luvassa kerran oli kuumaa kaakaota. (Bonuksena saimme huomata herkuttelevamme myös vaahtokarkeilla ja tuoreilla croisanteilla, makkarat tuotiin sentään itse..) 

Olenkohan muistanut viime aikoina hehkutaa meidän lenkkimaastoja? No jos en, niin hehkutanpa (taas!). Ensinnäkin ainakin viimeisen kolme viikkoa lenkkeillyt niin, että joka ikinen päivä olen mennyt eri lenkin. Ei pääse tylsyys iskemään, kun vaihtoehtoja löytyy näin mahtavasti! Ja toisekseen, meillä on ihan upeita paikkoja vain kivenheiton päässä kotiportilta. Niinkun nyt tämäkin laavu, 15min kävely kotoa:

Aika mageeta, eikös?! Lisäksi laavulla on valmiina kuivat polttopuut ja ritilät ja tikut makkaran (ja vaahtokarkin) paistoon! Ei siis tarvita mukaan kuin omat eväät ja tulitikut!

Emme antaneet pikku sateenkaan haitata, vaan suuntasimme siis retkelle. Nämä kaverukset nyt eivät yleensäkään paljon houkutteluja metsäretkille kaipaa. :)

Kun saavuimme laavulle, tuli paloi jo nuotiossa ja Pasoa odotti tyttöystävä Rizi:

Alkujuoksentelujen jälkeen piti alkaa mittailla kummalla on suurempi suu... ;)

 "Miksi ne rähisee toisilleen?" kysyi Ronja, mutta ihan ystävällismielistä mittailua tämä oli koko ajan. Rizi ei olisi viitsinyt koko ajan juoksennella ympäri mättäikköä, joten Pason oli tyytyminen painimisnahjaamiseen, vaikka se yrittikin kimeästi haukkua ja saada kaveria liikkeelle.

Tää huilais nyt tässä, tuumaa Rizi.

Sivumennen sanoen, koira olivat muuten tämän retken jälkeen melkoisen mutaisia... Paso oli niin märkä ja kuumissaan, että koleassa ilmassa siitä näkyi, kun höyry nousi. Rizi taas oli lopulta lähes saman värinen kun Pasokin... No, onneksi se meni Maritalle, eikä tullut meille pestäväksi. ;)

Eväsaika - koirillekin paistettiin tietenkin oma makkara.

Ronja olisi halunnut lähteä heti seuraavana aamuna uudelle laavuretkelle. Ei lähdetty, mutta uudestaan kyllä mennään ihan varmasti, kunhan nyt savunhaju vähän vaatteista ensin hälvenee. ;) Kiitos Maritalle mukaan houkuttelusta ja tietenkin herkuista!

 Tullaan vaan, mulla olikin tosi hauskaa!!

Kisakokemusta kartuttamassa

Tiistaina oli valinnan paikka. Agitreenit vai möllikisat?? Päätin raskain mielin raaskia jättää treenit väliin ja lähteä möllikisoihin, koska kisakokemusta tarvitaan ja möllikisoja on tällä nurkkakunnalla harmillisen harvoin. Yksissä oman seuran mölleissähän kävimme kesällä, mutta niistä tuskin suurta kisakokemusta karttui, omalla kentällä kun oltiin ja paikalla oli vain kourallinen väkeä, nekin suurin osa tuttuja. Naapuriseuran hallilla oli kuitenkin tiistai-iltana ihan toinen meininki. Haukkuvia, leikkiviä, treenaavia vieraita koiria, paljon ihmisiä, vilinää ja vilskettä. Ja kirsikkana kakun päällä melkoisen kova sade rummuttamassa hallin peltikattoon. Suorastaan urheilujuhlan tuntua siis! :D Ja niinhän siinä kävi, että Paso-poikaa rupesi jännittämään tämä kisadebyytti... Voi pientä. ;)

Möllien rata näytti tältä:

Jätin Pason lähtöön ja meni 2 ja 3 - hyppyjen välimaastoon kutsumaan sitä mukaan. Kun käännyin katsomaan, se haisteli maata ja jouduin jonkun aikaa odottelemaan, että se vilkaisi minuun. Ja kun sitten kutsuin, se juoksikin molempien hyppyjen ohi suoraan mun kylkeen kiinni! ... ja minä kun pelkäsin että se kontakteja rakastavana bongaa A-esteen ja huitaisee sinne... Mutta lasta jännittikin niin, että tuli äiteetä ikävä! :D No, uusi lähtö ja otin sen mukaan jo yhden hypyn takaa ja nyt päästiin hienosti radalle. Vitoselle vastakäännös toimi tosi hienosti ja puomin kontakti täydellisesti. 7, 8, 9 - kaarteessa ilmeisesti oikaisin itse liikaa kaarretta ja Paso ohitti keskimmäisen hypyn sisäkautta. Tällaisia pitäisi treenata, se ei kauhean hyvin hae hyppyjä muutenkaan, ja kaarteessa se tahtoo oikoa. En jäänyt kuitenkaan korjaamaan, kun oli hyvä meno päällä ja virhe minun. Putkeen Paso hujahti hurjaa vauhtia enkä sitten kerennyt tekemään seuraavalle hypylle minkäänlaista ohjausta, joten Paso ehti vilahtaa hypyn 11 ja putken välistä. Jatkoimme siis Aalle (upeat kontaktit taas!) ja suoraan maaliin. 

Sanna oli katselemassa ja saatiin heti kommenttia radan jälkeen. Hänhän sen sanoi, että Pasoa selvästi jännitti ja siitä johtui virheet. Itse en varmaan olisi hoksannut edes ajatella heti moista! Hän myös kehotti ehdottomasti menemään vielä kilpailevienkin radalle, jotta saadaan sitä kisakokemusta, joten ei muuta kun härkää sarvista... Rata näytti tältä:

 Alussa ei mitään ongelmia, kontakti taas tosi hienosti ja luvalla eteenpäin. Ei edes vilkaissut putken väärää päätä vaikka veinkin vasemmalta puolelta. Sitten olikin edessä kepit ja pujotteluahan Paso ei vielä osaa. Hauskasti se selvästi hidasti vauhtia ja tähtäili, että "aha, tossa on noi tommoiset, näitä on nähty ennenkin..." mutta vauhti vei voiton ja se hujahti yhdestä välistä "sisään" ja jostain toisesta myöhemmin "ulos" ja siinä oli tällä kertaa sen käsitys pujottelusta! :D En kyllä sille keppejä ollenkaan käskyttänytkään enkä edes odottanut että se niitä tekee, kunhan jatkoimme suoraan eteenpäin. 6- ja 7-hyppyjen välissä olin ongelmissa, kun väli oli niin pitkä ja en ehtinyt ajoissa kunnolla ohjaamaan, joten Paso tuli välistä väärälle puolelle. Korjasin, mutta taas 9-hypyllä jäi takaakierto tekemättä, kun en vaan jotenkin kerennyt tai osannut sinne kunnolla viedä. Paso lähti kyllä suorittamaan, mutta kääntyikin kesken pois. Uusi lähetys hypylle ja päästiin eteenpäin kympin kautta kohti puomia. Ja vielä yksi tosi hieno kontakti, olisi tehnyt kamalasti mieli palkata, mutta lihapullat oli vetskarin takana enkä tiedä olisko siitä tullut sanomistakin. ;) Loppukuviot mentiinkin sitten riemukkaalla vauhdilla. Paljon rennompi suoritus Pasolta jo! :) Sannan pikapalautteen mukaan mun ohjaukset jää kesken, ja siksi etenkin takaakierroissa Paso pyörtääkin ympäri. Eli huolellisuutta ja malttia ohjaukseen!

Saatiinpahan nyt kuitenkin kisadebyytti tehtyä, kuukauden päästä on uudet möllit tiedossa, joten sinne sitten taas tähtäämme. Ja kunhan pujottelu saadaan kuntoon, niin virallisiinkin. :)