Kun on hihnakävely kunnossa, voi ihan pienikin taluttaa. Vaikka rattaissa istuen.

Pienestä kiinni...

Pienestä oli taas kiinni nollat kisoissa viime viikonloppuna. Tuomarina oli ainakin itselleni ihan uusi tuttavuus Anne Huittinen. Anne oli piirustanut todella kivat ja sujuvat ykkösten radat, jotka kuitenkaan eivät olleet pelkkää kaahotusta, vaan vaativat hallintaa ja ohjaustakin. 

Ensimmäinen, eli agilityrata A näytti tältä: 

Rata vaikutti oikein jouhevalta ja suoritettavalta. Ainoa kohta mitä mietin meille vaikeaksi oli putki 12. Siinä kun väärä pää oli niin suoraan koiran nenän edessä puomin kontaktille pysähtyessä, että sen suorempaa linjaa putkeen ei voisi olla... Eli tätä pelkäsin meidän kompastuskiveksi ja niinhän siinä sitten kävi, että Paso lujahti putken väärään päähän kun sen kontaktilta vapautin, ennenkuin ehdin edes ajatella tekemäni yhtään mitään ohajuskuviota. Videosta näkeepi, että en kyllä selvästikään edes ajatellut tekevänikään mitään, joten se siitä. TARKOITUS oli tietenkin tehdä napakkaakin napakampi haltuunotto ja puolivalssi, vaan mitä tapahtuukaan?? Koko olemukseni näyttää suoraan putken oikeaan päähän ja oikein vielä kädellä huidon sinnepäin. Eipä voi koiraa syyttää tästä. Tosin nolla tämä ei olisi ollut kuitenkaan, koska Paso pudotti ensimmäisen riman. Koko kisassa tuli makseille vain yksi ainoa tulos, joten vitosellakin olisi kuitenkin päästy palkinnoille...

Muuten rata oli kuitenkin oikein onnistunut. :) Tosin itse en meinannut pysyä tolpillani, ku ensin juoksin melkein päin a-estettä ja sitten meinasin kaatua siellä surullisenkuuluisalla putkella... Mut hyvä pössis oli! :)

Tästä B-kisan agilityradasta sanoin heti, että tämä on helpompi kuin äskeinen. Ainakin meille. Ja niin se olikin. Ei pahoja ansaputkenpäitä eikä oikeastaan mitään muutakaan konstikasta:

Ja hyvinhän se menikin. :) Paso pudotti neloshypyn riman, ilmeisesti ainakin osittain mun valssin takia. Sen kanssa pitää nyt ehdottomasti ruveta harjoittelemaan tiukkoja käännöksiä kovista vauhdeista korkeilla rimoilla. Mutta siis yksi rima olikin oikeastaan ainoa kauneusvirhe koko radassa. Niin, ja A-esteellä tuli niin jyrkkä takaaleikkaus, että Paso meinasi pyörähtää takaisin alas, mutta tämän mahdollisuuden olin ottanut huomioon jo rataa kävellessä ja olin kerrankin ajoissa käskyttämässä, niin ehti pyörähtää takaisin oikeaan suuntaan. :) Tuloksena siis vitonen ja sillä päästiin kakkosiksi kisassa ja siis ihan palkintopallille! 

Kolmas kisa olikin hyppäri, ja tätä rataa kävellessä oli koko ajan sellainen olo, että JEEEEE, mahtavaa päästä juoksemaan näin riemukasta rataa! Siis ihan mielettömän kiva rata. Oikein hymyilyttää vieläkin. Ei liian helppo eikä suora, oli tehtäviä matkalla, mutta kuitenkin sujuva, koiralle looginen ja rennosti juostava. Sanoin tuomarillekin rataantutustumisesta poistuessa, että "Tää on kiva!!" 

Ja niin se olikin! :) Enpä muista, koska olisi kisaradalla ollut noin tosi hauskaa. Paso oli täydellinen. Minä hassasin itse ihan pienesti 9-hypyn. Vaikka olinkin rataantutustumisessa miettinyt, että tuo pitää ottaa tarkasti, ettei Paso viiletä ohi, niin jotenkin kuitenkin vaan pinkaisin aavistuksen liian pitkälle kohti rengasta ja kun huomasin erheeni oli jo myöhäistä ja Paso lujahti putkeen. Mutta mitäpä tuosta, kun oli niin mahdottoman hauskaa! Eikä tämäkään olisi nolla ollut kuitenkaan, koska se sama riivatun rima putosi taas.. Liekkö ollut jotenkin erityisen löyhästi kiinni? ;)

Kivat kisat kuitenkin joka tapauksessa. Oli tosi hyvä fiilis juosta, Paso toimi just niinkun pitääkin ja kuunteli tosi hienosti ohjausta ja teki kaiken ihan niinkuin on opetettu. Otin nyt ensimmäistä kertaa sen kanssa vähän verryttelyhyppyjä aina ennen rataa, liekö sillä ollut osuutta hyvään mielentilaan? Nyt on kova hinku uusiin kisoihin taas! :)

Postauksen kuvat (c) Tommi Mikkonen. 

Onnistunut ex-tempore koulutus

Sunnuntaina oltiin siis Pason kanssa naapuriseuran järjestämässä Nina Mannerin agilitykoulutuksessa. Tämä oli siis se koulutus, johon eräs tuttava minua erikseen pyysi tulemaan, heillä kun oli yksi paikka tyhjillään. Ensin jo kieltäydyin, mutta jonkun aikaa pohdittuani ja Johannan kannustamana päätin kuitenkin mennä kokeilemaan. En kauheasti ole aikaisemmin innostunut monistakaan "guruvalmentajista", koska olen kokenut etten ole riittäävän taitava moisiin ja että rahat menee vaan hukkaan, kun en ymmärrä ja pysty toteuttamaan puoliakaan mitä siellä opetetaan. Mutta tämä koulutus oli kyllä tosi kiva ja hyvä!

Tämmöinen rata tupsahti etukäteen sähköpostiin:

Ja hyvä kun tulikin, koska en kyllä ikipäivänä olisi pystynyt omaksumaan sitä missään rataantutustumisajassa... Mutta nytpä pääsi tutustumaan jo valmiiksi radan osaavana ja edes jonkunlaisella valmiilla suunnitelmalla. :) Etukäteenkin rata näytti mukavan suoritettavalta, vaikka ei ihan helpolta. Ja kävellessä sama fiilis vahvistui. Vaikeimpana paikkana ajattelin ehtimistä 11-13 ohjaukseen fiksusti, 15-18 valssailuja, ja loppurallatuksen ainoaa kurvia hypyltä 28 putkeen 29. Enkä kyllä väärässä ollutkaan.

Ensimmäisellä lähdöllä Paso huvitti yleisöä sujahtamalla ääntä nopeammin sekä ykköshypyn että minun ohitse suoraan putkeen. xD Eipä mulle moinen tullut mieleen, olin mielestäni niin upeasti asemoitunut kohti 2-hyppyä ja puomia... No, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Toisella yrityksellä ja vähän napakammalla käskytyksellä hienosti puomille ja hyvin ehdin 6-hypyn takaakiertoa ohjaamaan. Mutta sitten iski jäätyminen enkä älynnytkään lähteä liikkeelle. Hups. Kuinka ollakkaan olin auttamatta myöhässä kepeille ohjauksessa ja Paso sujahti mutkaputkeen koska juuri sinne sitä tahattomasti ohjasin. Palkka koiralle ja uusi yritys. Nyt kun tein takaakierto + persjätön ajoissa ja liikuin järkevään suuntaan putken suulla, haki Paso kepit tosi hienosti vilkaisemattakaan putkea.
Lähetys 9-hypylle ja sitten tossua toisen eteen että ehtisin työntämään koiran 11-hypylle. En ihan kunnolla ehtinyt, jouduin kääntämään vastakkaisella kädellä jolloin Paso hyppäsi väärään suuntaan, piti korjata linjaa että päästiin 12-hypylle ja siitä tahmeasti 13 ja putkeen. No okei, pelasteltiin niin, että mentiin oikeat esteet oikeassa järjestyksessä, mutta siitä oli sujuvuus kaukana. :D Uusi yritys, vähän rohkeampi lähtö "kilpajuoksuun" suoraa putkea kohti, koiranpuoleisella työntö 11-hypylle ja saatiin paljon paljon nätimpi takaaleikkaus 12-hypylle. Putkeen päästiin aika kivuttomasti oikeaan päähän, vaikka olin vähän epäillyt kuinka käy. Ajoissa tehty puolivalssi kuitenkin käänsi hienosti koiran kuonon oikeaan suuntaan, eikä Paso kuitenkaan lähtenyt haikailemaan puomille. 

Sitten se meikäläisen murheenkryyni... NELJÄ (4!!!) valssia peräkanaa. Tsiisus. Minä kun en yleensä selviä oikein yhdestäkään. Mutta ei tähän kohtaan oikein muuta järkevää ollut tehtävissä, joten ei muuta kun härkää sarvista ja yrittämään. Taukoakin pidettiin välissä, koska hallissa oli kuuma ja sekä koira että ohjaaja alkoivat hyytyä. Ja saatiin se nyt jotenkin lopulta menemään, mutta vaikeeta oli. Me joudutaan Pason kanssa kierteeseen, jossa mun ohjaus muuttuu epävarmaksi (koska en osaa valssata) ja mun epävarmuus hidastaa Pasoa ja mitä hitaammaksi se tulee, sen epävarmemmaksi ja kankeammaksi mun ohjaus muuttuu... Ei hyvä. No, pitää vaan koitaa noita valsseja treenailla. Tanssikurssille kansanopistoon ehkä??

Loppu olikin sitten oikeastaan silkkaa hauskanpitoa. Mutkaputkelle persjättö, valssi 21 ja 22 väliin (tämän riman Paso pudotti tosi helposti jos mun käsi tipahti liian aikaisin valssin pyörteissä) ja sitten vaan reviteltiin kontaktin jälkeen suoraa. Paso eteni upeasti kun vaan huutelin esteiden nimiä ja haki tosi hienosti pimeän putken suun. Mun huoleksi jäi vaan juoksennella perässä ja sitten ottaa mahdollisimman paljon etumatkaa Pason ollessa putkessa että ehtisin 28 hypylle valssailemaan... Samalla piti kuitenkin huolehtia että koiran linja tulisi fiksuksi eikä se hakisi 28-hypyn sijasta 12-hyppyä. Vähän lipsahti meillä kaahotuksen puolelle ja vaikka Paso toki kääntyi, se kävi tekemässä kaarteen pitkällä keinun alla... ja livahtipa kerran väärään putkeenkin kun valssi oikein venyi ja vanui. Mutta ei se mitään, kivaa oli kaahottaa! ;) Siinä me ollaan ainakin tosi hyviä! :D

Ehdottomasti mennään Mannerin koulutukseen uudestaankin!

Nyt huomenna käydään säätämässä säädöt toivottavasti kohdilleen viime hetken treeneissä ja lauantaina kisataan. Saas kattoa kuin käy. Pitäkee peukkuja!

Keskittymishäiriöistä mölleilyä

Eilen oltiin oman seuran möllikisoissa Pason kanssa. Illalla kyllä ihan vakavasti mietin, että miksi edes vaivaudun yrittämään?? Siis itse suorituksissa ja fiiliksessä ei sinänsä ole valittamista, koira teki just niin hyvin töitä kun minä ohjasin. Mutta mutta... Nuo iltakisat alkaa niin aikaisin, että mun on pakko ottaa lapset mukaan kentälle. Ja vaikka ne leikkiikin / popsivat eväitään ihan nätisti, niin siitä ei pääse mihinkään, että osa keskittymisestä on lapsissa ja se osa taas on tietenkin poissa koiraan ja suoritukseen keskittymisestä. Paso huomaa sen heti ja kun se on niin nopea, niin pienetkin herpaantumiset ohjauksessa johtavat väistämättä virheisiin. Ja sitten soimaan itseäni, kun en pystynyt keskittymään...

Eli ehkäpä pitäisi lakata yrittämästäkään harrastaa mitään tuollaista lapset mukana ja jäädä suosiolla kotiin / talkoohommiin silloin kun lapset on otettava mukaan. Säästyisi omalta mieliharmilta. 

 Molemmilta radoilta siis hyvävauhtiset hylyt hauskaa pitäen. Kohdissa, joissa ajattelinkin, että tarvitaan tarkkaa napakkaa ja nopeaa ohjausta, ettei Paso ajaudu ohi esteiden. Kontakteista olen ylpeä, ne tuli tehtyä hienosti, samoin kepit ja kaiken kaikkiaan eteneminen oli hyvän tuntuista. Mun koko käytettävissä oleva aivokapasiteetti vaan PITÄÄ saada suunnattua itse suoritukseen, muuten ollaan ongelmissa. 

Ratojen jälkeen tuttava naapuriseurasta tuli tarjoamaan minulle paikkaa heidän seuransa järjestämässä Nina Mannerin agikoulutuksessa, joka on jo huomenna. (Katseli vissiin, että ollaan kipeästi avun tarpeessa... ;) ) Jonkun aikaa papailtuani Johannan kannustuksesta laitoin sitten viestiä koulutuksen järjestäjälle, että jos paikka vielä on vapaa, niin tullaan mukaan. Huomenna siis Mannerin oppiin, toivottavasti musta nyt sitten on johonkin järkevään ja saan pidettyä pään kasassa. :) Nyt täällä vaan pähkäilen, että pitäisikö Pasolta ajella vielä turkki pois, ei tulisi niin kuuma?

Postauksen kuvat (c) Johanna Kiviharju, ne on kuvattu Kouvolassa piirinmestaruuksissa. Johannalle kiitos kuvien käyttöoikeudesta! :) Paso on jotenkin niin hellyyttävä, kun se niin vakavissaan aksaa ransukorvat lepattaen. :D

Paso tässä moi

Mä tulin nyt ite tänne kirjoittelee, ku ei toi yks saa mitään aikaseksi, ku sen pitää muka olla nykyään jossain töissäki. 

Mut siis sitte pääasiaan, eli muhun. MÄ olin nimittäin viikonloppuna piirinmestaruuksissa. Eli oon siis melkein niinku piirinmestari. Olin siellä edustamassa meidän seuraa, Agi-Kotkia yhdessä Ihanaisen Ellan, Super Räpän ja sit Eläkeläis Aadan kans. Ja mehän oltiin tietty henkisiä voittajia. Mut me annettiin niille muille sit vähän tasoitusta, ettei oltais oltu niin murskaavan hyviä ja et ne uskaltais tulla ens vuonnakin sinne kisaamaan. No kummiski. Mä olin siellä mun lemppariJohannan <3 kans, ku toi yks kuka meillä asuu, ei muka päässy koska noi kaksjalkaset kuolamonsterit ja jotain plääh. No kummiski, pääasia, et pääasia eli MÄ pääsin paikalle. 

Ehdin treenata tota Johannaa vaan kerran, koska oltiin siellä leirillä (siis hei - leiriraporttiki puuttuu täältä vielä kokonaan, mä palkkaan kohta itelleni oman sihteerin ku ei toi yks saa mitään aikaseksi!!) ja sit Johanna oli reissussa. Tai olisin mä oikeestaan kerenny kaks kertaa, mut sillä toisella kerralla mä en kauheesti jaksanu paneutua siihen treenaamiseen, ku olin just kotiutunu leiriltä. Onneks mä oon tietty niin multipätevä ja eikä Johannakaan oo hassumpi, niin mehän vedettiin ihan mainiosti sielä kisoissa.

Klikkaa tästä nähdäksesi mun henkeäsalpaavan mahtavaa menoa.  (joo joo, menin vahingossa sen yhden riman alta ja sit ne muutenki siellä Kouvolassa jotenki tosi huonosti osas ripustaa noita rimoja paikoilleen... ei oo mun vika!!)

Tänään sit palattiin päiväjärjestykseen ja mä jouduin sit koittaa tota omaa kartturia jotenki kouluttamaan. Eihän siitä kyl meinannu tulla mitään, ku se oli ollu ekaa päivää töissä ja jotenki vielä tavallistaki keskittymishäiriöisempi. Ja sille ei toi tauko tee hyvää (niinku mulle, koska oon vaan niin hyvä) ja se oli ihan kuutamolla ja pihalla ku puutarhaletku aluksi. Jaakotusta sen olis niinku siinä kuulunu harjoitella, mut emmäsit tiedä tuliks siitä oikeen mitään. Kuumaki oli, ni mä kyl sit välillä lähdin varjoon pallon kans makailemaan, ku kaikki kiva hurlumheikin siinä kiellettiin. Mut kuuntele nyt sit tota yhtä, ku se sohii ihan minne sattuu ja jököttelee paikoillaan. No, kai se joskus oppii. Ens kerralla sit taas paremmin? Kylhän se loppua kohti sit jo vähän petras, mut mä en sit oikeen enää jaksanu ja ne rimatki oli taas ripustettu niin korkeelle. Mun pitää kuulemma alkaa totutella et ne voi olla siellä yläilmoissaki. No jaahas sanon minä. 

Toi uuno ei edes enää muista sitä rataa mitä mentiin. Voitteks kuvitella!?! Eihän siinä ees ollu ku 16 estettä, mut eipä se vaan osaa niitä enää asetella paikoilleen, joten joudutte nyt vaan päässänne kuvitella, miten mä liitelin menemään hyppyjä ja pari putkea ja muurin ja Aan. Sillai tietty tosi pätevästi, kuhan toi kiviriippa älys perseillä takaaleikkausten sijaan ja jotenki edes järkevästi tehdä niitä jaakotuksiaan. 

Perjantaina mennään kuulemma möllikisoihin. Toivottavasti se siihen mennessä saa jonku lääkityksensä kohalleen, et se taas vois vähä keskittyä tähän hommaan. Mä kyl sit hoidan meille palkinnot kotiin, jos vaan numerojärjestys kerrotaan kartturin taholta riittävän ajoissa ja selkeesti!

Voihan päivitys...

Blogi on ihan kesäterässä... Ja niin ollaan mekin Pason kanssa.

Mutta on täällä sentään jotain tehty. Viime viikolla Paso pääsi pitkästä aikaa aksailemaan. Ensin käytiin Johannan kanssa vähän kentällä hurvittelemassa, ei tehty mitään kovin kummoista, kentällä valmiina olevien puomin ja a-esteen ympärille kannettiin muutama hyppy ja yksi putki ja sitten surffailtiin. Paso teki TÄYDELLISIÄ kontakteja. :) Vauhdikkaita ja napakoita. Ihan mahtavaa! Sitten maanantaina, juuri ennen leirille lähtöä käytiin tauon jälkeen ekoissa ohjatuissakin treeneissä. Ei paljon helle Pasasta haitannut, niin innoissaan se oli kuuden viikon agitauon jälkeen! :)

Treenien aiheena oli sylikäännös. Meikäläisen akilleenkantapää (mulla tuntuu olevan melko monia akilleen kantapäitä, mutta tämä on ehdottomasti yksi pahimpia...)

Olin melko varma, etten saa Pasoa kääntymään välistävetoja sylkkärillä, mutta niin vaan jätkä puikkelehti siivekkeiden välistä kun paraskin slalomisti! Samoin kepit haki sylkkäröiden tosi hienosti. Kaikista haastavin sylkkäri oli 12-13 välillä, kun Paso tuli putkesta niin valtavaa vauhtia että tahtoi ehtiä hypätä vähän väärään suuntaan seuraavaa käännöstä ajatellen. Tämäkin korjaantui kun kipaisin vähän linjaamaan pienellä vekillä ennen 12-hyppyä. Suhina toimi tosi hyvin ennen 2-, 7- ja 12-hyppyjä kertoen Pasolle, että kohta tarttee tiukasti kääntyä. Muutenkin se oli kuulolla tosi hienosti ja suorastaan unelma ohjata. :) 

Sitten startattiinkin viikoksi eräleirille Kuutsaloon. Siellä Pasolla oli oikein tyttöystäväkin ja muutenkin kovin kivaa - ja kovin rankkaa... Leiriraporttia vähän myöhemmin, toivottavasti kuvien kera. Leiriltä kotiuduttiin sunnuntaina, loppuilta ja maanantaipäivä levättiin ja maanantaina taas treenehin. Muuten oltaisiin jätetty menemättä kokonaan, mutta Johanna lupautui Pason kanssa ensi viikonlopun piirinmestaruuksiin joukkueeseen (koska itse olen estynyt) ja maanantai oli melkeinpä ainoa tilaisuus harjoitella ennen kisoja... Paso oli innoissaan kuten aina, mutta kroppa ei selvästi meinannut jaksaa samaan tahtiin kun pää olisi halunnut mennä. Rimat laitettiin mataliksi, kun tassu ei selvästikään noussut ja A-esteen Paso enimmäkseen kiersi... ;) Mutta saipahan Johanna vähän otettua tuntumaa ja totesi saman kuin minä. Tauko on tehnyt Pasolle tosi hyvää ja se on mielettömän hyvin kuulolla. Ehkä se on tauon aikana ajatellut, että jos joskus vielä radalle pääsee, niin pitää yrittää olla skarppina ettei taas joudu "jäähylle"? ;)