Leveysasteiden eroja

Suolla suomalaisen sielu lepää ja puhdistuu...

... mutta espanjalaisen ulkoinen olemus muuttuu erittäin märäksi ja likaiseksi.

Luonnon omassa pylvässalissa tulee harras ja rauhallinen olo.

Paitsi eräällä espanjalaisella, jolla aina tulee vastustamaton tarve saada häntämutka-pyllyralli-hepuleita. Ja sitten mennään ympäri pylväspyhäkköä niin että lehdet pölisee. :D (ei, siitä ei ole kuvaa, ei riitä kalustossa nopeus moiseen...)

 Mutta on se vaan niin ihku lenkkeilyseuralainen. Aina tulee hyvälle mielelle, kun sen törttöilyä katselee. :D

Loppukesän kuvakuulumiset

Kävimme mökillä, jossa Paso lekottelun lisäksi osallistui aktiivisesti onkimiseen ja rallatteli ympäri tonttia sekä hyppi pommeja laiturilta. ;)

Erityisesti ämpärissä uiskentelevat ahvenet olivat Pasosta tosi kiinnostavia ja se sukelteli ämpäriin niiden perässä aina kun silmä vältti...

Arkista lenkkeilyä. Tällä kertaa sateisen aamupäivän jälkeen. Lätäkköleikeissä viihtyvät kaikki lapset ja lapsenmieliset. ;)

Kävimme myös pienellä perhelomalla Helsingissä ja Paso pääsi mukaan. Sunnuntaipäivän retki suuntautui Suomenlinnaan.

Täytyy sanoa, että ylpeä sai olla maalaisserkusta kaupungissa. Koiraksi, joka ei juuri koskaan käy missään ihmisten ilmoilla (jos ei agilitykilpailuja lasketa) Paso käyttäytyi uskomattoman mallikkaasti. Matkustimme täpötäydellä ruuhkabussilla, kuljimme läpi Senaatintorin jossa rakennettiin / purettiin jotain tapahtumalavoja, puikkelehdimme Kauppatorin ihmispaljoudessa, matkustimme lautalla ja kohtasimme Suomenlinnassa lauman japanilaisia turisteja, jotka jostain kumman syystä ihastuivat Pasoon ja tulivat hihkumaan ja kuvaamaan ja taputtelemaan. Ja kaikkeen Paso suhtautui suorastaan Stoalaisella tyyneydellä, aivankuin ruuhkabussit ja ihmispaljoudet kuuluisivat luontevana osana sen jokapäiväiseen elämään. Ei voi kuin ihailla tyypin hermorakennetta!

Suomenlinna oli tosi kiva perheretkikohde ja sääkin suosi. :) Koira kulki kätevästi mukana ja sai päivän aikana taatusti riittävästi lenkkeilyä, liikuntaa ja aktiviteettia! Kohtasimme Suomenlinnan pusikoissa jopa fasaanin, jota Paso hetken aikaa sai vapaana kirmaillen jäljittää ja hauskaa tuntui olevan. 

Paluumatkalla alkoi selkeästi jo tassu painaa, harvemmin Pasoa saa suunilleen perässä kiskoa... Ja perillä kämpillä kaveri heittäytyi taljaksi lattialle eikä silmää väräyttänyt vaikka lapset remusivat ympärillä. Taisi olla rankka reissu.

Kotona, normilenkkeilyä huomattavasti pääkaupungin hulinaa rauhallisemmissa tunnelmissa.

Kun lapset ovat mukana lenkillä, mennään välillä hyvinkin rauhalliseen tahtiin ja vaan nautitaan luonnon rauhasta. :)

Paikka auringossa

Poseerausta lasten läträtessä lätäkössä.

 Pääsiskö ulos, olis bisneksiä?

Miksi ihmeessä mut laitettiin ulos?
 Tahdon sisälle nukkumaan.

.

 Semmoista meillä. Kaikenmoista arkipuuhaa, vaikka blogihiljaisuutta piteleekin. Lisäksi Paso on käynyt nyt jokusen kerran fysioterapeutilla ja ranka alkaa taas jumien jälkeen joustaa ja liikkua. Aksailtukin on jonkun verran, joskaan ei ollenkaan tarpeeksi (ainakaan kartturin kehittymisen kannalta...) ja tallilla on vietetty viime aikoina melko paljon aikaa. Pasosta olisi ihana juosta pellolla ympyrää hevosten mukana, kun ratsastetaan, mutta moinen hupi oli pakko kieltää, koska kaveri ei selvästikään itse tiedä milloin olisi viisasta lopettaa. Viikonloppuna on taas kisailuakin tiedossa, kun mennään koettamaan onneamme piirinmesteruuksissa, niin yksilö- kuin joukkuekisassakin. Pitäkeehän peukkuja! :)

(kuvat suurentuvat klikkailulla ja ovat taattua Samsung-luurilaatua)

Mölleilemässä

Tänään käytiin naapurihallilla möllikisailemassa. Retken suurin tarkoitus oli viihdyttää Mollya ja Peetua, jotka Johannan sairasloman takia ovat olleet vähän tylsistyneitä. Paso pääsi bonuksena mukaan. Molly ja Peetu tarjosivat kansalle sirkushuveja koko rahan edestä juoksentelemalla melko satunnaisia esteitä ja esittämällä tandemagilityä. ;) No Peetun kanssa kyllä onnistuttiin kipaisemaan ihan kelpo ratakin lopulta, kun baanalle päästiin... Pasokin sai juosta mölliagilityradan ihan vaan kontaktiharkkana, palkkasin siis kontaktit. Ja sitten vielä hetken mielijohteesta kipaistiin möllien hyppyratakin, kun nyt satuttiin olemaan lähtölinjalla kun maksien kisa alkoi. :D Kilpailun ulkopuolella siis tietenkin Pason kanssa mentiin, mutta saipahan se vähän hurvitella hauskoilla suoraviivaisilla rallitteluilla. 

Alunperin ajatus oli, että Paso saisi juosta myös kilpailevien agilityradat, joita olisi ollut tarjolla kaksi. Mutta olisi jouduttu odottamaan ensin kaikkien säkäluokkien möllien hyppyrata, sitten kaikkien säkäluokkien kilpailevien hyppyrata ja sitten vielä kilpailevat minit ja medit ennen uudelle radalle pääsyä. Joten koti kutsui ja lasten iltatoimet. Mutta mitäpä tuosta. Koirilla oli kivaa ja ihmisilläkin. :) Eikä se huonoa tee välillä vaan irrotella ihan täpöllä ilman sen kummempia tavoitteita. Hauskanpitoahan tämän kuuluu ollakin!! 

Agilityepätoivoa

Viime lauantaina oli taas Sami Wessmannin valmennus. Ratapiirros oli kunnioitusta herättävä:

Etukäteen tuntui, että useampaan kohtaan ei oikein ollut mitään hyvää ratkaisua. Esim. 6-10 tuntui kertakaikkiaan mahdottomalta toteuttaa, kun pitäisi kiertää kepit ja sitten ei ehtisi enää ja väärä putkensuu häämöttää niin kovin lähellä ja ja ja... Samoin kepeille sisäänmeno vaikutti jotenkin tosi hankalalle. Ja kyllä meillä hankaluuksia olikin. Joskaan ei oikastaan lainkaan niissä kohdissa missä ounastelin!

Rataantutustumisessa lamppu syttyi, ja hoksasin että osaahan Paso varmaan puomin kontaktin tehdä, vaikka en olisikaan ihan vieressä tassusta kiinni pitämässä. ;) Leieröin siis keppien takaa tuon puomin ja näin pääsin paljon järkevämmin liikkeelle itse kohti 7-8-9-hyppyjä. Ja Paso ei mennyt väärään putkenpäähän kuin yhden ainoan kerran ja silloinkin vain siksi, että ajoitin "putkeen"-käskyn totaalisen surkeasti. Tässä pätkässä rytmitys oli ensiarvoisen tärkeää. Kun liikuin ja jarrutin oikea-aikaisesti ja tarpeeksi ajoissa, ei ollut mitään ongelmaa ohjata Pasoa 10-putkeen ihan oikein melko kaukaakin takaa. Toisaalta kun leijeröin puomilla, merkkasin 6-hypyn huolella ja lähdin ajoissa liikkeelle, en itse asiassa edes jäänyt 8-9 välissä mitenkään kauas taakse. 

Ja kepeillekin Paso löysi itse asiassa melko hyvin, tai silloin kun ei löytänyt, ei myöskään mennyt väärin sisään vaan jäi keppien eteen odottamaan tarkempia ohjeita. :D Kerran tuli liian kovaa vauhtia liian jyrkästi sisään ja jäi yksi väli pujottelematta. Mutta näitä vaikeampia sisäänmenokulmia pitäisi kyllä treenata vähän taas!

Mutta sitten ne pulmat... Rata oli pätkinä ihan suoritettava, jos nyt ei helppo, niin ei mahdotonkaan. Mutta kokonaisuutena todella haastava, koska se oli täynnä paikkoja, joissa oli todella tärkeää olla ajoissa ajoissa ajoissa ja rytmittää juuri oikein oma liikkuminen ja ohjaaminen, tai olit pulassa seuraavassa kohtaa. Ja sitä seuraavassa. Ja mulla ei tällä kertaa vaan pysynyt pakka kasassa. Ja silloin kun onnistuin jonkun kohdan tai parhaimmillaan kaksi kohtaa ohjaamaan järjellisesti oikein, unohdin radan. Kyllä sapetti!

Eniten väännettiin ihan alkua (1-4) kun en taas kerran osannut valssata ajoissa. Sitten väännettiin 10-13 pätkää, jossa ensin lähes mahdottomalta ensinnäkin tuntui saada putkihullua koiraa jatkamaan putkesta suoraan toiseen putkeen... Silkkaa mun huolimattomuutta siis, etenkin että sama virhe kävi monta kertaa, vedin Pason omalla liikkeellä mukaani ja puomille. Ja sitten tuo 12 siivekkeen ympäri pyörittäminen. Voi tuskaisuus. Vihaan noita pieniä pyörityksiä kun tuntuu että juututaan Pason kanssa molemmat johonkin juoksuhiekkaan... Ja jos yritän liikkua reippaammin pois käännöksestä, Paso ei hyppää lainkaan vaan kääntyy esteeltä pois tai vaihtoehtoisesti hyppää saman hypyn takaisin. No, osaamattomuuttahan tämä on molemmilta, kun ei näitä ole tehty (koska vihaan... ) Mutta korpesi se silti kun ei vaan meinannut millään onnistua. 

Viimeinen tuskallisuus oli 19-22... Takaaleikkaus 20-hypyllä toimi tosi hienosti kun en vaan jäänyt liiaksi papailemaan vaan päästin koiran heti eteenpäin, mutta tuo takaakierto osoittautui yllättävän hankalaksi. 

Lopputuloksena oli tosiaan fiilis, että lopetan koko lajin, kun ei minusta ole mihinkään ja alkoi itkettää kun lähdettiin loppuverkkakävelylle. Koira oli hieno ja iloinen, onneksi sain oman mielen pidettyä sillain hallinnassa, että sillä oli koko ajan hauskaa enkä alkanut sille rähjätä omia mokiani. Siitä olen sentään itsessäni ylpeä - jotain olen oppinut! :)

Mutta opit tiivistettynä: "Ole rohkeampi. Tee samat ohjauskuviot, mutta järestään 30 sekunttia aikaisemmin. Luota koiraan, se on taitava ja kuuliainen. Älä jää varmistelemaan vaan etene." Jep jep. Miten ei kuulosta ihan vieraalta nämä ohjeet?? Voi kun joskus oppisi...

Kisat Kotkassa ja Kouvolassa

Edit. Piti kirjoittaa lyhyesti ja vaan laittaa videot. Tulikin jaarittelua. En jaksa alkaa lyhennellä. Lopussa on yhteenveto, voi hypätä suoraan sinne. ;)

8.8. osallistuimme Pason kanssa naapuriseuran iltakisoihin. Kisat pidettiin hallissa ja ulkolämpötilakin huiteli hellelukemissa. Hallissa todellakin tarkeni. Mutta eihän lämmin luita riko! :) Uimassa käytiin ennen kisoja ja sain auton mukavasti varjoon, joten Paso ei tuntunut olevan edes kuumissaan. Ja kyllähän ilta siinä viilenikin sitten. Kolme rataa oli luvassa ja tuomarina Anne Savioja. Tuloksiakin saatiin aikaiseksi. 

Ensimmäiseltä agilityradalta väännettiin nolla. Vähän oli ohjauksessa varmistelun makua, mikä teki Pason hitaaksi ja jäätiin sijoituksissa viidenneksi. Mutta nolla kuitenkin! :)

Toisella agiradalla tehtiin myös ihan hyvää työtä, joskin edelleen ehkä hieman varovaista. Itse unohdin pikku hetkeksi radan, tai lähinnä ehkä sen mihin itse piti olla menossa seuraavaksi. Sen seurauksena ohjasin huonolla rytmillä yhden hypyn, josta rima alas. (Videon teksteissä lukee että oli Pason työtapaturma, mutta ei se kyllä ollut, vaan ohjaajan moka). Vitonen ja sijoitus 11. Tosin vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, nollalla oltaisiin oltu seitsemänsiä. Mutta tyytyväinen olin molemmilla radoilla kuitenkin siihen, että yhteistyö pelasi, Paso kuunteli hienosti, teki hyvät kontaktit ja pujottelut ja itse pysyin kartalla (melkein) koko ajan ja ohjasin mielestäni hyvin. :) Aina yhtä ihanainen Sanna kysyi, että mitä ihmettä jarruttelet siellä, vaikka omasta mielestäni viiletin kuin mikäkin! :D No, videota jälkikäteen katsoessa pakko on olla samaa mieltä. Ihme köpöttelyä. Turhaan odottelen monessa kohtaa, kun voisin liikkua koiran edelle valssiin tai persjättöön tai vaan eteenpäin radalla...

Viimeisenä lähdettiin hyppyradalle. Se oli profiililtaan mielettömän hauska ja vauhdikas ja nyt päätin että perskules - kaikki tai ei mitään. Tämän radan jälkeen ei ainkaan Sannalla tai kenelläkään olisi varaa sanoa, etten juossut! :D Alussa mokailin jostain käsittämättömästä syystä putkeen lähetyksen, josta kielto, mutta sitten me kuulkaa mentiin niin että hippulat vinkui. Yhteen persjättöön en ihan ehtinyt (tai Paso ei ihan malttanut lukea sitä koska mun liike vei niin paljon eteenpäin) ja sieltä hylky, mutta muuten rata oli hyvä, vauhdikas ja rento. Tältä saisi agility aina tuntua ja näyttää!

Kaikki kolme rataa samassa pätkässä, kuvauksesta kiitokset Marikalle ja tuubauksesta Jaanalle! :)

Seuraavana viikonloppuna 16.8. kisattiin Kovolassa, Allan Mattsonin radoilla. Sää oli muuttunut superhelteisestä sateiseksi ja ukkosen uhka oli koko ajan läsnä. Tosin pahimmilta rankkasateilta säästyivät kaikki muut paitsi ratatyöntekijä-parat... Tällä kertaa oli meille tarjolla pelkkää hyllyä hyllyn perään, ja niitäkin kaikensorttisia. Ensimmäiseltä agiradalta luulin meidän saaneen tuloksen, tosin keinuvirheellä. Olin rataantutustumisessa ajatellut, että pitää muistaa selkeästi suhinalla jarruttaa koiraa, kun keinu on omaa alumiinista keinuamme painvavampi ja lisäksi sateesta liukas. Niin mitä teen radalla?? Huudan Pasolle "KII KII!!" mikä on siis puomikäsky ja tarkoittaa että juokse nyt sinne ylös niin lujaa kun ikinä pääset... Hups. Lentokeinu. Paso kyllä yritti pysähtyä, mutta ei vaan pystynyt enää. Mutta eipä siitä tulosta tullut sitten kuitenkaan, kun viimeisestä putkesta Paso jostain kumman syystä kääntyi ympäri ja tuli samasta päästä ulos. Itse en sitä edes huomannut, vasta videosta näin... Kaikkiaan rata kuitenkin tuntui hyvältä ja oli tekemisen meininki. :)

Ratojen välissä Paso sai olla radan reunalla, sitä vähän rapsuteltiin ja sai se pikkuisen grillimakkaraakin siinä ohi mennen. Pitäisi vaan muistaa, että semmoinen ei kertakaikkiaan sovi Pasolle. Se oli jo ennen toiselle radalle menoa jotenkin muissa maailmoissa, enkä oikein sitten saanut omaa, enkä koiran fiilistä kohdalleen ennen lähtöä, vaikka yritinkin. Paso ei ollut radalla mun kanssa, vaan keskittyi osittain radan reunan tapahtumiin, vilkuili sinne tänne ja paikkasi keskittymisen puutetta hakemalla ihan satunnaisia esteitä... Hylyn jälkeen yritin jatkaa, pysäytinkin koiran radalle ja yritin koota palikat että päästäisiin maaliin, mutta ei. Kun ei niin ei. Ei oltu samalla radalla ja sillä siisti. Kun Paso kolmannen (vai neljännen?) kerran karkasi ihan omille reiteille, kävelin radalta ulos. Napasin pannan kaulaan, jäähdyttelin, tyrkkäsin vesikupin kuonon eteen ja jätin autolle. Siinäpä mietti...

Kolmannelle radalle lähdin asenteella "kuuntele tai kuole" ;) ja Paso oli selvästi hoksannut, että edellisellä kerralla ei nyt mennyt ihan putkeen. Kovin oli nöyrää poikaa kun hain autolta ja kovin halukas taas ottamaan kontaktia minuun... Ja juostiinkin todella hieno rata! :) Nyt kaikki toimi. Minä ohjasin rohkeasti, koira kuunteli ja oli hienoa. Ihan loppuradasta mun pieni nukahtaminen maksoi nollan. PITI linjata ennen hyppysuoraa, jotta Paso lähtisi oikeaa putken suuta kohti. Enpä linjannut, vaan käänsin turhan pienesti siivekkeen ympäri ja Paso lukitsi samantien väärän putkenpään. Ei mitään tehtävissä, mutta ei se mitään. Oli niin kiva fiilis maalissa. Oltiin taas samalla radalla yhdessä aksaamassa! :)

Kouvolan radat Johanna kuvaamina. 

Yhteenvetona:

Molemmat tuomarit olivat tehneet hauskat ja vauhdikkaat radat, joissa oli sopivasti haastetta. Agiradoilla vaadittiin tarkkaa ohjaamista ja pieniä käännöksiä, hyppäreillä koirat pääsivät suorittamaan ja pitämään hauskaa vauhdikkaissa kuvioissa. 

Oma ohjaaminen oli Kotkassa tarkkaa, mutta varovaista, epävarmaa ja odottelevaa. Kouvolassa meno oli rennompaa ja sitä myötä vauhdikkaampaa, mutta tarkkuus ei silti liiemmin kärsinyt. Mokat kävivät muualla, lähinnä valmistautumisessa... 

:) Kyllä me hei opitaan! :) Rohkeammin rohkeammin vaan vieläkin. :)

Valmennuskuulumisia

Livistimme eräleiriltä päivää etuajassa, jotta Paso (ja minä) ehtisi hieman huilata ennen Sami Wessmanin valmennusta. Lauantaipäivän ja seuraavan yön Paso vetelikin hirsiä melkoisen liikkumattomana. ;) Sunnuntaina aamupäivästä suuntasimme sitten superhelteiselle agikentälle. 

Rata näytti tältä:
(2 sama kuin 16 ja 22 toisesta suunnasta)

Rata tuntui etukäteen paperilla epätoivoiselta. Ja se tuntui rataantutustumisessa ehkä jopa vielä epätoivoisemmalta. Mutta ei lopulta ollut sitä. Vauhdikas ja haastava kyllä, mutta ei epätoivoinen. Pason kanssa treenattiin lähinnä 4-14 väliä (sitten loppui helteessä koirasta puhti, vaikka tosi pienissä pätkissä tehtiin ja välillä viilentäydyttiin ja juotiin ja kaikkea).
Alku meni hienosti leieröimällä. 1-2-lähetys 3-hypylle ja itse tekemään valssia 9-hypyn oikean siivekkeen tienoille, niin Paso kääntyi tosi nätisti oikeaan putken päähän. Sitten saikin pistää tossua toisen eteen. 5-6 takaakiertoina ja kutoselta piti itse olla menossa jo kun koira ponnisti hyppyyn. Paso piti saada linjattua jo ennen 7-hyppyä niin, että se hyppäsi kohti 8-putken päätä, muuten se oli auttamatta väärässä päässä. Kierrätin lyhyempää kautta eli 6-hypyn vasemman siivekkeen ympäri, mutta Paso hidastui siitä todella paljon, jouduin jopa hieman odottelemaan sitä 7-hypyllä. Mutta sitten kun yritettiin, että lähdenkin reippaasti tekemään valssin (kun on muka aikaa vaikka kuinka kun Paso kömpii käännöksestä) niin sittenpä oli toinen ääni kellossa eikä ollut toivoakaan ehtiä, vaan mun reippaampi liike sai Pasoon vauhtia ja liikkeen suunta vei sen ilman kahta sanaa väärään putken päähän... Voi olla, että kierrätys jopa pidempää reittiä 6-hypyllä olisi saattanut olla nopeampi, pitäisi kellottaa tuollaisia joskus omissa treeneissä ja mitata, kuinka pitkällä matkalla alkaa tulla eroa. No mutta siis... putken jälkeen 9-10 väliin persjättö, pieni tyrkkäys 10-takaa. 12 takaakierto+persjättö ja reippaasti edeten kohti 13 takaakiertoa. Mun piti olla niin paljon edellä, että ehdin ohjata takaakierron ja liikkua itse pois alta koiran kiertäessä siivekettä, jotta se pääsi hyvin hyppäämään ja sujuvasti putkeen. 

Onnistuessaan tämä koko 4-14 väli oli aika magean tuntuinen, olin nimittäin koko ajan koiran edellä! Ja silloin meillä mennään LUJAA. 

Ohjeeksi (taas kerran) tuli vanha tuttu rohkeammin, rohkeammin, rohkeammin. Pitää luottaa koiraan, jättää se suorittamaan ja mennä itse eteenpäin, eikä jäädä odottelemaan ja jarruttelemaan. *huoh* Sen kun joskus oppiskin kunnolla. Koska sitten agility on vielä tosi paljon kivempaa kuin muuten! :)

Eräleiri 2014

Kuvat kertokoot enemmäin kuin sanat. Leiri oli mahtava, sää oli upea. Kuin olisi paratiisisaarella oleillut. Ja oleiltiinkin. :)

 Pakkausapulainen ja viikon tavarat (paitsi teltta).

Tänä kesänä pääsimme saareen VPK:n uiskon kyydissä. Leirikoira tähystää virkakuljetuksessa.

Leirikoira valvoo vuoleskelukerhoa...

Leirikoira vapaavuorolla

Uimavalvojakoira

Leirikoira osallistuu frisbeenheittoon

... ja rantalaleikkeihin

Akku loppu!

Leirikoira latautuu (toimii ilmeisesti aurinkokennoilla?)

 Leirikoira jaksaa taas!

Kaikki kaipaavat joskus hellyyttä ja läheisyyttä. Leirikoira antaa ja saa. <3

Syvästi huolestunut uimavalvontakoira (äiskä oli vastuuton ja meni veden varaan)

I'll save you!!

 Ymmärrätkös tulla rannalle sieltä?!