Kisat Kotkassa ja Kouvolassa

Edit. Piti kirjoittaa lyhyesti ja vaan laittaa videot. Tulikin jaarittelua. En jaksa alkaa lyhennellä. Lopussa on yhteenveto, voi hypätä suoraan sinne. ;)

8.8. osallistuimme Pason kanssa naapuriseuran iltakisoihin. Kisat pidettiin hallissa ja ulkolämpötilakin huiteli hellelukemissa. Hallissa todellakin tarkeni. Mutta eihän lämmin luita riko! :) Uimassa käytiin ennen kisoja ja sain auton mukavasti varjoon, joten Paso ei tuntunut olevan edes kuumissaan. Ja kyllähän ilta siinä viilenikin sitten. Kolme rataa oli luvassa ja tuomarina Anne Savioja. Tuloksiakin saatiin aikaiseksi. 

Ensimmäiseltä agilityradalta väännettiin nolla. Vähän oli ohjauksessa varmistelun makua, mikä teki Pason hitaaksi ja jäätiin sijoituksissa viidenneksi. Mutta nolla kuitenkin! :)

Toisella agiradalla tehtiin myös ihan hyvää työtä, joskin edelleen ehkä hieman varovaista. Itse unohdin pikku hetkeksi radan, tai lähinnä ehkä sen mihin itse piti olla menossa seuraavaksi. Sen seurauksena ohjasin huonolla rytmillä yhden hypyn, josta rima alas. (Videon teksteissä lukee että oli Pason työtapaturma, mutta ei se kyllä ollut, vaan ohjaajan moka). Vitonen ja sijoitus 11. Tosin vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, nollalla oltaisiin oltu seitsemänsiä. Mutta tyytyväinen olin molemmilla radoilla kuitenkin siihen, että yhteistyö pelasi, Paso kuunteli hienosti, teki hyvät kontaktit ja pujottelut ja itse pysyin kartalla (melkein) koko ajan ja ohjasin mielestäni hyvin. :) Aina yhtä ihanainen Sanna kysyi, että mitä ihmettä jarruttelet siellä, vaikka omasta mielestäni viiletin kuin mikäkin! :D No, videota jälkikäteen katsoessa pakko on olla samaa mieltä. Ihme köpöttelyä. Turhaan odottelen monessa kohtaa, kun voisin liikkua koiran edelle valssiin tai persjättöön tai vaan eteenpäin radalla...

Viimeisenä lähdettiin hyppyradalle. Se oli profiililtaan mielettömän hauska ja vauhdikas ja nyt päätin että perskules - kaikki tai ei mitään. Tämän radan jälkeen ei ainkaan Sannalla tai kenelläkään olisi varaa sanoa, etten juossut! :D Alussa mokailin jostain käsittämättömästä syystä putkeen lähetyksen, josta kielto, mutta sitten me kuulkaa mentiin niin että hippulat vinkui. Yhteen persjättöön en ihan ehtinyt (tai Paso ei ihan malttanut lukea sitä koska mun liike vei niin paljon eteenpäin) ja sieltä hylky, mutta muuten rata oli hyvä, vauhdikas ja rento. Tältä saisi agility aina tuntua ja näyttää!

Kaikki kolme rataa samassa pätkässä, kuvauksesta kiitokset Marikalle ja tuubauksesta Jaanalle! :)

Seuraavana viikonloppuna 16.8. kisattiin Kovolassa, Allan Mattsonin radoilla. Sää oli muuttunut superhelteisestä sateiseksi ja ukkosen uhka oli koko ajan läsnä. Tosin pahimmilta rankkasateilta säästyivät kaikki muut paitsi ratatyöntekijä-parat... Tällä kertaa oli meille tarjolla pelkkää hyllyä hyllyn perään, ja niitäkin kaikensorttisia. Ensimmäiseltä agiradalta luulin meidän saaneen tuloksen, tosin keinuvirheellä. Olin rataantutustumisessa ajatellut, että pitää muistaa selkeästi suhinalla jarruttaa koiraa, kun keinu on omaa alumiinista keinuamme painvavampi ja lisäksi sateesta liukas. Niin mitä teen radalla?? Huudan Pasolle "KII KII!!" mikä on siis puomikäsky ja tarkoittaa että juokse nyt sinne ylös niin lujaa kun ikinä pääset... Hups. Lentokeinu. Paso kyllä yritti pysähtyä, mutta ei vaan pystynyt enää. Mutta eipä siitä tulosta tullut sitten kuitenkaan, kun viimeisestä putkesta Paso jostain kumman syystä kääntyi ympäri ja tuli samasta päästä ulos. Itse en sitä edes huomannut, vasta videosta näin... Kaikkiaan rata kuitenkin tuntui hyvältä ja oli tekemisen meininki. :)

Ratojen välissä Paso sai olla radan reunalla, sitä vähän rapsuteltiin ja sai se pikkuisen grillimakkaraakin siinä ohi mennen. Pitäisi vaan muistaa, että semmoinen ei kertakaikkiaan sovi Pasolle. Se oli jo ennen toiselle radalle menoa jotenkin muissa maailmoissa, enkä oikein sitten saanut omaa, enkä koiran fiilistä kohdalleen ennen lähtöä, vaikka yritinkin. Paso ei ollut radalla mun kanssa, vaan keskittyi osittain radan reunan tapahtumiin, vilkuili sinne tänne ja paikkasi keskittymisen puutetta hakemalla ihan satunnaisia esteitä... Hylyn jälkeen yritin jatkaa, pysäytinkin koiran radalle ja yritin koota palikat että päästäisiin maaliin, mutta ei. Kun ei niin ei. Ei oltu samalla radalla ja sillä siisti. Kun Paso kolmannen (vai neljännen?) kerran karkasi ihan omille reiteille, kävelin radalta ulos. Napasin pannan kaulaan, jäähdyttelin, tyrkkäsin vesikupin kuonon eteen ja jätin autolle. Siinäpä mietti...

Kolmannelle radalle lähdin asenteella "kuuntele tai kuole" ;) ja Paso oli selvästi hoksannut, että edellisellä kerralla ei nyt mennyt ihan putkeen. Kovin oli nöyrää poikaa kun hain autolta ja kovin halukas taas ottamaan kontaktia minuun... Ja juostiinkin todella hieno rata! :) Nyt kaikki toimi. Minä ohjasin rohkeasti, koira kuunteli ja oli hienoa. Ihan loppuradasta mun pieni nukahtaminen maksoi nollan. PITI linjata ennen hyppysuoraa, jotta Paso lähtisi oikeaa putken suuta kohti. Enpä linjannut, vaan käänsin turhan pienesti siivekkeen ympäri ja Paso lukitsi samantien väärän putkenpään. Ei mitään tehtävissä, mutta ei se mitään. Oli niin kiva fiilis maalissa. Oltiin taas samalla radalla yhdessä aksaamassa! :)

Kouvolan radat Johanna kuvaamina. 

Yhteenvetona:

Molemmat tuomarit olivat tehneet hauskat ja vauhdikkaat radat, joissa oli sopivasti haastetta. Agiradoilla vaadittiin tarkkaa ohjaamista ja pieniä käännöksiä, hyppäreillä koirat pääsivät suorittamaan ja pitämään hauskaa vauhdikkaissa kuvioissa. 

Oma ohjaaminen oli Kotkassa tarkkaa, mutta varovaista, epävarmaa ja odottelevaa. Kouvolassa meno oli rennompaa ja sitä myötä vauhdikkaampaa, mutta tarkkuus ei silti liiemmin kärsinyt. Mokat kävivät muualla, lähinnä valmistautumisessa... 

:) Kyllä me hei opitaan! :) Rohkeammin rohkeammin vaan vieläkin. :)

Valmennuskuulumisia

Livistimme eräleiriltä päivää etuajassa, jotta Paso (ja minä) ehtisi hieman huilata ennen Sami Wessmanin valmennusta. Lauantaipäivän ja seuraavan yön Paso vetelikin hirsiä melkoisen liikkumattomana. ;) Sunnuntaina aamupäivästä suuntasimme sitten superhelteiselle agikentälle. 

Rata näytti tältä:
(2 sama kuin 16 ja 22 toisesta suunnasta)

Rata tuntui etukäteen paperilla epätoivoiselta. Ja se tuntui rataantutustumisessa ehkä jopa vielä epätoivoisemmalta. Mutta ei lopulta ollut sitä. Vauhdikas ja haastava kyllä, mutta ei epätoivoinen. Pason kanssa treenattiin lähinnä 4-14 väliä (sitten loppui helteessä koirasta puhti, vaikka tosi pienissä pätkissä tehtiin ja välillä viilentäydyttiin ja juotiin ja kaikkea).
Alku meni hienosti leieröimällä. 1-2-lähetys 3-hypylle ja itse tekemään valssia 9-hypyn oikean siivekkeen tienoille, niin Paso kääntyi tosi nätisti oikeaan putken päähän. Sitten saikin pistää tossua toisen eteen. 5-6 takaakiertoina ja kutoselta piti itse olla menossa jo kun koira ponnisti hyppyyn. Paso piti saada linjattua jo ennen 7-hyppyä niin, että se hyppäsi kohti 8-putken päätä, muuten se oli auttamatta väärässä päässä. Kierrätin lyhyempää kautta eli 6-hypyn vasemman siivekkeen ympäri, mutta Paso hidastui siitä todella paljon, jouduin jopa hieman odottelemaan sitä 7-hypyllä. Mutta sitten kun yritettiin, että lähdenkin reippaasti tekemään valssin (kun on muka aikaa vaikka kuinka kun Paso kömpii käännöksestä) niin sittenpä oli toinen ääni kellossa eikä ollut toivoakaan ehtiä, vaan mun reippaampi liike sai Pasoon vauhtia ja liikkeen suunta vei sen ilman kahta sanaa väärään putken päähän... Voi olla, että kierrätys jopa pidempää reittiä 6-hypyllä olisi saattanut olla nopeampi, pitäisi kellottaa tuollaisia joskus omissa treeneissä ja mitata, kuinka pitkällä matkalla alkaa tulla eroa. No mutta siis... putken jälkeen 9-10 väliin persjättö, pieni tyrkkäys 10-takaa. 12 takaakierto+persjättö ja reippaasti edeten kohti 13 takaakiertoa. Mun piti olla niin paljon edellä, että ehdin ohjata takaakierron ja liikkua itse pois alta koiran kiertäessä siivekettä, jotta se pääsi hyvin hyppäämään ja sujuvasti putkeen. 

Onnistuessaan tämä koko 4-14 väli oli aika magean tuntuinen, olin nimittäin koko ajan koiran edellä! Ja silloin meillä mennään LUJAA. 

Ohjeeksi (taas kerran) tuli vanha tuttu rohkeammin, rohkeammin, rohkeammin. Pitää luottaa koiraan, jättää se suorittamaan ja mennä itse eteenpäin, eikä jäädä odottelemaan ja jarruttelemaan. *huoh* Sen kun joskus oppiskin kunnolla. Koska sitten agility on vielä tosi paljon kivempaa kuin muuten! :)

Eräleiri 2014

Kuvat kertokoot enemmäin kuin sanat. Leiri oli mahtava, sää oli upea. Kuin olisi paratiisisaarella oleillut. Ja oleiltiinkin. :)

 Pakkausapulainen ja viikon tavarat (paitsi teltta).

Tänä kesänä pääsimme saareen VPK:n uiskon kyydissä. Leirikoira tähystää virkakuljetuksessa.

Leirikoira valvoo vuoleskelukerhoa...

Leirikoira vapaavuorolla

Uimavalvojakoira

Leirikoira osallistuu frisbeenheittoon

... ja rantalaleikkeihin

Akku loppu!

Leirikoira latautuu (toimii ilmeisesti aurinkokennoilla?)

 Leirikoira jaksaa taas!

Kaikki kaipaavat joskus hellyyttä ja läheisyyttä. Leirikoira antaa ja saa. <3

Syvästi huolestunut uimavalvontakoira (äiskä oli vastuuton ja meni veden varaan)

I'll save you!!

 Ymmärrätkös tulla rannalle sieltä?!

Sannan valkkuja

Männä viikolla ollaan päästy taas Pason kanssa treenaamisen makuun. Ja tarpeeseenhan se jo (taas) tulikin. Hellettä on riittänyt ihan huolella, mutta hyvin on Pasokin jaksanut paahtaa. Rimat on tosin pidetty 45cm:ssä, ja vain lyhyitä pätkiä kerrallaan treenattu. Viilennysloimi on tullut tarpeeseen!

Mutta siis harjoitukseen... Nelosella piti liikkua ripeästi, että ehdin koiran alta pois ja etenemään oikeaan suuntaan, näin saatiin kaarre tosi pieneksi, eikä ollut vaaraa ajautua takaisin 12-hypylle. 5-6 välissä Paso ei mennyt kertaakaan ansaputkeen ja siitä olin tosi ylpeä. Mutta kaarre tuli vielä paljon pienemmäksi ja varmemmaksi, kun liikuin itse taas reippaammin eteenpäin. 7-putkesta en nyt ole ihan varma, kumpi pää oli alkuperäisessä radassa, mutta juostiin harkkaa sekä noin, että putken toisesta päästä. Piirroksessa oleva pää vaati napakamman ohjauksen ja ripeämmän liikkumisen että ehti tehdä persjätön ennen keppejä. Toinen pää oli vähän iisimpi. 

Sitten päästiinkin vauhdin hurmaan. Ohjasin 13 takaakiertona, merkkasin hypyn ja lähdin samantien itse juoksemaan, heittäen Pason samalla putkeen. Siitä huolimatta Paso ohitti minut jo ennen 15-hyppyä... ;) Mun pitikin juosta täysillä suoraan 17-hypyn siivekettä kohti ja siellä tehdä tosi tiukka käännös kohti puomia. Tempon muutoksen piti olla mahdollisimman nopea. Kiihdytys, jarrutus, kiihdytys. Ja sekös oli vaikeaa! Juostiin tuo suora melko monta kertaa... Nimittäin jos aloin hidastaa liian aikaisin tai jos pysähdyin paikalleni "odottamaan" että Paso kääntyy 16 hypyltä, koira leijaili joka kerta ties miten pitkälle, teki laajan kaarroksen ja tuli 17-18 täysin väärässä kulmassa ja kieppasi radan reunan nurmen kautta puomille... Omalla sähäkällä liikkeellä sain koirankin kääntymään paljon tiukemmalla kulmalla ja hyppäämään puomia edeltävät hypyt järkevään suuntaan. Mutta eipä se montaa kertaa onnistunut ja nekin kerrat kun onnistui, oli varmaan enemmän tuuria kun taitoa. :D Mutta tämä me kyllä selätetään vielä. Miehän opettelen kuviojuoksua! Nih! :D Olin muuten melko kiitollinen kesän juoksulenkeistä - olis saattanut muuten jäädä pari viimeistä suoraa kipasematta...

Maanantain rata oli melkoinen vauhtirallattelu, jossa ideana oli harjoitella juoksemista ja rytmittämistä ja vauhdissa tiukkoja ohjauksia ja kääntymistä. Ainakin meillä siis. Voi olla että joku muu harjoitteli jotain muuta. Ja löytyihän sieltä myös mm. ansaputken päitä ja tulipahan kontaktitreeniäkin. Kisoissahan Paso taannoin leiskautti kontaktilta oikein komeasti yli jäätyään edellisellä radalla hiiviskelemään. Nyt se teki aivan mielettömän upeita kontakteja ja sai kyllä palkkaakin ja kehua. :)

Kontaktikyttäystä Haminan helteessä.

Myös perjantaina oli Sannan valmennusta tarjolla, ja saimme koulutukseen peruutuspaikan. :) Sää oli, jos mahdollista vielä helteisempi, ja sen takia Sanna kuulemma olikin suunnitellut HELPON radan. No joopa joo... ;)

No... Eihän siinä nyt epätoivoa aiheuttanut kuin jotakuinkin esteet 2-7. Ja 10-14... että kait se sitten oli ihan helppo? ;) Tää oli kuulemma suunniteltu niin, että ei VOI jäädä paikoilleen ihmettelemään ja jarruttelemaan. Eikä kyllä voinutkaan. Yhtään ei ollut varaa himmailla. Yllättäen jopa 3-4 väli oli parempi, pienempi ja nopeampi kaarros, kun itse lähdin ajoissa ja selvästi liikkeelle. Kunhan liikkeen suunta oli oikea. Kun olin paikoillani 3-hypyn tienoilla suhisemassa ja muka jarruttamassa, Paso surffaili todella lähellä 12-hyppyä ja ajautui helposti ohi nelosen. Kun lähdin putken loppupäästä kunnolla juoksemaan samaan aikaan kun Paso meni putkeen, tein selkeän rytminmuutoksen ja tiukan käännöksen kolmosen lähettyvillä kun Paso tuli putkesta ja liikuin samantien eteenpäin, homma toimi kun junan vessa! Ehdin hienosti 5-takaakierrätykseen ja tekemään persjätön. Siitä lähetys 6-hypylle ja valssi 7-hypylle, jolloin Paso ei edes vilkaissut ansaputkea ja päästiin hyvässä järjestyksessä kepeille. (Myös pyöritys paikallaan ja takaaleikkaus kepeille toimi ihan hyvin, mutta sain olla aika napakkana ettei koira ajautunut putkeen ja kisoissa olis voinut jo tehdä tiukkaa...)

Mutta sitten! Olin suunnitellut valssaavani 9-hypyllä, jotta olisi jotain saumoja ehtiä ohjaamaan 12 takaa. Mutta Pasopa luki valssin ohjauksena 2 putkeen! Olin todella hämmentynyt, sillä moinen ei ollut tullut mieleenkään. Sama ongelma näytti olevan tosi monella muullakin. Jos valssi valui tippaakaan putkea kohti, olivat koirat putkessa välittömästi. Ja osa vaikkei valssi valunutkaan. ;) Sitäpaitsi, en sitten ehtinyt kuitenkaan siihen takaakiertoon ja oma liikkeeni vei Pason hyppäämään 12 väärään suuntaan. Tähän oikeastaan ainoa kunnolla toimiva ohjaus oli vippaus, ja sitä harjoiteltiin. Eli kepeiltä lähetys takaakiertoon ja sitten LUJAA juosten kohti 11 siivekettä. 12 vippaamalla (Paso luki ohjauksen tosi hyvin myös, vaikka oli paljon mun edellä, kunhan vaan sinnikkäästi tein sen loppuun asti). Toimi tosi hyvin! Vippaus menee siis myös treenattavien kuvioiden osastolle. Oikein käyttökelpoinen ohjaus. 

Jotta homma ei olisi mennyt liian helpoksi, niin kun nämä kaikki kohdat oli saatu tahkottua kuntoon, keksi Paso vielä alkaa ihan yhtäkkiä hakemaan väärän putken pään 14 putkella. :D Kun vippauksen jälkeen olinkin enemmän edellä, mun "putkeen" käsky tuli helposti juuri väärään aikaan... Rytmityksellä tämäkin hoitui. Pieni jarrutus, haltuunotto ja vasta sitten putkikäsky. 

Tehokasta oli. Ja vaikka etenkin perjantaina tuntui hetkellisesti taas kerran siltä, että en osaa mitään eikä minusta ole tähän lajiin, niin lopulta kuitenkin oli ihan hyvä mieli, kun juostiin koko rata onnistuneesti ja virheittä. :) Tarvin vaan itseluottamusta ja koiraluottamusta. Ja rohkeutta, rohkeutta ja taas rohkeutta liikkua. Nyt vähän turhaan pelkään että koira lähtee hanskasta ja jään sitten paikoilleni jarruttelemaan, kun pitäisi sensijaan ohjata omalla liikkeellä vaan oikeaan suuntaan.

Postauksen hienot valokuvat ovat Haminan kisoista 20.7. ja kuvaaja on Johanna Kiviharju. 

Hölmöjä hylkyjä Haminan helteessä

... mutta saatiinpa ainakin hassunhauska H-otsikko... ;)

Mutta voiko nyt kovin ihmeitä odottaa, jos viimeksi on treenattu lajia ihan kesäkuun alussa, eli puolitoista kuukautta sitten... Muuten on vaan lomailtu ja lenkkeilty, paitsi agirodussa käytiin kipaisemassa yksi hurlumhei ja perjantaina ennen kisoja vähän kentällä kontakteja. Lahjattomat harjoittelee - ja juuri siksi se olisi allekirjoittaneelle niin kovin tärkeää! ;)

Tuomarina oli Tuija Kokkonen. Ratapiirroksista ei ole tietoakaan.

Ekana oli hyppyrata:

Vai oliko se sittenkin kalastuskilpailu?
... no, ainakin Pasolla oli kivaa! Ja siis nollahan tästä olisi tullut, ellen olisi toiseksi viimeisellä hypyllä jotenkin jähmettynyt täysin enkä osannut tehdä mitään, niin Paso hyppäsi saman hypyn takaisin. Ei se nyt nätti nolla olisi ollut, että sikäli ei harmita. Ehkä tässä ne agilityjumalat puuttui peliin? ;)

Ensimmäinen agilityrata:

"Äiskä mulla on nyt kiire, jarruttelen sitten kun oon ensteks mennyt ton putken!"
Tämä hylky meni Pason piikkiin. Minä kyllä jarruttelin ja suhisin ihan hyvissä ajoin.

Toinen agilityrata:

Loikkasi paskiainen puomin kontaktin!
Tultiin sitte pois kokonaan. Harmitti ja harmittaa vieläkin, koska siihen asti tuntui näistä kolmesta radasta parhaalta, ja me niin oltais hanskattu toi loppurata.


Varmaan näissä oli kaikkea hyvääkin. Ja ainakin se oli kiva huomata, että ei ole kesän juoksulenkit menneet hukkaan - kisarata, edes helteessä, ei saanut edes hengästymään! :)

Heinäkuun höpsötyksiä

Näytä mulle missä sul on rusketusraidat....

Paso agirodun jälkeen illalla. Keskimmäinen raita on haaleasti punaista väriä, irokeesista levinnyttä. Mutta vaaleat raidat jäivät nahkaan, kun ajoin monta viikkoa kasvatellun irokeesin pois. :D Eli kyllä, nahkarotta ruskettuu. ;) 

Mökillekin ollaan ehditty:

Paso laiturilla auringonotossa. Syvästi loukkaantuneena, koska ei saanut osallistua mato-ongintaan (sotkeutumalla siimoihin ja sukeltamalla kaloja ämpäristä).

Ja koska elämässä pitää olla bling blingiä:

Lakattiin lasten kanssa kynsiä. Ja kun oli kaikki ihmiskynnet lakattu, niin koira sattui pyörimään siinä huomiota kerjäten ja siitä se ajatus sitten lähti... ;)

 (ei näy kuvassa kauhean hyvin, mutta sinisessä lakassa on hopeaista kimalletta)

Nahkarotat Agirodussa

Viime viikonloppuna Janakkalassa, Turegin kylässä kisailtiin Agirodun merkeissä. Olimme Pason kanssa mukana edustamassa maxi-kokoisia espanjanvesikoiria ja upean joukkueemme nimi oli "Nahkarotat". Osallistuimme tietenkin myös pukukisaan ja teemana oli motoristi-henkinen pukeutuminen. Koirat oli kaikki tietenkin asiaankuuluvasti ajeltu nahkarotiksi, paitsi irokeesit jätettiin jotta oltaisiin oikeen räyhäkkäitä. ;)

Matkaan lähdettiin aamulla yhdessä seurakaverin Piia-Maaritin ja Tiltu-westien kanssa. Kiva oli kyllä saada matkaseuraa kahden tunnin ajomatkalle ja onneksi molempien suoritukset ajoittuivat aika lähekkäin ja vasta iltapäivälle, niin ei tarvinnut kukonpierun aikaan vielä lähteä liikenteeseen. :)

Päivä oli todella todella helteinen ja aurinkoinen, mutta hyvin koirat jaksoivat oman osuutensa hoitaa. Ensin oli pukukulkueen vuoro. Melko kauan jouduimme aurinkoisella kentällä odottamaan kulkueen rakentumista, siinä olisi järjestäjillä ehkä ollut hieman petraamisen varaa. Mutta viimein päästiin kentää kiertämään ja tuomareille esittäytymään. Kulkueessa oli hauska tunnelma ja mielettömän hienoja asukokonaisuuksia näkyi paljon. Ihmiset olivat selkeästi panostaneet paljon asuihin ja täytyy sanoa, että idearikasta väkeä riittää agiporukoissa! :D Kuvia kulkueesta löytyy ainakin tämän linkin takaa.

Nahkarotat kulkueessa. Vasemmalta: Sari & Rane, Tyyni-Tuuli & Elda, Katriina & Zorro ja minä & Paso
(c) Jaana-Maarit Perkkala

Pian rataantutustumisen jälkeen olikin meidän rataantutustumisryhmämme vuoro. Onneksi meidän joukkue oli lähes ryhmän viimeisenä vuorossa ja ehdimme katsella toisten suorituksia hyvän aikaa. Selvisi sitten minullekin se esteiden oikea suoritusjärjestys. ;) Olin nimittäin tutustunut väärin... Noo, sattuuhan sitä! :D Ei muuta kun suunnitelmat vähän uusiksi radan reunalta katsellen. Ja joukkuekavereille sanoin, et huutakaa mulle, jos näyttää et unohdan. :D

Ratapiirros

Radan alku (neljän hypyn "suora" jossa viimeinen hyppy ei tietenkään ollut linjassa muiden kanssa...) ja siitä putkeen aiheutti päänvaivaa minulle, enkä suinkaan ollut ainoa. Ongelmahan syntyi vain ja ainoastaan siitä, että joukkuevistin sääntöjen mukaan ohjaaja saa ylittää lähtölinjan vasta, kun edellinen koirakko on tullut maaliin.... eli lentävällä lähdöllä ja kilpajuoksuna koiran kanssa piti lähteä (tai sitten käyttää melko paljon aikaa lähtöön). Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt KUITENKIN ohjata toiselta puolelta ja takaaleikkauksella, mutta jälkeenpäin on aina niin helppo olla viisas. Paso hujahti nanosekunnissa mun ja sen neljännen hypyn ohi ja takaisin tullessa sitten hyppäsi yhden väärän hypyn mistä hylky. Epävirallisessa agirotukisassahan tästä ei toki muuta koidu, kuin virhepisteitä. Siitä eteenpäin jatkettiinkin ihan hyvä puhdas rata. Mun ohjauksessa näkyi melkein puolentoista kuukauden agitauko, mutta olin kuitenkin meidän suoritukseen ihan tyytyväinen ja Pasoon erityisesti. :) Ja muistin jopa sen kohdan, minkä olin väärin harjoitellut... Kaiken kaikkiaan meidän joukkue teki hienon suorituksen. Oltiin 16. kaikkiaan 46:sta joukkueesta, eli ei mitenkään erityisen huonosti! Tuloksethan lasketaan ihan yhteenlaskulla, eli koko joukkueen yhteisaika + kaikkien virhepisteet yhteen. Meidän joukkueen tulos oli 258, kun voittajajoukkueella pisteitä oli 220. Tiukka oli siis kärki, 6 ensimmäistä joukkuetta olivat kaikki saman kymmenluvun sisällä. Kaikki tulokset.

Katariinan kaveri, jonka nimi jäi mulle arvoitukseksi, kuvasi meidän joukkueen suorituksen. Kiitos siis kuvaajalle! :)

Kiva päivä oli, kiitos kaikille joukkuelaisille ja special tänks Piia-Maaritille, jonka kanssa tsekkailtiin useampikin kappale kauneinta kesä-Suomea, kun ei ihan ehkä heti saatettu osua sille suorimmalle reitille kotimatkalla. ;)