keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Pentuetapaaminen

Jo loppukesästä kopsahti postiluukusta hieno Nalle Puh - kutsukortti, Pason nimellä tietenkin. ;) Kutsu kuului Lahden kupeeseen Orimattilaan, Mandinez S-pentueen tapaamiseen. Paikkana oli Pason siskon Shanian koti(piha) ja erinomainen paikka tapaamiseen se olikin! (linkkipalkista löytyy linkki Shanian blogiin)

Niinpä sitten lähdettiin Pasasen kanssa viime lauantaina ajelemaan kohti Lahtea. Pason mielestä moinen piiiiiitkä automatka oli ihan täyttä typeryyttä, ja se jokusen kerran yrittikin kritisoida tilannetta paksista käsin. Mutta hiljeni sentään murahduksella ja tyytyi kohtaloonsa.


Perillä meitä oli vastassa Heli-kasvattaja ja tietenkin Shania perheineen sekä Dimas-isukki (kuvassa). Pasoa aluksi vähän isot aikuiset urokset peloittivat, mutta pian oli systerin kassa painit käynnissä. Eikä aikaakaan, kun kaikki vieraat olivat saapuneet! Kuudesta pennusta viisi (Paso, Shania, Elmo, Hugo ja Caro) oli paikalla, lisäksi talon omat muut koirat (lagotto Feno ja perro Danny), Dimas sekä Caron "isosisko" Hiispa (? meniköhän nimi oikein?). Kyllä siinä kiharakarvaista vilskettä riitti!


Tässä painikavereina ehkä Paso ja Shania, katsomossa taitaa olla Elmo.


Äskeisestä kohtaa lähdettiin yhtenä kolmikkona säntäämään TÄYSIIIII, mutta Paso ja Shania jäivätkin painimaan kesken matkan. Elmo huomaa että ajoi ohi...

Heeeiiii! Ottakaa mut mukaan hei!!

Ohjelmassa (vapaapainin ja päättömän säntäilyn lisäksi) oli leikkimielinen kolmiottelu, lajeina juoksukilpailu (yksi kerrallaan ajanotolla), nakkien hotkiminen (ne piti löytää suoralta viivalta nurmikolta ihan ite) sekä temppu. Kaikki saivat palkinnon, voiton vei muistaakseni Hugo.
Myös näyttelyharjoituksia pidettiin ja halukkaat saivat kokeilla agilityäkin.

Ihmisväestäkin pidettiin hyvä huoli, oli tulokahvia, herkkuruokaa ja oikein kakkukahviakin vielä lähtiäisiksi.
Viiden tunnin paini- ja aktivointisessioiden jälkeen pennuissa alkoi selvästi vähän virta vähetä. Mutta vielä riitti energiaa hammaskalustojen vertailuun, halailuun ja salaisuuksien (vai koiruuksien?) kuiskutteluun sisarusten korviin.


Näissä kuiskuttelukaverina taitaa olla Pasolla Caro.


Kotimatkalla ei paksista kuulunut kritiikkiä matkan pituudesta eikä mistään muustakaan. ;) Eikä tarvinnut illalla laulaa tuutulauluja pikku Spedelle. Tosi kiva päivä oli, kiitos siis vielä kerran järjestelijöille! Oli myös mukava nähdä ihan livenä melkein koko pentuetta sekä tietysti Dimasia ja jutustella myös toisten omistajien kanssa. Niin, ja Paso oli koko porukan suurin, lähentelee korkeudessa jo Dimasin mittoja...

(Kaikkia kuvia voipi taas vähän isommaksi klikkailla jos tahtoo. Laatu on kyllä mitä on, kun sää oli vähän harmaa ja pentujen vauhti melkoinen...)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Ääriolosuhdetreeniä

Keskiviikkona oli taas pentukurssipäivä. Puoli seitsemältä, kun oltiin juuri tekemässä lähtöä kentälle, taivaat aukenivat ja vettä alkoi loipottaa taivaan täydeltä. Mutta kun juustot oli jo pilkottu, niin ajattelin että lähdetään nyt, jospa sade siitä hellittäisi vähän. No eipä hellittänyt. Yltyi vaan. Mutta mitäpä me pienistä, kun on kerran kastunut, ei loppusateella enää ole väliä, eiks jeh?! ;)

Eli vettä satoi taivaan täydeltä ja lisäksi pimeys laskeutui kentälle. Onhan siellä valot, mutta jokainen tietänee, kuinka pimeää syksyllä voi olla, kun sataa kaatamalla ja märkä maa imee kaiken vähäisenkin valon... Paso osoittautui kunnon vesikoiraksi eikä ollut sateesta moineskaan. :)

Aiheena oli hyppy, seuraaminen ja luoksetulo. Hyppyä tehtiin sekä toko- että agihypyllä, lisäksi oli ihmeteltävänä agilitymuuri. Muurista Paso huitaisi ekalla kerralla ohi, mutta hyppäsi toisella kertaa nätisti yli. Pari kertaa tehtiin hyppy + muuri etenemisharjoituksena, kuten on ennenkin tehty pelkillä hypyillä. Hyvin meni pallon perässä! :)
Tokohyppyyn Paso tutustui nyt ekaa kertaa. Kahdesti mentiin yhdessä yli, mutta eipä Paso moiseen härveliin kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota. Niinpä sitten tehtiin sitäkin ihan tokoon tähtäävänä alkeisharjoituksena. Vein palkan esteen toiselle puolelle ja perusasennosta lähetin Pason hyppäämään. Kerrasta jätkä hoksasi, että siellä se juusto odottaa ja hyppäsi hienosti joka kerta. Pelkällä käskyllä ei tietenkään vielä lähtenyt, vaan tarvitsi käsimerkin mukaan, mutta tämäpä olikin eka kerta vasta. 

Seuraamisharjoituksissa muut aloittelivat ihan alkeista, myö tehtiin askelen- ja kahden mittaisia seuraamisia, palkka oikeasta paikasta ja kontaktista. Lisäksi jonkun verran tehtiin ihan perusasentoharjoituksia.

Lopuksi tehtiin luoksetuloja niin, että ohjaaja meni piiloon ja koira kutsuttiin sinne. Upeasti Paso pysyi paikallaan "odota"-käskyllä kunnes kutsui sitä piilosta. Vaikka oli pimeää ja satoi ja ympärillä vieraita ihmisiä ja koiria. 

Oikein hyvä treeni! Olin kyllä tyytyväinen, kun tuli lähdettyä, vaikka oltiinkin ihan uitettuja molemmat kun päästiin kotiin. :)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Syksyn riemuja

Koska Jaana on taas tehnyt suuren ja upean työn blogin päivityksessä, en viitsi itse alkaa samaan, vaan käytän sumeilematta hyväkseni vain linkittämistä... ;)

Eli eilen käytiin Friida-portugeesin kanssa kuravellitreffeillä. Aivan mahtavia kuvia täällä: KLIK

Lopputuloksena oli likomärkä, suolle ja mudalle haiseva, takiaisia täpötäynnä oleva onnellisen väsynyt Pasanen. (Tosin illalla oli taas virtaa temmeltää agikentällä kamujen kanssa, että äkkiä se latautuu. Mutta ei tarvinnut yöunille tuuditella! :D )

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

BFF

Pason ja Ronjan touhuilua loppukesä - alkusyksy välimaastolla. Ronja on siis reilun 2 vuotta ja Paso vajaan 5kk.

*KLIK*
 (äänet päälle!)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Koirakoulun kapinalliset

Eilen oltiin taas pentukursseilemassa. Kyllä Paso vaan on pätevä ja hiano! *syrän*

Pentukurssin ohjelmaan on jokaisella kerralla kuulunut samanlainen aloitus, jota haisteluringiksi kutsutaan. Tässä ensin käydään isoon rinkiin ja jokainen piirtää hiekkaan ympyrän "kotipesäksi". Sitten kuljetaan kierros pesästä pesään niin, että koirat saavat haistella vapaasti maata ja pysähtyä toisten "pesiin". Ideana ja perusteluna tässä on, että näin pennut "tutustuvat" hajujen kautta ja saavat selville ketä kentällä on eikä niiden sitten tarvitse harjoitusten aikana yrittää päästä toisiaan moikkaamaan. Alusta asti olin vähän epäilevällä kannalla moisen toiminnan järkevyydestä ainakaan omalla / Pason kohdalla, mutta ajattelin että kokeillaan. Edellisellä kerralla Paso oli mielestäni jo kamalan keskittymätön ja vaikea saada kontaktiin erityisesti tuon rinkihomman jälkeen, joten eilen sitten päätin kokeilla pitääkö epäilykseni paikkansa. Eli me ei tuota rinkihommaa tehty. Kuljettiin kyllä se sama rinksa muiden mukana, mutta tein sen ihan kontaktiharjoituksena, eli vaadin Pasoa pitämään yllä kontaktia ja kulkemaan mukana löysällä hihnalla. Hyvästä kontaktista toki paljon palkkaa.

Ja kas: tuloksena parhaat harjoitukset tähän asti!! Pason keskittyminen ei herpaantunut kertaakaan koko kolmen vartin aikana, sitä ei tarvinnut naarata haistelupuuhista takaisin kontaktiin eikä se edes vilkuillut muihin päinkään, mitä on tapahtunut kaikilla aiemmilla kerroilla, enenevissä määrin. Joten ei haistelurinkejä meille enää. Kentälle mennään tekemään töitä minun kanssa eikä nuuskimaan maata. Piste. Tai sitten välillä saa olla ihan vapaalla ja vaikka leikkiä muiden koirien kanssa, mutta silloin on remmi irti ja "vapaa"-käsky annettu.

Muutoin aiheena oli nouto, seisominen ja aktivointi. Aktivointina tehtiin namin piilotusta purkin alle, katsekontaktilla sai luvan etsiä nami purkin alta. Paso hokasi katsekontaktihomman heti ja parin yrityksen jälkeen noukki namitkin purkin alta oikein pätevästi. Toinen aktivointitemppu oli takana kulkeminen. Tästä hämmästyin itsekin, sillä Paso oppi tempun kerrasta. Siis tosiaankin yhden (1!) näytön jälkeen se meni joka ikinen kerta mun selän taakse kävelemään ihan kuin olisi moista temppua tehnyt aina! Kurssin vetäjäkin tuli kysymään, että oletteko tätä temppua paljonkin harjoitelleet... vähän hänelläkin silmät laajeni, kun sanoin että ihan nyt tehdään ekaa kertaa! :D 

Noutoharjoitukset aloitettiin ota-anna - harjoituksella, jossa siis tarkoitus oli vain antaa noutoesine koiralle suuhun ja ottaa se takaisin. Tätä olen ajatellut Pason kanssa tehdä joka tapauksessa, joten ajattelin että kokeillaan. Se hoksasi ihan nopsaan että haluan sen koskevan kapulaa hampailla ja tekikin niin ehkä kolme kertaa, mutta sen jälkeen kieltäytyi koko typeryydestä. ;) "Anna kuule vaan se makkara suoraan, jooko" Mutta kun heitin kapulan parin metrin päähän, Paso haki sen ihan hienosti ja toi mulle käteen... Että miksi tehdä sitä vaikeasti? No, pitää vielä miettiä tuota noutoliikettä, että miten sitä oikeasti aletaan treenata. Tulipahan kokeiltua kuitenkin, että kyllä se noutokapulaa kantoi ihan tyylikkäästi kuitenkin ja tosi hyvällä otteella sitäpaitsi. :)

Liikkeestä seisominen sujui ihan hienosti, mutta sitähän on tehty aikaisemminkin. Hyvin oli muistissa! :) Lopuksi pienet painit vielä Nana-seropin kanssa ja oltiinkin valmiita unten maille. Hyvät treenit, hieno koira!!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kesän viimeinen uintireissu?

Viime viikolle osui vielä muutama tosi aurinkoinen ja lämmin päivä. Yhtenä iltapäivänä suuntasimme Pason kanssa hiekkakuopalle ottamaan iloa irti kesän rippeistä.


Ei hassumpi maisema, vai?! :)


Kivaa oli, ja lujaa meni. Niin vedessä kuin rannallakin...


Heh... lueskelin mökillä Koiramme-lehteä vuodelta 2008. Siinä oli juttu espanjanvesikoirasta. "Vesikoiran käyttäytymisessä kerrotaan olevan perittyä viiseutta ja arvokkuutta, toisin kuin ihmisen käyttäytymisessä." Ööö... milloinkohan tämä viisaus ja arvokkuus alkaa niinku näkyä ulospäin? xD
Hä, mitä? Ai mää vai? xD

tiistai 13. syyskuuta 2011

Paavoilua ja koirakoulua

Viime viikolla meille tuli tämmöinen vieras:
(kuvat saa klikattua vähän isommiksi)

Moi, mä oon Paavo ja mä oon 11 viikkoa, ibizanpodenco.

Vaikka Paavoa aluksi (ja ehkä vähän lopuksikin) jännitti kovasti puolet painavampi mörssäri-Paso, saatiin ihan hauskoja leikkituokioitakin aikaiseksi. Pasoa piti välillä vähän toppuutella, kun sillä meinasi niinsanotusti lähteä mopo tassusta välillä. ;)
Sadeilmalla oli vaan hämärää, ettei kamera tahtonut pysyä vauhdissa mukana... Tässä kuitenkin muutama otos:
Kilpajuoksua (Paavosta tulee isona ratajuoksija!)

Pusuja
Haleja

Pientä painia

Ja pakollinen hammastarkastus.

Kiitti vierailusta Eikku ja Paavo, otetaan uusiksi pian! :)

Myös koirakoulussa käytiin taas. Tällä kertaa aiheena kohtaaminen ja maahanmeno, jotka molemmat olivatkin Pasolle uudehkoja juttuja. Etenkin nuo kohtaamisharjoitukset tulivatkin tosi tarpeeseen, jätkä kun on ruvennut vähän kukkoilemaan vastaantulijoille. Meillä maalla noita vastaantulijoita vaan on niin harmillisen vähän, että päästään turhan vähän harjoittelemaan. Tämä harjoitus menikin tosi hyvin, ja Paso malttoi kivasti pitää kontaktia, vaikka vastaantulijat kiinnostivatkin vilkuilun verran. Myös maahanmeno meni nopeasti kaaliin ja sitä onkin nyt harjoiteltu sitten kotonakin. Kaikenkaikkiaan ok harjoitukset taas, joskin Paso oli mun makuun vähän turhan höslä ja keskittymätön ja yritti esittää mm. pelkäävänsä ohi ajavia mopoja ja muuta älytöntä... No, lapsihan se on, ei aina voi jaksaa yhtä hyvin. 

Lopuksi olikin sitten tosi hyvät leikit italianajokoira Nestorin kanssa, joka oli vain 2 viikkoa Pasoa vanhempi. Kyllä muuten pojat JUOKSI! :D

perjantai 9. syyskuuta 2011

Elämän pieniä oppitunteja...

Meillä tullaan sisään sellaisessa järjestyksessä, että Ronja menee edellä ja alkaa riisua itse sillä aikaa kun minä kuivaan Pason tassut. Tassut kuivataan aina samassa järjestyksessä ja Paso osaa jo kuvion aika kivasti: kun kyykistyn ja näytän pyyhettä, ensin laitetaan kuono kuivattavaksi. Sen jälkeen oikea etutassu, sitten vasen, sitten käännytään ja vasen takatassu ja viimeiseksi oikea, minkä jälkeen pääsee luvalla sisään. 
Äsken Paso kuitenkin päätti, että tassujen kuivaaminen ei hänestä oikein olisi kivaa, eikä tullut luokse kun näki pyyhkeen. Maanittelin kerran, ja saatiinkin naama ja ensimmäinen tassu kuivattua, minkä jälkeen herra livisti parin metrin päähän "lällättämään" eikä tullut takaisin pyynnöistä huolimatta. Silloin totesin, että jaha, tämä ei siis tahdokaan sisälle ja nykäisin oven kiinni. Lähdettiin Ronjan kanssa potalle. 
Ja juuri silloin taivaat aukenivat ja alkoi sataa pienehkön vedenpaisumuksen verran vettä ja salama räsähti oikein komeasti jossain ihan lähellä. Hah! Myö hoidettiin potta-asiat ihan rauhassa ja laitoin Ronjalle ruoan tulemaan ja menin sitten katsomaan ulko-ovelle, josko tassujen kuivaus kuitenkin olisi hyvä juttu. Ja kas - ihan riemurinnoin tuli nuoriherra Paso Pasanen tassunkuivaukseen puutarhatuolin alta... xD

maanantai 5. syyskuuta 2011

Koirakoulussa

Rankan viikon jälkeen Pasolla koittikin sitten pari huilipäivää. Ronja tuli kipeäksi ja lisäksi vettä losotti 2 päivää taivaan täydeltä. Ei siis muuta ulkoilua, kun pissat pihalle... Tiistai-iltapäivänä alkoi sekä 2- että 4-jalkaisen lapsen meno muistuttaa enemmänkin hullujenhuoneen ja sirkuksen välimaastoa kuin sairastupaa tai mitään lepäämiseen viittaavaakaan. No, ainakin niillä oli seuraa toisistaan ja hauskaa keskenään. :D Eikä tarttennu meikäläisen miettiä, tulisko telkkarista jotain katseltavaa. ;)

Keskiviikkona sitten onneksi olikin taas Pason pentukurssi ja vaikka ensin näytti että sateessa saamme kursseilla, selkeni sääkin juuri parahiksi. Pason mielentila oli kahden huilipäivän jälkeen lievästi sanottuna virkeä. Lisäksi unohdin antaa sille päiväruoan, ja sitten kun muistin oli vajaa tunti kurssin alkuun, joten enpäs enää ruokkinut tietenkään. Nuori herra Pasanen olikin siis sitä mieltä, että se on vähintäänkin nälkäkuoleman partaalla riutuva pieni perroparka (joka siitä huolimatta on hajoamassa atomeiksi koska on niin hauskaa ja kivaa ja jännää ja TEKEMISTÄ...). Keskittyminen olikin sitten aluksi sen mukaista. Heh.

Aiheena toisella kerralla oli luoksetulo ja mukana kulkeminen. Aloitimme kuitenkin "läksyn" kuulustelulla, eli kerrattiin istumista. Tässä huomasin, että ilmeisesti perusasentoharjoittelun takia Pason ohjaus puoltaa oikealle (ohjaajasta katsottuna vasemmalle siis) istumisessa. Eli ei istu suoraan siihen, mihin käsketään, vaan pylly vingertää väkisin kohti perusasentoa. Tätä siinä sitten vähän korjailin ohjaamalla nakilla koiran päätä oikealle (jolloin pylly lakkasi kääntymästä samaan suuntaan). Tätä pitääkin harjoitella kotonakin, että saadaan istuminen suoraksi!

Mukana kulkemisen ideana oli palkata koiraa aina, kun se kulkee rauhassa hihna löysällä. Mutta koska Paso kulkee käytännössä aina hihna löysällä eli ei siis vedä remmissä, otin tässä kohtaa lyhyitä seuraamispätkiä palkaten hyvästä kontaktista. Askel tai kaksi kerrallaan, välillä taukoa pitäen ja lopuksi häiriötä lisäten niin, että mentiin mahdollisimman läheltä muita koirakoita. Hyvin meni siihen nähden, ettei moista ole oikeastaan koskaan tehty! Tosin Paso tahtoo tuijottaa nakkia mun kädessä, joten pitänee kotona harjoitella vähän suusta palkkaamista.

Luoksetuloa treenattiin ensin jättämällä koira hihnan mitan päähän ja kutsumalla siitä. Näitä en tehnyt montaa, koska Paso alkoi jolkotella laiskaa ravia kun matka oli niin naurettavan lyhyt. ;) Sitten koira jätettiin avustajalle, joka laski sen irti kutsusta. Tässäkin olisi pitänyt mennä vain lähelle, mutta pyysin luvan mennä kauemmas että saatiin vauhti takaisin. Ja saatiinhan se! Jopa siinä määrin, että toisella (vai kolmannella?) luoksetulolla Paso tuli niin vauhdissa perusasentokäännökseen, että muksahti kyljelleen... :D Eipä paljon vauhtia haitannut, vaan sieltä kömmittiin hienoon perusasentoon. 

Lopuksi vielä vähän painimista edellisen kerran tutun collie/labukkamixin kanssa. Samoihin leikkeihin olisi halunnut myös paria viikkoa nuorempi leonbergin pentu, mutta tämä kaveri oli Pason mielestä vähän turhan iso, joten sen kanssa ei leikkiä oikein syntynyt.

torstai 1. syyskuuta 2011

Pason actionviikko, osa 5

Sunnuntaina oli vielä vuorossa viikon toinen mätsäri. Tällä kertaa suuntasimme kannattamaan paikallista eläinsuojeluyhdistystä. Kuvia keikalta ei ole, mutta kuvitelkaa mielessänne mahdollisimman pätevä Paso ja mahdollisimman paksu paksukainen niin pääsette ehkä osapuilleen lähelle totuutta. ;)

Pentuja oli taas paljon, yli kaksikymmentä tälläkin kertaa. Kehä sujui kuitenkin joutuisammin, joten odottelua ei ihan niin hurjasti tullut kuin torstaina. Sää oli edelleen mitä kaunein ja lämpimin, mutta tuuli vilvoitti mukavasti varmaan koiriakin. 

Kun pääsimme kehään, tuomari ensin kysyi, kuinka vanha Paso on. Kuultuaan vastauksen (4,5kk) hän hämmästeli: "Sehän menee tosi hienosti, te ootte varmasti harjoitelleet tosi paljon?!" Totesin siihen sitten totuudenmukaisesti, että ei me kyllä itse asiassa olla, mutta tää nyt vaan on aika nopea oppimaan. Kuvittelin siis että hän tarkoitti sitä että Paso seisoo käskystä. "Niin mutta sehän vaan ON tässä, sehän ei välitä mistään mitään. Kato, tuolla on toisia koiriakin ja se vaan on tässä ja heiluttaa vähän häntääkin!" Ahaa, nyt valkeni... Kyseinen täti ilmeisesti oli tavannut vähemmän mairittelevasti käyttäytyviä perroja. Kysyin sitten, että odottiko hän että tämä(kin) yksilö olisi laonnut maahan tai paennut mun selän taakse hänen lähestyessään, jolloin tuomari vastasi, ettei se olisi häntä yllättänyt... No, Paso kuitenkin yllätti iloisesti! Hieno Paso Pasanen!! <3 (ja muuten kaiken tämän keskustelun ajan Paso seisoi kuin tatti näyttelyseisonnassa ja tuijotti nakkia mun kädessä eikä siitä tarvinnut edes pitää kiinni... Tuomari taputteli ja kokeili vielä joka puolelta, katsoi pallit ja hampaat yms. ja Paso senkun tapittaa nakkia. Mitäpä sitä ei pieni perropoika tekisi nakin eteen?! xD (ahne koira on ihan kiva juttu, nimim. yhden vähemmän ahneen omistanut...)

Paso sai punaisen nauhan ja pian päästiinkin sitten punaisten kehään. Ja sieltä meidät valikoitiin kolmannelle sijalle! :) Pasolle siis actionviikon päättäjäisiksi mätsäristä punaisten pentujen 3. sija ja iso säkillinen herkkuja ja ruokaa! Ei pas... huonommin, eihän?! 

(Kotiin lähtiessä autolla tuli vielä vastaan toisenkin kehän tuomari, joka kysyi onko kyseessä espanjanvesikoira ja sitten rapsutellessaan kovasti kehui Pason rauhallisuutta ja reipasta luonnetta. Kyseli vielä, että onko tuonti vai ihan kotimaista tuotantoa yms... Kylläpä sai siis olla ylpeä hienosti käyttäytyvästä ja hyväluontoisesta pennusta oikein tuplaten!)