Pätevä Paso!

Eilen oli vuorossa pentuagility. Aiheina pussi, puomi  ja takaakierto. 

Pussi ja puomihan Pasolle olivat jo ihan tuttuja juttuja. Tai no, pussia Paso oli mennyt yhden kerran aikaisemmin, mutta hyvin jätkä muisti sen ja hujahti läpi niin että suhaus vaan kävi. Ekalla kerralla pidettiin kymmenisen senttiä pussin suuta raollaan, sitten mentiin ihan normaalisti ja hienosti sujui!
Puomilla Eija katsoi meidän kontakteja. Kun viimeksi Johannan kanssa kokeiltiin ottaa targetti puomin päähän, että Paso alkaisi edetä itsenäisemmin eikä aina tarvitsisi minua viereen (eli ei jäisi puoliväliin alastuloa odottamaan että paksukainen pyllertää paikalle...) mutta ahne kakara lähti sitten etenemään niin vauhdilla, ettei enää pystynyt eikä kyennyt yrityksistä huolimatta pysähtymään 2on2off - asentoon... Sama homma, kun yritettiin että Johanna palkkaa... Eija totesi, että Paso on oppinut "ota"-käskyyn / liikkeeseen kuuluvaksi sen, että minä käännyn siihen sen eteen. Eli sitä aletaan nyt opetella pois niin, että en vaan enää käänny, vaan palkkaan sivulta ja sitten kun tämä sujuu, alan pikkuhiljaa jäädä kauemmas ja kauemmas. Nopsaan Paso hoksasi kupletin uuden juonen, tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin! :)

Takaakiertoa harjoiteltiin laittamalla nami esteen siivekkeen taakse, lähettämällä koira sinne ja sitten kutsumalla hypyn ylitse. Pari ekaa kertaa Paso jäi siivekkeen taakse haistelemaan ja etsimään lisää nakkeja ja vaati kovasti houkuttelua tullakseen taas mun luokse. Mutta kun otin patukan esiin, niin johan tuli, ja seuraavalla kerralla kiersi siivekkeen "takaa"-käskyllä kuin vanha tekijä konsanaan. Ja nakit sai jäädä ihan rauhassa siivekkeen taakse, kun pikku piraija iski patukkaan kiinni! :D Toiselta puolelta ei tarvinnutkaan sitten kuin näyttää että tuosta, niin onnistui suoraan. Eli kerralla oppi Pasanen takaakierron! :) 

Lopuksi, kun aikaa ja intoa kerran oli (ja kun nuo esteet Pasolle olivat oikeastaan jo vanhan kertausta) tehtiin vielä hyppy-putki-hyppy sarjaa niin, että lähetettiin takaakierrolla ekalle hypylle, koira U-putkeen ja sama hyppy takaisinpäin. Hyvin meni kumpaiseltakin puolelta ja onnistui myös takaaleikkaus putkella. :)

Tänään sitten olin Pason kanssa kahdestaan hallilla. Oli muuten melkoisen aavemaista, kun ulkona raivosi syksyn pahin myrsky ja sisällä hallissa pimeää, vettä tippuvaa ja rymisevää... No, pimeys onneksi hoitui sytyttämällä valot ja kun keskityttiin tekemiseen, ei räminät ja ryminätkään enää niin haitanneet. 

Tehtiin eilisen kertauksena takaakierto + putki yhdistelmää, pari kertaa Aa-estettä (koska Paso päätti niin... joten ajattelin sitten, että tehdään nyt jokunen kerta ihan oikein ja hallitustikin...) ja muutaman kerran myös puomia. Tauon (joka Pason mielestä oli ihan silkkaa turhuutta) jälkeen sitten vielä hyppy-hyppy-Uputki ja samat kaksi hyppyä takaisin. Tein tällä kertaa niin, että jätin hyppyjen taakse odottamaan ja menin kutsumaan + ohjasin aina putken jompaan kumpaan päähän. Tosi hyvin Paso malttoi odottaa lähtölupaa ja hienosti seurasi ohjausta. Putken jälkeen heitin pallon hyppyjen yli ja saatiin samaan syssyyn etenemisharjoitus. Pari kertaa Paso yritti vilahtaa putkesta paluuhyppyjen ohi, mutta vähän napakammalla ja selkeämmällä ohjauksella meni hienosti nekin.

Lisäksi vähän tokoiltiin, perusasentoja, askelsiirtymiä ja käännöksiä (käännös  vasemmalle oli selvästi hautunut Pason päässä sitten viime kerran ja teki sen tosi hienosti!). Lisäksi tehtiin paikallamakuun alkeita. Olipa muuten vaikeeta Pason malttaa pysyä kyynerpäät maassa odottamassa sitä nakkia! Jouduttiin melkein vähän neuvottelemaan, ennenkuin uskoi, etten tosiaankaanhalua että se pomppii ylös ja alas! :D

7kk ja toko sujuu kuin tanssi vain

Paso, 7kk painaa tasan 20kg ja on 48,5cm korkea. Ihan kunnon virallista potrettia ei ole, mutta kai tästäkin suunilleen näkee?

Kuva on eiliseltä, kun meillä oli Jaanan ja portugeesineitosten kanssa tokotreenitreffit. Ensin tietenkin piti koirien päästä rällästämään. Pasolla meinasi mennä vähän pupu pöksyyn kun tuliset portugalittaret vähän pistivät pikkupoikaa ojennukseen. Mutta pian oli hauskat riekkuleikit pystyssä koko poppoolla, kunhan Pasoa oli ensin vähän neitosten toimesta pyöritelty kivituhkassa ihan vain että tietää sitten paikkansa. ;) Kuvia ja pari videonpätkää löytyy taas Saagalandiasta. Etenkin kuvat on tosi upeita, kannattaa tsekata! Myös kaikki tämän päivityksen kuvat ja videot ovat Jaanan käsialaa, hänelle taas kerran kiitos kaunis. :)

Riekkumisen jälkeen oli aika keskittyä työntekoon. Jaana on ystävällisesti lupautunut meidän kotikoutsiksi tokoilun saralla. On hyvä saada joku katsomaan, miltä meidän tekeminen näyttää ja vielä parempi saada ihminen, joka tosiaan antaa palautetta ja hyviä vinkkejä, eikä vaan turhanpäiten kehu! :)

Ensin tehtiin Pason kanssa perusasentoja:

Olen ollut oikeassa, eli Jaanankin mukaan Paso tosiaan helposti jää vähän vinoon niin, että pylly jää liikaa oikealle, mun selän taakse. Paso tavallaan vähän kiertyy mun jalan ympäri. Jaana laittoi meidät tekemään yhden askelen siirtymiä oikealle ja vasemmalle sekä paikallaan käännöksiä. Eipä ollut ennen tehty, mutta hienosti Paso työskenteli ja pysyi oikealla paikalla. Ja nakkia sateli oikeista perusasennoista. :) Jaana myös vinkkasi minulle uudet askelmerkit (kun tietenkin automaattisesti teen niin kuin olen tottunut Ässän kanssa tekemään, eikä se välttämättä ole paras Pason kanssa... Aiemmin siis käännyin vasemmalle vasen jalka edellä, nyt opetellaan tuommoista ristiaskelta oikea jalka edellä ja autetaan aluksi koiraa kädellä ohjaten. Paso älysi tämän käännöksen noin sata prosenttia paremmin kuin mun vanhan yritelmän!) Niitä kuvioita harjoitellessa tuli näinkin tanssillisia otoksia:

Eli homma sujuu kuin tanssi konsanaan! :D

Aikaisemmin aloin seuraamista harjoitella Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi - kirjan ohjeen mukaan näin. Lopetin kuitenkin parin yrityksen jälkeen, koska vaikka kuinka yritin, en saanut Pasoa kulkemaan suoraan, vaan koko ajan oli tunne, että takapää kääntyi vasemmalle (tai oikealle...) Jaana ja video vahvistivat epäilyn. Päätimme siis jättää ko. homman sikseen ja alkaa tehdä vain noita perusasentoja ja askelsiirtymiä. Siitä sitten hiljalleen edetään usemapaan askeleeseen.

Luoksetulo me jo osataan! :) 

Lisäksi harjoiteltiin taas seisomaan pysähdyksiä ja vähän maahanmenoja. Niissä pitääkin ilmeisesti vähän peruuttaa vielä alkeisiin ja olohuoneen matolla harjoitella oikeaa tekniikkaa, Jaanan tarkka silmä huomasi, että Pason pylly jää aavistuksen ilmaan! Ja sitten tehtiin Pason elämän ensimmäinen paikallaolo häiriökoiran kanssa, kun Friida tuli Pason kaveriksi tekemään paikallamakuuta. Paso teki kylläkin istuen, kun makuuta ei ole vielä oikeastaan harjoiteltu, mutta hyvin kesti kakaran kantti vaikka tyttöystävä makasi vieressä. Ja sattuipa kentän vierellä kulkevaa junanrataa kolistelemaan vielä junakin. Pason silmät laajeni hellanrenkaiksi ja se katsoi minua vähän tyrmistyneenä, mutta istua napotti aloillaan kuitenkin! Hieno ukkeli! :)

Kyllä mun tulevaisuuden agitykistä siis tokokoirakin tulee. Aika näyttää, onko salaa mielessäni asetetut tavoitteet liian korkealentoisia, mutta ainahan voi yrittää eiks niin?! Älkää siis kertoko kenellekään, mutta tavoitteena olisi ensi kesän / syksyn aikana saada tulos alokasluokasta ja vuodenvaihteeseen mennessä ykköstulos.

Tokoa ja agia. Ja uhmaa...

Torstai oli tokoa, ja taidettiinpa tokoilla perjantainakin. Ohjelmassa on vanhat tutut perusasento ja kontakti, paikallaolo (istuen), luoksetulo sekä maahanmeno. Lisäksi olen nyt ottanut mukaan seisomaan pysähtymisen ja paikallaolon niin, että menen piiloon. Eli lyhyesti sanottuna meillä tehdään tällä hetkellä jättöjä ja perusasentoa. 

Perusasento on Pasolla jo aika hyvin hallinnassa. Hetkittäin tuppaa tulemaan vinoon niin, että pylly jää mun kantapäiden taakse, se tavallaan "kiertyy" mun jalan ympäri. Ja kun en sitä tahdo nähdä mahan takaa kun se on oikeassa paikassa, olen piirtänyt hiekkaan apuviivoiksi ikäänkuin T-kirjaimen. Tavoite on siis, että ollaan rinta rinnan varpaat T:n vaakaviivalla ja pystyviiva jää meidän väliin. Tästä ainakin saan helposti aina varmistettua oliko asento suora, ja on se parantunutkin! :) Jos ihan vinoon jää taakse, pökkään hellästi kantapäällä pyllyyn, niin korjaantuu kyllä. Ihan sivulletulon lisäksi olen tehnyt Mujusen kirjasta nappaamaani harjoitusta, jossa koira istuu perusasennossa ja sille toistetaan "sivu" ja palkataan monta kertaa peräkkäin. Ideana on vahvistaa oikeaa paikkaa ja katsekontaktia ohjaajaan. Helppoa nannaa miettii varmaan Paso! :D

Paikallaolo on jo minusta tosi hyvässä kuosissa. Lähinnä silloin, jos huolimattomasti jätän tai sanon käskyn, saattaa Paso lähteäkin mukaan, mutta jos se jää niin sitten kyllä pysyykin vaikka menisin kauaskin tai hetkeksi nurkan taakse piiloonkin. Kohta aletaan harjoitella sitten ihan paikallamakuuta, kun tähän asti on lähinnä istuskeltu. ;)

Luoksetuloa pähkäilin tässä joku aika sitten, kun Paso aina juoksi monta metriä ohi minusta. Ratkaisin ongelman toistaiseksi niin, että olen tehnyt luoksetuloja lyhyemmällä matkalla. Eli vain sen verran matkaa, että Paso ehtii laukalle, mutta ei ehdi kiihdyttää täyteen vauhtiin. Näin ei tule ohijuoksuja, vaan pääsen palkkaamaan oikeasta suorituksesta. 

Maahanmeno on ollut vähän turhan vähällä harjoittelulla, kun laiskuuttani en viitsisi enää mahan kanssa kauheasti kyykistellä... Mutta kyllä käsky selvästi on jätkällä mielessä, sen noudattaminen ei vaan ole ihan niin sukkelaa kuin toivoisin, mutta treenaamme nopeutta kunhan päästään masusta eroon! Nyt olenkin keskittynyt käskyn kestoon, ja siihen, että pystyn jättämään Pason makaamaan ja palaamaan sen luokse ilman että se pomppaa ylös (vaikeaa!!). Eli paikallamakuun alkeita.

Eilen otettiin sitten "uutena" liikkeenä pysähdyksiä seisomaan. Näitähän on siis tehty yhden kerran aikaisemmin alkusyksystä pentukurssilla. Mutta nopeasti Paso hoksasi (tai muisti) kupletin juonen. "Seiso"-käskyhän on kyllä tuttu näyttelyseisomisesta ja päädyin käyttämään samaa käskyä, sillä toivottu lopputuloshan molemmissa on ihan sama - koira pysähtyy ja pysyy niillä jalansijoillaan kunnes toisin sanotaan. Pysähtyminen sujuu (ellei satu tarjoamaan maahanmenoa mitä on treenattu enemmän) mutta paikoillaan pysyminen tuotti vähän tuskaa. Eli malttia harjoitellaan tässäkin. 

Tänään olikin sitten vuorossa agilitytreenit. Aloitimme Pason kanssa agilityn alkeispentukurssilla. Tosin kurssi on Pasolle vähän turhan alkeis, kun muut siellä eivät ole suunilleen esteitä nähneetkään ja Pasohan on kesästä asti tehnyt yhtä sun toista. Mutta toisaalta ohjaajat on tosi hyvin osanneet eriyttää ja antaa meidän sitten tehdä vähän omanlaisia juttuja ja Pasolle tekee tosi hyvää olla hallilla niin, että siellä on muita ja etenkin vieraita koiria. Tänään mentiin Pason kanssa vauhtirallitusta putki-putki-putki-kuviolla, tehtiin kontakteja puomilla ja pari kertaa koko puomikin ja lisäksi etenemistä parilla hypyllä sekä muurilla. Niin, ja harjoiteltiin valssausta kahdella hypyllä. Hyvin paksukainenkin vielä valssasi ja Paso seurasi ohjausta kuin pätevämpikin agikoira, vaikkei sen kanssa muuta olla aiemmin tehty kuin suoraa etenemistä poispäin ohjaajasta! :) Ainiin.. ja tiistaina kun olin agitreenejä vetämässä, oli Paso mukana hallilla (putkea, hyppysuoria, kontaktia, pussi esiteltiin ekaa kertaa - no problemos) ja vapaana juoksennellessaan sitten huitaisi keinulle ja ennen kuin ehdin mitään tehdä, oli suorittanut koko keinun. Vähän se vilkaisi taakse että "jahas, sellainen vekotin?!" - ja juoksi takaisin ylösmenokontaktille! :D No, tehtiin sitten keinua jokunen kerta vähän hallitumminkin, kun jätkä kerran itse päätti sen ottaa harjoitusohjelmaansa... ;) Tänään karkasi taas omineen keinulle ja suoritti sen ihan oikein alusta loppuun. Rohkea kakara!

Eli harrastusrintamalla edetään hienosti ja Paso on suorastaan liikuttavan innokas kaikesta mitä sen kanssa tehdään. <3

Ja se uhmaosio... Äidin pikkupoika luulee ilmeisesti jo olevansa isopoika. Ainakin siitä päätellen, miten tanassa häntä on välillä lenkillä ja miten maanvaiva se välillä on kotona. Se haluaisi kauheasti koko ajan vahtia minua (lue: olla korkeintaan 30cm:n päässä, mieluummin kiinni minussa), kulkea perässä ja haukkua ja pöhkiä kaiken, mikä ikkunan takana liikkuu. Siis putoavista lehdistä ja talitinteistä alkaen. HIEMAN rasittavaa.

Jaa mää vai? 

Sisällä suoritetuista haukkumisyrityksistä joutuu kyllä aika äkkiä ns. "ulkoruokintaan", etenkin Ronjan päiväuniaikaan... Näissä kuvissa tosin wannabe-vartiopäällikkö on ulkona vain odottamassa tassupesuvuoroa, mutta ihan yhtä lailla naama pitkänä siellä odotetaan. :D

Eiks oo muuten hieno heijastinliivi, tein sen aivan itse! :D

Miks mua AINA sorretaan ja rajoitetaan??

No osa menee varmaan mörköilynkin piikkiin ja osa purkamattoman energian, kun ihan joka päivä ei ikävä kyllä hurjia treenisessioita ehditä ainakaan heti aamusta ottamaan. Mutta osa on myös ihan silkkaa vaivihkaista silmille hyppimistä. Niinkuin nyt sellainen, että pitää tulla viereen istumaan ja muka "vahingossa" asettuu niin, että astuu mun varpaille. Tai että pitää matolla makoillessa alkaa kovasti venytellä ja taas "vahingossa" tulla potkineeksi minua. jne... No, lähdöt saa joka kerta, kun tuollaista yrittää. Uutena repertuaariin on nyt tullut vinkuminen ja muu sähläys ja ölinä kun ollaan ulos lähdössä (se kun ei tuon 2,5-vuotiaan kanssa suju ihan hetkessä tähän aikaan vuodesta). Kauhean vaikean mahdotonta pysyä siellä omalla paikalla, minne on käsketty. Tai ainakaan pysyä siellä hiljaa. No, jokunen ulkoilu on jäänytkin Pasolta sitten väliin, kun ei ole osannut järkevästi käyttäytyä. Josko elämä opettaisi. ;) Ja yksin jäädessä pitää nyt sitten yhtäkkiä kauheasti protestoida, vaikka aiemmin ei ongelmaa ole ollut. Kimeitä haukahduksia ja vouVOuVOUUUmouMOUöynnn... kuuluu oven takaa. Onneksi ei ole ainakaan vielä keksinyt tuhoja tehdä ja mölinätkin loppuu muutamassa minuutissa yleensä, mutta näillä tempuilla Paso on kuitenkin hankkinut itselleen melkoisen "viileät" oltavat kotioloissa. Ylimääräisiä rapsutuksia, lällytyksiä tai leikkituokioita ei treenien lisäksi heru ja makuuhuoneesta se on saanut lähdöt kokonaan. Oma vika, mutta joskos se nöyryys vielä löytyisi orastavan teininkin aivoihin. ;)

... mutta kaikesta huolimatta, on se ihan kultakimpale siinä kaikista tärkeimmässä tehtävässään, eli perhekoiran virassa:

Joku koira voisi vaikka vähän pahastua, kun kesken päiväunien saa tälläistä seuraa. Tai kun muksu tulee ja kiskoo lelut suusta... Mutta ei tämä. <3
(Ja kyllä, meillä on säännöt että nukkuvan koiran petiin ei mennä, mutta ihan aina ei tuo sääntö muistu mieleen eikä kaikkea ehdi koko ajan huomata. Siksi tuo onkin niin kullan arvoista, että koiralla on päänuppi järjestyksessä.)

Ihku Friida!

Tänään käytiin taas lenkkitreffeillä ihanaisen Friidan kanssa. Käytän taas kerran röyhkeästi hyväkseni Jaanan päivitystä. Aluksi vähän pentukuumen nostatusta kaikille, jotka vielä ovat vailla omaa vesipetoa, sitten Pason ja Friidan rälläyskuvia.

Kiitos Jaana ja Friida seurasta ja kuvista! :)

* Friidalandia *

Tokoilua

Allekirjoittanut jäi äippälomalle, joten nyt on pikkuisen enemmän aikaa ja hurjan paljon enemmän energiaa puuhata Pason(kin) kanssa. Ja myöpä aloitettiin oikein tokon tehotreenaus! Kaivoin jopa Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi" - kirjan taas esiin ja sain kuin sainkin uusia idiksiäkin ja selvennyksiä omiin aatoksiin. :)

Nyt on viikon päivät treenailtu joka päivä pikkuisen. Tehotreenissä tällä hetkellä on perusasento ja niiden rinnalla sitten luoksetulo, paikallaolo ja maahanmeno. 

Perusasentotreenejä on nyt tehty paaaaaaljon, tavoitteena tietenkin se täydellinen perusasento. ;) Ja Paso hakeutuukin perusasentoon jo ihan itse heti, kun aavistaa että namia voisi olla saatavilla. Meikäläisen maha asettaa pikkuisen haastetta, mutta avuksi olen nyt piirtänyt viivan maahan, että varmasti näen ovatko Pason varpaat samalla kohtaa omieni kanssa. Ja palkkausta tietenkin vain prikulleen oikealta kohdalta ja katsekontaktista, Paso istuu perusasennossa, minä sanon "sivu" ja palkkaan kun katsoo minuun ja tätä sitten toistetaan sarjoina. Välillä vapautus ja taas uudelleen hieman paikkaa vaihtaen. Käsimerkin olen saanut jo melkein kokonaan häivytettyä, lähinnä pitää vasen käsi olla näyttämässä vielä hieman oikeaa kohtaa, jos ei ole, Paso jää vinoon tai tarjoaa maahanmenoa.

Paikallaoloa on treenailtu lähinnä paikalla istumisena, nyt muutaman kerran jopa niin, että olen mennyt ihan pikku hetkeksi nurkan taakse piiloon ja sieltä palannut heti palkkaamaan. Samoin saan kävellä koiran editse, ympäri, taakse yms. ja hyppiä ja pomppiakin paikallaolon siitä häiriintymättä. Ja Ronja voi heitellä kuonon edessä palloja tai heilutella patukoita. ;) Tässä ei ole oikeastaan siis mitään ongelmia. Kerran on harjoiteltu jo paikalla makaamistakin, sekin muuten ihan ok, mutta Paso tahtoo pompata aina istualleen kun palaan takaisin sen vierelle - tätä harjoitellaan siis lisää jatkossa!

Luoksetulo suoraan perusasentoon on hallinnassa, ainoa "ongelma" on valtava vauhti ja into - Paso yleensä juoksee 1-5 metriä mun ohitse ennen kuin kääntyy ja palaa perusasentoon... Matkalla sitten välillä pitää vielä lisäksi mun kohdalla loikata korkea pomppu ja tökätä mua nenällä. Heh. :D Mutta menköön nuoruuden innostuksen piikkiin, josko tuo tuosta rauhoittuisi. Jonkun verran olen tehnyt luoksetuloja myös selkä seinää tai aitaa vasten, mutta Salme Mujunen kirjassaan oli sitä mieltä, ettei tämmöiseistä apukonsteista lopulta ole harjoittelussa hyötyä, vaan ongelma palaa heti kun apukonsti jätetään pois... Tiedä sitten häntä?

Maahanmeno on sellaisessa vaiheessa, että Paso osaa käskyn ja menee enimmät kerrat maahan myös oikealla tekniikalla eli siis valumatta eteenpäin, "niiaten" eikä myöskään enää lösähdä lonkkalepoon, kuten alussa tosi usein. Mutta aika selkeä käsiapu vielä tarvitaan, koska ahne teini ei haluaisi mennä alaspäin jos namikäsi pysyy ylhäällä! :D Vähän on tehty myös nopeita maahanmenoja liikkeestä niin, että Paso kulkee mun mukana ja vauhdista käsken maahan palkaten vain riittävän nopeat ja oikeatekniikkaiset, muuten jatketaan suoraan matkaa. Hyvin sujuu, jos paksukainen vaan jaksaa kumarrella... ;) Tänään alettiin sitten harjoitella pikkuisen myös kestoa, eli että siellä maassa pitäis pysyäkin kunnes toisin sanotaan. Melkoinen jojo-ilmiö saatiinkin aikaan! :D Mut eiköhän sekin sieltä pian opita!

Seuraavaksi aletaan varmaan harjoitella seisomista ja vaikka sitten tunnistusnoudon alkeita. Seuraamista en halua alkaa yksikseni treenailla, vaan kaipaisin siihen jotakuta katsomaan, että koira varmasti pysyy oikealla paikalla ja etäisyydellä yms. Ja sitä sitten varmaan tehdään, kun tästä mahasta päästään, että edes näen koiran... En nimittäin halua tehdä samaa virhettä kuin Ässän kanssa, että seuraamisen alkeisopetus oli vähän sinnepäin - sitä sitten korjailtiin koko koiran elinikä, eikä siitä koskaan oikein tullut lopulta hyvää. 

Tämmöttisiä meillä. Lisäksi käydään melkein päivittäin metsälenkillä, missä Paso saa urveltaa vapaana minkä kintuista pääsee. Ja sehän urveltaa! Näiden toimien myötä Pason rasittavuusaste on viime päivinä hieman laskenut täällä kotosalla. ;) Niin se energia vaan purkautuu, etenkin tuohon aivo-osaston käyttöön! :)