Videoevidenssiä

Tässä vielä edellisen päivityksen Sannan agivalkku videoina. Ensin alkurata kepeille asti, sitten loppurata Aalta eteenpäin. Voi jokainen katsoa ainakin miten niitä ei kuulunut suorittaa... ;)

Osa 1

Osa 2

Sannan agivalkussa

Lauantaina oltiin Sannan tehotreenissä toista kertaa. Siistiä! :)

Rata näytti tältä...

... eikä ollut ollenkaan niin yksinkertainen, kuin miltä ensinäkemältä vaikutti. Kuinka ollakaan! ;)

4-5 oli tosi lyhyt väli ja tiukka kurvi putkeen. Tiukempi, kuin mitä piirroksessa nyt näyttää... Helposti kävi niin, että käsky jäi liian myöhäiseksi tai oma juoksulinja vääräksi, jolloin koira ajoi putkensuun ohitse. Pieni kaarros vasempaan ja selkeä lähetys putkeen ajoissa toimi kyllä. 6-7 väli saatiin tiukaksi kun ohjaaja kääntyi tulosuuntaan heti hypylle heiton jälkeen. Oma liike ei saanut mennä yhtään ohi hypyn siivekkeen, muuten koiran kaarros valui pitkäksi. Pason kanssa katkaistiin rata putkelle, koska pujottelun harjoittelu verkoilla on vielä kesken. Sitten jatkettiin A-esteeltä. 11-12 väli samalla lailla ohjaten kuin 6-hyppy ja sitten vauhdilla taas kohti putkea, mutta huolehtien että kaikki hypyt matkalla tuli suoritettua, ne kun eivät olleet ihan suorassa linjassa. Tästä muodostuikin sitten melkoinen vauhtikaarros ja täti sai pistää tossua toisen eteen ihan huolella, kun putkesta vauhtia hakien jatkettiin hypyt 15-18 ja vielä piti ehtiä ohjaamaan takaakiertoa 19-hypylle... Mutta eipä suurempia ongelmia tässä, takaakiertoon Paso lähti tosi hienosti, mutta jos mun käskytys oli piirunkaan myöhässä, se pyyhkäisi suoraan putkeen tai puomille. Napakalla käskytyksellä ja selkeällä näytöllä + omalla liikkeellä se tuli kyllä ihan hyvin hypynkin, sitten huoleksi jäi enää osua kolmesta vaihtoehdosta juuri siihen keskimmäiseen eli putkeen. ;)  Ja edelleen piti vauhtia pitää yllä, eikä 19-takaakiertoa ollut aikaa jäädä ihastelemaan, koska putkella oli määrätty juoksemaan putken oikeaa puolta (siksi se oli niin lähellä puomia) ja kääntämään koira itsestä poispäin 21-hypylle. Siinäpä sitä olikin työsarkaa, että yleensäkään ehti edes jonkunlaisiin ohjausasemiin! Mutta tosi upeasti Paso eteni hypylle, jopa niin upeasti, että mulla meni pasmat sekaisin ja pysähdyin kuin seinään ja unohdin ohjata! :D Sitten piti kääntää koira joko hypyn oikealta tai vasemmalta puolelta tilanteen mukaan, eli siitä riippuen kuinka pitkälle oli itse ehtinyt etenemään ja kumpaan suuntaan koira loogisemmin kääntyi. Muistaakseni Pason kanssa tehtiin molemmat vaihtoehdot? Ainakin oikealta puolelta kääntyen onnistui hyvin.

Älyttömän onnistunut treeni josta jäi tosi hyvä mieli ja paljon taas pohdittavaa itselle. Koira sai valtavasti kehuja koutsilta, on kuulemma "kultakimpale". Mie sain vähän sapiskaa, kun oma keskittyminen hajosi täysin kun halliin tuli haukkuva koira, ja tuhosin sitten Pasonkin keskittymisen. ;) Ei auta kuin yrittää mentaaliharjoitella ja saada oma nuppi kuntoon, että voisi luottaa koiraan!

Miten se onnistuukin olemaan aina niin ÄLYKKÄÄN näköinen? xD

Komeasti tulee Paso ohi hypyn, kun täti jättää sen selän taakse... ;)

Pujottelua harjoitellaan verkoilla, nyt on jätetty jo keskeltä pari verkkoa pois. Pujottelu on Pason mielestä ihan mielettömän siistiä, kun lopussa saa patukan tai pallon! :D

(Kuvat on viime viikon omaharjoitteluvuorolta, Johannalle kiitos kuvailuista!)

Treenien jälkeen käytiin vielä lenkillä Ricon ja tappien kanssa ja sittenpä alkoikin Pasolla jääkausi, josta jo edellisessä postauksessa vähän olikin juttua. Ja lisääkin on tulossa, kunhan niin pitkälle keritään... Mutta innolla kyllä odotan, että päästään taas agitreenailemaan, niin hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! :) Vielä muutamia lenkkeilykuvia meidän pikku "laumasta".

Koko orkesteri vauhdiassa. :)

 

Oja & Kaivuu 1vauhdissa. Pasoa ei haluttu mukaan kemuihin vaan se sai äkkilähdön Mollylta.

Poijjaat

Noh noh kakara, äläs ala sedälle isotteleen!

Herra ylipääjohtaja Paso Pasanen

... eli tarina siitä, kuinka ovela ja katala pikku porsastelija tunnistetaan!

Tässä itse päähenkilö, wannabe BOSS Paso "Spede" Pasanen kaikessa ylhäisyydessään...

Oireita oli ollut jo jonkun aikaa. Ei mitään suurta tai pahaa, mutta ärsyttäviä pikkuseikkoja kuitenkin. Moni juttu meni liiankin pitkään nuoruuden ja pentumaisen sähellyksen piikkiin. "Ei se vielä osaa, ei se vielä tiedä, ei se vielä malta, ei se vielä muista" jne... Tai "tää nyt on tämmöinen Hessu Hopo, aina törmäilemässä ja säheltämässä". Niinpä niin... Hiljalleen alkoi herätä aivojen perukoille aatos, että onkohan nyt ihan noin. Miten on mahdollista, että koira, joka oppii agikuviot ja tottistemput kerrasta, ei muka vuodessa opi kulkemaan vetämättä remmissä tai olemaan iisisti ulos lähtiessä. Ei vaikka kuinka muistutetaan, neuvotaan, käsketään ja toistetaan.

Hiljalleen oltiin tilanteessa, että Paso vinkui ja ramppasi ympäri kämppää heti, kun liikahdinkin sen suuntaisesti että alan vaihtaa vaatteita ulos lähtöä varten. Siihen mennessä kun lapset oli puettu, se oli jo kehittänyt hurjat kierrokset. Toisinaan meni rauhallisemmin ja se malttoi istuakin, toisinaan tuntui ettei mikään tehonnut. Lisäksi se oli alkanut kulkea mun perässä kuin pieni varjo. Jatkuvasti oli näkökentässä jollain nurkalla ruskea karvakerä pällittämässä minua... Hieman rassaavaa kun koko ajan tuijotetaan! :D Viimeinen tikki oli, että se rupesi ulvomaan kun jäi yksin kotiin. Nämä jutut eivät nyt enää menneet sen piikkiin, että se nyt vaan on vielä niin kakara ja sähläri. Tämä on silkkaa sekoilua ja niin sanottua perseilyä, totesin, ja otin yhteyttä Maria Seppäseen, koirakoulu Homeettaan. Alunperin olin jo ennen vuodenvaihdetta sopinut Pasolle ajan Marian luo käyttäytymistestiin, koska jo silloin tuntui, että haluan tietää mitä siellä pääkopassa liikkuu, vai onko se tosiaan ihan umpiluuta, niinkuin välillä vaikuttaa. ;) Käynti kuitenkin peruuntui, kun laumamme juniori Pyry katsoi parhaaksi saapua maailmaan juuri silloin. Nyt siis varattiin uusi aika, ja viime viikon keskiviikkona matkasimme Timon kanssa Kouvolaan ottamaan selvää, onko Paso tosiaan niin kovapäinen, itsenäinen ja rohkea, kuin mitä olin itse mieltä.

Olihan se, ja ehkä vielä enemmänkin...

(testikuvat Timon kännykällä ottamia, suurenevat klikkaamalla)

Testi alkoi pelkällä seisoskelulla ja "lenkkeilykävelyllä", Maria tarkkaili koiran toimintaa ja selitti samalla meille koko ajan mitä hän koiran touhuista ja eleistä näkee. Paso johtaa joukkuetta. Ainakin omasta mielestään... Vaikka se ei mitenkään höyryveturina vedä hihnassa, se kiristää remmiä kuitenkin juuri sen verran, että vähän vetää. Hiljentää kyllä kiellosta, mutta ei vilkaisekaan taluttajaan ja tekee saman tempun kohta uudestaan. Tyhmä minä, itsepä olen moista katsonut sormien välistä, vaikka ko. tapa onkin raivostuttanut.

Seuraavaksi sainkin ohjeeksi pysähtyä, kun Paso nostaa koipea. Normaalistihan siis olen vain kävellyt ohi ja koira on jäänyt selän taakse (mistä se on sännännyt ohi kiristämään remmiä, kun ei muka "muista" minkä mittainen se olikaan...). Sepäs olikin Pasolle vaikea paikka! :D Eli koiramaailmassahan pomo merkkaa viimeisenä - ihan loogista, mutta eipä ollut tullut mieleen moinen. Kun minä jääräpäisesti pysyttelinkin Pason takana, se ei voinutkaan lähteä eteenpäin. Se teki kaikkensa, että olisi päässyt kiertämään mun selän taakse, mutta ohjeena oli koko ajan estää moiset temput omalla liikkumisella ja kropalla. (tässä voi käyttää apuna kävelysauvaa, ikäänkuin paimensauvana) Kun taakse kiertäminen ei onnistunut, Paso koitti lyödä leikiksi, kaivaa kuoppaa, jahdata häntää, tulla tökkimään mua kuonolla, kiivetä lumikasan päälle jne jne... Mitä nyt vaan voi keksiä, että olisi saanut minut harhautettua pois siitä tuiki tärkeän kusen vierestä. ;) Ja aina se piti "paimentaa" omalla kropalla ja liikkumisella takaisin siihen, mistä koko show oli alkanut. Melkoisen pitkään siinä käytiin tahtojen taistelua, eteenpäin lähdettin vasta kun koira tyytyi rentona seisomaan edellä. Idea siis oli, että "nuuski ja kuseskele just niin paljon kun haluat, mutta vain minun valvovan silmäni alla!"

Seuraavaksi päästiinkin varsinaiselle testiradalle. Siinä tehtiin luonnetestiä mukaillen kolme eri koetta. Kahdessa ensimmäisessä Paso oli Timon kanssa, ja minä seurasin sivusta. Ensin kuljettiin kottikärryn ohitse, mihin juuri kohdalla kolahti kettinginpätkä. (vrt. luonnetestin tynnyri) Paso säikähti toki yllättävää ääntä, mutta kohta takaisin palatessa nuuskiskeli maata muina miehinä eikä ollut huomaavinaankaan koko kärrejä. Seuraavaksi vastaan tuli yllättäen maasta ponkaiseva haalari, mitä myös säpsähdettiin, mutta Timon pyytämänä uskalsi kyllä nuuhkimaan hurjaa haalaria heti. Timon piti sitten nykäistä haalari maahan ja mennä sen päälle "voittajana" seisomaan. Pasoa oli hauska seurata, se kun yritti kovasti esittää, ettei moinen homma kosketa hänen korkeuttaan millään lailla. Varmasti olisi vihellellyt jos olisi osannut! Maria sanoikin, että nyt sitä harmittaa, kun sillä vähän meni pupu pöksyyn ensin eikä se millään haluaisi myöntää, että Timo olikin vähän coolimpi äijä kuin se itse. ;)

Minun kanssani Paso tuli sitten kelkkatestiin. Periaatteessa testi oli ihan samanlainen kuin luonnetestissäkin, mutta kelkkaa vedettiin ihan hissukseen ja rauhallisesti. Heti kelkan huomattuaan Paso siirtyi mun eteen ja alkoi puhkua ja pöhkiä kelkalle häntä kaarella. Kun minä en kuitenkaan sanonut mitään, sekin ilmeisesti päätti olla hissuksiin, vaikka mieli olisikin tehnyt vähän huudella solvauksia moiselle mörölle. Se taisi myös vähän hämmentyä, kun en kieltänytkään, koska yleensähän moisesta käytöksestä on seurannut komennusta vaikenemaan. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan tainnut sieltä edestä siirtyä mihinkään, korkeintaan vähän vaivihkaa syrjemmälle. Ja heti se uskalsi tulla kelkkaa nuuhkimaan kun kutsuin sen kelkan viereen. Hetken kuluttua ohi käveltäessä Paso ei enää ollut kiinnostunut koko mörököllistä. Ei remmissä eikä vapaana.

Lopuksi Maria vielä testasi ottaako Paso lelun suuhun kaikkien näiden järkytysten jälkeen ja ottihan se ja teki päälle pienet tapporavistukset. Ja oli heti valmis taisteluleikkiin Marian kanssa patukasta.

Yhteenvetona meillä on kova, tasapainoinen, itsevarma koira. Vilkkautta ja laumaviettiä on sopivasti ja lyhyesti sanottuna se on kuulemma täydellinen pakkaus. ;) No onhan se, nyt minusta vaan pitää kehittyä täydellinen omistaja!

Suhde meillä on "ihan ok", mutta Paso kuvittelee itsestään hiukan liikoja. Eli ne kaikki pikku ärsyttävyydet ovat ihan tahallisia. Se tietää kyllä minkä mittainen remmi on, se ei vahingossa tule tallomaan varpaille, nojailemaan tai törmäilemään. Se osaisi laittaa pään suoraan pantaan jos ei ensin pitäisi kiertää mun selän takaa ihan vaan näytöksen vuoksi. Ja kaikki hosuminen ja vinkuminen ulos lähtiessä on silkkaa komentelua (ja sehän on onnistunutkin - aina saa minulta palkinnoksi jonkun reaktion = huomiota). Niin... ja pitäähän minua seurata huoneesta toiseen ja perään ulvoa, koska se kokee tehtäväkseen suojella minua pahalta maailmalta. Tai ainakin auttaa pärjäämisessä.

Ja koska "ihan ok" ei meille tietenkään riitä kun täydellisyyskin kerran on saatavilla, menemme Pason kanssa vielä uudelle käynnille huomenna. Pehmityksenä pikku possuilija on nyt ollut lauantai aamupäivästä asti jääkaudella (koska osallistuimme ensin Sannan agivalmennukseen, mistä lisää myöhemmin) ja kylläpä onkin ottanut koville herra ylipääjohtajalla! Ihan on suorastaan naurattanut, kun on seurannut sen touhuja. Raksutuksen melkein kuulee, kun se yrittää pähkäillä missä nyt on vika, kun huusholli ei enää pyörikään hänen karvaisen napansa ympärillä. xD Täällä on viime päivinä nähty eriäinen repertuaari huomionhakukonsteja: vinkumista, ininää, kiljumista, haukkumista, murinaa, hännän jahtaamista, lelujen heittelyä, iholle tunkemista (josta ärähdyksellä ajetaan pois), porttien yli hyppelyä, ramppaamista, läähätystä... Ja KUKAAN EI HUOMAA! Kuvitelkaa miten on pienellä perropojalla kamalaa. ;) Tänään onkin ollut jo havaittavissa huomattavaa rauhoittumista omalle paikalle makailemaan...

No, joskos se olo ja elo siitä helpottuisi, kun löytää oman paikkansa laumassa. Ja se paikka muuten ei ole ylipääjohtajan palli. ;)

Ankaraa treenausta!

Pasolla on ollut (kuten yleensäkin...) aktiiviviikonloppu.

Lauantaina oltiin pitkästä aikaa agipenturyhmän treeneissä. Siellä oli kaksi harjoitusta, valssausta ja takaa- ja edestäleikkausta. Radat näytti tältä:

Ensin mentiin tämmöinen yksinkertaiselta näyttävä, mutta hieman konstikkaammaksi osoittautunut valssailujuttu. Meillä ensimmäinen hassi tuli jo heti alussa, kun Paso juoksi 2-hypyn ohitse suoraan mun luokse, kun menin sitä 3-hypyn siivekkeen viereen kutsumaan. Ja kun sitten menin hyppyjen väliin, en enää kerennyt 4-hypylle valssaamaan, vaan kaarros Aalle meni tosi pitkäksi... Mutta yllättäen 3-hypyn takaa kutsuminen ja sieltä valssiin lähtö toimikin tosi hyvin! Aa-estettä Paso teki oikeastaan ekaa kertaa nyt ihan kunnolla ja alun muutaman kerran muistuttelun jälkeen osasi hienosti ottaa kontaktin ihan samoin kuin puomillakin! Kun vauhtiin päästiin, meni koko rata oikein hienosti, vaikka kaarrokset Aalle olisivat pienempiäkin voineet olla. Kun mulla oli lelu kädessä ja muistin käskyttää koko ajan, tulivat käännökset huomattavasti tiukemmiksi.

Toisella puolella oli itsenäisenä treeninä tämmöinen radanpätkä:
Aloitus ylhäältä koiran oikealta puolelta ja sinisen neliön kohdalla takaaleikkaus, taikka sitten aloitus putkelta taas koiran oikealla puolella kulkien ja sinisen neliön kohdalla persjättö. Tässä ei varsinaisessa harjoituskohdassa ollut mitään ongelmaa, mutta yllättäen tuo kahden hypyn "hyppysuora" osoittautui hankalaksi. Paso tahtoi ihan väkisin mennä aina jomman kumman hypyn ohitse ja suhahtaa suoraan putkeen. Osuutta asiaan saattoi toki olla silläkin, että hallissa sisällä oli varmaan viitisentoista lämmintä ja kuumuuteen tottumattomalla turkkieläimellä oli aika hiki... Mut silti! Pitää kovasti koitaa alkaa palkata noilta hyppyesteiltä, koska ne ei selkeesti Pason mielestä oikein ole "mitään".

Loppuverryttelynä tehtiin vielä kolmen vartin lenkki ihanassa keväisessä säässä.

Sitten sunnuntaina oltiin Johannan kanssa omatoimitunnilla harjoittelemassa. Olin suunnitellut meille pienen radanpätkän, jossa oli yhdistelmää tuosta lauantain ekasta treenistä (koska tiesin että se rata on hallilla valmiina rakennettuna ja halusin yrittää saada ne perhanan valssit osumaan kohdalleen niin, että Pason käännökset tulisi tarpeeksi pieniksi) ja reilun kuukauden takaisista Sannan treeneistä (koska ensi viikonloppuna on taas Sannan valkku, ja arvelin että kotiläksyjä voisi olla hyvä vähän palauttaa mieliin). Rata näytti tältä:

Kakkoselle pakkovalssi, Aata kohti valssaillen. Vitoshypylle lähetyksen jälkeen pinkaistiin ja lujaa (tosin putki ei ollut noin suora, vaan keskellä oli vähän mutkaa sinne sun tänne, mutta FlexiTrack ei anna piirrellä semmoisia mutkia...) 7-8 väliin, missä vippaus vasemman kautta "takaa"- käskyllä 8-hypylle. Hyvin pelitti Spede, kunhan mun käskyt oli kohdallaan! :) Vaikeutta tuotti tuo vippaus, mutta eipä sitä ole pitkään aikaan harjoiteltukaan ja meni se nyt paremmin kuin silloin ekoilla kerroilla, joten kaipa se sieltä. Pakkovalssi etenkin sujui hienosti, kunhan mie taas kerran lopetin pyllistelyn ja muistin käskyttää koko ajan. Ylpeä saa olla kakarasta - kontaktitkin teki upeasti! :) :) Treenien lopuksi (ja aluksikin) toki piti pistää painiksi Ricon kanssa ja muutenvaan juoksennella Mollyn ja Peetun kanssa.

Tänään maanantaina oli sitten vielä tokotreenien vuoro. Ihanainen Jaana haki minut ja pojat (=Pyry & Paso) taas treenailemaan. Pyry veteli sikeitä Jaanan auton takapenkillä sillä aikaa kun myö tokoiltiin. Räntää vihmoi taivaalta ja kentällä oli monen sentin kerros loskaa, mutta Paso pani parastaan! Se piti valtavan hyvää kontaktia seuraamisissa ja jätöistä etenkin aiemmin vaikeuksia tuottanut seisominen onnistui hienosti. Paikkamakuukin oli tosi hyvä, vaikka vieressä oli häiriökoirina Friidan lisäksi myös Saaga ja Assi ja portugeesineidot tekivät hieman omia kuvioitaan välillä. ;) Friidalla ei ihan yhtä hyvä tokoilupäivä ollut. Trintsessa oli sitä mieltä, että hän ei voi vasta ajeltua pyllyään pistää sohjoon, joten perusasennot jäivät tekemättä... Kivaa oli kuitenkin koko koirakoplalla, kun pääsivät hankeen temmeltämään!´

Kaiken tämän actionin jälkeen on jopa Paso melko rauhallinen! :D Huomenna olisi vielä mahkut lähteä agihallille mukaan, kun menen treenejä vetämään, mutta taitaa poika saada huilipäivän tähän väliin. Keskiviikkona nimittäin onkin tiedossa jännittävää ohjelmaa, kun mennään Homeetalle  käyttäytymistestiin!

Todisteita tottistelusta

Koska suunnitelmissa (tai ainakin haaveissa..) on viralliseen tokokokeeseen osallistuminen tässä keväällä, päätti Jaana, että meidän on syytä tehdä kokeenomainen treeni.

Eli ilman palkkaa mentiin ensin kaksi seuraamiskaaviota joiden jälkeen palkka. Sitten muut liikkeet edelleen kokeenomaisesti, mutta palkaten aina kokonaisuuden jälkeen. Aika hyvin Paso jaksoi keskittyä ja videosta näkyy selvästi mitä pitää vielä treenata! Paikallamakuu ihanaisen Friidan vieressä oli ihan piirun verran ylivoimainen ja noin puolentoista minuutin kohdalla Paso ponkaisi ylös lähteäkseen leikkimään. Kielsin ja palautin jätkän lähtöruutuun, jonka jälkeen keskittyi ihan hyvin.

Nyt otetaan siis perusasento- ja tekniikkatreenien rinnalle pidempia seuraamisia palkatta. Lisäksi hiotaan liikkeestä seisominen kuntoon, vahvistetaan paikallamakuuta ja harjoitellaan hyppy. Kuluvan kuun loppuun mennessä pitäisi sitten päättää, jotta uskaltaudunko ilmoittamaan jo noihin Hausjärven kokeisiin, vai tulevatko kuitenkin liian pian...

Todistusaineistoa: http://youtu.be/8selcUHJdxY

Saihan ne bestikset vähän temmeltääkin. Kuvat otti Jaana ja lisää löytyy Saagalandiasta.

(klikkaamalla suurenevat...)

Lopuksi karkkia kilteille lapsosille!

Kotkalaista kansanhuvia

... on lähteä aurinkoisina kevätpäivinä jäälle kävelemään. Viikonloppuisin jos sattuu hyvä sää, on jäällä suoranainen kansainvaellus. Arkena tilaa riittää yleensä vaikka muille jakaa. Tässä vähän kuvamatskua (klikatkaa taas suuremmaksi!), kun käytiin Pason kanssa nautiskelemassa talven parhaasta annista:

Mööh - mä meen jo, tulkaa mukaan!

Kumpi on komeampi, mä vai maisema? Kuva on Kotkan edustalta, Varissaaren eli virallisemmin Fort Elisabethin rantakallioilta.

Nyt saa poseeraus riittää - tuun alas täältä!

Taas se käskee tänne pojottamaan... Tylsäääääää!

Nyt mä ainaki meen.  Morjens!

No okei, kerran vielä. Voinhan mä vähän patsastella, ku oon kuitenki niin komee. Sitäpaitsi täältä näkee aika kauas. Oliskohan tuolla horisontissa leikkikavereita näkyvissä. Tai tyttöjä?!?

No nyt päästiin asiaan! Jiiihaa!!!

Täältä mä tuun! (eihän jalkojen tarvi koskettaa maata kun kerran kymmenessä metrissä, eihän?)

... ja sit mä taas meen!

Näin paljon mulla on tilaa temmeltää. Ja saman verran ellei enemmänkin kaikkiin muihinkin suuntiin. Onko hei hienompaa?!! Ei ole!

Sit vielä tämmöinen potretti. Ikää 11kk.

Jumaleissön...

... että mulla on hieno tokokoira! :)

Nyt kun agility on ollut tassuhaavojen takia tauolla, on tokoiltu ihan kunnolla. Ja Paso kehittyy suorastaan päätähuimaavaa vauhtia! Se oppii kaiken heti ja tekee täydellisesti aina, jos en itse mokaile. Eilen tottisteltiin oman talon parkkiksella ja käytännössä Paso osaa alokasluokan liikkeet. Kurillani kokeilin pidempää seuraamistakin, niin eipä siinäkään oikeastaan sanomista ollut. Nyt tarvittais vaan kipeästi sitä häiriötreeniä, koska epäilen, että keskittymiskyky nuorukaisella saattaa olla vielä hieman rajallinen kun on muita koiria ja elämää ympärillä. ;)

Tokoilua tuiskussa

Viime viikolla oli Kotkassa hiihtoloma, joten ihana tokokoutsini Jaana oli vapaalla ja pääsi meitä pitkästä aikaa koutsaamaan. Päiväksi onnistuimme tietenkin sopimaan viikon ainoan myrskysään... Lunta pyrytti vaakatasossa, mutta urhoollisesti lähdimme Pason ja Pyryn kanssa luonnonvoimia uhmaamaan. :) Treffit oli sovittu läheisen koulun pihalle joten koulun katokseen vaunut parkkiin ja eikun treenaamaan!

Jaana ystävällisesti uhrasi sormiensa lämpöisyyden ja kuvasi vähän Pason työskentelyä videolle.

Seuraamisessa vahvistetaan edelleen perusasennon paikkaa tekemällä paljon askelsiirtymiä ja käännöksiä paikalla joka suuntaan. Nyt on jätetty namit pois vasemmasta kädestä ja aluksi Paso meinasikin alkaa tehdä perusasentoja oikealle (lähemmäs nameja! :D ) tai vinoon mun eteen, mutta pian se oppi, että kyllä ne nampat sieltä kauempaakin tulevat kun vaan tekee oikeat temput. ;) Hiljalleen on alettu ottaa myös ihan seuraamista pikku pätkiä, hitaalla käynnillä tavoitellaan parempaa keskittymistä että koira pysyisi oikeassa paikassa. Reipastetaan kävelyä sitten taitojen kasvaessa.

Jätöissä on vielä hiomista, vaikka Paso periaatteessa molemmat osaakin. Maahanmeno sujuu paremmin, joskin aina ei meinaa maltti riittää pysyä siellä makuulla. Seisomiseen tarvitaan vielä treeniä lisää, Paso sekoittaa sen helposti maahanmenoon taikka sitten ei pysähdy kunnolla vaan valuu eteenpäin.

Luoksetulossa ei ole oikeastaan mitään huomauttamista, samoin paikallamakuu sujuu oikein hienosti, jopa ihana Friida vierellä! :)

Eli alokasluokan liikkeet noin periaatteessa alkavat olla hallussa. Nyt tarvittaisiin vaan häiriötreeniä, niin voitaisiin ehkä jopa harkita tokokoetta kesällä!

Treenien lopuksi rakastavaiset saivat vähän aikaa rällästää ja sitten lähdettiin sisään lämmittelemään kohmeisia sormia ja sulattelemaan turkkeja. Täällä vielä kuvia viimeisimmältä lenkkeilytreffeiltä. Oli vähän nätimpi sää kun tokotreeneissä... ;)