Möllitokoilemassa

Viime viikolla käytiin Pason kanssa möllitokoissa. Ajankohta ei ollut meille millään lailla paras, lapsenvahtia oli vaikea löytää ja paikallekin päästiin vähän turhan myöhään, mutta pitihän sitä kuitenkin mennä, noita möllitokoja kun ei liiemmin ole yleensä tarjolla.

En itse ollut kauhean tyytyväinen suoritukseemme, etenkään omaani. Mutta aina pitää kuitenkin opiksi ottaa! Ja se, mitä erityisesti halusin mennä harjoittelemaan onnistui kuitenkin ihan ok, eli paikallamakuu. Oli tosi hieno juttu päästä näin pian virallisen kokeen jälkeen ottamaan paikallamakuu kilpailunomaisesti uudelleen, mutta mahdollisuudella palauttaa koira jos se nousee. Ja vielä hienompaa oli se, että saatiin sitten tulla vielä avoimeenkin luokkaan suorittamaan toinen paikallamakuu! :) Omassa paikallamakuussamme Paso kyllä pysyi maassa koko ajan, mutta oli melko levoton. Vaihteli asentoa, kapsutti pallejakin kerran... ja vinkui lopussa. Mutta pysyi kuitenkin maassa, mikä oli pääasia! Tosin maahan meni vasta toisella käskyllä, kun ensin olin kopauttanut sitä polvella että edes huomaisi että mulla on jotain asiaa. Pason keskittyminen kun meni viereisen belgin tuijottamiseen.

Muuten koko homma oli vähän semmoista sähellystä. Mulla oli itsellä jotenkin ihan väärä mielentila, jotenkin semmoinen hätäinen ja sählä. Ja sehän tietenkin vaikutti koiraan, joka ei keskittynyt työntekoon kuin hetkittäin ja oli ihan liian kierroksilla. Pitäisi aina päästä niin ajoissa paikalle, että olisi rauhassa aikaa käydä kunnon kävelyllä ja sitten Pasolla aikaa katsella ympärilleen ja rauhoittua. Ja mun pitää vaan oppia meditoitumaan semmoiseen rauhalliseen ja keskittyneeseen mielialaan, kun mun fiilis tuntuu vaikuttavan Pasoon ihan ylipaljon. *huoh* Siinä sitä hommaa sitten meikäläisen luonteella riittääkin...

Muista liikkeistä seuraaminen oli tosi vaihtelevaa, hetkittäin todella hyvää, välillä ihan ihme haahuilua, mikä ärsytti mua -> käskytin liian kovasti ja kärsimättömästi -> huonompaa seuraamista.

Jätöissä tarvittiin edelleen kaksi käskyä, maahanmenoon tosi tiukka käsky.

Luoksetulo oli sitä pientä ohijuoksua lukuunottamatta tosi hyvä, samoin hyppy meni hyvin, paitsi Paso väisteli minua lopussa, mikä oli taas varmaan niitä mielentilajuttuja, olin sen verran ärsyyntynyt keskittymättömyyteeni... Paso parka!

Jaana otti meidän suorituksen videolle ja siitä voipi jokainen itse katsella tarkemmin, kun päätin nyt sitten kuitenkin sen julkaista, vaikka hieman oma sekoilu hävettääkin... No, oppia ikä kaikki?!

Nyt on sitten palattu aakkosiin, naksuttimen kanssa on tehty perusasentoja, käännöksiä ja askelsiirtymiä. Maahanmenojakin yritin tehdä, mutta Paso meni tosi nihkeästi koko ajan maahan ja sitten lopetti kokonaan. Ensinhän epäilin, että karvojen ajelun jälkeen tuntui uutuuttaan oudolta mahassa, mutta nyt kyllä luulen että kyse on enemminkin kipeästä selästä, sillä sama ongelma on oikeastaan kaikenlaisilla alustoilla ja kyllä nyt olis jo pitänyt tottua. Ja oikein lämpimillä lihaksillä (vapaanajuoksulenkin jälkeen) menee paremmin... Tänään Paso saikin nauttia sitten hieronnasta ja ensi viikolla mennään vielä fyssarille laitattamaan selkänikamat ojennukseen. Katsellaan sitten niitä maahanmenoja uudelleen...

Tokouran korkkaus

Sunnuntaina oli jännittävä päivä - Pason ja minun ensimmäinen virallinen (tai minkäänlainen oikeastaan) tokokoe! Tiesin kyllä, ettei koira kaikilta osin ole valmis, mutta halusin lähteä kokeilemaan ja hakemaan Pasolle kokemusta. Nytpä tiedetään tarkemmin mitä ja miten pitää treeniä jatkaa! :)

Aamupäivällä Jaana poimi meidät kyytiin, sillä Friida oli ilmoitettu samaan kokeeseen. Matka Elimäelle oli kiinnostava... takapaksista kuului kaikenlaista inumista ja vinkupiippausta ja siellä hyörittiin ja pyörittiin. Hommaa masinoi Paso, jolle ihanaisen Friidan kanssa matkustaminen meinasi olla liikaa. Perille päästyämme päätimme, että rakastavaiset käyvät pissatuslenkit erikseen ja muutenkin tapaavat seuraavan kerran vasta suoritusten jälkeen. Ensin työ, sitten seurustelu siis!

Aloitimme luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla. Paso ei ollut ollenkaan hyvässä mielentilassa paikallamakuuta varten, vaan pyöri ja hyöri ja sähelsi kuikuillen kaikkia muita koiria kohti. Ei oltu selvästikään riittävän ajoissa paikalla että se olisi ehtinyt katsastaa paikat. Ja eihän siitä hyvää sitten seurannutkaan. Luoksepäästävyydessä Paso nousi muka tuomaria tervehtimään, mutta oikeasti käytti tätä tekosyynä lähteäkseen vikittelemään vieressä istuvaa bokserileidiä! Tuomarikin totesi, että hänhän tulikin antamaan luvan lähteä naisiin. ;) Luoksepäästävyys 9

Paikallamakuun alkaessa Paso meni kuin menikin ekalla käskyllä maahan ja jäi nätisti rivistöön makaamaan. Se oli alusta alkaen vähän levoton ja aika pian alkoi vinkua. Pää pyöri kun mikäkin tuuliviiri joka liikahduksen ja ripsahduksen perään ja nenä kävi koko ajan, mutta maha pysyi maassa. Reilun minuutin kohdalla viereinen koira vaihtoi asentoa ja silloin Paso pomppasi istumaan ja häntä alkoi heilua vimmatusti... Taisi kuitenkin huomata, että ei se ollutkaan leikkiinkutsu ja jäi paikoilleen nakottamaan. Koko paikalla makaaminen oli kuitenkin selvästi haihtunut teiniaivoista ja kohta Paso nousikin ylös ja lähti maata haistelemaan. Ja sitten iskikin epävarmuus että mitäs tässä pitikään olla tekemässä ja loppuajan Paso seisoi paikoillaan mua tuijottaen... Paikallamakuu 0

Paikallamakuun jälkeen meillä olikin pitkä odottelu, sillä olimme 14 koirakosta toiseksi viimeisinä. Paso meni ensin autoon odottelemaan ja kun Friida oli oman suorituksensa tehnyt (hieno ykköstulos ja kolmannelle palkintopallillekin pääsivät, ONNEA!!!) otin Pason hengailemaan kentän laidalle. Tehtiin muutama paikallaolo, mutta muuten lähinnä oleskelin Pason kanssa, vaadin siltä rauhallisuutta ja hosumisen lopettamista ja kun oma vuoro lähestyi, aloin palkata sitä patukkaleikillä joka kerta kun se lopetti ympäristön pälyilyn ja katsoi minuun. Ajattelin, että josko se älyäisi, että minulta se tulee se kiva tekeminen ja muut täällä on vaan statisteja. ;) Ja taisipa älytäkin, sillä kun päästiin viimein kehään, olikin minulla käsissä oikein kivasti työskentelevä ja kontaktia pitävä pikku koiruli! :)

Seuraamiset menivät molemmat muutamia haahuiluita lukuunottamatta hyvin. Paso seurasi enimmäkseen hyvällä paikalla ja piti hienosti kontaktia. Mutta mutta... yhtään perusasentoa se ei tainnut tehdä. Huomasin kyllä, ettei se ihan joka kerta istunut, mutta videolta katsottuna sehän pentele piilottaa takaliston mun selän taakse ja vain esittää istuvaa! (Ks. yllä oleva kuva - ohjaajasta näyttää ihan, kun koira istuisi...) :D Ilmeisesti vasta kaljuksi ajeltuja palleja ei voinut laittaa kiviselle hiekkakentälle... Jälkeenpäin tuomari vinkkasi, että kannattaa mielummin käskeä koira istumaan, kun jättää käskemättä, ylimääräinen käsky perusasentoon on kuulemma pienempi paha kuin tekemättä jäänyt perusasento. Oppia ikä kaikki! Seuraaminen kytkettynä 7, vapaana 7,5

Jättöliikkeissä molemmissa piti antaa toinen käsky, minkä jälkeen sujuivat oppikirjan mukaan.
Maahanmeno 7,5, seisominen 7,5 

Luoksetulo oli tuomarin mukaan muuten täydellinen, mutta Paso juoksi vähän mun ohi ja perusasentokin taisi jäädä vähän vinoksi. Luoksetulo 8,5

Hyppy oli myös tosi hyvä, vähän Paso liikahteli kun kävelin sen viereen, joten siitä taisi muutama piste mennä. Hyppy 8

Ja kai se tuomari meistä tykkäsi: kokonaisvaikutus 8

Lopputulos oli tavoitteiden mukainen - 132,5 pistettä ja III-tulos! Oikein tyytyväisin mielin lähdettiin kotimatkalle, sillä noita puuttumaan jääneitä perusasentoja lukuunottamatta Paso teki todella hyvän suorituksen, erityisesti harjoittelun määrään ja ikäänsä nähden! Täydellisellä paikallamakuulla oltais saatu jopa ykköstulos. No, toisaalta ehkä ihan hyvä näin, sillä epätäydellisellä (kuten Pason, kun se vinkui) oltais jääty just parin pisteen päähän siitä ykkösestä ja sekös olisi harmittanut. ;) Tästä on hyvä jatkaa, harjoitusohjelmassa seuraavaksi paikallamakuita toreilla ja turuilla, perusasentoja ja täyskäännöksiä. :)

Jaana teki ystävällisesti videon meidän kokeesta, joten siitä sopii katsella hienostopuudelin tokoilua. (videolla väärä pistemäärä, kun sanoin sen Jaanalle väärin...) Kuvat taas tulivat kokeen järjestäjältä sähköpostissa - melko täyden palvelun koe, eikös vain! :) Ja järjestäjähän oli siis Elimäen koirakerho ja tuomarina Harri Laisi.

Kotimatkalla takaloosterissa oli niin hiljaista, että hetken jo mietittiin jotta jäiköhän koirat Elimäelle. Kaikkensa olivat Paso ja Friida antaneet tottelevaisuuden alttarille!

Hienostokoira Paso. Not!

Koska Paso näytti saksilla keritsemisen jälkeen lähinnä ruohonleikkurin alle jääneeltä Ransulta, lainasin Jaanalta (kiitos!!) trimmerin ja ajelin jätkälle kesätukan. Korvat vaan jäi ajelematta, osin siksi, etten uskaltanut niitä yksikseni isolla koneella alkaa ajella, osin siksi että terä kuumeni kovin kuumaksi ja osin siksikin, että Pyry heräsi päiväunilta... Ja häntätupsu jäi sitten vähän tasapainon vuoksi, että on pörrötupsua molemmissa päissä. ;)

Mulle tuli Pason lookista jotenkin mieleen vanhat Hopeanuoli-leffat ja niissä ollut Cross-saluki sekä Smith-koira. Etenkin täysillä kiitäessä siinä oli jotain salukimaista pörrökorvineen... Tuulan kuvaus oli kuitenkin jotenkin osuva: "Paso näyttää ihan joltain hienostokoiralta".

Mamman puudeli!

Mutta ulkonäköön se hienostokoiruus kyllä jäi... kuvat puhukoot puolestaan.

Nyt mennään eikä meinata, sanoo tämä espanjanvesisaluki!

Enää ei karvat hidasta. Ja sitten löytyy VETTÄ!! (Tai no, mutavelliä. Saatte arvata kerran, miksi halusin pitkästä turkista eroon niin pian kun mahdollista...)

Kotona Pason piti etsiä ihan uudet nukkumapaikat, kun lattia olikin yllättäen kylmentynyt kovasti... Yhden levottoman illan jälkeen se löysi työhuoneen sohvan ja sinne se onkin nyt pesiytynyt pysyvästi. Ja pihalla se hakeutuu jatkuvasti terassin aurinkoisimpaan kohtaan... :D

Hienostopuudeli vällyjen välissä.

Busy Day

Viime sunnuntaina Pasolla piti kiirettä...

Aamulla ensin pakkauduttiin autoon ja suunnattiin kohti Haminaa ja Bastionin koiranäyttelyä. Mukaan kannustamaan tuli Johanna ja Ronjakin halusi katsomaan koiranäyttelyä. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mutta Bastionin telttakatoksen alla oli hyytävän kylmää. Lisäksi oltiin paikalla hyvissä ajoin, joten oli aikaa palella... No, tehtiin sentään muutamia hyviä ostoksia, minä sain uudet hienot treenitaskut ja Ronja kettukarkkeja. ;)

Kehässä oli 14 espanjanvesikoiraa, junnu-uroksia vain kaksi. Viimein päästiin sitten kehäänkin, Johanna nappasi pari kuvaakin.

 Paso käyttäytyi jo totuttuun tapaan mallikelpoisesti ja Paula Rekiranta arvosteli Pason näin:
Erittäin hyvän tyyppinen, hieman pitkärunkoinen nuori uros. Vielä kapea kallo-osa. Hyvä kuono-osa. Vahva kaula. Hyvä rintakehä. Pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Vahva luusto. Erinomainen karvan laatu. Vielä kovin pentumaiset liikkeet. Miellyttävä käytös. EH, JUK2.

Koska tämän kummempaa menestystä ei tällä kertaa liiennyt ja oli niin mahdottoman kylmäkin, pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme samantien kotiin. Olihan päivälle luvassa vielä paljon ohjelmaa...

Seuraavaksi Paso pääsikin parturiin. Monta viikkoa olikin jo kaikki odotettu turkista pääsemistä. Kuka mistäkin syystä. Ensinnäkin nuoren miehen hormonihyrräilyissä turkki haisi tosi pahalle, vaikka sitä kuinka yritti pestä. Toisekseen koiran peseminen 3-4 kertaa päivässä alkoi käydä vähän hermoon, kuten myös se, että kylpyhuone oli jatkuvasti hiekan peitossa ja lattiat täynnä ulkoa turkin mukana kannettua roskaa.



Kuva ei edes anna oikeutta sille roskan määrälle, mitä turkkiin mahtui... Mutta huomattakoon, että tässä siis vain pienen pieni osanen koirasta, kaikki muutkin osaset olivat koko ajan vähintään yhtä täynnä luontoa. Paso kun tykkää kieriskellä selällään pihalla...



 Ja turkki alkoi olla myös juuri semmoisessa vaiheessa, että sitä olisi pitänyt vähän huoltaa, availla takkuja jne. että se olisi jatkossakin pysynyt hyvänä. Niin, ja jos Paso olisi osannut jotain odottaa, se olisi varmasti odottanut kuumasta turkista pääsemistä ja näköalojen avartumista! Olin alunperin suunnitellut, että ajelen turkin heti näyttelyn jälkeen, mutta en saanutkaan pienten aikataulusekaannusten takia konetta heti käyttöön. Mutta kun kerran olin päättänyt turkista päästä eroon, niin siitähän oli sitten päästävä! Joten otin sakset kauniiseen käteen ja aloin keritä. Ja lähtihän se enin turkki niinkin. Paso kyllä näytti... noh. Aika kiinnostavalta. ;)

Kiharakarvainen snausteri. Eikö ole muuten aika helläsuinen noutaja - ei puhkea ilmapallo hampaissa! :)

...mutta saatiinpa oloa viileämmäksi ennen päivän viimeistä sessiota.

Luvassa oli nimittäin iltapäivällä vielä Sannan agilityvalmennus! Rata näytti tältä:

Ja olipa muuten Pasossa vauhtia! Jos se nyt ei ole hiljaa mennyt aikaisemminkaan, oli nyt ihan uusi vaihde silmässä, kun oli turkki pois kuumentamasta. Ja onneksi oli, sillä lämpötila kentällä nousi auringon myötä varmaan lähemmäs pariakymmentä ja Pasolla oli nytkin niin hiki, että taukojen aikana meni metsään varjoon vilvoittelemaan! Olis saattanut pojasta potku loppua turkin kanssa. Muutenkin koira toimi upeasti! Alun takaakierrätykset 3- ja 4 hypyille valsseineen kaikkineen sujuivat heti ekalla yrittämällä kuin tanssi vain (no, tokalla ja kolmannella sitten kartturi rupesi miettimään liikaa eikä enää sujunutkaan...) Putkeen 6 lähetys oli helppo ja pitkä eteneminen suoralla putkeen 10 meni myös hienosti. Renkaan oikeaa suoritusta piti muutaman kerran muistutella mieleen, mutta sitten sekin meni ilman ongelmia. 14-hypyllä tiukka käännös tuotti vähän hankaluuksia. lähinnä ohjaajan hitauden ja turhien kaarrosten takia, samoin hypyn 16 takaakierto, kun en osannut ehtiä alta pois. Kotiläksyksi saatiin juurikin noita tiukkoja käännöksiä, takaakiertoja hypyn 16 tapaan unohtamatta etenemisharjoituksia. Olin kyllä tosi ylpeä Pasosta!
Meidän suoritksista ei tällä kertaa videoevidenssiä ole, mutta Jaana nappasi pari kuvaa koinsyömästä koirasta radalla. Ainiin... Jaana oli sitä mieltä, että kuvat oli niin huonoja, ettei kuvaajaa tarvitse mainita, joten kuvat olkoot tuntemattoman kuvaajan. ;)

Tässä Rico ja Johanna näyttävät mallia, kuinka se rata suoritettiin! (alun parin tekniikkatreenin jälkeen tulee rata kokonaisena)

Treenien jälkeen Paso sai vielä temmeltää Ricon, Mollyn, Peetun ja Komeetan kanssa kentällä.

Kotiinviemisinä oli mukavan rauhallinen ja raukea koira. ;)

Liukuhihna-aksaa

Maanantaiaamuna oltiin Johannan kanssa early birdseinä heti aamusta kentällä. Ja niinkin suunnitelmallisesti, jotta meillä oli harjoitus valmiiksi katsottuna!

"Rata" oli niinkin simppeli, että neljä hyppyä ja putki. Tarkoituksella, että aikaa ja energiaa ei menisi kohtuuttomasti esteiden kanniskeluun. Mutta niitä mentiinkin sitten jos vaikka mitenkäpäin. Liukuhihna-aksaa tämä oli siksi, että mentiin aina harjoitukset vuoronperään niin, että ensin minä tein Pason kanssa ja Johanna katsoi miten rata menee. Sitten Johanna teki Peetun (ja Mollyn, joka juoksi kannustamassa mukana ja sai nakkia...) kanssa. Samalla minä katsoin taas uuden radan ja vuoroa vaihdettiin aina "lennossa". Hauskaa oli ja haastettakin oli harjoituksessa sopivasti.

Työnsin nyt kaikki kuviot samaan piirrokseen... Saakohan siitä mitään tolkkua? Eli joka harjoituksessa on aina viisi estettä. Kuvasta löytyy siis harjoitus numeroin 1-5, numeroin 11-15, kirjaimin A-E, kirjaimin a-e sekä vielä yksi harmaalla viivalla kuvattuna, alkaa hypyltä 1 ja päättyy hyppyyn E. Eli nuo viisi harjoitusta mentiin, alkuverryttelynä vielä kuudes, joka oli ihan sama kuin 1-5 paitsi että viimeinen este ei ollut putki vaan tuo hyppy 15. Välillä kokeiltiin erilaisia ohjauskuvioita, vientejä eri puolilta yms. samassa kuviossa. Tulipahan harjoiteltua vaikka mitä ohjauksia! Haastavin mulle ja Pasolle oli a-e, eli pikkukirjaimin merkitty kuvio. Siinä piti saada koira tosi hyvin haltuun ettei eksytty ylimääräisille hypyille ja toisaalta itselle oli vähänlaisesti tilaa liikkua ettei törmäillyt samaisiin ylimääräisiin hyppyihin. Ja lisäksi hypyt tulivat todella vinosta linjasta ja Pason oli selkeästi vaikea vielä hahmottaa moisia. Mutta kyllä siitäkin selvittiin, vieläpä kahdella erilaisella ohjauksella! :)

Kolme radanpätkää jäi vielä käyttämättäkin (niitä oli siis yhteensä kahdeksan) kun koirat uupuivat aurinkoisessa säässä. Todella hauska harjoitus, kivoja sujuvia juoksuja koiralle ja päänvaivaa ohjaajalle sopivasti - suosittelen kokeilemaan! :)

Lahti KV

Viime viikonloppuna Paso esiintyi (edukseen!) Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Ennen esiintymistä tavattiin tuttuja: Pason kennelmamma Heli (Mandinez-kennel), toinen kennelmamma Marita (Marikharon-kennel) sekä Pason siskon Shanian omistaja Kaarina. Kaikki kovasti Spedeä ihastelivat ja kapsuttelivat ja Paso toki paistatteli suosion keskipisteessä oikein tyytyväisenä! ;)

Kehästä melkein myöhästyttiin, kun jaarittelin joutavia kehän laidalla. Yhtäkkiä huomasin että perhana, tuollahan on koiria kehässä ja yksi tyhjä kohta - meidän pitäis olla siinä raossa! :D Ei kun koira häkistä, näyttelyhihna päälle, itselle numerolappu ja juoksujalkaa kehään. Ehdittiinpäs. Eikä keritty sillain jännittämään liikoja! xD

Paso esiintyi kuin vanha kehäkettu. Jos se Lappeenrannassakin esiintyi hienosti, niin nyt se oikeasti käyttäytyi, kuin ei muuta eläissään olisi tehnytkään, kun isoja näyttelykehiä kiertänyt. Ei mun tarvinnut edes sitä asetella seisomaan, se tälläsi itsensä samantien asemiin kun pysähdyttiin ja seisoa tokotti kun tatti! Ja niin hienosti ravasi pylpyrää että! <3

Tuomari tykkäsi Pasosta kovasti, ja tuloksena ERI, JUK1, PU2, varaserti!!! Vara-cacibia Paso ei saanut junnuluokkalaisena ottaa vielä vastaan. Ei muuten hassummin elämän toisesta näyttelystä!

Tässä arvostelu:
Excellent type, very nice head. Strong body, well developed. Nice angulations, excellent movement. Good coat, nice character.Tuomarina Marie-Luise Doppelreiter, itävalta.

Lisää tokoa

Me ollaan oltu kauheen aktiiveja! Tiistain tottistelujen jälkeen ehdin kerran treenata kotosallakin, ja perjantaina kurvattiin taas Jaanan, koirien ja lasten kanssa kentälle. Treeniohjelmassa kaikki alo-luokan liikkeet, tällä kertaa jopa hyppy, kun Jaana oli roudannut hyppyesteen mukaan. Ja hyvä niin, Paso on tehnyt hyppyä viimeksi viime kesänä pentukurssilla. ;) Ehkä se nyt on ihan hyvä pari kertaa edes näyttää että tämmöinenkin temppu oli, ennenkun mennään kokeeseen?! :D

Koska Paso oli vasta edellisenä päivänä pesty ja puunattu sunnuntain näyttelyä silmällä pitäen, ei tällä kertaa koirat päässeet riekkumaan. Ja sekös otti etenkin Pasoa aivoon! ... ja näkyi suorituksissa... Etenkin seuraamisessa keskittyminen oli kyllä ihan jossain muussa kuin työnteossa (=tytöissä).

Lisäksi kesken treenien piti välillä viedä Ronjaa kakalle, laittaa Pyrylle tuttia, antaa Ronjalle mehua, heiluttaa Pyryn vaunuja, leikkiä Ronjan kanssa agilityä, antaa Pyrylle maitoa jne jne... Että häiriötreeniä ainakin riitti! Niin koirille kuin ohjaajillekin...

Jaana kuvaili meitä:

Aloitettiin uudella jutulla eli hypyllä. Aluksi tehtiin pari kertaa targetilla vaan lähetystä, sitten jätettiin saman tien targetti pois ja lisättiin kuvioon seisomaan pysähtyminen tutulla "stop"-käskyllä. Joko Paso tosiaan muisti tämän viime kesästä tai sitten se on supernopea oppimaan... Hyppyä tehtiin uudestaan tiistaina kun Paso oli mun mukana agitreenejä vetämässä, ja hyvin meni. :)

Liikkeestä maahanmeno alkaa olla oikeasti kisavalmis liike. :)

Liikkeestä seisominen onnistuu vähän satunnaisesti ja vaatii vielä pienen käsiavun. Palatessa Paso lähtee tosi helposti liikkumaan johonkin suuntaan. Mutta ei tämäkään paljon hiomista vaadi. Mun pitää vaan olla tarkkana äänenpainoista ja muistaa tehdä yksi seisominen ennen varsinaista liikettä, ettei Paso sekoita maahanmenoon.

Luoksetulo on mallikas. Pitää vaan vielä kokeilla ja miettiä sopiva käsky... "Tänne"-käskyä meillä käytetään arkielämässäkin, sillä Paso kyllä lähtee vauhdilla mutta sivulletulo ei saata olla niin nätti. "Sivu"-käskyllä tulee kyllä hienosti, mutta lähtee liikkeelle vähän epävarmasti. Pitäisi kokeilla "Pasosivu!"-versiota, josko tulis vähän lisävauhtia lähtöön...

Paikallamakuu meni hyvin, vaikka häiriöitä riittikin. Paitsi että vieressä oli ihku Friida, niin Ronja leikki vesilammikossa lähettyvillä, Pyryä piti välillä käydä hyssyttämässä ja taisipa Jaana komentaa Friidaakin jossain välissä.

Seuraaminen ei missään tapauksessa ole vielä kisavalmis, mutta hyvinä hetkinä se on tosi hyvää! Nyt pitää vaan kovasti harjoitella ja yrittää muistaa tehdä myös niitä pidempiä palkattomia pätkiä. Ilman hihnaa seuraaminen on parempaa kuin hihnassa - niinkun kai melkeinpä aina... Vähän älytön liike kokeessa se koko hihnassa seuraaminen, jos multa kysytään...

Paikalla istumistakin tuli treenattua jokunen kerta, kun oltiin just aloittamassa jotain liikettä ja jommalla kummalla lapsista tuli joku kriisi mikä piti hoitaa ensin... ;)

... ja välillä Paso sitten vaan juoksenteli sen aikaa... ;) Tämä kuva taitaa kyllä oikeasti olla luoksetulosta.

Vielä vähän seuraamista. Koskahan akka oppis katsomaan eteensä eikä tuijottamaan koiraa??

Tässä vielä meidän häiriötreenin yksi häiriötekijä. ;)

Tokotreenien ohessa Ronjalla oli omat agitreenit. Se osaa kontaktin jo aika hyvin. :D

Huomenna taas pakataan lapset ja lampaat autoon ja kurvataan treenailemaan! Ollaan nimittäin sovittu vakiotreenit perjantaille Jaanan kanssa. :)