Ja koska näin viimeinkin tapahtui, on viime aikoina vietetty paaaaljon aikaa ulkona pihalla keväästä nauttien. Lapset ja Paso etenkin, äitin pitää välillä tehdä jotain tylsiä hommia niinkun laittaa ruokaa tai tiskejä tai sen sellaista. Onneksi on oma piha ja nuo seinän kokoiset ikkunat, että uskaltaa orkesterin päästää ulos kun itse voi pitää silmällä ikkunasta. Ja onhan mulla tarkka pihavahti:
(kuva otettu lasin läpi)
Lenkillekin päästään taas helpommin ja pidemmälle. Ronja on innostunut toden teolla pyöräilystä ja Pyrystä on ihanaa päästä rattaiden kyytiin bongailemaan autoja ja traktoreita.
Säätkin lämpenivät sopivasti Hyvinkään näyttelyn jälkeen, joten kesäkampaukseen tuunattu hyeena-Paso tarkenee ulkoilla ilman kolttua ihan hienosti. Ainoastaan aamupissaulkoilun (Paso suorittaa itsenäisesti pihalla) vartiopaikka on vaihtunut pihatieltä (varjossa) leikkimökin portaalle (aamuaurinko paistaa).
Keväässä on myös semmoinen kiva juttu, että kaikki lumen alle jääneet lelut löytyvät taas käyttöön! Sisällähän Pasolla ei ole leluja lainkaan (ankea lapsuus...) mutta pihalla niitä toki on ja kovassa käytössä ovatkin. Onneksi on leikkikavereitakin:
Tällä olis pallo, kuka heittäis?
Että semmoista. Vappuna maalaispoika kävi kaupungissa katsomassa vilinää ja vilskettä. Pitäis vissiin vähän useammin viedä, kun alkoi puntti vähän tutista. Tai sitten Paso ei vaan kannata vasemmistoa tai torvisoittoa. Tai kumpaakaan... Oli kyllä ihan oma reipas itsensä samantien, kun kulkue punalippuineen oli mennyt ohi ja päästiin pahimmasta väentungoksesta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti