Onko se aikuistumista...

... vai onko se sairas?

Tämä on nykyään Pason normaaliasetus kotioloissa:

Aamulla, kun avaan työhuoneen oven (jossa Paso siis nukkuu, se makaa yllä näkyvässä asennossa lattialla tai sohvalla. Sieltä se kälppii rauhakseltaan pihalle, jossa se pienen aamukierroksen jälkeen rojahtaa samoihin asemiin terassille. Sitten se siirtyy taas sisälle levyttämään, kunnes lähdetään pihalle lasten kanssa, jolloin se taas kellii terassilla tai nurmikolla. Yleensä aurinkoisimmassa kohdassa. Ehkä se lataa akkuja? :D 

No ei, ei se varmaankaan sairas ole. Toki se on valmiina actioniin heti kun näyttää siltä, että jotain voisi tapahtua. Tai yleensäkin, kun tapahtuu jotain, mihin voisi ehkä vähän osallistua. Mutta siis pointti on nyt se, että silloin kun EI tapahdu, Paso menee off-asentoon eikä koko ajan istu jossain tuijottamassa mua tai muuten vahtaa jokaista liikettäni. Mahtavaa!

Pitkin päivää pihalla riittää toki pieniä frisbeen ja pallon heittäjiä sekä yleistä partiointia. Ja hellekin on. Jos aamulla ei olla käyty pitkällä lenkillä, on illalla vielä isännän lenkityksen vuoro. 

Siinä toinen selkeä muutos aikuisemaan suuntaan. Yksi Pasolle kaavailluista tehtävistä oli alunperin olla isännän juoksukaveri. Mutta sattuneista syistä (koira hävisi horisonttiin ja vaati muutenkin jatkuvaa hallinnoimista) se ei vielä viime kesänä ollut kovin toivottu lenkkikaveri isännän suunnalta. Mutta nyt. Nyt on juoksulenkkeilykausi taas aloitettu tuossa toukokuun alulla. Pojat käy lenkillä monta kertaa viikossa. Ja tänään käytiin keskustelu, joka oli musiikkia korvilleni:
minä (ennen lenkkiä): Se on ollut vähän kankea, koita kattoa että tulee hyvät alkuverryttelyt ennenkun alkaa ryntäillä.

Ronja (lenkin jälkeen): No oliko hyvä lenkki?

Isäntä: Oli joo, jalat toimi hyvin.

minä: Mites Paso, toimiks se?

Isäntä: Joo, toimi. Se kyllä nykyään aina lähtee aika silleen rauhallisesti liikkeelle. 

minä: Hyvä, niin sen pitääkin, sitähän tässä on harjoiteltu.

Isäntä: Se ei meinaa oikein tajuta, että nyt tosiaan JUOSTAAN, ihmettelee ja himmailee aluksi.

minä: Mahtavaa! Niin mie oon yrittäny sitä tässä viimeisen vuoden kouluttaa, että vire pysyis matalana ja mieli rauhallisena. Kyl se intoutuu ku vähän kannustaa.

Isäntä: Joo, parempi se tosiaan näin on.

Mun pikku paviaanista on tullu järkevä miäs! (enkä nyt tarkoita Isäntää, joka on ollut järkevä aina).

Ingen vinst...

Ei voittoja. Eikä tuloksia. Kevään kisaturnee taputeltiin päätökseen eilen komealla hyllyköllä. Naapuriseuramme Kotkan Koiraystäväin seura järjesti vielä hallikisat ja vaikka itselläni ainakin alkoi jo olla kisaväsymystä ilmassa, ilmoitin nyt kuitenkin Pason molemmille radoille. Tuomarina toimi Pertti Siimes ja ihan suoritettavissa olevat radat hän oli rakennuttanut. Meidän suoritukset taas vaan kaatuivat kaikenlaisiin pieniin huolimattomuusvirheisiin... Hyvää oli kuitenkin oma keskittymiseni ja muutenkin yleisesti hyvä kisafiilis. Ja mie JUOKSIN radalla enkä vaan hiiviskellyt ja himmaillut! :)

Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka näytti tältä:
(kuva on still-kuva videolta, kun unohdin napsia varsinaiset ratakuvat)

Alku meni meillä oikein hienosti, vein pujottelun oikealta puolelta ja Paso pujotteli oikein hienosti. Ja sitten! Putken 6 suu oli käytännössä suoraan kuonon edessä pujottelusta tultaessa. Ja Paso meni siitä OHI! Siis ohi putken suun. Ihan jotenkin vaan että oho, hups. Kääntyi vielä sitten mokoma haukkumaan mulle, ennenkun suvaitsi mennä sinne putkeen... Sitten taas ihan kelpoa menoa, meikäläinenkin jopa pinkoi menemään ihan tosissaan! Pussilla sitten kävi mun totaalinen arviointivirhe. Olin jotenkin kuvitellut, että pussi hidastaisi Pasoa ja että pitää huolella katsoa, ettei se tule 14-hyppyä oikealta ohi. Mutta mitä vielä. Pasoa ei taida hidastaa mikään ja se huitaisi pussista ulos sellaista kyytiä, että hyvä kun ei käynyt Kouvolassa asti kääntymässä ja tuli siis ohi 14-hypyn VASEMMALTA puolelta. :D Ei voinut muuta kun nauraa ja iloisesti jatkettiin siis hylyllä maaliin. Hyvä fiilis jäi kuitenkin tästä radasta, tuota putken ohimenoa ei osannut kukaan oikein selittää yleisössäkään enkä videoltakaan tullut oikein hullua hurskaammaksi. Ehkä mun rintamasuunta sitten oli aavistuksen ohi putken suun, mutta ei se kyllä yleensä ole estänyt Pasoa menemästä putkeen... No, tiedä häntä. Eipähän harmita hylky niin paljon. Mokat 50-50 mulle ja Pasolle.

Toinen rata oli agilityrata ja se näytti tältä:

(kuva yhdistetty kahdesta eri ruutukaappauksesta, maaliesteestä näkyy vain oikeanpuoleinen siiveke, mutta you got the point...)

Alku oli koiralle itse asiassa hyvin suoraviivainen. Muurille piti aavistuksen kääntää, ja liekö sitten sen takia, vai Pason arviointivirheestä toinen muuripalikka putosi (näkyy kuvassa, että ei ole paikoillaan...). En tätä itse asiassa edes huomannut ennenkuin kotona videolta. Pujotteluun lähetin kaukaa takaa ja Paso sujahti kepeille hienosti. Meinasi tulla pois ilmeisesti siksi kun olin kauempana kun tavallisesti, mutta kerrankin mun hoksottimet pelasi ajoissa ja sain sen käskytyksellä jatkamaan pujottelua ja samalla kirittyä koiran kiinni. Sitten - ilmeisesti koska jäin vähän himmaamaan että mentäisiin loppumatka yhdessä tai valmistauduin jo ohjaamaan putkeen - tein vahingossa pienen rytminvaihdoksen omassa juoksussa ja Paso jätti yhden välin pujottelematta. Seurasi hieman louskutusta, yksi turhautunut putkeen karkaaminen (ja hylky siis), pyörimistä ja lisää louskutusta. Kuitenkin kun päästiin takaisin baanalle, Paso pujotteli taas hienosti. Vauhdilla melkein suoraan putkeen ja sieltä keinulle, joka otettiin nätisti, mun jarruttelut toimi hyvin. 8-9-kääntö Aa-esteelle vasemmalta toimi hyvin, Paso ei edes vilkuillut muuria. Kontakti taas nätisti ja 13-hypyllä takaaleikaten puomille (piiiiitkä kaarros). Puomin kontaktilla Paso pysähtyi mutta lähti ilman lupaa, huomasi mokansa ja pysähtyi kyllä uudestaan ja vilkuili mua semmoisella "hups, sori"-ilmeellä. Päätin kuitenkin, että kun kerran hylky oli jo alla, niin tullaan pois. Tälläkin radalla paljon hyviä pätkiä, ihan ei vaan keskittyminen pysynyt kasassa. Tässä pujottelua lukuunottamatta virheet ehkä kuitenkin tällä kertaa enemmän koiran piikkiin...

Ainiin. On ne videollakin. TÄSSÄ.

Nyt jäädään kisatauolle. Seuraavat kisat joskus syksyllä vasta. Tauon aikana treenataan pujottelua itsenäisemmäksi, kontaktit varmemmiksi ja mun ohjaamista sujuvammaksi ja rohkeammaksi. Ainakin. Ja lisäksi jossain vaiheessa kesää Paso lomailee, ainakin 4 viikkoa ilman aksaa. Mutta ei ihan vielä. Nyt harjoitellaan. :)

Loppukevennykseksi pari kuvaa viime viikonlopun omista kisoista. Hyeena-aksaa:

Hyeenakuvat (c) Martta Ala-Krekola

Hienoin paikka Kotkassa

Katariinan meripuisto. Siis miten mahtava voi olla puisto?!! Ja lähes keskustassa. Uskomattominta on, että siellä ei juuri koskaan ole ruuhkaksi asti ihmisiä. Ok, eihän siellä saisi koira olla vapaana, niinkun ei nyt oikeastaan missään muuallakaan. Mutta tuolla on niin mahtavaa, kun alue on suuri ja avara, niin näkee tosi kaukaa jos joku tulee jolloin tietysti aina kutsun Pason luokse ja otan käskyn alle / kiinni.

Mutta siis tänne me mennään silloin, kun pitää saada lapset ja koira viihdytettyä yhdellä kertaa ja äiti haluaa päästä mahdollisimman vähällä vaivalla:

Paso tähyää "valtakuntaansa". Rakastan, siis kertakaikkiaan rakastan tämän puiston avaruutta ja tilan tuntua. Ei se edes kuvissa välity kunnolla.

Retki aloitetaan aina tietenkin leikkipuistosta. Kiipeilytelineiden lisäksi löytyy karuselleja ja mm. trampoliini ja erilaisia keikkuvia ja heiluvia tasapainotelineitä, joissa Pasokin tykkää kiipeillä.

Leikkikentän vieressä on iso hiekkadyyni.
"ÄÄäännnn.... Yyyyy.... Teeee....."

".... NYT!!"
Pyry tais vähän jäädä tästä(kin) lähdöstä...

Sit pitää ottaa uusi lähtö tietenkin myös Ronjan kanssa...

... ja taas Pyryn. Tai muutenvaan pitää vahtia.

Ja yleisesti säntäillä. Pyry katselee lokkeja, jotka Paso kävi suututtamassa ja jotka alkoivat jahdata Pasoa...

"Hä? Ketä noi o? Kuin ne tollai hermostu? Voiks niitä jahdata?! Jee!"

Sinne men lokit... Myöhemmin löytyi myös iso hanhiparvi ja nekin oli kiva pöläyttää ilmaan. Ikävä kyllä kamerasta oli akku loppu jo silloin. Hanhet kaarsivat meidän yli vain pari metriä päiden yläpuolella. Pitkään seurailtiin myös metsästävää varpus(?)haukkaa.

Huono kuva, mutta ehkä jotenkin hahmottuu tuon nurmialueen valtava koko ja se, miten I-HA-NAA Pasosta on  rällättää sitä ympäriinsä...

Löytyy myös lammikko / rämeikkö keskeltä nurmialuetta. Ihkua mutavelliä. <3

Kyllä on kivaa!

Tässähän tuli esiteltyä siis vasta pieni osa ko. puistoa. Löytyy myös pieni ranta, joka sopii koiran uittamiseen erinomaisesti. Löytyy grillauspaikkoja ja retkipöytiä eväiden syömiseen. Vesiputous, vuoristopuro, isompi lampi, mietiskelylabyrintti, kellopeli ja vaikka mitä kaikkea kivaa puuhaa. Eihän sieltä malttais lähteä koskaan kotiin... Ehdottomasti, jos et ole tässä puistossa vieraillut niin suosittelen lämpimästi!

Huolimattomuusvirheitä

Viime viikonloppuna kipastiin Pason kanssa kolme kisaa oman seuran kisoissa. Ihan ok hyviä ratoja, mutta kaikissa pikkuhasseja. Okei, oltiin ulkona ja ehdittiin alle ottaa vain yksi ulkotreeni edellisenä iltana (jossa lepatti aika lujaa...) mutta silti. Niin, ja rimat oli 60cm, kun koko talvi on treenattu maksimissaan 55 rimoilla. Oma tyhmyys kostautui siis. Tiedänpähän mitä treenaillaan kesällä... Tuomarina oli Tuija Kokkonen ja hän oli laatinut kohtalaisen kimurantit ykkösten radat. Mutta sitäpä Tuijalta tiesi odottaakin. ;)

Selitysten jälkeen siis... Ensimmäinen rata tarttui videollekin, kiitos Matin. Tästä voi katsoa. Kakkoshypyn rima alas, kepeille väärin sisään KAKSI kertaa (taisin itse olla vähän huonosti asemoitunut, ja / tai Pasolla meni vähän lujaa eikä malttanut keskittyä) ja vielä ennen puomi rima alas. Tulos 20 ja sijoitus 6. Mut pysyttiin sentään ihanneajan rajoissa, vaikka otinkin kontaktit tosi viimeisen päälle (kun se rima kerran oli jo tippunut) ja kepeilläkin tuhrattiin aikaa ihan kivasti...

Toka radalla tuloksena kymppi, sielläkin putosi joku rima ja lisäksi puomin ylösmenokontakti jäi ottamatta. Tälläkin tuloksella kuitenkin sijoitus 3. eli päästiin palkintopallille. Itse olin tosi tyytyväinen kyllä tähän rataan, eli Paso meni lujaa mutta kuunteli tosi hyvin ja itsekin ohjasin mielestäni ihan onnistuneesti. Harmilliset huolimattomuusvirheet vaan kostautui. :(

Kolmas rata oli hyppäri. Siinä alku lähti mahtavasti, eikä rimatkaan tipahdelleet, vaikka suorantynkää taas alussa olikin ja vauhtiakin edelleen ihan kiitettävästi. Sitten, este nro 5 oli pujottelu. Lähetin kepeille ajatuksena leikata takaa. Ehdin katsoa, että jumaleissön kun lähti komeesti hakemaan keppejä ja sitten! Paso iski silmänsä just pujottelun "takana" radan reunalla seisoviin ratahenkilöhin ja juoksi ohi sisäänmenon heitä tervehtimään! Uudella yrityksellä sitten ihan hienosti sisään, mutta mun oma rytmi meni jotenkin sekaisin, enkä saanut keskittymistä koottua riittävän nopeasti, joten keppien jälkeen putkeen ja siitä huitaisin huolimattomasti Pason ohi muurin ja sitä korjatessa putkeen joten hylkyhän sieltä tuli. Loppurata taas ihan hienosti, kun sain itseni kasaan. Vähän kyllä meinas tupata harmittamaan. Mutta menkööt sitten nuoren koiran haihattelujen piikkiin vielä?

Yhdet kisat olisi vielä tässä lähinaapurissa, jos vain jaksan sinne vielä ilmoittaa. Alkaa ainakin itsellä olla kisaväsymystä havaittavissa, joten tauko onkin sitten ihan paikallaan! Kesän aikana ei siis kisata, vaan lomaillaan. Ja sit kun treenataan, niin treenataan ylösmenokontakteja, vaihtelevan korkuisia hyppyjä, keppien sisäänmenoja - noita nyt ainakin. 

Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Maija Aapalahti. Kiitos. :)

Hyeenakoiran kevätpuuhia

Kevät tuli, lumi suli. :)

Ja koska näin viimeinkin tapahtui, on viime aikoina vietetty paaaaljon aikaa ulkona pihalla keväästä nauttien. Lapset ja Paso etenkin, äitin pitää välillä tehdä jotain tylsiä hommia niinkun laittaa ruokaa tai tiskejä tai sen sellaista. Onneksi on oma piha ja nuo seinän kokoiset ikkunat, että uskaltaa orkesterin päästää ulos kun itse voi pitää silmällä ikkunasta. Ja onhan mulla tarkka pihavahti:

(kuva otettu lasin läpi)

Lenkillekin päästään taas helpommin ja pidemmälle. Ronja on innostunut toden teolla pyöräilystä ja Pyrystä on ihanaa päästä rattaiden kyytiin bongailemaan autoja ja traktoreita.

Säätkin lämpenivät sopivasti Hyvinkään näyttelyn jälkeen, joten kesäkampaukseen tuunattu hyeena-Paso tarkenee ulkoilla ilman kolttua ihan hienosti. Ainoastaan aamupissaulkoilun (Paso suorittaa itsenäisesti pihalla) vartiopaikka on vaihtunut pihatieltä (varjossa) leikkimökin portaalle (aamuaurinko paistaa).

Keväässä on myös semmoinen kiva juttu, että kaikki lumen alle jääneet lelut löytyvät taas käyttöön! Sisällähän Pasolla ei ole leluja lainkaan (ankea lapsuus...) mutta pihalla niitä toki on ja kovassa käytössä ovatkin. Onneksi on leikkikavereitakin:

Tällä olis pallo, kuka heittäis?

Nää heittäis!!

Että semmoista. Vappuna maalaispoika kävi kaupungissa katsomassa vilinää ja vilskettä. Pitäis vissiin vähän useammin viedä, kun alkoi puntti vähän tutista. Tai sitten Paso ei vaan kannata vasemmistoa tai torvisoittoa. Tai kumpaakaan... Oli kyllä ihan oma reipas itsensä samantien, kun kulkue punalippuineen oli mennyt ohi ja päästiin pahimmasta väentungoksesta pois. 

Viimeinkin niitä nollia!

Sunnuntaina suunnattiin siis uudessa frisyyrissä Purina-areenalle. Olipa mukava lähteä kisoihin kun matkaa oli vain kivenheitto! Suorastaan niin vähän, että reipashenkisimmät olisivat voineet mennä kävellen ja kannustusjoukot (veljen vaimo ja poika) matkasivat paikalle polkupyörällä. Aamu valkeni vastoin säätiedotuksen lupauksia kylmänkalseana, pilvisenä ja sumuisena. Hieman kävi kalju Paso sääliksi, joten aamulenkin jälkeen puin sille paksiin oman fleecetakkini päälle, kun en tyhmä älynnyt ottaa loimea mukaan, kun Pekka Pouta povaili täyttä auringonpaistetta. Mutta kyllä se aurinkokin sieltä aamupäivän edetessä alkoi paistaa ja lämmittää. Eniten kuitenkin lämmitti mieltä mun ja Pason lähes saumaton yhteispeli! Viimein saatiin niitä ihan oikein todellisia onnistumisia. Ja videoita ei tietenkään ole, koska ei ollut paikanpäällä ketään edes puolituttua, jota olisi voinut mankua kuvaajaksi. Joten teidän on tyytyminen ratapiirroksiin...

Tuomarina toimi Ritva Herrala, ja ensin startattiin agilityradalle, joka näytti tältä:

Muuten rata vaikutti tosi kivalle ja sujuvalle, mutta alkukuvioista olin melko huolissani. 3-hyppy oli todella lähellä puomia, niin lähellä että vasemmalta kierrättäminen ei maxikoiran kanssa tullut kyseeseen. Oikealta kierrättäessä taas pelkäsin Pason joko ehtivän lukita myös melko lähellä ja suoralla linjalla häämöttävän A-esteen tai sitten hyppäävän 3-hypyn uudelleen jos sössin ohjauksen puomille. Mietin siis alun todella tarkkaan rataantutustumisessa ja päätin kertakaikkiaan aloittaa ohjauksen todella napakasti heti alusta alkaen. Ja sehän toimi! Kutsuin kakkoselta ja aloin samantien hieman suhinalla jarruttaa ja kääntö kolmosen oikean siivekkeen ympäri onnistui tosi hienosti. Sitä en kyllä nyt kuollaksenikaan muista, teinkö todella suunnittelemani persjätön vai jäikö se tekemättä ja takaaleikkaus puomille. Luultavasti niin. Joka tapauksessa paremmin ei olisi voinut toivoa alkukuvion sujuvan. 

Puomin kontakti upeasti ja samantien reippaasti liikkeelle. Olin suunnitellut viskileikkausta 7-esteelle, mutta kun katselin kanssakilpailijoiden suorituksia, totesin ettei se kyllä onnistunut kenelläkään ja että valssaamiseen on ihan hyvin aikaa, joten muutin suunnitelmaa ja valssasin 6-7 väliin, mikä oli hyvä ratkaisu.

Taas erinomainen kontakti ja reippaasti eteenpäin. 12-hypyn jälkeen Paso ehti vilkaista lähtöhyppyä, mutta siihen olin varautunut ja hyvin kääntyi mun mukaan putkelle kun ajoissa kutsuin. Ennen keppejä valssasin, Paso pujotteli tosi hienosti ja oikein ärisi mennessään. :D Loppusuoran todella vinossa linjassa oleva hyppy hienosti kun muistin olla jyräämättä ja nollalla maaliin!! Kyllä muuten oli siisti fiilis! Juostiin samantien ulos palloa heittämään ja pellolle juoksemaan. Kun tultiin jäähdyttelykävelyltä takaisin, selvisi että sijoituttiin kolmanneksi ja vain vajaan sekunnin erolla edelliseen.

Punkrock-henkisessä kampauksessa kelpaa polleana poseerata! Ja aurinkokin on alkanut jo paistaa. :)

Kisat etenivät jouhevasti, ja eipä aikaakaan kun oli aika suunnata keskittyminen seuraavaan agilityrataan. Radan rakennusta seuratessa näytti, että eihän siellä muutu oikein mikään, mutta olihan se kuitenkin ihan erilainen rata, joskin aivan yhtä mukava juostava kuin edellinenkin: (putken 6 numero taitaa olla väärässä päässä putkea)

Tästä radasta ei ole mitään erityistä mainittavaa jäänyt mieleen, paitsi että Paso vähän niinkun vahingossa karkasi Aalta... Päätin kuitenkin jatkaa, koska minusta sillä selkeästi oli ajatuksena pysähtyä, mutta tuli hyppysuoran jäljiltä niin vauhdilla, että ikäänkuin putosi oikeasta asennosta ja kontakti tuli kuitenkin otettua. Putkeen tosiaan mentiin tuonne toiseen päähän ja numeropäästä ulos. Keskityin huolella merkkaamaan 7-hypyn samalla kun itse jo valssasin kohti kasia ja Paso haki kaikki hypyt tosi nätisti. Lähetys puomille ja  takaaleikkaus, tällä kertaa täydellinen kontakti ja luvalla eteenpäin. 

Ennen keppejä taas valssi eikä erehdytty houkuttelevaan putken päähän vaikka itse siinä taisin jopa vähän kompastella, Paso haki hienosti kepit. Keinun kontakti taas fantastisesti, mutta ohjasin kyllä keinulle todella huolella ja suorastaan ehkä vähän varmistellen. 16-17 väliin taisin taas valssata (hitsi että oon muuten valssaillutkin ihan vimmana ihmiseksi, joka yleensä välttää valssaamista viimeiseen asti, mut uskottava se kait on, että valssaaminen vaan usein toimii Pasolle hyvin...) ja loppusuoralta riemuiten TAAS NOLLALLA MAALIIN!!! :) :) :) Mahtavaa!!!!!!! Kylläpä olin muuten tyytyväinen, että tuli jatkettua sen kontaktihassin jälkeen silti täpöllä loppuun. :) Taas jäähdyttelykävelyt ja sitten tuloslistaa tiiraamaan. Kannustusjoukolta jo kuulin, että aika oli kuulemma aika hyvä, paras minkä hän oli kuullut kuulutettavan. Itsehän en ikinä pysty maaliin tullessa semmoisiin keskittymään. Ja tämmöinen listahan siellä komeili!

Nollavoitto! Vähänkö olin tyytyväinen meihin ja iloinen! :) Päivän tavoitteet oli enemmän kuin saavutettu.

Tuomari muuten kehui molemmissa palkintojen jaoissa Pason hienoa kampausta ja viittasi myös espanjaa arvokisoissa edustaneeseen espanjanvesikoiraan, jolla pitkä rastairokeesi on värjätty oranssiksi. Taitaa olla siis irokeesissa jotain taikaa, kun muillakin toimii ihan mm-tasolle asti! ;)

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata, joka näytti tältä - teinkin vaihteeksi vähän erilaisen ratapiirroksen, parempi vai huonompi?

Rata alkoi melkoisella suora-hurvittelulla ja sisälsi muutenkin paljon reipashenkistä liikuntaa ohjaajallekin. :D Kaiken kaikkiaan tosi hauska rallittelurata, joka kuitenkin vaati myös ohjaamista ja hallintaa. Ja suunnittelua. Siihen suunnitteluun sitten kaatui meidän kuviot. Ei auta kuin tunnustaa oma moka.

Mutta siis, alusta. Jätin Pason ja menin itse 2- ja 3-hyppyjen välille. En uskaltanut pidemmälle, kun pelkäsin rimojen putoamista, mutta ehkä olisi pitänyt jäädä vieläkin lähemmäs, nimittäin jompi kumpi noista (2 tai 3) putosi kun vauhti kasvoi karmeaksi Pason rynnistäessä suoralla kohti putken suuta. Ehdin kuitenkin ihan hyvin valssaamaan ennen vitosta ja kurvi kutoselle ja kohti putkea meni nätisti. Samoin 8-9 sujuvasti. Harkitsin valssia ennen keppejä, mutta se ei kyllä tainnut oikein kenelläkään onnistua, joten pitäydyin suunnitelmassani ja takaaleikkasin. Paso pujotteli taas tosi hienosti eikä korvaansa lotkauttanut mun takaaleikkauksille. Putki 11 - hyppy ja takas putkeen ei ongelmia. Ja sitten! En TAJUA miten saatoin olla rataantutustumisessa huomaamatta, että putki syöttää suoraan OHI hypystä 14. En siis tehnyt mitään asian hyväksi vaan kiiruhdin jo 15-16 väliin valssaamaan olettaen, että Paso kyllä ottaa hypyn matkalla. No eikai se ota, jos se ei ole sen reitillä eikä ko. hyppyä sille mitenkään merkata! Joten ohihan se sieltä tuli että tupsahti... En viitsinyt alkaa palautella, vaan jatkettiin loppuun. Tosin häkellyin niin paljon, että hukkasin välillä koiran ja sitten alkoi naurattaakin se meidän pyöriminen tuolla niin yritin sitten ohjailla Pasoa vaan ihan mille tahansa esteille että päästiin radalta suunilleen maallin ja palkkaamaan. :D Eikä kyllä harmittanut tippaakaan, koska meillä oli tosi hyvä meininki, moka oli minun eikä edes varsinaisessa ohjaamisessa vaan jo suunnittelussa ja muutenkin oli jo niin hyvää tulosta tehty, ettei tällä hyppärillä ollut enää kertakaikkiaan mitään väliä. Pääasia että kaikilla oli kivaa. :)

Näyttelyvisiitti Hyvinkäällä

Lauantaina 27.4. suuntasimme siis Pason kanssa aamuvarhaisella Hyvinkäälle. Siellä oli 8-ryhmän ryhmänäyttely ja samana päivänä vesikoirien erikoisnäyttely. Samalla reissulla sai siis kaksi näyttelykäyntiä ja myös kaksi arvostelua kahdelta eri tuomarilta.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa ryhmänäyttely, jossa tuomarina espanjalainen oikein mukava ja hymyileväinen herra nimeltä Gonzalez Gilbert Eduardo. Hän arvosteli Pason seuraavasti: 

Nice head & expression. Good neck, front, topline and movement.

Lyhyestä virsi kaunis... Kehäsihteeri sanoikin, että mitä parempi koira, sen lyhyempi oli arvostelu. ;) Suomeksi: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula, etuosa, ylälinja ja liike.  Tuloksena kuitenkin AVO ERI, SA, AVK1 ja PU4! (eli siis Suomeksi: avoimessa luokassa erinomainen, sertin arvoinen, avoimen luokan 1. ja kaikkien urosten 4.) Ei siis ollut sertikään kaukana, mutta kun siellä oli junnu- ja nuortenluokan koirat edellä, niin ilman jäätiin tällä kertaa. Mutta eipä se mitään, tosi tyytyväinen sai olla tähänkin tulokseen, sillä koiria oli mukana todella paljon, yhteensä 51, uroksiakin 23. Eli siitä porukasta neljänneksi parhaaksi yltäminen ei kyllä ollut ihan huono saavutus. :) Mieltä lämmitti myös erään pitkän linjan kasvattajan vuolaat kehut Pason terveestä rakenteesta ja liikkeestä sekä ihanasta luonteesta. :)

Sitten jäätiinkin odottelemaan portugalinvesikoirien arvostelun päättymistä naapurikehässä, jotta erikoisnäyttelyn arvostelu voisi alkaa. Aika kylmä tuli jo odotellessa, sillä sää ei ollut mitenkään erikoisen keväinen. Paso ei paljon odottelusta tai näyttelystä muutenkaan stressannut.

Kaiken kaikkiaan täytyy kehua sen käytöstä koko näyttelypäivän osalta. Se oli tosi lunki ja käyttäytyi kaikin puolin hienosti niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Kehässä esiintyi upeasti ja seisoi kun tatti, vaikka näyttelyhommia ei kyllä ole harjoiteltu yhtään. Viimeksi vuosi sitten, silloin kun edellisen kerran näyttelyssä käytiin. No, lahjattomat harjoittelee... ;) Odotteluajat se pötkötteli rauhassa joko häkissä sisällä tai häkin katolla ja seurasi kehän tapahtumia. 

Mitenköhän se tuomari kasvattajaryhmät arvostelee, pohtii Paso.

Viimein pääsimme uudestaan kehään. Tällä kertaa tuomarina oli erittäin perusteellinen ja tarkka rouva, espanjasta hänkin, Carmen Guisado Navarro. Arvostelu kuului näin: 

Cabeza con muy buenas proporciones. Buena bigmentcion e insercion de orejas. Cuello fuerte. Buenos aploms dilantens. Desearia un cuerpo mas corto. Movimiento es justo.

Google käänsi näin: Pää erittäin hyvät mittasuhteet. Hyvä pigmentti ja korvien asento/sijainti. Kaula vahva. Hyvä ?? ??. Haluan kehon lyhyempi. Movement on oikea.

Tuo yksi kohta jäi nyt arvoitukseksi, en saa oikein käsialasta selvää ja kun en kieltä itse osaa, niin vaikea lähteä arvailemaankaan... Ehkä siinä lukee aploms dilantens tai vaikka aplosus clelantens tai jotain ihan muuta... Tuloksena kuitenkin ERI, mutta ei SA:ta, joten päästiin pakkaamaan tavaroita ja lähtemään kohti Helsinkiä ja yöpaikkaa kehän laidalta palelemasta... Arvostelu kuitenkin on mielestäni ihan hyvä, ja tältä tuomarilta ERI:kin oli saavutus. Taisi tädillä olla punaiset ja etenkin vaaleanpunaiset nauhat kortilla, kun niitä aika kitsaasti jakeli. ;) Valioluokan urosten tullessa kehään taisi olla kolme SA:ta siihen mennessä jaettu... (koiria kaikkiaan kehässä 69, uroksia 33)

Kaikkiaan olin näyttelypäiväämme ihan tyytyväinen. Illaksi ajettiin Pason kanssa tosiaan Helsinkiin veljeni ja hänen perheensä luokse yöksi, sillä sunnuntaiaamuna meitä odotti kolme agikisastarttia Purinalla. Alkuillasta vielä käytiin vähän ulkoilemassa Oulunkylän puistoissa ja iltasella vielä ajelin Pason hippiturkin alas jotta jaksaa paremmin aksata. Ja sehän tuottikin tulosta, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!